
KALLE AALTOSEN MORSIAN / Kalle Aaltonens brud. Suomi 1948. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Ossi Elstelä. KS: Tatu Pekkarinen, Ossi Elstelä – Tatu ja Aino Pekkarisen näytelmästä (1946) – Aino Pekkarisen romaanista Perämies Kalle Aaltonen ja hänen morsiamensa (1944) – J. Alfred Tannerin kupletista Kalle Aaltonen (1926). KU: Kalle Peronkoski. LA: Aarre Koivisto. M: Alvar Kosonen. – ”Hei terve nyt Helsinki, sinut jälleen nähdä saan”, ”Ankkurilaulu”, ”Ja monessa on oltu souvissa”, ”Laulu Sutisesta”, ”Hei, meripojan retki on muistorikasta”, ”Neptunuksen poika”, ”Kapakassa oltiin” (Alvar Kosonen). – ”Kalle Aaltonen” (J. Alfred Tanner). – ”Yö kerran unhoa annoit” (Olavi Virta). – ”Kotimaani ompi Suomi” (trad.). Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Rolf Labbart (aliperämies Kalle Aaltonen), Hillevi Lagerstam (Kaarina Hallermaa), Helge Ranin (merenkulkuneuvos Hallermaa), Ossi Elstelä (Amanda Saarnila alias salapoliisi), Thure Bahne (yliperämies Yrjö Kourula), Pentti Viljanen (merimies Sutinen), Armas Jokio (merimies Pohjola), Laila Rihte (maisteri Marja Niittylä), Elna Hellman (Sutiska), Veikko Linna (kokki), Olavi Virta (merimies Virta), Toppo Elonperä (kapteeni), Anna-Liisa Hämeensalo (neekeriprinsessa), Punaisen Myllyn baletti, Leo Jokela (merimies). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 92 min
Finnkino (SF) 30.7.2010
Kalle Aaltosen morsian on kevyttä revyyviihdettä J. Alfred Tannerin suosikkilaulun ja sen innoittaman romaanin ja revyynäytelmän pohjalta. Se on myös aikalaisdokumentti Ossi Elstelän johtaman revyyteatteri Punaisen Myllyn tyylistä ja esiintyjistä. Suomalaisen kabareen ja revyyn voimamies Elstelä tuli myös elokuvan ohjaajaksi. Lisäksi hän esittää naiseksi pukeutuneena merenkulkuneuvoksen tytärtä (Hillevi Lagerstam) vartioivaa salapoliisia, joka tulee esirillumareihahmoisen merimies Sutisen (Pentti Viljanen) kiinnostuksen kohteeksi. Ensirakastaja Kalle Aaltosta tulkitsee Rolf Labbart. Vaihdosjuonessa neuvoksen tytär esiintyy laivan siivoojana ja hänen ystävättärensä Marja Niittylä (Laila Rihte) neuvoksen tyttärenä. Karkean farssin heikkoihin puoliin kuuluu ”neekeriprinsessaan” liittyvä rodullisesti halventava juonikuvio. Vahvinta antia ovat Olavi Virran esittämät laulut, mukaanlukien Virran upeimpiin omiin sävellyksiin kuuluva ”Yö kerran unhoa annoit”. Kalle Aaltosen morsian oli jo 1930-luvulta alkaen elokuvissa esiintyneen Virran varsinaisen elokuvauran läpimurtoteos. Siinä on myös varhaisin tietämäni Leo Jokelan elokuvaesiintyminen.
Kalle Peronkoski on kuvannut elokuvan taitavasti, ja dvd-masterointi on hienoa.

