Archive for the ‘Skinner Frank’ Category

Ihmissusi (2-dvd erikoisjulkaisu)

Keskiviikko, Lokakuu 21st, 2009

20091012-the-wolf-man.jpg

IHMISSUSI (2-dvd erikoisjulkaisu) (The Wolf Man), USA (c) 1941 Universal Pictures. T+O: George Waggner. KS: Curt Siodmak. KU: Joseph Valentine. Make-up: Jack P. Pierce. M: Charles Previn, Hans J. Salter, Frank Skinner. N: Lon Chaney, Jr. (Ihmissusi / Larry Talbot), Claude Rains (Sir John Talbot), Warren William (tri Lloyd), Ralph Bellamy (ev. Montford), Patric Knowles (Frank Andrews), Bela Lugosi (Bela), Maria Ouspenskaya (Maleva), Evelyn Ankers (Gwen Conliffe). Mustavalkoinen, 1,33:1, DD dual mono, 67 min
Suom. tekstit.
Bonus:
- Monsters by Moonlight. The Immortal Saga of the Wolf Man (David J. Skal, 1999), 33 min
- Kommenttiraita: Tom Weaver (1999)
- Wolfman Archives
- The Wolf Man: From Ancient Curse to Modern Myth (2009), mukana Joe Dante, Kim Newman, Mick Garris, John Landis, Rick Baker, Stephen Jones, 11 min
- Pure in Heart: The Life and Legacy of Lon Chaney, Jr. (2009), 37 min
- He Who Made Monsters: The Life and Art of Jack Pierce (2008) 25 min
Universal Pictures Finland (The Universal Horror Collection) 21.10.2009

Ihmissusi ilmestyi dvd:nä alun perin vuonna 1999 ja Suomessa vuonna 2004 Classic Monster Collection -julkaisuna. Syyskuussa 2009 siitä ilmestyi Yhdysvalloissa kahden levyn erikoisjulkaisu, joka saadaan Suomeen tuoreeltaan.

Universalin Werewolf of London (1935) -elokuvassa ei onnistuttu luomaan atavistisen voimakasta hirviötulkintaa kuten saman yhtiön Dracula-, Frankenstein- ja Muumio-elokuvissa. Niinpä kuusi vuotta myöhemmin Ihmissusi buuttasi aiheen totaalisesti. Curt Siodmak kehitteli ihmissusimytologian, jota luullaan joskus vanhaksi kansanperinteeksi. Alussa kuultava ihmissusiloitsu, muodonmuutos täysikuulla, haavoittuvuus hopealuodille ja uhrin saama viisisakarainen tähtipoltinmerkki (ei kuitenkaan Daavidin tähti) ovat Siodmakin tähän elokuvaan luomia keksintöjä. Tällä kertaa Jack P. Pierce onnistui luomaan hirviöhahmon, jonka muistijälki iski syvälle ja osoittautui kestäväksi. Pääroolissa Lon Chaney, Jr. esiintyi ensi kertaa kauhuroolissa, yrittämättäkään uudella aikakaudella havitella isänsä melodramaattista paatosta.

Siinä missä Universalin muita hirviöitä esittivät monet näyttelijät Lon Chaney, Jr. sai yksin tulkita ihmissutta hahmon myöhemmissä näyttäytymisissä elokuvissa Frankenstein Meets the Wolf Man (1943), House of Frankenstein (1944), House of Dracula (1945) ja Abbott and Costello Meet Frankenstein (1948). Uudella liitedokumentilla Chaney Juniorin riipaisevaa uraa kartoitetaan laajemminkin.

Virran viemä

Perjantai, Kesäkuu 12th, 2009

20090801-smash-up.jpg

VIRRAN VIEMÄ (Smash Up: The Story of a Woman), USA (c) 1946 Universal Pictures Company. T: Walter Wanger. O: Stuart Heisler. KS: John Howard Lawson – Dorothy Parkerin ja Frank Cavettin tarinasta. KU: Stanley Cortez. M: Frank Skinner. ”I Miss That Feeling” säv. Jimmy McHugh, san. Harold Adamson. N: Susan Hayward (Angelica, ”Angie”, ”Angel”, Evans Conway), Lee Bowman (Ken Conway), Marsha Hunt (Martha Gray, Elliottin sihteeri), Eddie Albert (Steve Nelson). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 103 min
Suomennos: Petra Patrikainen
Finnkino (The Great Hollywood Classics) 12.6.2009

Virran viemä on yllättävä melodraama toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, jolloin miehet palasivat sodasta ja syrjäyttivät naisia asemista, jotka nämä olivat saaneet sodan aikana. Film noir -tyyliin se käynnistyy sairaalasta, jossa Angie muistelee palaneet kasvot siteissä elämäänsä takaumana.

Tuottaja Walter Wanger kokosi tuotantoon eturivin lahjakkuuksia. Käsikirjoittaja John Howard Lawsonille Virran viemä oli viimeinen Hollywood-tuotanto ennen hänen joutumistaan mustalle listalle. Kirjailija Dorothy Parker oli Algonquinin pyöreän älykköpöydän perustajajäsenä asiantuntija siinä, mikä on alkoholin rooli lahjakkaiden ihmisten elämässä; Parkerkin joutui mustalle listalle. Kerrotaan, että tarinan esikuvina olivat Bing Crosby ja hänen vaimonsa Dixie Lee. Kuvaajana oli mestari Stanley Cortez (Mahtavat Ambersonit). Säveltäjäveteraani Frank Skinner painoi kaasua ja käänsi melodraamakeppinsä viitosvaihteelle.

Susan Hayward oli näytellyt Hollywoodissa ja 10 vuotta, kun hän sai suuren läpimurtonsa Virran viemän lahjakkaana yökerholaulajatar Angiena, joka uhraa oman uransa miehensä Kenin menestykselle. Kenistä tulee suuri tähti, joka antaa Angielle paitsi vauvan myös kodin, palveluskunnan ja kaikki huolettoman elämän aineelliset perusteet.

Tarmokas Angie kuitenkin turhautuu täysin yksinäisenä, itsensä tarpeettomaksi tuntevana ja elämänsä tarkoituksen hukkaavana. Joutilaisuus antaa hänen piilevälle alkoholismilleen tilaisuuden toteutua. Ei tippa tapa, ja jano kasvaa juodessa. Hayward tulkitsee upeasti sekä Angien alkuperäisen lumouksen että alkoholismin huiman kierteen. ”Kolme pahinta asiaa elämässä ovat: yrittää nukkua kun uni ei tule; odottaa jotakuta joka ei saavu; yrittää miellyttää jotakuta vailla vastakaikua”.

Dvd on sen näköinen kuin se olisi masteroitu 16 mm:n kopiosta, eikä kuvalaatu poikkea vhs:stä.

Sonorasta lounaaseen

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

20090713-the-appaloosa.jpg

SONORASTA LOUNAASEEN (The Appaloosa). USA (c) 1966 Universal. O: Sidney J. Furie. KU: Russell Metty – Techniscope. M: Frank Skinner. N: Marlon Brando, Anjanette Comer, John Saxon, Emilio Fernández. Appaloosa: Cojo Rojo. Väri, 2,35:1, DD mono, 95 min
Suomennos: Mervi Hangasmäki
Finnkino 5.6.2009

Marlon Brando teki uransa aikana kolme lännenelokuvaa, joista Sonorasta lounaaseen oli keskimmäinen. Ohjaajaksi tullut kanadalainen Sidney J. Furie oli (ja on yhä) jokapaikanhöylä, joka saattoi tilaisuuden tarjoutuessa irrotella ja kokeilla elokuvan keinoilla.

Sonorasta lounaaseen sijoittuu lännenelokuvan suosikkivuoteen 1870 Meksikon ja Kalifornian rajaseudulle. Sisällissodan veteraani, meksikolaisperheen kasvattama orpopoika Matt Fletcher (Brando) palaa kotiseudulleen ainoana omaisuutenaan arvokas appaloosaori (esittäjänä Cojo Rojo, oikeastikin kuuluisa siitosori). Hänen päämääränään on perustaa rancho, hevostila, mutta tielle osuu pahamaineinen rosvopäällikkö Chuy Medina (John Saxon), jolle appaloosan omistaminen tulee arvovaltakysymykseksi.

Fletcherin kohtaloksi tulee pelastaa Chuyn käsistä myös nainen (Anjanette Comer). Fletcher ei ole riidanhaastaja, mutta Chuy nöyryyttää häntä sadistisesti; moinen juonikuviohan on monen Brando-elokuvan tunnuspiirre. Tällä kertaa Brando joutuu jopa ottamaan vastaan Durangon skorpionin piston. Tuosta kaikesta ei kylläkään Chuylle mitään hyvää seuraa.

Sonorasta lounaaseen ei ole mestariteos mutta ei myöskään liukuhihnatyö. Kuvaajaveteraani Russell Metty saattoi hänkin olla tilaisuuden tullen hyvin kokeellinen (Orson Wellesin Pahan kosketus), ja Sonorasta lounaaseen herättää huomiota voimakkailla kompositioillaan ja yllättävillä lähikuvillaan ja kuvakulmillaan.

Elokuvaan loi viimeisen musiikkinsa Universalin pääsäveltäjä, amerikkalaisen viihteen tuottelias pitkälinjalainen Frank Skinner, joka hallitsi niin kauhuelokuvan kuin melodraamankin sävelkielen ja kirjoitti yhä käytössä olevan elokuvamusiikin oppaan. Skinner oli säveltänyt musiikkia myös mm. Anthony Mannin lännenelokuviin, ja Sonorasta lounaaseen -elokuvaan hän loi mieleenpainuvan, monina muunnelmina kuultavan meksikolaistunnarin.

Dvd-masterointi on upeaa.

Sherlock Holmes ja salainen ase

Tiistai, Heinäkuu 17th, 2007

SHERLOCK HOLMES JA SALAINEN ASE / Sherlock Holmes och det hemliga vapnet (Sherlock Holmes and the Secret Weapon). USA 1943 (c) 1942 Universal. O: Roy William Neill. KS: Edward T. Lowe, Jr., Scott Darling ja Edmund T. Hartmann – Arthur Conan Doylen novellista ”The Adventure of the Dancing Men” (1903). KU: Lester White. M: Frank Skinner. N: Basil Rathbone (Sherlock Holmes), Nigel Bruce (tri Watson), Lionel Atwill (prof. Moriarty), Kaaren Verne (Charlotte Eberli), William Post, Jr. (tri Franz Tobel). Mustavalkoinen, 1,33:1, DD mono, 68 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Tarjolla on sekä alkuperäinen mustavalkoinen että tietokoneväritetty laitos.
Pan Vision (2005 Legend Films) 17.7.2007

Sherlock Holmes ja salainen ase on 4. seikkailu 14-osaisessa elokuvasarjassa, jonka pääohjaajana toimi Roy William Neill ja pääosissa esiintyivät Basil Rathbone (Sherlock Holmes) ja Nigel Bruce (tohtori Watson).

Sveitsiläinen tohtori Franz Tobel on kehitellyt salaisen aseen, joka perustuu ääniaaltopiikkiin. Laitteessa on neljä osaa, jotka toimivat vain yhdessä, ja salakirjoituksessa esiintyy tanssivia miehiä. Arthur Conan Doylen tarina on päivitetty toiseen maailmansotaan, ja Sherlock Holmes pääsee esittämään taitojaan naamioiden miehenä. Kaiken takaa paljastuu professori Moriarty (Lionel Atwill), joka on tällä kertaa Gestapon asioilla. Pirullisilla laitteillaan Moriarty valmistautuu vuodattamaan Holmesin veren kuiviin tippa tipalta.

Universalin myytyä 1950-luvulla Sherlock Holmes -elokuvansa tv-levitykseen se vaihtoi omistajaa monta kertaa, ja neljä elokuvaa ajautui viimein public domain -asemaan. Kaikenlaisia kopioita niistä on liikkeellä, mutta vuonna 1993 UCLA:n Robert Gitt valmisti niistä restauroidut laitokset. Mikä lieneekään tämän dvd:n lähde, sen masterointi on siistiä, ja kannattaa valita mustavalkoinen alkuperäisversio eikä tietokonevärityksen halvannäköistä pastellilaitosta.