DAYS OF BEING WILD / Days of Being Wild (A fei zheng chuan), Hongkong 1990. TY: In-Gear Film. TJ: Alan Tang. T: Rover Tang. O+KS: Wong Kar-Wai. KU: Christopher Doyle. LA: William Chang. M: Los Indios Tabajaras, Xavier Cugat. N: Leslie Cheung (Yuddy eli York), Maggie Cheung (Su Li-zhen), Andy Lau (Tide), Carina Lau (Leung Fung-ying), Rebecca Pan (Rebecca), Jacky Cheung (Zeb). Väri, 1,85:1, DD 5.1, 94 min
Suom. tekstit Janne Mökkönen / svenska texter.
Dvd-kannen kääntöpuolella Kati Sinisalon artikkeli.
Pan Vision (Cinema Mondo) 21.2.2007
Wong Kar-Wain toinen elokuva Days of Being Wild oli se, jossa hän löysi itsensä ohjaajana. Hänen esikoisohjauksensa As Tears Go By oli kuulunut vielä vahvasti hongkongilaisen gangsterielokuvan piiriin. Nyt Wong löysi kuvaajakseen Christopher Doylen ja lavastajakseen William Changin ja omaksui persoonallisen tavan käyttää musiikkia, tässä tapauksessa rumbaa. Tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun alkuun, kerronta on elliptistä, ja tunnelma on melankolinen. Kuvamaailmaa hallitsevat yö ja sade, sävyt ovat pehmeitä. Nuorten ihmissuhteiden kiihkeää, rauhatonta piirileikkiä tulkitsee lahjakas viisikko, Leslie Cheung, Maggie Cheung, Andy Lau, Carina Lau ja Jacky Cheung. Elokuva ei saanut tuoreeltaan mitään mahtavaa vastakaikua, mutta sittemmin sitä on äänestetty kaikkien aikojen parhaiden hongkongilaisten elokuvien kärkeen. Siitä tuli esikuva kaikille, jotka halusivat vakavampaa, syvällisempää ja omaperäisempää elokuvataidetta.
Kertomuksen sydäntensärkijä on rikkinäinen Yuddu (Leslie Cheung). Hänen kasvatusäitinsä Rebecca (Rebecca Pan) on toiminut aikoinaan prostituoituna. Hänen biologinen äitinsä on filippiiniläinen aristokraatti, ja tätä etsiessään Yuddu tekee harharetken Filippiineille. Yuddu on kasvanut lapsena vailla rakkauden perusluottamusta, ja hän panee rikkinäisyytensä kirouksen kiertämään.
Elokuvan käyttämättä jääneestä aihepiiristä syntyi sittemmin In the Mood for Love (2000), ja yhdessä 2046-elokuvan (2004) nämä kolme muodostavat trilogian.
Dvd-kannen kääntöpuolelle painettu Kati Sinisalon NYT-liitteeseen kirjoittama arvostelu kannattaa lukea.
