Archive for the ‘Trintignant Jean-Louis’ Category

Ja Jumala loi… naisen

Keskiviikko, Tammikuu 13th, 2010

2010.01.30.-Et-Dieu-crea-la femme

JA JUMALA LOI… NAISEN / Och Gud skapade kvinnan… (Et Dieu créa… la femme). Ranska / Italia (c) 1956 Roger Vadim. T: Raoul Lévy. O: Roger Vadim. KS: Roger Vadim, Raoul Lévy. KU: Armand Thirard. M: Paul Misraki. N: Brigitte Bardot (Juliete Hardy), Curd Jürgens (Éric Carradine), Jean-Louis Trintignant (Michel Tardieu), Jane Marken (Madame Morin), Jean Tissier (M. Vigier-Lefranc), Isabelle Corey (Lucienne), Jacqueline Ventura (Mme Vigier-Lefranc), Jacques Ciron (Éricin sihteeri), Paul Faivre (M. Morin), Jany Mourey (orpokodin edustaja), Marie Glory (Mme. Tardieu), Georges Poujouly (Christian Tardieu), Christian Marquand (Antoine Tardieu). Väri, anamorfinen 2,35:1, DD 2.0, 90 min
Suom. tekstit IMS / svenska texter.
Atlantic Film 13.1.2010

Roger Vadim (1928-2000) oli ranskalaisen elokuvien tunnetuin naistähtien lanseeraaja. Hänen viiden vaimonsa joukkoon kuuluivat Annette Strøyberg, Jane Fonda, Catherine Schneider ja Marie-Christine Barrault. Hänellä oli myös lapsi Catherine Deneuven kanssa.

Ensimmäinen oli Brigitte Bardot, jonka kanssa Vadim oli naimisissa vuosina 1952-1957. Bardot oli esiintynyt jo monessa elokuvassa, kun Vadim nosti hänet elokuvan Ja Jumala loi… naisen pääosaan. Se on elokuvaerotiikan legendaarisimpia teoksia ja osasuorituksia.

Vadimin tukemana Bardot lanseerasi ranskalaiseen elokuvaan uuden ajan estottoman nuoren naisen eroottisuuden. Elokuva kuvattiin CinemaScope -formaatissa Rivieralla, St. Tropezissa. Vaikka Bardot’n osasuoritus on aiheesta legendaarinen, hän olisi ansainnut paremman käsikirjoituksen ja ohjauksen. Nyt tarina on suuressa määrin vain veruke esitellä Bardot’n upeaa vartaloa. Bardot’n aistillinen tanssikohtaus ansaitsee paikan antologioissa.

Pohjoismaiselle katsojalle uuden ajan elokuvanainen ei ollut tuolloin enää sensaatio. Ruotsalaiset Ulla Jacobsson, Anita Björk ja Harriet Andersson olivat esitelleen sellaisia jo valkokankailla, usein parempien ohjaajien elokuvissa.

Terassi

Perjantai, Tammikuu 9th, 2009

20090118-la-terrazza.jpg

Turhautuneen älymystön saaga

La terrazza. Italia / Ranska 1980. O: Ettore Scola. N: Vittorio Gassman, Ugo Tognazzi, Jean-Louis Trintignant, Marcello Mastroianni, Stefania Sandrelli, Carla Gravina, Ombretta Colli, Milena Vukotic, Stefano Satta Flores, Serge Reggiani. Väri, 1,85:1, DD stereo, 154 min. Future Film 9.1.2009.

Komedioistaan tunnetun italialaisen Ettore Scolan ura hyppäsi kunnianhimoisempaan vaiheeseen elokuvalla Mehän rakastimme toisiamme niin paljon vuonna 1974. Kuusi vuotta myöhemmin hän toteutti samantyyppisen hankkeen elokuvassa Terassi, ja käsikirjoittajakolmikkokin (Age, Scarpelli, Scola) oli sama. Aiempi elokuva käsitteli neljän ystävyksen tarinaa ja sitä kautta yhteiskunnan muutosta kautta vuosikymmenten. Terassissa päähenkilöitä on toistakymmentä, kyseessä on Robert Altmania muistuttava suuri ensemble. Ratkaiseva kohtaaminen tapahtuu Rooman Via Aurelialla pidettävillä iltakutsuilla, joilta käsin päähenkilöitä kuvataan takaumien (flashbacks) ja ajassa eteenpäin menevien kohtausten (flashforwards) kautta. Yhdistävänä teemana on älymystön pettymys ja turhautuminen. Jean-Louis Trintignant esittää loppuunpalanutta käsikirjoittajaa, jonka työ ei luista. Milena Vukotic tulkitsee käsikirjoittajaa pystyssä pitävää vaimoa. Ugo Tognazzi on odottamiseen suivaantunut tuottaja, joka on vieraantunut vaimostaan (Ombretta Colli). Vittorio Gassman esittää kommunistikansanedustajaa, jolle kehittyy salasuhde itseään radikaalimpaan älykkö-Giovannaan (Stefania Sandrelli). Marcello Mastroianni on toimittaja, jonka moititaan menettäneen terävyytensä ja jonka suhde ystävättäreensä on hiipunut. Kyseinen ystävätär (Carla Gravina) tekee televisioon naisten makasiiniohjelmaa. Stefano Satta Flores esittää höyrypäisintä toimittajaa. Serge Reggiani näyttelee tympääntynyttä tv-johtajaa, joka kuolee studion tekolumeen muovipuun alle. Galeazzo Benti esittää Venezuelasta palannutta näyttelijää, joka haikailee elokuvan kulta-aikaa. Lopussa hän julistaa palaavansa Venezuelaan ja kuuluttaa elokuvan sarkastisen tunnuslauseen: ”Pysykää sellaisina kuin olette!”. Kyllästyneiden tyyppien keskellä vaeltaa nuori neito, jota esittää 18-vuotias Marie Trintignant. Vaikka kyseessä on ihmissuhde- ja henkilödraama, siinä on paljon yleiskuvia, jollaiset toimivat parhaiten valkokankaalla nähtyinä. Masterointi ei ole ole priimaa.