Archive for the ‘Sinatra Nancy’ Category

Helvetin jengi

Keskiviikko, Tammikuu 20th, 2010

2010.02.21.-The-Wild-Angels

”There’s nowhere to go.”

HELVETIN JENGI / De vilda änglarna (The Wild Angels). USA (c) 1966 American International Productions. TJ: Samuel Z. Arkoff, James H. Nicholson. T+O: Roger Corman. KS: Charles B. Griffith. KU: Richard Moore. M: Mike Curb. LE: Monte Hellman. N: Peter Fonda (Heavenly Blues), Nancy Sinatra (Mike eli Monkey), Bruce Dern (Joe Kearns eli Loser), Diane Ladd (Gaysh). Väri, 2,35:1, DD mono, 83 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 20.1.2010

Easy Rider (1969) oli tunnetusti ”uuden Hollywoodin” vastakulttuuriteeman läpimurtoelokuva, mutta jo kolme vuotta aikaisemmin Roger Corman oli tehnyt elokuvan moottoripyöräjengeistä pääosassa Harley-Davidsonilla ajava Peter Fonda. Alan aikaisempia virstanpylväitä olivat olleet Laslo Benedekin Hurjapäät (The Wild One, 1953), pääosassa Marlon Brando, ja Kenneth Angerin Scorpio Rising (1964). Helvetin jengiä voisi kutsua eksistentialistiseksi eksploitaatioksi. Elettiin vielä Production Coden aikakautta, ja Corman koetteli rajoja tavalla, jolla hän käsittelee huumeita, seksiä ja väkivaltaa. Pahinta sikailua komistaa suurikokoinen hakaristilippu. Elokuvan antisankareilla ei ole moraalisesti sovittavia piirteitä, ja heitä esittävät hyvät näyttelijät. Peter Fonda, Nancy Sinatra ja Bruce Dern olivat jo kannuksensa saaneet. Diane Ladd eli rouva Bruce Dern sai Helvetin jengissä elokuvateatteridebyyttinsä; ensimmäisessä kuvassa hän on hämmästyttävästi tyttärensä Laura Dernin näköinen. Richard Mooren (1925-2009) kuvaus on loistavaa, ja dvd-masterointi on upeaa.

Posted in Corman Roger, Fonda Peter, Hellman Monte, Ladd Diane, Moore Richard, Sinatra Nancy | No Comments »

Twentieth Century Classics: kolmas erä (15 erillistä levyä)

Perjantai, Lokakuu 27th, 2006

Shirley Temple ja Foxin muut perhesuosikit

Twentieth Century Classics: kolmas erä
TÄSSÄ TULEN MINÄ (Baby Take a Bow, Harry Lachman, 1934)
PIENI KAPINOITSIJA (The Littlest Rebel, David Butler, 1935)
PIKKU EVERSTI (The Little Colonel, David Butler, 1935)
KULTAKUTRI (Dimples, William A. Seiter, 1936)
REBECCA (Rebecca of Sunnybrook Farm, Allan Dwan, 1938)
SWINGIN TAHDISSA (Sun Valley Serenade, H. Bruce Humberstone, 1941)
VAARALLISIA VAIMOJA KIERTUEELLA (Orchestra Wives, Archie Mayo, 1942)
FLICKAN VILLIVARSA (Thunderhead, Son of Flicka, Louis King, 1945) ensijulkaisu Suomessa
UKKOSPILVI (Green Grass of Wyoming, Louis King, 1948)
SETÄ PITKÄSÄÄRI (Daddy Long Legs, Jean Negulesco, 1955)
VIISI VIIKKOA ILMAPALLOSSA (Five Weeks in a Balloon, Irwin Allen, 1962)
KUOLEMA KULKEE TALOSSA (The Nanny, Seth Holt, GB 1965)
KUKA MURHAISI ÄITIKULLAN? (The Anniversary, Roy Ward Baker, GB/US 1967)
YKSITYISETSIVÄ TONY ROME (Tony Rome, Gordon Douglas, 1967)
ETSIVÄ J.L. (The Detective, Gordon Douglas, 1968)
FS Film / Twentieth Century Fox Home Entertainment 27.10.2006

Twentieth Century Foxin loisteliaasti masteroiman sarjan kolmas julkaisuerä painottuu koko perheen elokuviin.

1930-luvun suurimpiin suosikkeihin kuuluva lapsitähti Shirley Temple oli studion suuruuden perustavia hahmoja ja Foxin kuuluisan Americanan ilmentäjä. Lamasta nousun vuosina Temple oli optimismin symboli kansakunnalle. Hän nousi suosioon jo Fox-yhtiöllä, joka vuonna 1935 yhdistyi Twentieth Century -studioon, ja toisessa varsinaisessa tähtielokuvassaan Tässä tulen minä (1934) Temple esittää entisen rikollisen tytärtä, jonka isän ylle lankeaa menneisyyden varjo. Pieni kapinoitsija (1935) sijoittuu sisällissodan vuosiin Etelävaltioissa, ja Shirleyn on mentävä presidentti Abraham Lincolnin puheille pelastaakseen kuolemaan tuomittu isänsä. Julkaisuerän aito klassikko on Pikku eversti (1935), jossa etelävaltiolainen everstivaari (Lionel Barrymore) on pannut välit poikki pohjoiseen naineeseen tyttäreensä, kunnes hän kohtaa temperamenttisen tyttärentyttären. Kultakutri (1936) sijoittuu 1800-luvun New Yorkin alamaailmaan, jossa Shirley herättää huomiota tanssin ja laulun lahjoillaan. Rebecca (1938) perustuu vain nimeksi Kate Douglas Wigginin suosikkikirjaan (suomeksi Villiruusu): orvon Shirleyn laulutaito herättää huomiota radiossa, ja hän on joutumaisillaan keinottelijoiden uhriksi. Shirley Templeä tuntuu nykyään kuuluvan asiaan väheksyä, mutta olen aina pitänyt hänestä ja ollut iloinen siitä, ettei hän jäänyt lapsitähteytensä vangiksi. Elokuvissa on hienoja lauluja ja tansseja, joissa Shirleyn koreografina ja usein kumppaninakin oli musta Bill ”Bojangles” Robinson. Elokuvien varsinainen rasite on niiden rasismi, joka on ehkä sitäkin paljastavampaa, kun se ei ole tahallisen ilkeää. Elokuvat tarjotaan sekä oikeina mustavalkoversioina että tietokoneväritettyinä.

Swingin sulttaani Glenn Miller esiintyi orkestereineen kahdessa näytelmäelokuvassa. Kevyt juoni tarjosi lähinnä kehyksen upeille musiikkinumeroille, joissa nähdään myös Millerin omaa vetopasuunan taidetta, ”kristallikuoron” hetkiä ja muita orkesterin tunnusominaisuuksia. Swingin tahdissa (1941) esitteli maailmalle ”Chattanooga Choo Choon”, ja sen näyttelijäkuntaan kuuluivat norjalainen luistelija Sonja Henie, tv-komedian tuleva kuningas Milton Berle ja sykähdyttävä Dorothy Dandridge. Vaarallisia vaimoja kiertueella (1942) -elokuvan musiikillinen kohokohta on huikea ”At Last”, jossa nähdään neljän pasuunan kohtaaminen. Glenn Miller ei ollut mikään näyttelijä, ja oikeastaan hän esittääkin näissä elokuvissa vain itseään eri nimellä. Kummassakin elokuvassa esiintyy kaikkien aikojen steppaava duo Nicholas Brothers.

Mary O’Haran suosittujen Flicka-hevosromaanien pohjalta syntyi kolme elokuvaa, joista tässä paketissa nähdään kaksi jälkimmäistä. Flickan villivarsa -elokuvassa (1945, kyseessä on elokuvan ensijulkaisu Suomessa) Ken-poika (Roddy McDowall) kasvattaa valkoisesta Thunderhead-orista kilpahevosta, kunnes hänen on pakko tunnustaa, että se kuuluu vapauteen. Ukkospilvessä (1948) Ken kasvattaa uutta kilpahevosta, tammaa nimeltä Crown Jewel, mutta taas tulee mutka matkaan: tammaa kiinnostaa kilpailuja enemmän Thunderhead! Naispääosassa lännentyttönä on Peggy Cummins, jota on lähes mahdoton tunnistaa samaksi näyttelijäksi, joka oli seuraavana vuonna pääosassa film noir -klassikossa Gun Crazy.

CinemaScopen aikakaudella Fox tuotti Setä Pitkäsäären (1955), kalliin musikaalin, joka perustuu vain löyhästi Jean Websterin lasten klassikkokirjaan. Juonen kannalta elokuvaa on vaikea ottaa todesta, mutta elokuva on katsomisen arvoinen, sillä se pääsee vauhtiin sitä mukaa kuin juoni unohtuu ja musikaaliosuudet kasvavat. Fred Astaire ei ollut koskaan huono musikaalissa, ja hänellä on niissä aina uusi konsepti. Tässä Astairen tanssityyli kohtaa Leslie Caronin uuden, raikkaan tyylin, mikä korostaa kummankin omaperäisyyttä. ”Something’s Got To Give” on elokuvan klassikkolaulu, jossa romanttiseen teemaan tuo särmää nimenomaan mahdottomien yhteentörmäyksen ajatus. Elokuvan kohokohtia ovat kaksi suuren ranskalaisen koreografin Roland Petitin suunnittelemaa fantasiabalettia, ”The Guardian Angel” ja ”Paris, Hong Kong, Rio”. Niissä kuvaus nuoren tytön kasvamisesta seksuaaliseksi naiseksi on vaikuttavaa. Elokuvassa on kommenttiraitoja, lisäaineistoja, ja miellyttävä ominaisuus kotikatsomolle on aina se, että laulutkin on tekstitetty mukana laulamista varten.

Viisi viikkoa ilmalaivassa (1962) kuuluu aikansa Jules Verne -filmatisointien aaltoon, jonka tunnetuin saavutus oli Maailman ympäri 80 päivässä. Tässäkin on koottu värikäs tähtikaarti mielikuvitukselliseen matkatarinaan. Hurjat seikkailut keskittyvät tällä kertaa Afrikan mantereelle. Usein katastrofiaiheisista kiinnostuneen tuottaja-ohjaaja Irwin Allenin uralla hyväntuulinen teos kuuluu koko perheen elokuviin.

Koko perheen elokuvien lisäksi julkaisuerään kuuluu kaksi Hammer-yhtiön brittiläistä Bette Davis -elokuvaa. Bette Davis oli ollut maailman kiehtovimpia tähtiä suuruudenkaudellaan 1930- ja 1940-luvuilla. 1960-luvulla Hammer antoi hänelle kauhean vanhan naisen rooleja. Kuolema kulkee talossa (1965) on lahjakkaan Seth Holtin ohjaustyötä. Kumpi on hirviö: lapsi tai lastenhoitaja, on psykologisen jännärin teemana. Kuka murhaisi äitikullan? (1967) kertoo suosikkinäytelmän pohjalta omituisesta perheestä, jossa kauhea silmäpuoli äiti pitää hirmuvaltansa alla kolmea vetelää poikaa.

Yhdysvalloissa Production Code oli estänyt aikuisten aiheiden käsittelyn valtavirtaelokuvassa. Frank Sinatran etsiväelokuvat kuuluivat ensimmäisiin, joissa entisiä tabuaiheita käsiteltiin vapaasti. Yksityisetsivä Tony Rome (1967) kertoo miamilaisesta etsivästä, joka kohtaa vauraan perheen julkisivun takana muhivat skandaalit, joihin liittyy kaksinnaimista, nymfomaniaa, abortteja ja heroiinia. Nancy Sinatra laulaa Lee Hazlewoodin vetävän tunnarin. Etsivä J.L. (1968) sijoittuu homoseksuaalisuuden maailmaan, johon liittyvää murhaa tutkiessaan komisario tulee paljastaneeksi koko New Yorkia koskevan korruption verkoston. Kiinnostavan voimakkaasti Sinatran esittämä poliisi asettuu homofobiaa vastaan, ja kieltäytyessään menemästä mukaan hyvä veli -järjestelmään hän lopulta luopuu poliisimerkistään, liittyen samaan Hollywood-poliisien ryhmään, johon kuuluvat Sheriffin Gary Cooper, Armottomien Marlon Brando ja Likainen Harry. Sinatran dekkarit eivät nauti suurta mainetta, ja on mielenkiintoista mutta ei oikeastaan haitallista, että hän näyttää niissä ikäistään vanhemmalta. Upeasti masteroituina Twentieth Century Classics -julkaisuina ne ovat näkemisen arvoisia myös ajankuvansa ansiosta.

Posted in Allen Irwin, Astaire Fred, Baker Roy Ward, Barrymore Lionel, Berle Milton, Caron Leslie, Cummins Peggy, Dandridge Dorothy, Davis Bette, Douglas Gordon, Dwan Allan, Flicka, Hazlewood Lee, Henie Sonja, Holt Seth, Humberstone H. Bruce, Mayo Archie, McDowall Roddy, Miller Glenn, Negulesco Jean, Nicholas Brothers, O'Hara Mary, Petit Roland, Robinson Bill "Bojangles", Sinatra Nancy, Temple Shirley, Verne Jules, Webster Jean, Wiggin Kate Douglas, Yleinen | No Comments »

Warnerin mahtavat Prestige Collection -metalliboksit

Keskiviikko, Maaliskuu 22nd, 2006

TARZAN COLLECTION
MARX BROTHERS COLLECTION
ERROL FLYNN COLLECTION
HITCHCOCK COLLECTION
JOHN WAYNE COLLECTION
ELVIS COLLECTION
STANLEY KUBRICK COLLECTION
STEVE MCQUEEN COLLECTION
Warner Bros. 22.3.2006

Warner Bros. on julkaissut kevään mittaan mahtavan erän metallisia Prestige Collection -klassikkobokseja. Julkaisujen merkittävyyttä korostaa Warnerin dvd-brandin loistelias visuaalinen laatu. Monia julkaisuja rikastavat animaatiot, uutiskatsaukset ja dokumentit. Osa bokseista sisältää uudelleenjulkaisuja elokuvista, jotka ovat olleet eri tavoin saatavilla entuudestaan.

TARZAN COLLECTION sisältää kuusi legendaarista elokuvaa, joissa esiintyivät Johnny Weissmuller, Maureen O’Sullivan, John Sheffield ja Cheeta-simpanssi. Elokuvista paras, Tarzan ja valkoinen nainen (1934), nähdään sensuroimattomana alastonuintijaksoineen. Mukana ovat myös Tarzan, viidakon valtias (1932), Tarzanin pako (1936), Tarzanin poika (1939), Tarzanin salainen aarre (1941) ja Tarzan suurkaupungissa (1942).

MARX BROTHERS COLLECTION tarjoaa kuusi elokuvaa, joiden joukossa on sekä huippuja (Ilta oopperassa, 1935, Päivä kilpa-ajoissa, 1937) että rutiinitöitä, joista voi tarkistaa, että veljekset säilyttivät hauskuutensa niissäkin (Päivä sirkuksessa, 1939, Päivä lännessä, 1940, Päivä tavaratalossa, 1941). Elokuvat ovat MGM-kaudelta paitsi harvemmin nähty independent-hauskuttelu Yö Casablancassa (1946), jota kuvaa tunnuslause ”Nazis vs. Nutsies”. Kahjot veljekset tekevät tyhjäksi natsien juonet, ja Groucho tekee äärimmäistä pilaa rapistuvista viettelijän taidoistaan.

HITCHCOCK COLLECTION sisältää jännityksen mestarin Warner-elokuvat Esirippu laskee (1950), Muukalaisia junassa (1951, kahtena versiona), Minä tunnustan (1953), Täydellinen rikos (1954) ja Väärä mies (1957) sekä MGM-elokuvan Vaarallisen romanssi (1959). Boksi on miellyttävä yhdistelmä yleisön suursuosikkeja ja ohjaajan vakavimpia saavutuksia.

STANLEY KUBRICK COLLECTION pitää sisällään loistomastereista vedetyt elokuvat Lolita (1961), Kellopeliappelsiini (1971), Barry Lyndon (1975), Hohto (1980), Full Metal Jacket (1987) ja Eyes Wide Shut (1999), joista kolme viimeksimainittua mielenkiintoista kyllä ohjaajan oikeana pitämässä 1:1,33 kuvasuhteessa. Eurooppalaisversioina nähdään Hohto ohjaajan suosimana meille tuttuna lyhyenä laitoksena ja Eyes Wide Shut ilman seksikohtausten jenkkisensuurijippoja.

ERROL FLYNN COLLECTION on kaikista bokseista suomalaiselle eniten todellinen tapaus, koska näitä elokuvia on ollut muuten vaikeinta nähdä. Mukana on Flynnin komea läpimurto Kapteeni Blood (1935), jossa hänellä on jo vastanäyttelijänään Olivia De Havilland. Esillä on Flynnin ensimmäinen lännenelokuva, huikea Technicolor-seikkailu Dodge City (1939). Flynnin rohkeimpia roolitöitä oli Elisabeth ja Essex (1939), jossa huimapäisen aatelismiehen rakkaus itseään 30 vuotta vanhempaan kuningattareen (Bette Davis) vie tragediaan. Loistelias Merihaukka (1940) perustuu Francis Draken seikkailuihin Espanjan maailmanvalloitushankkeita vastaan samaisen Elisabethin (nyt Flora Robson) palveluksessa. Pilvien sankarit (1941) on kuvaus Pearl Harborin tukikohdasta ennen Japanin hyökkäystä sinne. Flynn esittää ilmavoimien lääkäriä, joka kehittää ratkaisuja syöksylentäjien vaarallisiin sairauksiin ja oireisiin. Kaikki viisi elokuvaa ohjasi lennokkaasti Michael Curtiz, jonka kanssa Flynn joutui lopulta poikkiteloin. Hänen uuden yhtä upean kautensa ohjaaja Raoul Walshin kanssa avasi tragikoominen länneneepos He kuolivat saappaat jalassa (1941). Flynn tulkitsi ainutlaatuisesti kenraali Custeria, joka johti joukkonsa Little Big Hornin verilöylyyn. Ympyrä sulkeutuu Flynnin koskettavaan jäähyväiskohtaukseen Olivia De Havillandin kanssa. Elokuva nähdään Suomessa vähän tunnettuna pitkänä versiona.

JOHN WAYNE COLLECTION sisältää kaksi isoa klassikoa: Etsijät (kaksipuolisella levyllä sekä Academy- että laajakuvalaitoksena) ja Rio Bravo. Mielenkiintoisia ovat myös Chisum, joka kertoo lännenelokuvien kuuluisan Lincoln County Warin ja Pat Garrettin ja Billy the Kidin tarinaa oikeamielisen karjaparonin näkökulmasta, sekä The Cowboys, jossa paimentensa hylkäämän Waynen on turvauduttava kokemattomiin koulupoikiin. Rutiinimaisempia ovat Cahill ja Junanryöstäjät.

ELVIS COLLECTION sisältää yhden helmen (Jailhouse Rock, 1957) ja peräti seitsemän rappiokauden liukuhihnateosta: Viva Las Vegas (1963), It Happened at the World’s Fair (1963), Harum Scarum (1965), Double Trouble (1966), Spinout (1966), Speedway (1968) ja The Trouble with Girls (1969). Boksi sisältää lähes 100 laulua, joiden joukossa Jailhouse Rockin Leiber & Stoller -herkkupaloja lukuunottamatta on vain pari mieleenpainuvaa, kuten Nancy Sinatran ”Your Groovy Self” Speedwayssa ja Elviksen ”Viva Las Vegas” -tunnuslaulu sekä Tony Joe White -henkinen ”Clean Up Your Own Backyard” (The Trouble with Girls).

STEVE MCQUEEN COLLECTION on vakuuttavaa todistusaineistoa kivikasvoisen tähden karisman kestävyydestä. Liitedokumentit valottavat myös tähden uran surullisia varjopuolia varsin rehellisesti. Liekkejä yössä (Never So Few, 1959) oli McQueenin läpimurtorooleja erikoisessa sotaelokuvassa, joka käsittelee toisen maailmansodan tuntemattomien rintamien salaisia vaiheita Burmassa. Täyskäsi-Kid (1965) on kaikkien aikojen uhkapelielokuvia, Ring Lardner, Jr.:n ja Terry Southernin käsikirjoitukseen perustuva, New Orleansiin sijoittuva kuvaus kahden korttihain kohtaamisesta. Vastapelurina on Edward G. Robinson parhaimmillaan. Bullitt (1968) teki McQueenista lopullisesti supertähden. Poliisin korruption kuvaus kasvoi painajaismaiseksi, ja autotakaa-ajoista San Franciscon jyrkillä kukkuloilla tuli esikuva seuraajille. Bullitt-ekstralevy (2004) tarjoaa kaksi ensiluokkaista pitkää dokumenttia. Purevan toiminnan taidonnäyte Pakotie (1972) on keskeinen täydennys Warnerin suurenmoisille Sam Peckinpah -kiekoille.

Posted in Billy the Kid, Cheeta, Curtiz Michael, Davis Bette, De Havilland Olivia, Flynn Errol, Ford John, Furthman Jules, Garrett Pat, Hitchcock Alfred, Jewison Norman, Kubrick Stanley, Lardner Jr. Ring, Leiber Jerry, Marx-veljekset, McQueen Steve, O'Sullivan Maureen, Peckinpah Sam, Presley Elvis, Sheffield John, Sinatra Nancy, Southern Terry, Stoller Mike, Tarzan, Walsh Raoul, Weissmuller John, Yates Peter, Yleinen | No Comments »