Archive for the ‘Skolimowski Jerzy’ Category

Roman Polanski 3-Dvd Collection

Keskiviikko, Kesäkuu 16th, 2010

2010.06.05.-Roman-Polanski Collection

ROMAN POLANSKI 3-DVD COLLECTION
- VEITSI VEDESSÄ / Knivet i vattnet (Nóz w wodzie), Puola 1962. Suom. Leena Teirioja.
- INHO / Repulsion (Repulsion), Iso-Britannia 1965. Suom. Katja Niemi.
- UMPIKUJA / Djävulsk gisslan (Cul-de-sac), Iso-Britannia 1966. Suom. Leena Teirioja.
Atlantic Film 16.6.2010

Samassa boksissa ilmestyy Roman Polanskin kolme ensimmäistä pitkää elokuvaa, joista kukin on useamman katselun arvoinen. Ne ovat pienimuotoisia mustavalkoisia elokuvia, joiden kuvailmaisu on ladattua ja rytmin taju varmaa. Musiikkina soi jazz; säveltäjänä elokuvissa Veitsi vedessä ja Umpikuja oli Krzysztof Komeda ja Inhossa Chico Hamilton.

Veitsi vedessä -elokuvassa herättää huomiota tilantaju, jossa purjeveneen suljetun tilan vastapainona on vesien ja maisemien avaruus. Naisella on tarinassa kaksi miestä: menestyvä aviomies ja kulkuri joka on vapaa kuin taivaan lintu. Tarina on visuaalisesti rikas ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tällä kertaa huomiotani kiinnitti naisen laulama tunnuslaulu rakkauden katoamisesta. En edes muista, olenko nähnyt elokuvaa aiemmin niin, että laulun sanatkin on tekstitetty.

Porvarillisena pidettyä Polanskia ei katsottu hyvällä sosialistisessa Puolassa, ja hän jatkoi uraansa maailmalla. Englannissa Polanski ohjasi kaksi elokuvaa, joiden pääosissa esiintyivät ranskalaiset sisarukset Catherine Deneuve ja Françoise Dorléac. Inhossa Polanski osoittautui jälleen suljetun tilan mestariksi, eikä hänen samastumistekniikkaan perustuvaa kuvaustaan naisen (Deneuve) mielen hajoamisesta voi suositella herkälle katsojalle. Avainkuvaksi nousee silmä, ja naisen kohtaloon liittyy salaisuus, jota meille ei kerrota.

Dorléac oli pääosassa absurdin teatterin (Beckettin, Ionescon) henkisessä Umpikujassa. Pariskunta (Donald Pleasence, Dorléac) on vetäytynyt viettämään eristäytynyttä elämää syrjäiselle saarelle, mutta sitten kaksi haavoittunutta rikollista (Lionel Stander, Jack MacGowran) tulee sinne hakemaan turvapaikkaa… Kuvauspaikkana käytettiin erittäin tehokkaasti Lindisfarnen saarta.

Elokuvissa on huippukuvaajat Jerzy Lipman (Veitsi vedessä) ja Gilbert Taylor (Inho, Umpikuja). Ensinmainittu dvd on kuvallisesti laadukas, Inho ja Umpikuja eivät valitettavasti priimaa.

Petosten kehässä

Perjantai, Kesäkuu 12th, 2009

20090816-die-falschung.jpg

PETOSTEN KEHÄSSÄ (Die Fälschung), Saksa / Ranska (c) 1981 Bioskop-Film / Artemis-Film / Argos Films Paris. T: Ebershard Junkersdorf. O: Volker Schlöndorff. KS: Volker Schlöndorff, Jean-Claude Carrière, Margarethe von Trotta, Kai Hermann – Nicolas Bornin romaanista (1979, suom. nimellä Väärennös 1981 Oili Suominen / Weilin + Göös). KU: Igon Luther. LA: Jacques Bufnoir. M: Maurice Jarre. LE: Suzanne Baron. N: Bruno Ganz (Georg Laschen), Jerzy Skolimowski (Fotograf Hoffmann), Hanna Schygulla (Ariane Nassar), Gila von Weitershausen (Greta Laschen), Jean Carmet (Rudnik). Väri, anamorfinen 1,78:1, 103 min
Suomennos: Helena Lindell.
Finnkino (Kinowelt) 12.6.2009

Volker Schlöndorffin tunnusmerkki on, että hänen elokuvillaan on vankka kirjallinen pohja. Petosten kehässä perustuu Nicolas Bornin pääteokseen, romaaniin Väärennös, jonka kirjailija sai valmiiksi vähän ennen kuolemaansa. Kyseessä on tutkielma todellisuuden ja kirjoittamisen välisestä suhteesta, ja sen tarkastelemiseen valittu miljöö ja aihepiiri on äärimmäisen dramaattinen.

Schlöndorffin filmatisointi kuuluu merkittävimpiin journalismia käsitteleviin elokuviin. Sotakirjeenvaihtaja Georg Laschen (Bruno Ganz) on valokuvaajansa Hoffmannin (Jerzy Skolimowski) kanssa komennuksella Libanonissa. Länsimaisten journalistien suojattu hotellielämä napatanssijoiden viihdytettävänä on jyrkässä ristiriidassa sodan repimien beirutilaisten elämäntodellisuuden kanssa. Laschenin mielessä möyrii yhtäältä piilevä kuolemankaipuu ja toisaalta ihastuneisuus itämaisen suurkaupungin värikkääseen elämään. Laschenin elämän ja näkökulman muuttaa tutustuminen arabimiehen leskeen Arianeen (Hanna Schygulla) Saksan suurlähetystössä.

Kriisialueen monimutkaisuuden todellisuuden takaa avautuu aina vain monimutkaisempia yhteyksiä.

Journalismin etiikan vaikeita kysymyksiä dramatisoidaan kohtauksessa, jossa pahimmista raakuuksista otetut valokuvat ovat kaupan eniten tarjoavalle.

Elokuvassa käsitellään kristittyjen tekemää joukkomurhaa pakolaisleirillä, mutta tunnettu Sabran ja Shatilan verilöyly tapahtui vasta vuonna 1982.

Toisaalta myös sodan orpouttamia lapsia on tarjolla adoptoijille tilanteessa, jota verrataan basariin. Näin Arianekin saa ottolapsen hoivaansa.

Ohjaaja itse on kiteyttänyt elokuvan kulkua myös sanomalla, että se on tarina miehestä, joka etsii kuolemaa mutta löytää elämän.

Rajun ja väkivaltaisen teeman Schlöndorff toteuttaa viileän etäännyttävällä otteella, joka antaa katsojalle tilaa pohtia näkemäänsä.

Elokuvan on vaikuttavasti kuvannut Igon Luther, mutta dvd-masteroinnissa kuva näyttää pehmeältä.