Archive for the ‘Spielberg Steven’ Category

1941 – anteeksi, missä on Hollywood? (2-dvd Special Edition) (Cinema Cut ja Director’s Cut)

Keskiviikko, Huhtikuu 21st, 2010

2010.04.10.-1941

1941 – ANTEEKSI, MISSÄ ON HOLLYWOOD? / 1941 – ursäkta, var är Hollywood? USA (c) 1979 Universal Studios / Columbia Pictures. TJ: John Milius. T: Buzz Feitshans. O: Steven Spielberg. KS: Robert Zemeckis ja Bob Gale – Robert Zemeckisin, Bob Galen ja John Miliusin tarinasta. KU: William A. Fraker. M: John Williams. N: Dan Aykroyd (Motor Sergeant Frank Tree, U.S. Army, 10th Armored Division), Ned Beatty (Ward Douglas), John Belushi (Captain ”Wild” Bill Kelso, U.S. Army Air Corps), Lorraine Gary (Joan Douglas), Bobby Di Cicco (Wally Stephens), Christopher Lee (kapt. Wolfgang von Kleinschmidt), Tim Matheson (kapt. Loomis Birkhead), Toshirō Mifune (komentaja Akiro Mitamura), Warren Oates (ev. ”Madman” Maddox), Robert Stack (Major General Joseph W. Stilwell, Commander, U.S. Army Third Corps), Treat Williams (korp. Chuck ”Stretch” Sitarski), Nancy Allen (Donna Stratton), John Candy (Private First Class Foley), Elisha Cook Jr. (The Patron Dexter), Slim Pickens (Hollis P. Wood), Susan Backlinie (Polar Bear Club -nainen). Väri, 2,35:1, DD 2.0, Cinema Cut 114 min ja Director’s Cut 145 min
Bonus: – Liitedokumentti The Making of 1941 (1996, O: Laurent Bouzereau, mukana Spielberg, Milius, Zemeckis, Gale, Williams ja Fraker), 103 min. – Poistoja 9 min – Trailerigalleria, kuvagalleria, julistegalleria.
Suom. tekstit Frej Grönholm / svenska texter.
Future Film (Universal) 21.4.2010

Ohjattuaan kaksi blockbuster-elokuvaa (Tappajahai, Kolmannen asteen yhteys) Steven Spielberg otti hullutteluvaihteen elokuvaansa 1941 – anteeksi, missä on Hollywood? Se kertoo Kaliforniassa heräävästä paniikista, kun sana leviää, että japanilainen sukellusvene on ilmestynyt rannikolle pari viikkoa Pearl Harborin tuhoiskun jälkeen, aikana, jolloin Yhdysvallat oli havahtunut äkkiä toiseen maailmansotaan. Farssissaan Spielberg otti mallia 1960-luvun ison budjetin komedioista kuten Suuri kilpa-ajo. Niiden tapaan Spielberginkin elokuvassa on ”all star cast”, ja episodimaisessa kerronnassa on runsaasti irrallisia vitsejä. Ilmeisiin esikuviin kuuluu myös Tohtori Outolempi. Parodian ensimmäiseksi kohteeksi Spielberg ottaa itsensä: Tappajahain kovaonninen uimarineito (Susan Backlinie) uskaltautuu jälleen uintiretkelle, vain joutuakseen tarrautumaan japanilaisen sukellusveneen periskooppiin ilman rihman kiertämää. 1941 ei saanut osakseen yhtä suurta menestystä kuin Spielbergin kaksi edellistä elokuvaa, ja sen takia sitä on kutsuttu ”flopiksi”, vaikka elokuva olikin todellisuudessa tuottoisa. Spielberg joutui lyhentämään elokuvaa ensilevityskierrokselle puoli tuntia, mutta tv-, vhs- ja dvd-levityksessä on ollut nähtävillä elokuvan director’s cut. Elokuvan arvostus on vuosien mittaan kotilevitysformaateissa noussut. Se toimii paremmin metaelokuvana kuin varsinaisena komediana. Elokuva on teknisesti korkeatasoinen, komediana ei niinkään.

1941 on ilmestynyt dvd:nä alun perin vuonna 1999. Kuvalaadusta herää kysymys, onkohan tarjolla yhä sama julkaisu.

Riiviöt (blu-ray)

Keskiviikko, Lokakuu 21st, 2009

20090101-gremlins.jpg

RIIVIÖT (Gremlins), USA (c) 1984 Warner Bros. TJ: Steven Spielberg, Frank Marshall, Kathleen Kennedy. O: Joe Dante. KS: Chris Columbus. KU: John Hora – Technicolor. ET: Chris Walas. M: Jerry Goldsmith. N: Zach Galligan (Billy Peltzer), Phoebe Cates (Kate Beringer), Hoyt Axton (Randall Peltzer), Polly Holliday (Ruby Deagle). Väri, remasteroitu Dolby TrueHD 5.1, 106 min
Blu-ray 1080p hd 1,85:1
Suom. tekstit / svenska texter.
Bonus:
- Yli 10 min ennen esittämätöntä aineistoa
- Näin tehtiin Riiviöt (1984)
- Kaksi kommenttiraitaa (1: Joe Dante, Phoebe Cates, Zach Galligan, Dick Miller, Howie Mandel), (2: Joe Dante, Michael Finnell, Chris Walas)
- Valokuva- ja kuvakäsikirjoitusgalleria
Warner Bros. Entertainment Finland 21.10.2009

Joe Dante kuului nuoriin ohjaajalahjakkuuksiin, jotka toivat kauhuelokuvaan tuoretta näkemystä 1970- ja 1980-luvuilla, ja Steven Spielbergin tuottama Riiviöt on hänen parhaita elokuviaan. Chris Columbus laati käsikirjoituksen ”antijouluelokuvaan”. Teinipojan kiva lemmikki synnyttää kokonaisen pesueen pieniä hirviöitä, jotka muuttavat idyllisen pikkukaupungin helvetiksi. Tarinaa piristävät kautta linjan Danten pirulliset mediasatiiriset havainnot.

Chambre 666 (Room 666)

Keskiviikko, Toukokuu 13th, 2009

20090524-chambre-666.jpg

Kuoleeko elokuva?

ROOM 666 (CHAMBRE 666). Ranska/Saksa 1982. TV-dokumenttielokuva. O: Wim Wenders. Esiintyjiä: Chantal Akerman, Michelangelo Antonioni, Maroun Bagdadi, Ana Carolina, Mike De Leon, Rainer Werner Fassbinder, Jean-Luc Godard, Romain Goupil, Yilmaz Güney (ääni), Monte Hellman, Werner Herzog, Robert Kramer, Paul Morrissey, Susan Seidelman, Noël Simsolo, Steven Spielberg, Wim Wenders. Väri, 1,33:1, DD 1.0 mono, 44 min
Sandrew Metronome Distribution Finland, 13.5.2009

Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1982 Wim Wenders pystytti hotellihuoneeseen 16 mm:n kameran ja Nagra-nauhurin ja kutsui huippukiinnostavan vierailijaryhmän kommentoimaan yksi kerrallaan kysymystä elokuvan kuolemasta. Kysymys esitettiin vuonna, jolloin kotivideon suuri läpimurto oli vasta alullaan eikä dvd:stä eikä elokuvien verkkolevityksestä ollut vielä tietoakaan. Ensimmäisenä pohdiskelijana on sikaria tuprutteleva Jean-Luc Godard, jonka mielestä kaikista elokuvista on tullut tv-ohjelmaa, jossa vain nimet vaihtuvat. On mielenkiintoista kuulla Steven Spielbergin toteavan, ettei hänelle olisi enää mahdollista tehdä E.T.:n kaltaista pienen budjetin elokuvaa. Paul Morrisseyn, Michelangelo Antonionin ja Werner Herzogin ajatukset ovat kiinnostavia. Herzog ennustaa tässä ”movie on demand” -mahdollisuuden tuloa. Moni vastaaja on pessimistinen ja kyyninen. Antonioni, jonka moni teos on kamerataiteeltaan mestarillinen, edustaa optimismia myös tuolloin vielä primitiivisen videotekniikan suuntaan.

Visuaalisesti tallenne on staattinen kokoelma puhuvia taiteilijoita. Katsojalle suurinta toimintaa tarjoaa Werner Herzog, joka riisuu kenkänsä ja sukkansa voidakseen keskittyä paremmin.

World War II Box (4-dvd)

Keskiviikko, Huhtikuu 25th, 2007

Toisen maailmansodan boksi

VANKILEIRI 17 (Stalag 17), USA 1953, ohjaus Billy Wilder, pääosissa William Holden, Otto Preminger, Peter Graves, 1:1,33, DD mono, 115 min

ENSI VOITTO (In Harm’s Way), USA 1965, ohjaus Otto Preminger, pääosissa John Wayne, Patricia Neal, Kirk Douglas, 1:2,35, DD 5.1, The Making of In Harm’s Way, pääkuva 160 min

PALAAKO PARIISI? (Paris brûle-t-il? / Is Paris Burning?), Ranska/USA 1966, ohjaus: René Clément, pääosissa: Gert Fröbe, Orson Welles, suuri tähtikaarti, mustavalkoinen 1:2,35, DD 5.1, 159 min

PELASTAKAA SOTAMIES RYAN (Saving Private Ryan), USA 1998, ohjaus Steven Spielberg, pääosissa Tom Hanks, Matt Damon, 1:1,85, DD 5.1, 170 min

Paramount 25.4.2007

Paramountin sotaelokuvaboksin varsinainen klassikko on sen vanhin elokuva, Billy Wilderin keskitysleirikomedia Vankileiri 17 (1953). Kyseessä ei ole holokaustia käsittelevä teos vaan sotavankitarina. Natsit ovat soluttaneet vankien keskuuteen oman vakoilijansa, jonka kiinniottamista kuvaava juoni tuo mustaan komediaan jännitystä. Keskitysleirin komentajaa esittää Otto Preminger. On vaatinut poikkeuksellista mielenlaatua tehdä komedia tällaisesta aiheesta näin pian tapahtumien jälkeen, mutta Wilder oli poikkeuksellinen ohjaaja.

Preminger on mukana myös ohjaajana. Ensi voitto (1965) kuului hänen itsenäisen kautensa suurelokuviin, joissa seurataan monipolvista, monien henkilöiden kronikkaa mahtavalla kankaalla. Tarina alkaa Pearl Harborista ja seuraa merivoimien katkeraa taivalta Tyynenmeren sodan alkuvuosina. John Waynen esittämä päähenkilö saa pahasti takkiinsa. Epätavallinen, raadollisiakaan puolia kaihtamaton tarina kiinnostaa varsinkin kliseisiin kyllästynyttä katsojaa. Premingerin visuaalinen tyyli pitkine otoksineen ja vaikuttavine kamera-ajoineen tulee hyvin esiin dvd:llä, jossa Loyal Griggsin mustavalkoinen Panavision-kuvaus on ensiluokkaisesti masteroitu. Liitetrailereilla huomiota herättää Premingerin murteellinen englanti Vankileiri 17:n jälkeen katsottuna. Korostuksen koomisuus ei ollutkaan tahallista…

Ranskalais-amerikkalainen Palaako Pariisi? (1966) kuului sekin aikansa suuriin omnibus-elokuviin, joissa historian käännekohtaa seurattiin monitarinaisena mosaiikkina kymmenien huipputähtien miehittäessä rooleja. Elokuva oli ranskalaisten vastaus Darryl F. Zanuckin jättiläiselokuvalle Atlantin valli murtuu (1962), joka käsitteli Normandian maihinnousua. Tässä René Clémentin suurtyössä teemana ovat natsimiehityksen viimeiset vaiheet Pariisissa Hitlerin annettua määräyksen polttaa Pariisi ennemmin kuin luovuttaa se liittoutuneille.

Kun kolme Ryanin veljestä kaatuu rintamalla, kapteeni Miller (Tom Hanks) saa tehtäväkseen pelastaa James Ryan (Matt Damon), veljessarjan viimeinen eloonjäänyt. Koskettava asetelma Steven Spielbergin ohjaamassa Pelastakaa sotamies Ryan -elokuvassa (1998) oli tuttu Suomessakin toisen maailmansodan aikana, jossa kokonaiset suvut kärsivät kovia. Spielbergin elokuva on jäänyt historiaan myös Normandian maihinnousun ennennäkemättömän rajusta näkökulmakuvauksesta (Janusz Kaminski).

American Graffiti (2-dvd) ja Tappajahai (3-dvd)

Perjantai, Joulukuu 1st, 2006

Blockbusterin käännevuosilta

AMERICAN GRAFFITI DRIVE-IN COLLECTION, kahden levyn erikoisjulkaisu: American Graffiti – svengijengi ‘62, USA 1973, ohjaus: George Lucas, 108 min ja Juhlat ovat ohi (More American Graffiti), USA 1979, ohjaus: B.W.L. Norton, 106 min. Universal 2000, uudelleenjulkaisu 2006

TAPPAJAHAI, 30-V JUHLAVERSIO, kolmen levyn erikoisjulkaisu (Jaws), USA 1975, ohjaus: Steven Spielberg, 119 min. Universal 31.8.2005, uudelleenjulkaisu 2006

Universal on julkaissut uudelleen erikoislaitoksia kahdesta suuresta 1970-luvun hittielokuvastaan. Molemmilla oli suuri merkitys uuden menestystekijöiden sukupolven lanseerauksessa Hollywoodissa.

American Graffiti (1973) tarjotaan hienona kirkasvärisenä masteroituna laitoksena, ja uusintakatselu vahvistaa, että kyseessä lienee George Lucasin paras elokuva ohjaajana. Laurent Bouzereaun ohjaama 80-minuuttinen The Making of American Graffiti -dokumentti (1998) on ensiluokkaista työtä. Siihen on saatu elokuvan tekijät mukaan kattavasti rempseisiin ja sisältörikkaisiin haastatteluihin, mukana on näytteitä koekuvauksista, ja elokuvahan kuuluu niihin, jotka lanseerasivat monta uraa. Sukupolvikuilua kuvastaa se, että Universal ei uskonut elokuvaan vaan oli valmis hyllyttämään sen. Kerronnallisesti elokuva oli kokeellinen, sillä se kuljetti rinnakkain neljää toisiinsa liittymätöntä tarinaa. Samalla se oli poploren aarreaitta, jossa pophittien sävelkudos ilmensi kollektiivista unisfääriään. Kerronnallisesti yhtä kokeellinen oli jatko-osa Juhlat ovat ohi (1979), jossa neljällä toisistaan irrallaan kulkevalla tarinalla on jopa oma visuaalinen formaattinsa (split screen, scope, 16 mm ja laajakuva). Erikoisuudessaan teos on American Graffitin ystäville kiehtova, ja soundtrack kuten tarinakin jatkaa neljä vuotta alkuperäisteoksesta eteenpäin.

Tappajahai (1975) pelasi enemmän varman päälle, sillä pohjana oli Peter Benchleyn menestysromaani. Nuori Steven Spielberg teki varmaa ammattityötä, osasi rytmittää toimintaa ja viipyilyä ja sijoittaa sopivasti mutta ei liikaa rajuja kohokohtia. Henkilöhahmot nousevat esiin luonteenomaisina, ja merimiljöö toimii tehokkaasti. Elokuvasta tuli kaikkien aikojen menestynein (lyhyeksi aikaa). Kakkoslevyllä on Laurent Bouzereaun ohjaama A Look Inside Jaws (1995). 110 minuutin dokumentilla tekijäkaarti pääsee muistelmissaan hyvään vauhtiin. Haitietoutta, poistoja ja alkuperäisdokumenttia on tarjolla, kolmoslevy sisältää soundtrackin valittuja teemoja, ja lisukkeena on keräilykuvia.