Archive for the ‘Schreck Matti’ Category

Dynamiittityttö

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Dynamiittitytto

DYNAMIITTITYTTÖ / Dynamitflickan. Suomi 1944. TY: Suomi-Filmi. TJ: Matti Schreck. T: Risto Orko. O+LE: Valentin Vaala. KS: Tet (= Kersti Bergroth), Lea Joutseno, Valentin Vaala. KU: Uno Pihlström. LA: Erkki Siitonen. M: George de Godzinsky. Ä: Evan Englund. N: Lea Joutseno (Marja Reijonen), Paavo Jännes (johtaja Jorma Reijonen), Tapio Nurkka (taiteilija Kari Honka), William Markus (rikospoliisiosaston apulaispäällikkö Esko Vuoristo), Kaarlo Kytö (arkkitehti Taisto alias Jehu), Rauha Rentola (Lempi Rae). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 72 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 22.10.2010

Valentin Vaala oli suomalaisen tyylikkään, urbaanin komedian taitaja n:o 1. Pisimmän komediasarjansa hän teki Lea Joutsenon kanssa: he tekivät kahdeksan elokuvaa yhdessä. Dvd:llä julkaistiin keväällä Varaventtiili, joka ei ole varsinainen komedia vaan humoristinen draama. Dynamiittityttö, Vaalan ja Joutsenon kuudes yhteinen elokuva, kuuluu Suomi-Filmin Tet-komedioihin. Tässä elokuvassa Tet-nimimerkin taakse kätkeytyi Kersti Bergroth, mutta sitä käyttivät myös Hilja Valtonen ja Joutseno itse, joka on tässäkin mukana käsikirjoittajana.

Elokuva tuli ensi-iltaan syksyllä 1944 Suomen tehtyä välirauhansopimuksen Neuvostoliiton kanssa ja Lapin sodan alettua. Ajan tapahtumat eivät heijastu millään tavalla Dynamiittitytössä, joka tarjoaa täydellistä eskapismia. Lääkettä synkkien kokemusten rasittamille katsojille, jotka olivat hyvässä vireessä panemaan alulle sodanjälkeisiä suuria ikäluokkia.

Tarina kertoo johtaja Reijosen (Paavo Jännes) tylsistyneestä Marja-tyttärestä (Joutseno), joka lukee ajanvietteekseen salapoliisiromaaneja ja sekaantuu vahingossa dynamiittiliigaan, jonka seuraavana kohteena on tietenkin Reijosten oma huvila. Hömppäköykäinen juoni tarjoaa tilaisuuksia humoristisiin käänteisiin ja sanailuihin.

Jälleen kerran Joutsenolla on renoirlaisittain kolme kosijaa: jämerä poliisi Esko (William Markus esikoisroolissaan), sympaattinen taiteilija Kari (Tapio Nurkka) ja salaperäinen arkkitehti Taisto (Kaarlo Kytö). Viimeksimainittu paljastuu dynamiittiliigan ”Jehuksi”, jolloin Marja pyörtyy Eskon käsivarsille: ”Pane minut elinaikaiseen vankilaan”.

Kevyen elokuvan kuvasi hienosti Uno Pihlström, ja sen voi huomata myös dvd:llä.

Ryhmy ja Romppainen

Perjantai, Syyskuu 24th, 2010

2010.09.25.-Ryhmy-ja-Romppainen

RYHMY JA ROMPPAINEN / Ryhmy och Romppainen. Suomi 1941. TY: Suomi-Filmi. TJ: Matti Schreck. T+O+LE: Risto Orko. KS: Matti Kurjensaari, Ilmari Unho – Armas J. Pullan romaanista ”Jees, punamultaa!” sanoi kersantti Ryhmy (1940). KU: Erik Blomberg, Uno Pihlström. LA: Roy. Ehostus: Rakel Linnanheimo. M: George de Godzinsky. ”Laulu laiturilla” (san. Kerttu Mustonen) es. Kirsti Hurme. Ä: Georg Brodén. N: Reino Valkama (vänrikki Ville Romppainen), Oiva Luhtala (vääpeli Kalle Ryhmy), Kirsti Hurme (Dora Rastola), Ville Salminen (Santa Rosa, argentiinalainen sanomalehtimies), Santeri Karilo (Kars, kansainvälinen seikkailija), Sasu Haapanen (Virt, kansainvälinen seikkailija), Paavo Jännes (eversti Rastola), Kullervo Kalske (luutnantti Kanerva, everstin adjutantti), Vilho Siivola (Santtu, autonkuljettaja), Hannes Häyrinen (Jallu, ullakkovaras), Salli Karuna (rouva Hölppänen), Arvo Lehesmaa (johtaja Hölppänen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 74 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 24.9.2010

Armas J. Pulla kirjoitti 14 Ryhmy ja Romppainen -kirjaa vuosina 1940-1967, ja elokuvia parivaljakosta tehtiin kolme, pääosissa Oiva Luhtala ja Reino Valkama. Ensimmäinen elokuva Ryhmy ja Romppainen valmistui välirauhan aikana. Toiminta muutettiin rauhanajan vakoilujuoneksi, jossa vastapuolena on ”kansainvälisiä seikkailijoita”. Kirsti Hurme, joka sittemmin elokuvassa Jees ja just esitti mieleenpainuvasti neuvostokomissaari Natalia Vengrovskaa, onkin tässä sankaritar ja kaksoisagentti, eversti Rastolan tytär. Hän saa kajauttaa myös ravintolan estradilla eksoottisen ”Laulu laiturilla” -numeron.

Ryhmy ja Romppainen -kirjojen saatavuutta rajoitettiin kylmän sodan vuosina, mutta muistan itse lapsena helposti saaneeni niitä luettaviksi roiseimpia tarinoita myöten. Sodanaikaiset filmatisoinnit hyllytettiin, mutta esimerkiksi tämän Ryhmy ja Romppainen -elokuvan rajoittamiseen ei olisi ollut ulkopoliittista perustetta. Kun näin ensi kertaa jatkosodan aikaisen Jees ja just -elokuvan vuonna 1986 elokuvateatteri Orionin Risto Orko -sarjassamme, myös siinä yllätti myönteisesti elokuvan huumori ja fanaattisuuden puute.

Oiva Luhtala ja Reino Valkama olivat suomalaisen elokuvan toinen huomattava koomikkopari (ensimmäinen oli Aku Korhosen ja Kaarlo Kartion Lapatossu ja Vinski). Ryhmyn ja Romppaisen lempijuoma on sipuliviina, maskotti sotakissa Mörökölli ja tärkein henkilökohtainen ase puukalikka, jolla konnat kalautetaan tainnoksiin. Molemmat sankarit pääsevät lopuksi suutelemaan Kirsti Hurmetta, joka on näissä elokuvissa aikuinen, naisellinen nainen. Ryhmy ja Romppainen ovat eräänlaisia ikuisia poikia, siviiliammateiltaan pölynimurikauppias ja linja-autonkuljettaja, tottuneita selviytymään mahdottomien ihmisten ja tilanteiden kanssa.

Pulla itse ei ensimmäisestä filmatisoinnista pitänyt, mutta Risto Orko teki siitä laatutuotannon. Matti Kurjensaari ja Ilmari Unho olivat ensiluokkaisia käsikirjoittajia. Musiikin sävelsi George de Godzinsky, ja kuvaajana olivat mestarit Erik Blomberg ja Uno Pihlström. Lavastajana debytoi Roy eli Tapio Vilpponen. Ollakseen suomalainen farssi Ryhmy ja Romppainen on yllättävän elegantti tuotanto. Dvd-masterointi on pääasiassa erinomaista, ja se tekee oikeutta hienolle sävymaailmalle.