Archive for the ‘Signoret Simone’ Category

Tilaa huipulla

Keskiviikko, Tammikuu 6th, 2010

20100116-room-at-the-top.jpg

TILAA HUIPULLA / Plats på toppen (Room at the Top). Iso-Britannia 1959 (c) 1958 Remus. T: James Woolf, John Woolf. O: Jack Clayton. KS: Neil Paterson – John Brainen romaanista (1957). KU: Freddie Francis. LA: Ralph W. Brinton. M: Mario Nascimbene. LE: Ralph Kemplen. N: Simone Signoret (Alice Aisgill), Laurence Harvey (Joe Lampton), Heather Sears (Susan Brown), Donald Wolfit (Brown), Donald Houston (Charles Soames), Hermione Baddeley (Elspeth), Allan Cuthbertson (George Aisgill). Mustavalkoinen, 1,33:1, DD stereo, 115 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 6.1.2010.

Tilaa huipulla oli brittiläisen uuden realistisen aallon ensimmäinen pitkä elokuva. Monet tuon aallon elokuvista perustuivat brittiläiseen ”vihaisten nuorten miesten” sukupolven kirjailijoiden näytelmiin, romaaneihin ja novelleihin. Jack Claytonin ensimmäinen pitkä elokuva Tilaa huipulla perustui John Brainen tuoreeseen romaaniin.

Tapahtuma-aika on pian toisen maailmansodan jälkeen. Elokuva kuvattiin Halifaxin tehdaskaupungissa Yorkshiressa. Alice Aisgill (Simone Signoret) on ranskalainen opettajatar, joka on mennyt naimisiin paikkakunnan mahtimiehen kanssa. Joe Lampton (Laurence Harvey) on työläisperheen orpopoika, jonka vanhemmat ovat kuolleet pommituksessa ja joka itse on ollut vankileirillä. Kaupungin näytelmäkerhossa hän kohtaa tehtaanomistajan tyttären Susan Brownin (Heather Brown), jonka kanssa hän alkaa seurustella, samalla kun hänestä tulee epätyydyttävässä avioliitossa elävän Alicen rakastaja.

Kun Joe pakotetaan luopumaan Alicesta, molempien sydän särkyy, ja seuraukset ovat traagiset. Tarinassa on yhtymäkohtia Theodore Dreiserin romaaniin Amerikkalaiseen murhenäytelmä ja sen filmatisointiin nimeltä Paikka auringossa. Tilaa huipulla ja Paikka auringossa -nimien samanhenkisyys on täysin johdonmukaista.

Nykykatsojan on vaikea käsittää, että Tilaa huipulla oli aikoinaan käännekohta seksuaalisuuden rehellisessä kuvauksessa englantilaisessa elokuvassa. Rohkeudessaan se ei poikkea nykyisestä televisiodraamasta. Elokuvaan tuoreeltaan liittyneen kohun perusteiden kadottua jo 1960-luvulla sitä on sittemmin voinut tarkastella kestävien arvojen näkökulmasta.

Claytonin ohjausote on jäntevää, ja Signoret ja Harvey tulkitsevat pääosat ensiluokkaisesti. Freddie Francisille Tilaa huipulla oli yksi ensimmäisistä mestariluokan kuvaustöistä. Dvd-masteroinnin kuvallinen laatu vaihtelee elokuvan mittaan.

Pirulliset

Keskiviikko, Elokuu 5th, 2009

20090919-les-diaboliques.jpgPIRULLISET (Les Diaboliques), Ranska 1955. TY: Filmsonor / Vera Films. T+O: H.G. Clouzot. KS: Boileaun ja Narcejacin romaanista Celle qui n’était plus (1952). KU: Armand Thirard. LA: Léon Barsacq. M: Georges Van Parys. N: Simone Signoret (Nicole Horner), Véra Clouzot (Christina Delassalle), Paul Meurisse (Michel Delassalle), Charles Vanel (komisario Alfred Fichet), Michel Serrault (valvoja). Mustavalkoinen, 1,33:1, DD dual mono, 112 min
Ce film a été restauré par les laboratoires Filmolaque et Cinarchives. Etalonnage: Edouard Villand.
Suom. tekstit.
Atlantic Film 5.8.2009

Henri-Georges Clouzot oli parhaassa vireessään 1950-luvulla, jolloin häntä alettiin kutsua ”hapolla terästetyksi Hitchcockiksi”. Suositun jännityskirjailijaduon Pierre Boilean ja Thomas Narcejacin romaanista hän loihti ranskalaiseen sisäoppilaitokseen sijoittuvan yllättävän tarinan, jossa on aiheellinen loppuvaroitus: ”Älkää olko pirullisia ja paljastako loppuratkaisua toisille!”. Kuvauksen, komposition ja leikkauksen ote on mallikasta, ja rooleissa on ensiluokkaisia näyttelijöitä, kuten Simone Signoret ja Charles Vanel.

Cainen kapina ja Narrilaiva

Keskiviikko, Toukokuu 23rd, 2007

Stanley Kramerin kohtalon laivat

CAINEN KAPINA: SPECIAL EDITION (The Caine Mutiny), USA 1954, ohjaus Edward Dmytryk, pääosissa Humphrey Bogart, José Ferrer, Van Johnson, Fred MacMurray, 1:1,85, DD mono, kommenttiraita Richard Peña ja Ken Bowser, dokumentti Behind the Caine Mutiny I-II (2006), pääkuva 119 min

NARRILAIVA (Ship of Fools), USA 1965, ohjaus Stanley Kramer, pääosissa Vivien Leigh, Simone Signoret, José Ferrer, Lee Marvin, Oskar Werner, Elizabeth Ashley, George Segal, Heinz Rühmann, 1:1,33, DD mono, 143 min

Sony / Universal 23.5.2007

Stanley Kramer oli kunnianhimoinen tuottaja, joka panosti vaikeisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin kylmän sodan ja mustan listan arkaluontoisina vuosina. Hän ei pelännyt epäkaupallisiakaan aiheita. Cainen kapina (1954), joka tuli Columbian levitykseen, sai kuitenkin niin suuren menestyksen, että se kattoi hänen aikaisempien elokuviensa tappiot. Herman Woukin arvostettuun romaaniin perustuva elokuva sijoittuu kovia kokeneelle miinanraivaaja-alukselle Tyynellämerellä toisen maailmansodan aikana. Kapteeni Queeg (Humphrey Bogart) menettää henkisen tasapainonsa, ja upseerit nousevat kapinaan pyörremyrskyn raivotessa. Tarina huipentuu yllättävään sotaoikeudenkäyntiin, jossa kapinallisia puolustaa José Ferrer. Elokuva kiehtoo edelleen vahvoilla näyttelijätulkinnoillaan ja moraalisella kompleksisuudellaan. Kysymykset oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta ovat vaikeita, eikä Edward Dmytrykin ohjaama elokuva tuudita katsojaa helppohintaisuuteen. Elokuva kannattaa katsoa Richard Peñan ja Ken Bowserin oivaltavaa kommenttiraitaa seuraten. Ajan Technicolor-ulkokuvaus oli haastavaa, ja eräät visuaaliset rajoitukset lienevät alkuperäismateriaalin perua. Tämä huomioiden dvd-masterointi on hyvää.

Cainen kapinan valmistuttua Kramer ryhtyi itse ohjaajaksi, ja häntä kiinnostivat aina suuret teemat. Narrilaiva (1965) perustui novellikirjailijana arvostetun Katherine Anne Porterin ainoaan romaaniin. Tapahtumapaikka on saksalainen laiva, joka purjehtii vuonna 1933 Meksikosta Espanjan kautta Bremerhaveniin. Laivamatkan kuvaus antaa tilaisuuden kuvata monta ihmiskohtaloa, joukossa ikääntynyt seurapiirikaunotar (Vivien Leigh viimeisessä elokuvassaan), meksikolaisten kapinallisten tukemisesta pidätetty aatelisnainen (Simone Signoret), ylimielinen natsi (José Ferrer) ja saksalaisten sivistykseen uskova juutalainen (Heinz Rühmann). Laiva on kuin vuoden 1933 pienoismaailma, ja kertomuksen pohjimmaisena aiheena on pohtia henkistä ilmapiiriä, josta nousi uuden maailmansodan tragedia. Elokuvaa on kutsuttu usein nimityksellä ”Grand Hotel merellä”, mutta yhtäläisyys on pinnallinen. Narrilaiva käsittelee tietoisesti maailmanhistoriaa.

Pommin varjossa, Mies kylmästä, Puhelu vainajalle, Vakoilija jota kukaan ei halunnut, Tapa tai kuole

Keskiviikko, Maaliskuu 28th, 2007

Kylmän sodan viisikko

POMMIN VARJOSSA (Fail-Safe), USA 1963, ohjaus Sidney Lumet, pääosissa Henry Fonda, Walter Matthau, Dan O’Herlihy, 1:1,85, mono, 107 min, Universal 10.1.2007

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus Martin Ritt, pääosissa Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min, Paramount 15.11.2006

PUHELU VAINAJALLE (The Deadly Affair), Iso-Britannia 1966, ohjaus Sidney Lumet, pääosissa James Mason, Simone Signoret, Maximilian Schell, 1:1,85, mono, 103 min, Universal 10.1.2007

VAKOILIJA, JOTA KUKAAN EI HALUNNUT (A Dandy in Aspic), Iso-Britannia 1968, ohjaus Anthony Mann, pääosissa Laurence Harvey, Tom Courtenay, Mia Farrow, 1:2,35, DD mono, 103 min Sony / Universal 28.3.2007

TAPA TAI KUOLE (The MacKintosh Man), Iso-Britannia / USA 1973, ohjaus John Huston, pääosissa Paul Newman, James Mason, Dominique Sanda, 1:1,78, DD mono, liitedokumentti John Hustonista (1973), 98 min, Warner Bros. Home Entertainment Finland 7.2.2007

Kylmän sodan elokuva on Filmihullu-lehden uutuusnumeron kiinnostavana aiheena. Samaan aikaan ilmestyy aiheen viisi 1960- ja 1970-lukujen huipputeosta dvd:llä. Mukana ovat kaksi ensimmäistä John Le Carré -filmatisointia, jotka todistavat, että kirjailijalla oli heti onnea elokuvan alalla. Aikuisen katsojan agenttielokuvat Mies kylmästä (1965) ja Puhelu vainajalle (1966) vakuuttavat ensiluokkaisilla näyttelijöillä, hyvillä ohjaajilla ja pelottomalla eettisellä näkemyksellä.

Pommin varjossa (1963) kertoo, miten kylmä sota muuttuu kuumaksi, kun virheiden summa avaa tien ydintuhoon. Tuomiopäivän aiheeseen Sidney Lumet toi hillittyä realismia, jolle vastakohtana Stanley Kubrick teki Tri Outolemmestä (1964) mustan komediatulkinnan.

Jenkkiohjaajat kuvasivat John Le Carrén tapaan kuvattua vakoilumaailmaa brittituotannoissaan.

Anthony Mannin viimeiseksi elokuvaksi jäi Le Carrén henkinen Vakoilija, jota kukaan ei halunnut (1968). Brittivakoilija (Laurence Harvey) saa tehtäväksi murhata Berliinissä KGB:n kaksoisagentti… joka on hän itse. Kafkamaisessa tarinassa vakoilu menettää lumouksensa, ja kysymys identiteetistä nousee absurdeille kierteille.

John Huston toi Paul Newmanin Englantiin Desmond Bagleyn romaaniin perustuvassa elokuvassa Tapa tai kuole (1973). Newmanin tehtävä on soluttautua rikollisverkostoon ja paljastaa sen kautta Iso-Britannian valtiolliseen johtoon piiloutunut neuvostoagentti, arkkikonservatiivina esiintyvä huippupoliitikko (James Mason). Juonessa on jännittäviä jaksoja kuten nerokas vankilapako, takaa-ajo Irlannissa ja loppuratkaisu Maltalla, mutta näkemisen arvoisinta antia on Newmanin ja Masonin kohtaaminen.

Elokuvia katsoo uusin silmin, kun kylmä sota on ohi, mutta kolmas maailmansota uhkaa taas. Loistava masterointi sävähdyttää erityisesti Mies kylmästä -elokuvassa, jossa Oswald Morrisin väkevä kuvaus vakuuttaa. Mustavalkoisuus sopi kylmän sodan realismiin, vaikka värielokuvan aikaa elettiinkin.

Kylmän sodan kolmikko

Keskiviikko, Tammikuu 10th, 2007

Kylmän sodan kolmikko

POMMIN VARJOSSA (Fail-Safe), USA 1963, ohjaus: Sidney Lumet, pääosissa: Henry Fonda, Walter Matthau, Dan O’Herlihy, 1:1,85, mono, 107 min, Universal 10.1.2007

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus: Martin Ritt, pääosissa: Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min, Paramount 15.11.2006

PUHELU VAINAJALLE (The Deadly Affair), Iso-Britannia 1966, ohjaus: Sidney Lumet, pääosissa: James Mason, Simone Signoret, Maximilian Schell, 1:1,85, mono, 103 min, Universal 10.1.2007

Kylmän sodan elokuva on Filmihullu-lehden uutuusnumeron kiinnostavana aiheena. Samaan aikaan ilmestyy aiheen kolme 1960-luvun huipputeosta dvd:llä. Mukana ovat kaksi ensimmäistä John Le Carré -filmatisointia, jotka todistavat, että kirjailijalla oli heti onnea elokuvan alalla. Aikuisen katsojan agenttielokuvat Mies kylmästä (1965) ja Puhelu vainajalle (1966) vakuuttavat ensiluokkaisilla näyttelijöillä, hyvillä ohjaajilla ja pelottomalla eettisellä näkemyksellä. Pommin varjossa (1963) kertoo, miten kylmä sota muuttuu kuumaksi, kun virheiden summa avaa tien ydintuhoon. Tuomiopäivän aiheeseen Sidney Lumet toi hillittyä realismia, jolle vastakohtana Stanley Kubrick teki Tri Outolemmestä (1964) mustan komediatulkinnan. Elokuvia katsoo uusin silmin, kun kylmä sota on ohi, mutta kolmas maailmansota uhkaa taas. Loistava masterointi sävähdyttää erityisesti Mies kylmästä -elokuvassa, jossa Oswald Morrisin väkevä kuvaus vakuuttaa. Mustavalkoisuus sopi kylmän sodan realismiin, vaikka värielokuvan aikaa elettiinkin.

Tuntemattomat sankarit

Maanantai, Toukokuu 1st, 2006

Varjojen armeija

L’Armée des ombres. Ranska/Italia 1969, ohjaus Jean-Pierre Melville, pääosissa Lino Ventura, Paul Meurisse, Simone Signoret, 1:1,85, Dolby Digital 2.0 mono, 139 min. Universal 1.5.2006 (Studio Canal)

Ranskan vastarintaliikettä on käsitelty monissa elokuvissa, mutta tuskin koskaan ankarammin kuin Jean-Pierre Melvillen elokuvassa Tuntemattomat sankarit. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1942, kun vastarintaliikkeen johtajiin kuuluva Gerbier (Lino Ventura) pakenee Gestapon kynsistä ja paljastaa liikkeeseen soluttautuneen petturin. Hillityn koruton tyyli vain korostaa aiheen voimaa. Sekä Joseph Kessel, jonka romaaniin elokuva perustuu, että ohjaaja itse olivat vastarintaliikkeen veteraaneja. Elokuvaklassikko on Suomessa tuttu teattereissa, tv:ssä ja videolla, mutta uusi (2005) restauroitu laitos on huomionarvoinen. Se on nimittäin täysipitkä siinä missä meillä nähty teatteriversio oli lyhennetty, ja huippurestaurointi (AFF / CNC) on tehty tyylitajuisesti yhteistyössä kuvaaja Pierre Lhommen kanssa.