Archive for the ‘Shimura Takashi’ Category

Idiootti

Keskiviikko, Toukokuu 13th, 2009

20090428-hakuchi.jpg

IDIOOTTI (Hakuchi). Japani 1951. TY: Shochiku. O: Akira Kurosawa. F.M. Dostojevskin romaanista (1869, suomennoksia: Lea Pyykkö, Juhani Konkka, V.K. Trast). N: Setsuko Hara (Taeko Nasu [Nastassja Filippovna]), Masayuki Mori (Kinji Kameda [prinssi Myshkin]), Toshiro Mifune (Denkichi Arama [Rogozhin]), Takashi Shimura, Yoshiko Kuga. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 167 min
Sandrew Metronome Distribution Finland 13.5.2009

Vaikka F.M. Dostojevskin kertomuksista on tehty elokuvan mestariteoksia, kirjailijan romaaneista ei ole tehty yhtään täysin onnistunutta filmatisointia, poikkeuksena Lev Kulidzhanovin Rikos ja rangaistus. Kiehtovimpiin Dostojevski-filmausyrityksiin kuuluu Akira Kurosawan Idiootti, jonka oikeudenmukainen arvosteleminen on kuitenkin mahdotonta, sillä tuotantoyhtiö Shochiku leikkasi 266-minuuttisesta elokuvasta 100 minuuttia pois. Katkottuja kohtia paikattiin selostuksella ja väliteksteillä.

Elokuvaa on parasta lähestyä asenteella ”jaksoja Kurosawan Idiootista”. Elokuvaa on sanottu Kurosawan kunnianhimoisimmaksi, ja siinä on alusta loppuun erityistä sielukasta intensiteettiä. Katsoja on koko ajan tietoinen, että ohjaajalla on sanomisen pakko.

Näin, vaikka kristityn ja venäläisen Dostojevskin aiheen siirtäminen kuvausajan moderniin Japaniin voi tuntua mahdottomalta, ja vaikka on sanottu, että Japanissa ei voinut olla Nastassja Filippovnan kaltaista naista. Kurosawa siirsi toiminnan toisen maailmansodan jälkeiseen talviseen Hokkaidoon. Tarinan ja modernisoinnin välisiä epäsuhtaisuuksia kompensoi elokuvan hypnoottinen, unenkaltainen intensiteetti.

Elokuvan salaperäinen voima tuntuu alkupuolella ”Myshkinin” (Masayuki Mori) ja ”Rogozhinin” (Toshiro Mifune) katsoessa näyteikkunassa ”Nastassja Filippovnan” (Setsuko Hara) valokuvaa. Jalopiirteinen, Yasujiro Ozun hillityistä perhedraamoista tuttu Setsuko Hara sai Idiootissa näytellä huonomaineista naista. Hänen lähikuvissaan, ja elokuvan lähikuvissa muutenkin ilmaisuvoima on suuri.

Loppujakson unohtumattomat ruumiinvalvojaiset Kurosawa toteuttaa pakahduttavalla voimalla.

Idiootti kuvattiin 35 mm:n nitraattifilmille, mutta kun perfektionisti Kurosawan elokuvasta tehty dvd on kuvanlaadultaan vain kelvollinen, en hämmästyisi, vaikka lähtökohtana olisi ollut 16 mm:n pelaste.

Posted in Dostojevski F.M., Hara Setsuko, Kurosawa Akira, Mifune Toshiro, Mori Masayuki, Shimura Takashi, Yleinen | No Comments »

Skandaali

Keskiviikko, Toukokuu 13th, 2009

20090428-shubun.jpg

SKANDAALI (Shubun). Japani 1950 (c) Shochiku. O: Akira Kurosawa. N: Toshiro Mifune, Shirley Yamaguchi, Yoko Katsuragi, Noriko Sengoku, Eitaro Ozawa, Takashi Shimura. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 105 min
Sandrew Metronome Distribution Finland 13.5.2009

Akira Kurosawan Skandaali osoittaa, että sensaatiojournalismi ja tabloidisaatio on tunnettua Japanissakin, ja tiedetään, että ohjaajalla oli henkilökohtaisia syitä suuttumukseen. Sen puhetorveksi tässä elokuvassa tulee rohkea ja kapinallinen taidemaalari Ichiro Aoye (Toshiro Mifune), joka näkee vuorenkin punaisena.

Lomaillessaan vuorilla taidemaalari kohtaa kuuluisan, mutta yksityiselämäänsä julkisuudelta suojelevan laulajattaren Miyako Saijon (Shirley Yamaguchi). Viaton kohtaaminen johtaa Amour-juorulehden sensaatiojuttuun. Maalari haluaa haastaa lehden oikeuteen, laulajatar haluaa ehdottomasti välttää lisää julkisuutta.

Aoye puhuu avoimesti kaikille. Modernista taiteesta hän keskustelee mallinsa kanssa (saamme kuulla, että hän on poikkeuksellinen mies, joka ei hyväksikäytä alastonmallia). Sydämenmuotoista mainoskylttiä kantavan ukon kanssa hän keskustelee moraalista.

Lehdistömiljöö oli ollut amerikkalaisen äänielokuvan lempiaiheita (The Front Page, Citizen Kane), ja Kurosawa käyttää elokuvassaan amerikkalaistyyppisiä montaasijaksojakin. Oikeusjutun hän tiiviistää uutiskatsauksen näkökulmaan. Citizen Kane -vaikutteethan olivat Kurosawalla syvällisimmillään pian tämän jälkeen valmistuneessa Rashomonissa, jota Skandaalikin pohjustaa oikeussalijaksossaan.

Vain elokuvan alkukehittely viittaa suoraviivaiseen oikeusdraamaan. Heti kun maalarin tuulen tuivertamasta oviaukosta ilmestyy lakimies Hiruta (Takashi Shimura), elokuva muuttuu yllättäväksi ja moraaliltaan kompleksiseksi. Hiruta on ottanut lahjuksia, nyt hän ottaa rahaa oikeusjutun kummaltakin osapuolelta, ja hän kärsii moraalisesta tilastaan.

Seuraava yllättävä käänne kohdataan, kun maalari menee lakimiehen luokse. ”Varokaa koiraa” -varoitus osoittautuu aiheettomaksi, sillä koira on kuollut kolme vuotta sitten. Sen sijaan oviaukon takaa katselee lakimiehen ystävällinen, keuhkotaudin vuodepotilaaksi sitoma tytär. Tyttäreen liittyy elokuvan tunnevoimaisin, ja kurosawalaisittain hillittömän sentimentaalinen kehittely, kun laulajatar ja maalari esittävät tälle joulutervehdyksenä ”Jouluyö, juhlayö”. Capralais-sentimentaalinen yllätys sisältyy myös loppuratkaisuun.

Tunteilussaankin Skandaali kuuluu Kurosawan varhaisiin neorealismin sukuisiin merkkiteoksiin. Juoni on myös veruke mielenkiintoiselle tutkimusretkelle sodanjälkeiseen japanilaiseen yhteiskuntaan. Siinä on runsaasti groteskeja havaintoja ajan ilmiöistä. Näihin kuuluu baarin ”Auld Lang Syne” -yhteislaulu, ja englanninkieliset Merry Christmas -toivotukset.

Monen Kurosawan tuolloisen elokuvan tavoin sen dynamiikka perustuu Mifunen voimakkuuden ja Shimuran heikkouden yllättävään vastavuorotteluun.

Dvd-kuva ei ole parasta laatua. Skandaali kuvattiin 35 mm:n nitraattifilmille, mutta ainakin paikoittain kuva näyttää siltä, kuin se olisi masteroitu 16 mm:n kavennuskopiosta.

Posted in Kurosawa Akira, Mifune Toshiro, Shimura Takashi, Yamaguchi Shirley, Yleinen | No Comments »

Godzilla Special Edition Box (6-dvd)

Keskiviikko, Heinäkuu 12th, 2006

Hirviön monta elämää

GODZILLA SPECIAL EDITION BOX. Kuusi levyä.
GODZILLA (Gojira, Japani 1954), ohjaus Ishiro Honda, pääosissa Takashi Shimura, Akira Takarada, 1:1,33, mono, 98 min
THE RETURN OF GODZILLA (Gojira, Japani 1984), ohjaus Koji Hashimoto, pääosissa Ken Tanaka, Yasuko Sawaguchi, 1:1,85, Dolby Digital 5.1, 105 min
GODZILLA VS. BIOLLANTE (Gojira tai Biorante, Japani 1989), ohjaus Kazuki Omori, pääosissa Kunihiko Mitamura, Yoshiko Tanaka, 1:1,85, Dolby Digital 5.1, 105 min
GODZILLA VS. KING GHIDORAH (Gojira tai Kingu Gidora, Japani 1991), ohjaus Kazuki Omori, pääosissa Kosuke Toyohara, Anna Nakagawa, 1:1,85, Dolby Digital 5.1, 104 min
GODZILLA VS. MOTHRA (Gojira tai Mosura, Japani 1992), ohjaus Takao Okawara, pääosissa Tetsuya Bessho, Satomi Kobayashi, 1:1,85, Dolby Digital 5.1, 104 min
GODZILLA VS. DESTOROYAH (Gojira vs. Desutoroia, Japani 1995), ohjaus Takao Okawara, pääosissa Takuro Tatsumi, Yoko Ishino, 1:1,85, Dolby Digital 5.1, 103 min
Future Film 12.7.2006

Godzilla, japanilaisen elokuvan kuuluisin hirviö, on esiintynyt kahdessa erillisessä sarjassa, joista jälkimmäinen on julkaistu nyt dvd-boksina. Suomessa nähtiin ensimmäisen Godzilla-sarjan monet elokuvat teattereissakin, mutta aina jenkkiversioina. Nyt on käsillä japaninkielisiä alkuperäisversioita. Boksissa on uuden sarjan lisäksi myös ensimmäinen Godzilla (1954). Siinä on paljon erikoista ja vaikuttavaa, kuten tyttökuoron sielukas laulu hirviön tuhotessa Tokiota. En muista missään hirviöelokuvassa nähneeni niin paljon surua vammautuneiden ja kuolleiden puolesta. Elokuvasta ymmärtää hyvin, että Godzilla oli japanilaisille tapa käsitellä paitsi ydinkauhua myös sodan hirvittäviä menetyksiä yleisemminkin. Toho-yhtiö antoi Godzillan liukua vähitellen yhä lapsellisemmaksi liukuhihnarymistelyksi. Vuoden 1984 The Return of Godzilla palaa suoraan vuoden 1954 asetelmiin, unohtaen kaikki välissä tehdyt jatko-osat. Ydinsota uhkaa ja Maata katsellaan usein avaruudesta satelliittien näkökulmasta. Godzilla vs. Biollante (1989) päästää mielikuvituksen irti esittelemällä uuden hirviön, jossa on dinosauruksen, ruusun ja naisen DNA:ta. Godzilla vs. King Ghidorah (1991) tuo mukaan Terminaattori-vaikutteet tarinassa aikamatkailijoista, jotka yrittävät tuhota Japanin kolmipäisen lohikäärmeen avulla. Godzilla vs. Mothra (1992) painottuu satuelokuvan suuntaan, ja siinä esiintyy luonnon ja tuhon haltijoita vanhojen myyttien tapaan. Godzilla vs. Destoroyah (1995) jatkaa satumaisen myyttisillä linjoilla, teemoina kaiken elollisen hävittävä ydinkatastrofi ja ilmakehän tuhoutuminen. Godzilla-elokuvat ovat Japanissa lasten suosikkeja, mutta ne puhuvat vakavista asioista suoraan. Tehdastekoisuudessaan Godzilla-elokuvat eivät ole koskaan olleet elokuvafantasian eliittiä, mutta lajin ystäville laadukas dvd-julkaisu on katsomisen arvoinen.

Posted in Godzilla, Honda Ishoro, Shimura Takashi, Yleinen | No Comments »

Akira Kurosawa The Collection 4 (3-dvd)

Keskiviikko, Tammikuu 25th, 2006

20090225-akira-kurosawa-4.jpg

Juopunut enkeli (Yoidore tenshi, Japani 1948) lyhyt versio
Pahat nukkuvat hyvin (Warui yatsu hodo yoku nemuru, 1960) pitkä versio, ensijulkaisu Suomessa
Taivas ja helvetti (Tengoku to jigoku, 1963)
Mustavalkoisia, 1:1,37 ja 1:2,35, DD 1.0.
Sandrew Metronome Distribution Finland 25.1.2006.

Sandrewin Akira Kurosawa -sarjassa on ilmestynyt 12 elokuvaa koottuina kolmen elokuvan bokseiksi. Ensimmäisissä paketeissa painottuivat samurait. Uusin kokoelma tarjoaa kolme Tohon nykyaikaistarinaa. Kaikissa draamaa sähköistää rikos, ja kaikkien pääosia tulkitsee Toshiro Mifune.

Juopunut enkeli (1948) on se elokuva, jossa Kurosawa katsoi löytäneensä itsensä ohjaajana. Kertomus keuhkotautisesta yakuzasta ja juoposta slummilääkäristä oli japanilaisen neorealismin läpimurto ja merkkitapaus koko maan sodanjälkeisessä kulttuurissa. Keisariajan ja jenkkimiehityksen sensuurikahleet murtuivat, ja ilmaisun vapaus tenhoaa yhä kaaoksen vuosien ajankuvassa. Lääkäriä tulkitsee Takashi Shimura, ohjaajan luottonäyttelijä jo silloin. Gangsteriksi löytyi Toshiro Mifune ensimmäiseen Kurosawa-rooliinsa, jossa häntä on sittemmin syystä kutsuttu ”Japanin Brandoksi” kaksi vuotta ennen Brandon elokuvadebyyttiä. 1960-luvun puoliväliin asti Mifune esiintyi kaikissa Kurosawan elokuvissa Ikirua lukuunottamatta.

Pahat nukkuvat hyvin (1960) on paketin suurin löytö. Keskeinen Kurosawa-elokuva saa suomalaisen nimen ja tulee ensi kertaa suomalaisin tekstein nähtäväksi. Kurosawan ”Hamlet liikemaailmassa” on Coppolan lempielokuvia, ja Kummisedän innoittajaksi voi uumoilla kohtausta, jossa iso pomo puuhastelee perheensä parissa puutarhagrillin äärellä ja antaa seuraavassa kohtauksessa tappokäskyjä. Elokuva nähdään pitkänä versiona. Mukana on siten Kurosawan merkittävin rakkauskohtaus: kostaja (Mifune) on nainut pomon tyttären, mutta huomaakin oikeasti rakastuneensa tähän. Elokuvan nimi kiteyttää tragedian synkän aiheen, ja lopussa Kurosawa osoittaa voiton katkeruuden.

Taivas ja helvetti (1963) on sikermän mestariteos. Mifune esittää teollisuuspomoa, joka joutuu kiristäjän uhriksi. Konna on tosin vahingossa kidnapannut hänen autonkuljettajansa pojan. Silti Mifune suostuu hirmuisiin lunnaisiin, jotka suistavat hänet valta-asemastaan. Elokuva jakautuu kahteen osaan. Alku nähdään pitkinä otoksina suljetussa tilassa pomon luksuskodissa. Loppu nähdään kiihkeänä montaasina Yokohaman slummeissa ja huumeluolissa. Välissä on nerokas toimintajakso luotijunassa. Loppukohtaaminen kuolemaantuomitun kanssa kohoaa tragedian korkeuksiin.

Juopunut enkeli on tehty hieman kärsineestä masterista, josta saa kuitenkin hyvän käsityksen ”japanilaisen noirin” kuvamaailmasta; tarjolla lienee parasta mitä elokuvasta on säilynyt (alkuperäinen pitkä versio on kadonnut). Uudemmat elokuvat on tehty loistavista Tohoscope-mastereista. Pahat nukkuvat hyvin -elokuvan upea Suomi-laitos on Criterion-laitostakin parempi. Taivas ja helvetti on scope-kuvauksenkin klassikko, ja väkevää kameratyötä sopii ihailla dvd-julkaisussakin.

Posted in Kurosawa Akira, Mifune Toshiro, Shimura Takashi, Yleinen | No Comments »