Archive for the ‘Tolstoi Leo’ Category

Sota ja rauha (1956)

Keskiviikko, Lokakuu 7th, 2009

20091001-war-and-peace-1956.jpg

SOTA JA RAUHA (War and Peace), Italia / USA 1956, O: King Vidor, Leo Tolstoin romaanista, KU: Jack Cardiff, M: Nino Rota, ”La rosa di Novgorod”. N: Audrey Hepburn (Natasha Rostova), Henry Fonda (Pierre Bezuhov), Mel Ferrer, Vittorio Gassman, Anita Ekberg, 1:1,78, DD mono, 199 min
Paramount Home Entertainment Finland (Audrey Couture Muse Collection) 7.10.2009

Uudella kannella sama dvd-laitos, joka on julkaistu Suomessa erillisenä vuonna 2003 ja viimeksi boksissa Audrey Hepburn The Ruby Collection (2007).

Audrey Hepburn The Ruby Collection (6-dvd)

Keskiviikko, Heinäkuu 11th, 2007

Audrey Hepburn -ilmiö

AUDREY HEPBURN THE RUBY COLLECTION
LOMA ROOMASSA erikoislaitos (Roman Holiday), USA 1953, ohjaus William Wyler, pääosissa Gregory Peck, Audrey Hepburn, mv 1:1,33, DD mono, dokumentti Remembering Roman Holiday (2002), Restoring Roman Holiday (2002), Edith Head -dokumentti, pääkuva 113 min
KAUNIS SABRINA (Sabrina), USA 1954, ohjaus Billy Wilder, pääosissa Humphrey Bogart, Audrey Hepburn, William Holden, mv 1:1,33, DD mono, dokumentti The Making of Sabrina (2000), pääkuva 109 min
RAKASTUNUT PARIISISSA Special Collector’s Edition (Funny Face), USA 1956, ohjaus Stanley Donen, pääosissa Audrey Hepburn, Fred Astaire, 1:1,78, DD 5.1, dokumentti elokuvan teosta (2002), pääkuva 99 min
SOTA JA RAUHA (War and Peace), Italia/USA 1956, ohjaus King Vidor, pääosissa Audrey Hepburn, Henry Fonda, Mel Ferrer, Vittorio Gassman, Anita Ekberg, 1:1,78, DD mono, 199 min
AAMIAINEN TIFFANYLLA juhlalaitos (Breakfast at Tiffany’s), USA 1961, ohjaus Blake Edwards, pääosissa Audrey Hepburn, George Peppard, Patricia Neal, 1:1,78, DD 5.1, kommenttiraita (Richard Shepherd), The Making of a Classic (2005), It’s So Audrey! A Style Icon (2005), Brilliance in a Blue Box (2005), Audrey’s Letter to Tiffany (2005), pääkuva 110 min
VERENPERINTÖ (Bloodline), USA/BRD 1979, ohjaus Terence Young, pääosissa Audrey Hepburn, Ben Gazzara, James Mason, Claudia Mori, Irene Papas, Michelle Phillips, Maurice Ronet, Romy Schneider, Omar Sharif, Beatrice Straight, Gert Fröbe, 1:1,78, DD mono, 112 min
Paramount Finland 11.7.2007
Loma Roomassa ja Rakastunut Pariisissa julkaistu myös boksina Audrey Hepburn The Diva Collection, Paramount Finland 27.6.2007
Elokuvia on julkaistu myös erillisinä (uudelleen)julkaisuina

Audrey Hepburnin (1929-1993) aktiivinen filmitähtiura kesti noin 15 vuotta. Paramountin The Ruby Collection kokoaa yhteen boksiin viisi hänen kuuluisimpiin kuuluvaa elokuvaansa, joissa on kaikissa hyvä ohjaaja, sekä yhden kummajaisen.

William Wylerin ohjaama Loma Roomassa (1953), komedia edustusvelvollisuuksistaan karanneen prinsessan vapaapäivästä, tarjotaan hyvänä dvd-laitoksena, joka julkaistiin alun perin vuonna 2002, sympaattisine liitedokumentteineen ja haastatteluineen. Gregory Peck muistelee filmausta, koekuvauksia näytetään, ja restaurointidokumentissa tulee esiin työn vaikeus, kun elokuvan alkuperäisaineisto on kadonnut. Mustalle listalle joutuneen käsikirjoittaja Dalton Trumbon nimi lisättiin alkuteksteihin vasta restauroinnin yhteydessä.

Billy Wilder oli ohjaajana Kauniissa Sabrinassa (1954), joka on julkaistu Suomessa dvd:llä aikaisemmin vuonna 2001. Autonkuljettajan tytär kasvaa hurmaavaksi ja tyylikkääksi nuoreksi naiseksi Pariisissa viettämänsä vuoden aikana, ja hänen suosiostaan kilvoittelee kaksi Larrabeen rikasta veljestä (Humphrey Bogart, William Holden).

Rakastunut Pariisissa (Funny Face, 1956), Stanley Donenin ohjaama musikaaliklassikko, jonka musiikki perustuu George ja Ira Gershwinin lauluihin, julkaistiin Suomessa dvd:llä vuonna 2002. Sen loistelias väridesign leikittelee Richard Avedonin hahmotteleman muotidesignin maailmassa samaan tapaan tyylikkäästi piruillen kuin sittemmin Paholainen pukeutui Pradaan, joka lienee saanut tästä vaikutteita. Hepburn esittää Greenwich Villagen kirjakauppiasta, josta Fred Astaire tekee huippumallin Pariisissa. Parodia ranskalaisesta älymystöstä on latteaa, mutta laulut ja tanssit ovat upeita. Kuvalaatu on hyvä, mutta ei täyttä priimaa.

Monissa 1950-luvun rooleissaan, myös Broadwayn Gigi-musikaalissa ja Billy Wilderin Arianen lemmentarinassa (Love in the Afternoon), Hepburnin partnereiksi tuli vanhoja miehiä. Kaavasta poikkesi King Vidorin Italiassa ohjaama Leo Tolstoi -filmatisointi Sota ja rauha (1956, sama dvd-laitos on julkaistu Suomessa aikaisemmin vuonna 2003), jossa Hepburnille tuli Natasha Rostovan rooli. Vidorin tulkinta ei ole huono, ja Audrey Hepburn kuuluu sen valopilkkuihin. Jos jotakuta hymyilyttää Anita Ekbergin läsnäolo roolilistassa, niin hänkin on osuva ja hauska valinta Pierre Bezuhovin turhamaisen ja kevytkenkäisen rouvan osaan, ”anti-Audrey”. Dvd:llä tarjotaan elokuvasta täyspitkä versio, mutta sen väri vaikuttaa hieman sumealta. Austerlitzin ja Borodinon taistelujaksot ovat mahtavia.

Aamiainen Tiffanylla (1961, ohjaus: Blake Edwards), josta tarjotaan vuonna 2006 julkaistu juhlalaitos, lienee Hepburnin kuuluisin elokuva nykyään, mutta on hyvä kysymys, miksi. Audrey Hepburn oli mahdoton valinta Truman Capoten kertomuksen takahikiän Holly Golightlyksi, josta on tullut New Yorkin yöperhonen ja mafiakuriiri. Audrey oli niin täydellinen vastakohta esittämälleen roolihahmolle, että yleisö lakkasi ajattelemasta ja tempautui mukaan romanttiseen fantasiapintaan, jota tekijöiden oli korostettava Production Coden aikakaudella, kun tarinassa varsinaisesti käsitellyt aiheet (kuten molempien päähenkilöiden prostituutio) piti kätkeä. Liitedokumenteissakin todetaan, että elokuvan menestys perustui siihen, ettei yleisö ymmärtänyt, mistä oli oikeastaan kysymys.

Audrey Hepburn lopetti varsinaisen elokuvauransa vuonna 1967 elokuviin Peukalokyydillä vihille ja Yksin pimeässä. Sen jälkeen hän teki enää vain satunnaisia elokuvia. Vuoden 1979 Sidney Sheldon -filmatisoinnin Verenperintö (1979) ohjaajaksi tuli Terence Young, johon liittyy se kiehtova yhtymäkohta, että toisen maailmansodan sairaanhoitajana Hollannissa 16-vuotias Hepburn sai potilaakseen nuoren britin, laskuvarjojääkäri Terence Youngin. Valitettavasti itse elokuva ei ole taustatarinan veroinen, vaan kyseessä on rutiinimainen rikkaan suvun tragedia. Perheenpään kuoltua alkaa sarja murhia, jossa perimysjärjestystä pannaan uuteen uskoon nopeutetulla aikataululla, ja herkkää Audreyta pidetään helppona uhrina. Lienee paketin ainoa elokuva, jota ei Suomessa ole aiemmin dvd:llä julkaistu.

Audrey Hepburnin viehätysvoima on kestävää, sillä vaikka hän oli valokuvamalli ja muotimaailman henkilö, hänen esiintymisessään oli ajatonta tyyliä ja pyrkimystä selkeyteen ja raikkauteen. Kaikki tämä kumpusi hänen omasta valoisasta ja säteilevästä persoonallisuudestaan, joka korostui yhtä lailla myöhemmällä iällä, kun ulkoinen nuoruuden hehku oli väistynyt.

Anna Karenina (1967) 2-dvd

Perjantai, Tammikuu 26th, 2007

20090731-anna-karenina.jpg

ANNA KARENINA 2-dvd. Neuvostoliitto (c) 1967 Mosfilm. O: Aleksandr Zarhi. KS: Aleksandr Zarhi, Vasili Katanjan – Leo Tolstoin romaanista (1877). M: Rodion Shtshedrin. KU: Leonid Kalashnikov – 70 mm – Sovcolor. N: Tatjana Samoilova (Anna Karenina), Vasili Lanovoi (Vronski), Nikolai Gritsenko (Karenin), Boris Goldajev (Konstantin Ljovin), Juri Jakovlev (Oblonski), Anastasija Vertinskaja (Kitty), Ija Savvina (Dolly), Maja Plisetskaja (Betsy). Väri, 2,35:1, DD 5.1, pääkuva [väärä kansitieto 77+68=145 min] oik. 73+65=138 min
Lisäaineistoja: Ajatuksia Leo Tolstoista (e.v., ehkä 1960-luvulta), Dokumentti elokuvan teosta (1967), Leo Tolstoi -aikalaisdokumenttikooste (Aleksandr Drankov 1908, hautajaiset 1910), Aleksandr Zarhi -dokumenttikooste, Haastattelut: Kuvaaja Leonid Kalashnikov, näyttelijät Tatjana Samoilova, Vasili Lanovoi, Juri Jakovlev, Boris Goldajev
Finnkino (Ruscico 1999) 26.1.2007

Mykän elokuvan aikana uransa aloittanut Aleksandr Zarhi sai 1960-luvulla ohjattavakseen 70-millisenä toteutetun Anna Karenina -mahtituotannon Leo Tolstoin romaanin pohjalta. Elokuva on huolella ja korkealla ammattitaidolla toteutettu sarja kohtauksia romaanista. Näyttelijät ovat oivallisia, kuvaus ensiluokkaista, ja musiikki yllättää modernisuudellaan. Mikä tärkeintä, Tatjana Samoilova on pääroolissa vakuuttava.

Kuitenkin tästä kaikesta tulee mieleen se kirjan luku, jossa Vronski maalaa Annan muotokuvan. Muotokuva on moitteettoman huolellisesti tehty. Sitten tulee taiteilija, joka maalaa Annan muotokuvan niin, että Annan silmissä on naiselle ainutlaatuisen ominainen katse, jota Vronski ei ole koskaan ennen Annasta oivaltanut, mutta siitä pitäen aina.

Tolstoin romaani on järisyttävä mestariteos, joka yllättää ja herättää ajatuksia jatkuvasti, vaikka ajat ja tavat ovat täydellisesti muuttuneet. Se ei jätä rauhaan sitä, joka on sen ajatuksen kanssa lukenut. Zarhin elokuva on vain mahtava akateeminen kuvitus siitä.

Vuoden 1999 Ruscico-masterointi ei näytä siltä kuin se perustuisi 70 mm:n alkuperäisnegatiiviin. Muuten kaksois-dvd on huolellista tekoa, ja lisäaineistot tätä julkaisua varten tehtyine haastatteluineen ovat erittäin mielenkiintoisia.

Suomenkielinen asu on huolimaton. Kannessa käytetään nimien englantilaisia kirjoitusasuja, itse elokuvassa ja lisäaineistoissa oikeita suomalaisia, ja valikoissa sekaisin molempia. Tekstityksessä on oikoluku jäänyt kesken. Kiitettävää on, että lisäaineistot on kauttaaltaan käännetty.

Greta Garbon parhaita (4 erillisjulkaisua)

Keskiviikko, Marraskuu 15th, 2006

MATA HARI, USA 1932, ohjaus: George Fitzmaurice, pääosissa: Greta Garbo, Ramon Novarro, 90 min

ANNA KARENINA, USA 1935, ohjaus: Clarence Brown, pääosissa: Greta Garbo, Fredric March, 88 min

KAMELIANAINEN (Camille), USA 1936, ohjaus: George Cukor, pääosissa: Greta Garbo, Robert Taylor, 104 min + KAMELIANAINEN (Camille), USA 1921, ohjaus: Ray C. Smallwood, pääosissa: Alla Nazimova, Rudolph Valentino, 70 min

NINOTCHKA, USA 1939, ohjaus: Ernst Lubitsch, pääosissa: Greta Garbo, Melvyn Douglas, 105 min

Warner Bros. Finland 15.11.2006

Greta Garbon (1905-1990) 100-vuotisjuhlan kunniaksi Warner Bros. julkaisi Yhdysvalloissa mahtavan Garbo The Signature Collection -boksin. Neljä elokuvaa siitä on julkaistu nyt Suomessakin erillisinä. Alkuperäinen tuotantoyhtiö oli MGM, ja mukana ovat vakiokumppanit kuten kuvaaja William H. Daniels ja puvustaja Adrian. Masterointi tekee oikeutta MGM-glamourille.

Mata Hari (1932) oli Greta Garbon versio useasti filmatusta tarinasta, josta julkaistiin Suomessakin äsken dvd-versiona Marlene Dietrichin edellisenä vuonna valmistunut tulkinta Eri lippujen alla (1931). Romanttisena partnerina kaikkien aikojen vakoilijavampille on mykän elokuvan tähti Ramon Novarro. Hän on vähän vaisu, mutta onneksi elokuvassa on muuten värikäs näyttelijäkaarti, ja Mata Harin ”tanssi Shivalle” kiehtoo eksotiikallaan.

Anna Kareninaa (1935) voi pitää mahdottomana haasteena: puolitoistatuntinen MGM-elokuva maailman hienoimpiin kuuluvasta romaanista. Tuottaja David O. Selznick, ohjaaja Clarence Brown ja hyvä näyttelijäkaarti tekevät parhaansa. Leo Tolstoin kirjalle tulkinta ei tee oikeutta, mutta elokuva voi kiehtoa laadukkana oheisilmiönä. Siihen nähden, että se rajautuu Annan ja Vronskin romanssiin voi miettiä sitä, että näyttelijöiden tulkitsema intohimo ei vakuuta.

Sama kysymys herää Kamelianaisessa (1936), jota on pidetty Garbon parhaana draamana. Alexandre Dumas’n tarinasta ja siihen perustuvasta Giuseppe Verdin oopperasta La Traviata on kymmeniä tulkintoja, joiden joukossa tällä George Cukorin ohjaamalla filmatisoinnilla on arvosija. Kuten Garbon Anna Karenina -filmatisointi, tämäkin pelkistyy tarinaksi naisesta, jota on loukattu rakkaudessa ja joka jää syvimmältään yksinäiseksi. Kun kaikki muu on ensiluokkaista, yllättävän vähän häiritsee se, että taaskin ensirakastajan (Robert Taylor) intohimo jää vaisuksi.

Levyllä on mukana myös mykän kauden Kamelianainen (1921), pääosissa aikansa suuret tähdet Alla Nazimova ja Rudolph Valentino. Kyseessä ei ole mikään klassikko, ja kiinnostavin piirre liittyy lahjakkaaseen lavastaja-puvustaja Natasha Rambovaan, joka tässä elokuvassa toi Art Deco -tyylin amerikkalaiseen elokuvaan ja nappasi Valentinon miehekseen. Elokuva tarjotaan Turner Classic Movies -laitoksena (2002), mukana Peter Vantinen ikävystyttävä musiikki.

Ninotchka (1939) on Ernst Lubitschin klassikkokomedia, jota mainostettiin iskulauseella ”Garbo nauraa”. Garbon ensimmäisen äänielokuvan Anna Christie mainoslause oli ollut ”Garbo puhuu”, ja Kamelianaisesta käytettiin epävirallisempaa slogania ”Garbo yskii”. Komedia toimii yhä, vaikka satiirin kohteena olevaa valtakuntaa ei ole olemassa. Lubitsch oli käynyt Neuvostoliitossa Stalinin pahimman terrorin aikaan ja tiesi naurun parhaaksi aseeksi fanaattisuutta vastaan. Elokuva yllättää edelleen romanssilla, joka osapuolia ovat stalinistinen komissaari (Garbo) ja pariisilainen playboy (Melvyn Douglas), jota venäläinen emigranttiruhtinatar kutsuu ”Volgan lautturikseen”.