SUOMIVIIHTEEN KLASSIKOT 1: SIMPAUTTAJA
SIMPAUTTAJA. Suomi 1975. TY: MTV3. O: Veikko Kerttula. KS: Matti-Juhani Karila, Veikko Kerttula ja Hannu Tyhtilä – Heikki Turusen romaanista (1973). KU: Raimo Väisänen, Kauko Nord. M: olemassaolevaa ja lähdemusiikkia; ”Pieni kansanlaulu”. LE: Keijo Virtanen. N: Ahti Kuoppala (Simpauttaja), Pekka Räty (Imppa Ryynänen), Leni Katajakoski (Juuli Taivainen), Esko Hukkanen (Kuuno Taivainen), Anna-Maija Kokkinen (Marketta Willman), Veikko Tiitinen (Hilppa Ryynänen), Rauha Valkonen (Eeli Ryynänen), Ahti Jokinen (Otto Ryynänen), Risto Salmi (Jomppa Kaunismäki), Aapo Vilhunen (Hemmo Sysmänaho), Pasi Luukkonen (Lassi Kaurapelto), Toivo Herranen (Tienpään Jeremi), Reino Kalliolahti (Jolle Pirtamo), Mauri Saikkonen (Jouko Pirtamo), Eevi Räty (Pirtamon emäntä), Matti Räsänen (konstaapeli Ruottala), Arvo Hämäläinen, Soili Markkanen. Väri, 1,33:1, mono, 150 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (MTV3) 21.8.2009
Veikko Kerttula, suomalaisen television lahjakkaimpia ohjaajia, oli kunnostautunut jo ohjaamalla ansiokkaasti Jaroslav Hašekia, Veijo Merta ja Hannu Salamaa, kun hän tarttui Heikki Turusen tuoreeseen esikoisromaaniin Simpauttaja. Jo avauksessa on hiljaista intensiteettiä, henkilöhahmot esitellään painokkasti, miljöön tunne on voimakasta ja näyttelijäsuoritukset täysipainoisia. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Karjalaan Pielisen rannoille. Simpauttaja kuuluu suomalaisen kirjallisuuden suuriin originelleihin, ja häntä esittää innoittuneesti Ahti Kuoppala. Simpauttaja (”ei muuta kun – hojo hojo!”) on aktiivisuudessaan asioiden ja tilanteiden muuttaja ja melkoinen häiritsijä, toisin kuin vaikkapa Havukka-ahon ajattelija. Autoritaarinen isä-Ryynänen (Veikko Tiitinen) on kyllästyttänyt ankaralla komennollaan kaikki poikansa, mutta Imppa-poika (Pekka Räty) pääsee kylän isoimpaan taloon Pirtamoon Simpauttajan kaveriksi. Ryynäsen puolihullu Otto-poika (Ahti Jokinen) veistelee männynrungoista alastomien naisten kuvia. Ääneen lausutaan ajatus, ettei maaltamuuton myötä enää kohta muita naisia paikkakunnalle jääkään. Näin näyttää olevan myös Impan mielitietyn (Anna-Maija Kokkinen) suunnitellessa muuttoa kaupunkiin. Simpauttajalle kehittyy suhde Taivaisen naapuritalon Juuli-emännän (Leni Katajakoski) kanssa, ja tästä koituu paljastuessaan kova kärhämä aina virkavaltaa myöten. Sukupolven vaihdoksen teema dramatisoituu tarinan kulminoituessa. Isä on pettynyt poikiinsa ja pojat isäänsä. Elokuva päättyy leikaten lyhyeen mietteliääseen lähikuvaan uuden sukupolven kasvoista.
Kerttulalla säilyy vankka kuvallinen näkemys ja ote kerrontaan johdonmukaisena viimeistä puolituntista lukuunottamatta. Mustasukkaisuustarinan vatvominen käy turhan jankkaavaksi. En tiedä, mille formaateille Simpauttaja on kuvattu, mutta dvd:n kuvallinen asu on paikoin videomaista. Kuitenkin voi päätellä, että esimerkiksi kuvallisesti kunnianhimoisen lumisen loppujakson kuvauksessa on alun perin käytetty laadukasta kuvaustekniikkaa.
Heikki Turunen on saanut kolmen romaaninsa elokuvallistajiksi merkittäviä ohjaajia, myös Markku Pölösen (Kivenpyörittäjän kylä) ja Anssi Mänttärin (Joensuun Elli), mutta Veikko Kerttulan Simpauttaja on edelleen vahvin Heikki Turus -filmatisointi.
