Archive for the ‘Stoker Bram’ Category

Dracula (1931, restauroitu laitos)

Keskiviikko, Lokakuu 21st, 2009

20091012-dracula.jpg

DRACULA (Dracula) (the restored version), USA (c) 1931 Universal Studios. T: Carl Laemmle, Jr., Tod Browning. O: Tod Browning. KS: Garrett Fort – Bram Stokerin romaanista (1897) – Hamilton Deanen ja John L. Balderstonin näytelmästä (1924). KU: Karl Freund. M (alkutekstien aikana): P.I. Tshaikovskin ”Mustan joutsenen teema” Joutsenlammesta (1877). N: Bela Lugosi (kreivi Dracula), Helen Chandler (Mina Harker), David Manners (John Harker), Dwight Frye (Renfield), Edward Van Sloan (prof. Abraham Van Helsing). Mustavalkoinen, 1,33:1, DD dual mono, 71 min
Suom. tekstit.
Bonus:
- The Road to Dracula (David J. Skal, 1999) 35 min
- Kommenttiraita (David J. Skal, 1999)
- Uusi valinnainen musiikkiraita (Philip Glass 1999, es. The Kronos Quartet)
- Collector’s Booklet: The Universal Horror Collection: The Origins of Fear
Universal Pictures Finland (The Universal Horror Collection) 21.10.2009

Tod Browningin Draculan (1931) restauroitu laitos julkaistiin Yhdysvalloissa alun perin vuonna 1999, ja se on saatu Suomessakin sekä Classic Monster Collection -julkaisuna (alk. 2000) ja Dracula The Legacy Collection -julkaisuna (alk. 2004). Uudessa The Universal Horror Collection -julkaisussa on tuttuja lisäaineistoja kuten David J. Skalin kommenttiraita ja liitedokumentti ja Philip Glassin säveltämä valinnainen musiikkiraita (1999).

Masterointi lienee tehtyy suurella vaivalla jo käytössä kuluneista lähtökohtamateriaaleista. Itse elokuvan pohjana oli Bram Stokerin romaanin näytelmäversio. Sen melodramaattista ylettömyyttä Browning ei kulmikkaassa tulkinnassaan ollenkaan hillinnyt. ”Erikoistehosteet” ovat karkeudessaan lähinnä viitteellisiä. Äänielokuva näyttää aluksi taannuttaneen lahjakkaan Browningin ilmaisukykyä. Elokuva onkin samanaikaisesti naurettava ja pelottava. Bela Lugosin liioiteltu ele hänen peittäessään silmänsä nähdessään krusifiksin. Hänen synkät lausuntonsa naisille aitiossa: ”On paljon pahempiakin asioita kuin kuolema”. Kaikessa kömpelyydessään ja karuudessaan tämä Dracula-tulkinta on kuitenkin unohtumaton.

Nosferatu

Keskiviikko, Lokakuu 14th, 2009

20091113-nosferatu.jpg

NOSFERATU / Nosferatu (Nosferatu, eine Symphonie des Grauens). Saksa 1922. TY: Prana-Film. O: F.W. Murnau. KS: Henrik Galeen – [Bram Stokerin romaanista Dracula (1897)]. KU: Fritz Arno Wagner. LA+PU: Albin Grau. M elokuvateatteriorkesterille: Hans Erdmann. KP: Wismar, Lyypekki (suolavarasto), Lauenburg, Rostock, Oravskyn linna Karpaateilla, Dolin Kubin Vratnan solassa, Schlesische Hütte Waag-joella, Tegelin metsä. N: Max Schreck (kreivi Orlok / Nosferatu), Alexander Granach (kiinteistövälittäjä Knock), Gustav von Wangenheim (Hutter), Greta Schröder (Ellen Hutter), John Gottowt (Bulwer, Paracelsuksen oppien kannattaja). Värisävytetty, 1,33:1, DD, pääkuva [18 fps] 94 min
Suom. tekstit PrimeText International / svenska texter.
Restauroitu laitos (Luciano Berriatúa, Friedrich-Wilhelm-Murnau-Stiftung, 2006), M: Hans Erdmann, sovitus ja johto: Berndt Heller, Rundfunk-Sinfonieorchester Saabrücken.
Bonus (suom. tekstit): Varjojen kieli. Friedrich Wilhelm Murnau ja hänen elokuvansa (Die Sprache der Schatten. Friedrich Wilhelm Murnau und seine Filme, O: Luciano Berriatúa, FWMS 2007), 53 min. – Restaurointidokumentti: Nosferatu. Ein historischer Film trifft auf digitale Bearbeitung (2007) 4 min
Atlantic Film (Transit Film / FWMS) 14.10.2009

Ensimmäinen vampyyrielokuva, F.W. Murnaun Nosferatu, ilmestyy ensi kertaa suomeksi kuvalevyllä. Elokuvasta on maailmalla kymmeniä erilaisia dvd-laitoksia, jotkin hyviäkin, mutta laitos, joka on nyt julkaistu Suomessa, on ylivoimaisesti paras. Meillä on tapana esittää arkistossa The Lumière Projectin erinomaista restauroitua laitosta vuodelta 1995, mutta saksalaisia elokuvaklassikoita hallinnoiva Friedrich-Wilhelm-Murnau-Stiftung on restauroinut vuonna 2006 vielä paremman version espanjalaisen Murnau-asiantuntijan Luciano Berriatúan johdolla. Mukaan on synkronisoitu myös Hans Erdmannin alkuperäismusiikki.

Kun näin Murnaun Nosferatun ensi kerran vuonna 1971 arkiston näytöksessä, paras saatavilla oleva laitos oli kolhiintunut ja mustavalkoinen. Yökohtaukset oli filmattu päivällä, koska ne oli tarkoitus esittää sinisiksi sävytettyinä, mutta mustavalkoisessa kopiossa näyttikin siltä, että vampyyri, jonka nähdään lopussa tuhoutuvan auringonsäteeseen, koikkelehtii siihen asti koko elokuvan ajan kirkkaassa päivänvalossa.

Oikea värisävytys, kuvarajaus, luonnollinen nopeus, alkuperäisten välitekstien hieno grafiikka ja monet muut restaurointiteot ovat saaneet aikaan sen, että Nosferatu näyttää nyt paremmalta kuin koskaan sitten ensi-ilta-aikojensa.

Luciano Berriatúan hieno uusi Murnau-dokumenttielokuva kertoo ohjaajan varhaisista vaiheista, aikakauden taiteellisista vaikutteista ja Nosferatun tekijöiden okkulttisista harrastuksista. Siinä vieraillaan myös elokuvan kuvauspaikoilla. Suuri osa elokuvassa nähdyistä vanhoista linnoista ja rakennuksista on sotien hävityksistä huolimatta edelleen olemassa.