Archive for the ‘Väänänen Emma’ Category

Niskavuoren naiset (vuoden 1958 filmatisointi)

Perjantai, Joulukuu 3rd, 2010

2010.11.27.-Niskavuoren-naiset 1958

NISKAVUOREN NAISET / Kvinnorna på Niskavuori. Suomi 1958. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. O: Valentin Vaala. Taiteellinen neuvonantaja: Aleksandr Zarhi. KS: Usko Kemppi, Valentin Vaala – Hella Wuolijoen näytelmästä (1936). KU: Eino Heino – Sovcolor. LA: Oiva Hovi. M: Harry Bergström. LE: Armas Laurinen. N: Emma Väänänen (Loviisa, Niskavuoren vanha emäntä), Teija Sopanen (opettaja Ilona Ahlgren), Hilkka Helinä (Martta Niskavuori), Erkki Viljos (Aarne Niskavuori), Heikki Savolainen (Simolan isäntä), Leni Katajakoski (Anna-Liisa Niskavuori), Pia Hattara (Sandra Marjanen, ”Telefuuni-Sandra”), Elvi Saarnio (Serafiina Lundelin), Paavo Jännes (Fredrik, rovasti), Oiva Luhtala (opettaja Vainio), Kaarlo Halttunen (tohtori), Pentti Viljanen (apteekkari). Väri, 1,33:1, mono, 74 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 3.12.2010

Valentin Vaala oli ohjannut ensimmäisen Niskavuori-elokuvan, filmatisoinnin Hella Wuolijoen näytelmästä Niskavuoren naiset (1938). 20 vuotta myöhemmin hän ohjasi siitä uuden filmatisoinnin. Vaikka dramaturgia, repliikit ja moni kuvajärjestyskin on sama, paljon on muuttunut. Uusi filmatisointi kuvattiin väreissä, näyttelijät olivat uudet, ja mikä tärkeintä, näytelmä oli päivitetty kuvausaikaan. Viimeksimainittu muutos oli tuhoisa koko draaman vakuuttavuudelle, sillä se, mikä oli todellista vakavaa asiaa alkuperäisessä versiossa, ei ollut sitä enää maaseudun alkavan autioitumisen kynnyksellä. Loviisassa (1946) Emma Väänänen oli näytellyt pääosaa sellaisella voimalla, että tulosta voi pitää suomalaisen elokuvan hienoimpana roolitulkintana kautta aikojen. Niskavuoren naisten uudelleenfilmatisoinnin valtti on se, että Vaala sai siihen Väänäsen esittämään Niskavuoren vanhaa emäntää. Tulos on jälleen suurta näyttelijäntaidetta, ja vaikka muutkin näyttelijät tekevät kelpo työtä, Loviisan karismaattinen mutta hillityn vähäeleinen tulkinta on omaa luokkaansa, kuolematon ja ylivoimainen verrattuna Elsa Turakaisen samanaikaisiin Loviisa-rooleihin Edvin Laineen Niskavuori-elokuvissa. Elokuva kannattaa katsoa Väänäsen vuoksi.

Dvd:n kuvallinen laatu on vaatimaton. Se ei poikkea vhs-laadusta, ja lähtökohtana on ollut ilmeisesti väreiltään haalistunut esityskopio.

Posted in Bergström Harry, Halttunen Kaarlo, Hattara Pia, Heino Eino, Helinä Hilkka, Hovi Oiva, Jännes Paavo, Katajakoski Leni, Kemppi Usko, Laurinen Armas, Luhtala Oiva, Orko Risto, Saarnio Elvi, Savolainen Heikki, Sopanen Teija, Vaala Valentin, Viljanen Pentti, Viljos Erkki, Väänänen Emma, Wuolijoki Hella, Zarhi Aleksandr | No Comments »

Kukonlaulusta kukonlauluun

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Kukonlaulusta kukonlauluun

KUKONLAULUSTA KUKONLAULUUN / Men starkast är jorden. Suomi 1955. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Aarne Laine. KS: Toivo Kauppinen. KU: Pentti Unho. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: William Reunanen. Hiukset: Vivan Gustafsson. M: Harry Bergström. Ä: Kaarlo Nissilä. LE: Armas Vallasvuo. N: Anneli Sauli (Eliina Kivistö, karjakko), Åke Lindman (Eino Kustaala), Tyyne Haarla (Hanna Kustaala), Aku Korhonen (Aaretti Kivistö), Ilmi Parkkari (Laila), Emma Väänänen (Aliina Kivistö), Arvo Lehesmaa (Juho Vihtori Kustaala). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 22.10.2010

Kukonlaulusta kukonlauluun on SF-perustuotantoa, suomalainen Heimat-elokuva, joka kuvaa jo nostalgiseen sävyyn maaseudun elämää ja maaltamuuton turmiollisuutta aikana, jolloin ”suuri muutto” oli alkamaisillaan. Maaseudun elämää ei kuitenkaan ihannoida. Arvo Lehesmaa tekee ylidramaattisen tulkinnan julman ankarana isäntänä, joka saa Eino-poikansa (Åke Lindman) suuttumaan ja lähtemään Helsinkiin kaupunkilais-Lailan (Ilmi Parkkari) perään. Vaan ei tiedä Eino, että hänen entinen heilansa, karjakko Eliina (Anneli Sauli) odottaa hänelle lasta, ja Eliina on liian ylpeä kertoakseen. Lopulta kuitenkin maan kutsu on voimakkaampi, kuten elokuvan ruotsalainen nimi Men starkast är jorden paljastaa.

Näyttelijäsuorituksista Emma Väänäsen tulkitsema Eliinan hirviöäiti on vastinpari Arvo Lehesmaan hillittömyydelle. Sukupolvien suhteita ei elokuvassa kaunistella, pikemminkin karrikoidaan. Aku Korhonen edustaa Eliinan isänä inhimillisyyttä siinä missä Tyyne Haarla Einon äitinä.

Kirjailija Toivo Kauppinen, joka tunnettiin myös nimimerkillä Topias, ahkeroi käsikirjoittajana. Pentti Unhon kuvaus on luottotyötä, ja dvd-masterointi on kohdallaan.

Posted in Bergström Harry, Haarla Tyyne, Kauppinen Toivo, Koivisto Aarre, Korhonen Aku, Laine Aarne, Lehesmaa Arvo, Lindman Åke, Sauli Anneli, Särkkä Toivo, Topias, Unho Pentti, Vallasvuo Armas, Väänänen Emma | No Comments »

Kilroy sen teki

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Kilroy-sen-teki

KILROY SEN TEKI / Kilroy var här. Suomi 1948. TY: Suomi-Filmi. T: Risto Orko. O: Ilmari Unho. KS: Lea Joutseno, Ilmari Unho – Hilja Valtosen romaanista (1947). KU: Uno Pihlström. LA: Erkki Siitonen, Ville Hänninen. PU: Kerttu Vuori. M: George de Godzinsky. Ä: Hugo Ranta. LE: Yrjö Haapanen. N: Lea Joutseno (Ulla Järvinen), Joel Rinne (agronomi Yrjö Haara), Ritva Arvelo (Leila Kesänen), Sylva Rossi (Mirri, Salon Rositan omistajatar), Emma Väänänen (Salon Rositan johtajatar), Laila Rihte (Siiri), Eine Laine (emännöitsijä), Sirkka Sipilä (Inkeri), Kullervo Kalske (Lasse). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 86 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 22.10.2010

Kilroy sen teki oli Suomi-Filmin pääkomediennen Lea Joutsenon viimeinen elokuva näyttelijänä. Hän jatkoi vielä Ihmiset suviyössä -elokuvan käsikirjoittajana ja teki sitten pitkän uran kääntäjänä. Useimpien Joutsenon elokuvien ohjaaja oli ollut Valentin Vaala, mutta Kilroy sen teki -elokuvan ohjasi Ilmari Unho. Unho oli monipuolinen ohjaaja. Komedia ei ollut kuitenkaan hänen vahvin lajinsa. Kilroy sen teki -elokuvaa onkin mielenkiintoista verrata Vaalan ohjauksiin, sillä kuvaus, lavastus, käsikirjoitus ja näyttelijäroolitus on samanlaista.

Juonikin on aivan yhtä tyhjänpäiväinen. Joutseno esittää muotipiirtäjä Ulla Järvistä, joka luulee väärinkäsityksen seurauksena tulleensa kartanon perijättäreksi. Väärinkäsityksen komedia paljastaa ulkoisten roolien keinotekoisuuden ja auttaa tunnistamaan ihmisten todellisen luonteen. Unho tavoittaa huttutarinan vakavan ytimen hyvin, mutta Vaalalle ominainen henkevyys kevyen komedian alalla ei ole hänelle yhtä luontaista. Kohtaus jäätävällä asemalla vastanäyttelijänä jäyhä asemamies (Eino Räisänen) on kyllä hyvää työtä.

Uno Pihlströmin talvinen kuvaus on laatutyötä, ja dvd:n hienosta kuvallisesta laadusta voi nauttia.

Posted in Arvelo Ritva, Godzinsky George de, Joutseno Lea, Laine Eine, Orko Risto, Pihlström Uno, Rihte Laila, Rinne Joel, Rossi Sylva, Sipilä Sirkka, Unho Ilmari, Valtonen Hilja, Väänänen Emma | No Comments »

Loviisa

Perjantai, Huhtikuu 16th, 2010

2010.04.03.-Loviisa

LOVIISA, NISKAVUOREN NUORI EMÄNTÄ / Loviisa, unga värdinnan på Niskavuori. Suomi 1946. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. O+LE: Valentin Vaala. KS: Hella Wuolijoki, Vaala – Juhani Tervapään näytelmästä Niskavuoren nuori emäntä (1940). KU: Eino Heino. LA: Ville Hänninen. M: George de Godzinsky. Ä: Harald Koivikko. N: Emma Väänänen (Loviisa Niskavuori, o.s. Saaroinen), Tauno Palo (Juhani Niskavuori), Kirsti Hurme (Malviina, meijerska), Reino Häkälä (Antti Niskavuori), Hilkka Helinä (Heta Niskavuori), Toini Vartiainen (Kustaava Niskavuori), Maija Nuutinen (Vilhelmiina Niskavuori, vanhaemäntä), Kerttu Salmi (Juse-muori, Malviinan äiti), Elli Ylimaa (Korinterin Iita, ompelija), Reino Valkama (Saaroisten Matti-isäntä), Matti Aulos (Roope-setä, Juhanin puhemies), Holger Salin (Iso-Martti, Niskavuoren renki), Toppo Elonperä (Karl Johan, rovasti). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 84 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 16.4.2010

Kun Valentin Vaala otti ohjatakseen Hella Wuolijoen Niskavuori-saagan ajallisesti varhaisinta vaihetta käsittelevän näytelmän, alkuun lisättiin yli puoli tuntia uutta, visuaalisesti voimakasta aineistoa. Valmistui Loviisa, josta tuli Vaalan suosikki tuotannossaan. Siinä kuvatulla 1880-luvulla eletään kansallisen heräämisen aikaa, ja Niskavuoren nuoren isännän Juhanin on ajateltava talon ja isänmaan tulevaisuutta, sillä pitäjän ensimmäistä tarvitaan valtiopäivämieheksi. Juhanin intohimo kohdistuu meijerskä Malviinaan; merkitsevä ote polvesta johtaa lemmen täyttymykseen heinäpellolla. Mutta rakkaus on unohdettava ja taloon naitava rahaa, jota on Loviisan isällä. Totuus Juhanista murtaa Loviisan sydämen, ja Malviinan on mentävä kasvattamaan avioton lapsensa muualla. Yhteiskunnallinen epiikka ja kolmen ihmisen elämänpettymys lomittuvat toisiinsa. Eino Heinon kamera vangitsee maan väkevän voiman, Vaala osoittaa herkkyytensä ihmiskuvaajana, Tauno Palo ja Kirsti Hurme ovat parhaimmillaan ja Emma Väänänen nimiroolissa unohtumaton. Tämä on se alkutarina, jossa taloon tulee nuori morsian Loviisa, myöhempien Niskavuori-näytelmien vanha emäntä, sama, jonka viimeiseen iltaan viimeisen Niskavuori-näytelmän 60 vuotta myöhemmät tapahtumat päättyvät. Työn jatkajaksi Niskavuoreen tulee siinä Juhanin ja Malviinan avioton poika, joka Loviisassa häädetään talosta kauas pois.

On niitäkin, jotka pitävät Loviisaa kaikkien aikojen parhaana suomalaisena elokuvana. Valitettavasti sen dvd-masterointi on suorastaan heikkoa.

Posted in Godzinsky George de, Heino Eino, Helinä Hilkka, Hurme Kirsti, Orko Risto, Palo Tauno, Vaala Valentin, Väänänen Emma, Wuolijoki Hella | No Comments »