KAKSI VANHAA TUKKIJÄTKÄÄ / Två glada stockflotare. Suomi 1954. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Ossi Elstelä. KS: Reino Helismaa sanoittamastaan laulusta (1953). M: Toivo Kärki. ”Virta toi – virta vei”, ”Kaksi vanhaa tukkijätkää”, ”Kun kesä on mennyt”, ”Mummon kaappikello”, ”Sydänkäpyseni”. N: Anneli Sauli (Liisa = Elisabeth Saarinen), Ossi Elstelä (Daniel Saarinen / Taneli Saari), Armas Jokio (Moterni-Jaska), Olavi Virta (etumies Kari Honka), Arttu Suuntala (Tumma). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min
Suomenkielinen tekstitys, svenska texter.
Finnkino 22.7.2009
Ylirasittunut vuorineuvos (Ossi Elstelä, myös elokuvan ohjaaja) tekee lääkärillä käytyään irtioton ja palaa jätkän kamppeissa nuoruutensa tukkikämpille. Tytär (Anneli Sauli) tulee perässä savottaemännäksi ja ihastuu porukan kymppiin (Olavi Virta).
Kaksi vanhaa tukkijätkää oli tukkilaiselokuvana jatkoa SF:n edellisvuoden hitille Me tulemme taas. Siinä elokuvadebyyttinsä saanut Anneli Sauli on nyt ylennetty elokuvan ykköstähdeksi ja kohtaa ensirakastajan rooliin pannun Suomen suosituimman laulajan.
Elokuva kuuluu myös SF:n rallilinjaan, ja se sai nimensä ja innoituksensa edellisvuoden suuresta menestysiskelmästä. Elokuva sai yllättävän hyvän arvostelumenestyksen, ja mikäpä siinä, mutta kun samalla levyllä on helppo tilaisuus vertailuun, Me tulemme taas -elokuvan reippaampi ote erottuu silloin edukseen. Molemmissa on kyse kevyestä, eskapistisesta, aurinkoisesta viihteestä.
