Archive for the ‘Seiro Erkki’ Category

Lampaansyöjät

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Lampaansyojat

LAMPAANSYÖJÄT / Fårätarna. Suomi 1972. TY: Filmi-Ässä. TJ+O: Seppo Huunonen. KS: Seppo Huunonen, Pekka Hakala, Veikko Huovinen – Huovisen romaanista (1970). KU: Kari Sohlberg. LA: Oskari Markkanen, Seppo Huunonen. Ehostus: Nadja Saario. M: Seppo Paakkunainen. Laulujen sanat: Vexi Salmi. Laulajat: Tapio Rautavaara, Heikki Kinnunen, Leo Lastumäki. Ä: Paul Jyrälä, Pekka Lehto. Miksaus: Tuomo Kattilakoski. LE: Erkki Seiro. N: Leo Lastumäki (Valtteri), Heikki Kinnunen (Sepe), Rose-Marie Precht, Elina Hoffren, Raili Veivo, Jukka Sipilä, Anita Sohlberg, Tuula Lindfors, Ismo Vehkakoski, Aulikki Koskinen, Kirsti Moilanen. Väri, 16:9, mono, 88 min
Bonus: dokumenttielokuva Pori Jazzista: Aikahahmoja (1970), O: Seppo Huunonen, 10 min.
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Karelia Nova) 22.10.2010

Vuoden parhaisiin suomalaisiin elokuviin kuuluu Kari Väänäsen Havukka-ahon ajattelija, ja Markku Pölönen teki viime vuosikymmenellä hyvän filmatisoinnin Koirankynnen leikkaajasta (2003). Viime vuonna Finnkino julkaisi dvd:llä Mainostelevision neljä erinomaista Veikko Huovis -tulkintaa (Hamsterit, Lyhyet erikoiset, Lentsu, Konstan Pylkkerö). Tuntuisi siis, että Huovista on elokuvan ja television taholta kohdeltu erittäin hyvin.

Mutta sitten meillä on tämä Lampaansyöjät, jossa Huovisen suosikkiromaanista omaksuttiin vain kaikkein pinnallisin taso, syömisen, juomisen, matkailun ja huulenheiton tarina, pääosissa television Ällitällin suosikkipari Leo Lastumäki ja Heikki Kinnunen. Ei heissä ole mitään vikaa, ja Kinnunen oli sittemmin elementissään Mainostelevision Huovishenkenä.

Lampaansyöjät, ivaileva pikareski, parodinen ”takaisin luontoon” -tarina, eräelämän travestia kuvattiin kesäisen Suomen oikeilla tapahtumapaikoilla, pääkuvaajana Kari Sohlberg. Dvd näyttää valitettavasti kuitenkin siltä kuin se olisi tulostettu vhs-masterista.

Perkele! Kuvia Suomesta

Perjantai, Marraskuu 7th, 2008

20090206-perkele-kuvia-suomesta.jpg

Tehkää jotakin!

Perkele! Bilder från Finland. Suomi 1971. T: FJ-Filmi / Jörn Donner, Arno Carlstedt. Työryhmä: Jörn Donner, Jaakko Talaskivi, Erkki Seiro (ohjaus), Heikki Katajisto, Erkki Salmenhaara (kuvaus). Dokumenttielokuva. Esiintyjiä: Sanelma Vuorre, Väinö Leskinen, Taisto Sinisalo, Ryan O’Neal, Pertti Salolainen, Lalli Partinen, Johannes Virolainen, Tapani Perttu, Birgitta Kiviniemi, Urho Kekkonen. Mustavalkoinen, 1,33:1 [alk. 1,66:1], mono, 99 min. Svenska texter: Marjut Markkanen, English subtitles. Finnkino 7.11.2008.

Suomalaisen dokumenttielokuvan villein saavutus on edelleen Jörn Donnerin tuottama Perkele! Kuvia Suomesta, jonka viisihenkiseen työryhmään kuuluivat myös Erkki Seiro, Jaakko Talaskivi, Heikki Katajisto ja Eero Salmenhaara. Varmaankin Vilgot Sjömanin 1960-luvun lopulla kohua herättäneet Olen utelias -raportit olivat eräänä innoittajana, ja pohjana oli toisaalta Donnerin kirjoittama Uusi Maammekirja. Katajisto ja Salmenhaara kuvasivat elokuvan reportaasityyliin. Ääniraidalla on yksi suomalaisen elokuvan kaikkien aikojen kiinnostavimmista musiikeista. Se on pääasiassa elokuvaan valmistettua originaalimusiikkia, joka julkaistiin soundtrack-albuminakin. Musiikista vastasi M.A. Numminen, sanat kirjoitti Jarkko Laine, ja esiintyjinä ovat Nummisen lisäksi Rauli Badding Somerjoki ja Arja Saijonmaa. Dokumenttielokuva esittelee Suomea laidasta laitaan, ja Ruotsinlaivalla matkustetaan myös Tukholmaan ”Suomen neljänneksi suurimpaan kaupunkiin”. Elettiin ”suuren muuton” aikakautta, ja ”unohdetun kansan” puolestapuhuja Veikko Vennamo kuuluu haastateltuihin. Kohtaamme Peyton Place -tähden ja Stanley Kubrickin Barry Lyndonin tulkitsijan Ryan O’Nealin juhannuskiertueellaan, vierailemme Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlissa, kuulemme Väinö Leskisen näkemyksen tiestään asevelisosialistista konsensusministeriksi, käymme Ruisrockissa, seuraamme arkista työtä tehtaassa ja kuulemme romanien tilanteesta. Vilgot Sjöman oli seksuaalisen vapautumisen puolestapuhuja Ruotsissa, ja haastattelija Lena Nyman harrasti pirteää seksiä kameran edessä. Donner oli Suomessa samassa asemassa kuin Sjöman Ruotsissa, mutta vaikka 1960-luvulla seksi vapautui meilläkin, Perkeleessä korostuvat pornografia ja prostituutio tavalla, joka viittaa menneeseen, tuhruiseen aikaan, ei tuolloin ajankohtaiseen vapauteen. Lopputunnuslaulussa Badding ja Saijonmaa laulavat duettona: ”tehkää jotakin”! Elokuva on aina näyttänyt rujolta, ja väliplanssitkin on kirjoitettu tussilla pahville. Dvd on lisäksi masteroitu kuluneesta, naarmuisesta esityskopiosta, vaikka parempaankin olisi pystytty. Kyseessä on kuitenkin sensuroimaton versio.