Suurin elävä unkarilainen elokuvaohjaaja István Szabó vierailee Suomessa. Dvd:llä on vast’ikään julkaistu hänen merkittävä historiallinen keskieurooppalainen trilogiansa (Mephisto, Eversti Redl, Hanussen), jossa kaikkia nimirooleja tulkitsee Klaus Maria Brandauer. Historian todistaja Szabó on ollut itse myös historian kokija holokaustin vainottuna ja Unkarin kansannousua seuranneen painostuksen uhrina.
(lisää…)
Archive for the ‘Szabó István’ Category
István Szabó
Sunnuntai, Toukokuu 10th, 2009Mefisto
Perjantai, Tammikuu 9th, 2009
Olenhan vain näyttelijä
Mephisto (alkuperäinen suomalainen nimi) / Mephisto. Saksa / Unkari / Itävalta 1981. O: István Szabó. N: Klaus Maria Brandauer, Krystyna Janda, Ildikó Bánsági, Rolf Hoppe, Karin Boyd, David Robinson. Väri, anamorfinen 1,77:1, DD stereo, 139 min. Future Film, Pahuuden trilogia -boksissa 9.1.2009.
”Mitä ne minusta haluavat, olenhan vain näyttelijä” on loppulause István Szabón tosipohjaisessa elokuvassa, joka sijoittuu Saksan 1920- ja 1930-lukujen teatteripiireihin. Hampurista alkava tarina perustuu Klaus Mannin romaaniin (1936), joka oli kielletty Saksassa aina jälleenyhdistymiseen asti. Avainromaanin Hendrik Höfgrenin esikuvaksi tiedettiin elokuvistaankin tuttu näyttelijä Gustaf Gründgens (rikollispäällikkö elokuvassa M – kaupunki etsii murhaajaa). Tarina on muotokuva sopeutumisen ammattilaisesta, opportunistista, joka liukuu vasemmistolaisuudesta natsismin vaikutuspiiriin, ja joka mustan rakastettunsa asemesta nai porvarisneidon. Höfgren ei ole aktiivisesti paha ihminen, ja asemansa turvin hän auttaa vainojen uhreja. Tarina esittää tehokkaasti kysymyksen siitä, onko taide mahdollista politiikan ulkopuolella. Saksan kieli sitoo Höfgrenin kotimaahansa, joka joutuu Hitlerin valtaan. Hän saa suurimman menestyksensä Mefistona Goethen Faustissa, tarussa miehestä, joka myy sielunsa paholaiselle. ”Olen osa voimaa syvää, joka pahaa tahtoo, saa aikaan hyvää”, hän lausuu teatterin lavalla, mutta näinköhän on? Unkarilaisen István Szabón suuri kansainvälinen läpimurtoelokuva on allegoria myös ohjaajan omasta tilanteesta diktatuurihallituksen oloissa. Se avasi hänen urallaan ison budjetin keskieurooppalaisen trilogian, tutkimusretken kadonneeseen kulttuuriin. Klaus Maria Brandauerin kameleonttimainen, fyysinen, ristiriitaisuudelle herkkä tulkinta kohotti näyttelijän ansaittuun maailmanmaineeseen. Kuvaajamestari Lajos Koltain tummanpuhuvaa työtä kelpaa katsoa pätevästi masteroidulla dvd:llä.
Eversti Redl
Perjantai, Tammikuu 9th, 2009
Oberst Redl. Jugoslavia / Unkari / Itävalta / Saksa 1981. O: István Szabó. N: Klaus Maria Brandauer, Armin Mueller-Stahl, Gudrun Landgrebe. Väri, 1,77:1, DD stereo, 136 min. Future Film, Pahuuden trilogia -boksissa 9.1.2009.
István Szabón keskieurooppalaisen trilogian toinen elokuva Eversti Redl käynnistyy vastustamattomasti Radetzky-marssin tahdissa. Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian auringonlaskun vuosina, ensimmäisen maailmansodan aattona, kunnianhimoinen upseeri kohoaa salaisen palvelun huipulle, vastavakoilun päälliköksi ja joutuu itse epäillyksi vakoilusta. Eversti Redlin tapaus on saksankielisen maailman pahimpia skandaaleja kautta aikojen. Redl myi sotasalaisuuksia Venäjälle, mukaanlukien tiedot omien vakoilijoidensa henkilöllisyydestä. Kymmenientuhansien itävaltalaisten sotilaiden arvioidaan kaatuneen hänen petoksensa tähden. Redl oli lähtöisin köyhistä oloista, 14-henkisestä perheestä, ja hän kohosi sääty-yhteiskunnan huipulle jatkuvaan tekopeliin turvautuen. Hän sai kaikki kunnianosoitukset ja mitalit, hän kehitti uusia vakoilumenetelmiä käyttäen ääntä tallentavia vahasylintereitä, piilokameroita ja postivalvontaa. Homoseksuaalisuutensa vuoksi Redlistä tuli kiristyksen ja seksiskandaalin uhri aikana, jolloin homous oli rikos. Tarinasta on useita elokuva- ja näytelmätulkintoja, ja Szabó käytti eräänä lähtökohtanaan John Osbornen näytelmää A Patriot for Me (1965). Szabó muutti tarinaa ratkaisevasti, homoutta ja petoksen suuruutta lieventäen. Hän kiinnitti päähuomionsa kysymykseen identiteettikriisistä, siihen, että ihmiset haluavat olla jotakin muuta kuin mitä he oikeasti ovat. Mukana säilyivät tragedian ainekset, tarina miehestä, jolla oli mahdollisuus suuruuteen. Mephiston tavoin pääosaa näyttelee Klaus Maria Brandauer, nyt täysin toisin, hillitymmin ja kuin sammutetuin lyhdyin. Armin Mueller-Stahl esittää arkkiherttua Frans Ferdinandia, häntä, jonka salamurha laukaisi ensimmäisen maailmansodan. Upean tuotannon on jälleen kuvannut Lajos Koltai. Masterointi ei ole yhtä hyvää kuin Mephistossa.
Hanussen
Perjantai, Tammikuu 9th, 2009
Hanussen. Unkari / Saksa / Itävalta 1988. O: István Szabó. N: Klaus Maria Brandauer, Erland Josephson, Ildikó Bánsági. Väri, 1,77:1, DD stereo, 112 min. Future Film 9.1.2009 boksissa Pahuuden trilogia.
István Szabón keskieurooppalaisen trilogian (Mefisto, Eversti Redl, Hanussen) keskimmäinen elokuva päättyi ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. Hanussen alkaa sodan loppuessa. Nimihenkilö (jälleen Klaus Maria Brandauer) haavoittuu päähän, joutuu sotasairaalaan, tulee lempeän lääkärin (Erland Josephson) hoitoon ja alkaa huomata poikkeuksellisia kykyjä. Henkisellä voimallaan hän rauhoittaa psykoottisen potilaan, joka uhkaa räjäyttää kaikki taivaan tuuliin.
Kuten trilogian muutkin osat myös Hanussen perustuu todelliseen henkilöön. Tapahtumia on muutettu, mutta todellisuus oli ilmeisesti hämmästyttävämpää kuin fiktio. Selvänäkijä ja fakiiri Hanussenista tuli Itävallan ja Saksan seurapiirien tähti, upporikas mies, arvostettu finanssiennustaja, lehtikustantaja ja Hitlerin taustatukija. Mutta kun natsit saivat selville, että Hanussen oli juutalainen, selvänäkijä löydettiin murhattuna pian Hitlerin valtaannousun jälkeen. Elokuva päättyy kuvaan Berliinin valtiopäivätalon palosta, jonka Hanussen myös ennusti.
Tarina on äärimmäisen kiinnostava jokaiselle, jota kiinnostaa saksalaisen kulttuuripiirin ja sen elokuvan historia Caligarista Hitleriin. On pohdittu, olisiko Hanussen jopa opettanut Hitlerille suggestion ja hypnoosin taitoja. Szabó ei ota kaikkea irti aiheesta, joka muistuttaa mieleen, että Fritz Langin Mabuse-elokuvat eivät olleet niin fantastisia kuin voisi luulla. Tässäkin on pohdittavana huijarin ja profeetan ero. Leni Riefenstahlin kaltainen elokuvanainen intoilee valon taikuudesta. Tämän elokuvan valotaikuri on on edelleen Lajos Koltai, koko trilogian kameravelho, mutta valitettavasti dvd-masterointi on pehmeänpuoleista.
