Archive for the ‘Schickel Richard’ Category

The Eastwood Factor

Keskiviikko, Elokuu 25th, 2010

2010.08.21.-The-Eastwood-Factor

”Get me another beer, dragon lady”

THE EASTWOOD FACTOR / The Eastwood Factor (The Eastwood Factor), USA (c) 2010 Warner Bros. Entertainment, Inc. Warner Home Video presents. T+O+KS: Richard Schickel. Tuottajakumppani: Doug Freeman. KU: Jake Zortman. Ä: Bob Schuck. LE: Faith Ginsberg. KP: Burbank, Etelä-Afrikka, Carmel. Selostaja: Morgan Freeman. Henkilödokumentti, joka perustuu Clint Eastwoodin haastatteluun (2009) ja näytteisiin hänen elokuvistaan Warner Bros. -studiolla. Väri, 1,85:1, DD 5.1, 84 min
Dokumentista on lyhyt ja pitkä versio. Tämä versio on pitkä.
Suom. tekstit / svenska texter.
Warner Bros. Entertainment Finland 25.8.2010

Warner Bros. -yhtiö on tuottanut supertähtensä 80-vuotiselokuvaksi laiskahkon teoksen nimeltä The Eastwood Factor. Kun tekijöinä ovat sen luokan veteraanit kuin Richard Schickel ja Clint Eastwood itse, olisi odottanut parempaa. Uutta aineistoa ovat käynti Clint-elokuvien pukuvarastolla ja Eastwood Sound Stagella, molemmat Warnerin Burbankin alueella, sekä haastattelut ja otokset Clintista soittamassa jazzia pianollaan ja pelaamassa golfia rentoon tyyliinsä.

Pettymys on syvin elokuvan alussa, joka on suorastaan huonoa kompilaatiota Clintin Warner-tuotannoista. Varmaankin tekijänoikeuskorvausten minimoimiseksi muuta ei näytetä. On totta kylläkin, kuten The Eastwood Factorissa todetaan, että harva nykynäyttelijä on ollut niin tiiviissä yhteydessä yhteen studioon, mutta on tarpeetonta tehdä jo kaiken menestyksen ansainneelle supertähdelle yhteen studioon keskittyvää mainoiselokuvaa. Otokset ovat yksioikoisia ja ilmerekisteri antaa todellisuutta kehnomman käsityksen Clintistä elokuvanäyttelijänä. Clinthän on suppean rekisterin näyttelijä, minkä hän on aina tiedostanut ja osannut hallita. Tuo ”miehen on tunnettava omat rajoituksensa” -periaate on tuttu, mutta se olisi ansainnut käsittelyä tässäkin.

Clint tuli tähdeksi antisankarina elokuvasarjoissa, jotka kyseenalaistivat perinteisen elokuvaviihteen samastumisrakenteen. Tässä kompilaatiossa tämä perustavanlaatuinen kysymys sivuutetaan kokonaan, ja siinä esitetään epäkriittisesti väkivaltakohtaukset, jotka itse elokuvissa ovat kipeän ristiriitaisia.

Kannattaa katsoa dokumentti kokonaan, sillä se alkaa nostaa esiin yllättäviä särmiä Clintin elokuvista 1970-luvulta lähtien: miten Clintiä ovat kiinnostaneet myös häviäjät (Honky Tonk Man), itsetuhoisat hahmot (Bird) ja parodia yltiömaskuliinisuudesta (Heartbreak Ridge).

Valveutuneet elokuvantuntijat esimerkiksi Ranskassa (missäpä muuallakaan) olivat tunnistaneet Clintin erityislahjakkuuden jo hänen ensimmäisestä ohjauksestaan alkaen. Kesti 20 vuotta ennen kuin tämä tietoisuus yleistyi elokuvan Armoton (1992) arvostuksen myötä. Yllätykset jatkuivat karheassa ihmissuhde-elokuvassa Hiljaiset sillat (1995). Iässä, jossa jäädään yleensä eläkkeelle, Clint on kohonnut mestarillisimmalle vaihteelleen sellaisissa elokuvissa kuin Million Dollar Baby (2004). Hänen vauhtinsa on ollut kovimmillaan viime vuosina. ”Jatkan työntekoa, koska tulee aina uusia hyviä tarinoita, jotka ovat kertomisen arvoisia”, päivänsankari toteaa lopuksi.

Kuvallinen laatu on korkea sekä elokuvanäytteissä että uudessa aineistossa.

Posted in Eastwood Clint, Freeman Morgan, Schickel Richard | No Comments »

Hyvät, pahat ja rumat (pitkä versio 2003) (blu-ray)

Keskiviikko, Huhtikuu 8th, 2009

20090919-the-good-the-bad-and-the-ugly.jpg

HYVÄT, PAHAT JA RUMAT / Den gode, den onde, den fule (The Good, the Bad and the Ugly / Il buono, il brutto, il cattivo). Italia / Espanja / Saksa 1966 (pitkä versio 2003). TY: Arturo González Producciones Cinematográficas, S.A / Constantin Film Produktion / Produzioni Europee Associati (PEA). T: Alberto Grimaldi. O: Sergio Leone. KS: Age-Scarpelli, Luciano Vincenzoni, Sergio Leone. KU: Tonino Delli Colli – Technicolor – Techniscope. M: Ennio Morricone. N: Eli Wallach (Tuco, ”ruma”), Clint Eastwood (Blondie, ”hyvä”), Lee Van Cleef (Sentenza / Angel Eyes, ”paha”). Väri, letterbox 2,35:1, 5.1 DTS HD MA, englanninkielinen alkuperäisversio, pääkuva 178 min
Blu-ray
Suom. tekstit / svenska texter.
Bonus:
- Richard Schickelin kommenttiraita (2004)
- Christopher Fraylingin kommenttiraita (2009)
- Liitedokumentit Leone’s West, The Leone Style, The Man Who Lost the Civil War, Reconstructing The Good, the Bad and the Ugly ja Il maestro: Ennio Morricone and The Good, the Bad and the Ugly 1-2 (2004)
- Pidennetty kohtaus: Tuco Torture Scene (2004)
- Poistettu kohtaus: The Socorro Sequence: A Reconstruction (2004)
FS Film 8.4.2009

Hyvät, pahat ja rumat -elokuvan kahden levyn dvd-erikoislaitos ilmestyi Suomessa tuoreeltaan vuonna 2004. Sama aineisto on nyt päivitetty teräväpiirtomuotoon blu-ray-formaattiin. Sergio Leone oli armoton visualisti, ja Hyvät, pahat ja rumat oli hänen siihen mennessä kunnianhimoisin ja eeppisin elokuvansa. Se oli myös Clint Eastwoodin viimeinen italialainen western. Tarjolla on viisi vuotta sitten rekonstruoitu pitkä versio, johon Eastwood ja Eli Wallach dubbasivat oman äänensä. Uutena lisäaineistona on Christopher Fraylingin uusi vaihtoehtoinen kommenttiraita.

Posted in Delli Colli Tonino, Eastwood Clint, Frayling Christopher, Grimaldi Alberto, Incrocci Agenore, Leone Sergio, Morricone Ennio, Scarpelli Furio, Schickel Richard, Van Cleef Lee, Vincenzoni Luciano, Wallach Eli, Yleinen | No Comments »

Likainen Harry -kokoelma (5 erillistä julkaisua)

Keskiviikko, Heinäkuu 23rd, 2008

20080712-dirty-harry.jpg20080715-magnum-force.jpg

20080716-enforcer.jpg

20080718-sudden-impact.jpg

20080721-dead-pool.jpg

LIKAINEN HARRY -KOKOELMA. USA, pääosassa Clint Eastwood, teräväpiirtomasteroitu, DD 5.1, Dvd ja blu-ray.
LIKAINEN HARRY: kahden levyn erikoisjulkaisu (Dirty Harry), 1971, O: Don Siegel, Richard Schickelin kommenttiraita, liitedokumentit: Dirty Harry’s Way (1971), Dirty Harry: the Original (2001), Haastattelugalleria (2008), The Long Shadow of Dirty Harry (2008), Clint Eastwood: The Man from Malpaso (1993), 1:2,40, pääkuva 98 min
MAGNUM .44: deluxe-julkaisu (Magnum Force), 1973, O: Ted Post, John Miliusin kommenttiraita, liitedokumentit A Moral Right: The Politics of Dirty Harry (2008), The Hero Cop: Yesterday and Today (1973), 1:2,40, pääkuva 117 min
MURSKAAJA: deluxe-julkaisu (The Enforcer), 1976, O: James Fargo, ohjaajan kommenttiraita, liitedokumentit The Business End: Violence in Cinema (2008), Harry Callahan / Clint Eastwood: Something Special in Films (1976), 1:2,40, pääkuva 92 min
RATKAISEVA ISKU: deluxe-julkaisu (Sudden Impact), 1983, O: Clint Eastwood, Richard Schickelin kommenttiraita, liitedokumentti The Evolution of Clint Eastwood (2008), 1:2,40, pääkuva 112 min
LIKAINEN HARRY JA MURHAPOOLI: deluxe-julkaisu (The Dead Pool), 1988, O: Buddy Van Horn, kommenttiraita (David Valdes, Jack N. Green), liitedokumentti The Craft of Dirty Harry (2008), 1:1,77, pääkuva 87 min
Warner Bros. 23.7.2008

Clint Eastwoodin Likainen Harry -sarja kuuluu Kummisedän tavoin niihin, joissa teräväpiirto-dvd:n laatu erottuu edukseen. Eastwood ja hänen kuvaajansa Bruce Surtees ja Jack N. Green suosivat oikeita tapahtumapaikkoja (sarja on varsinainen San Francisco -antologia), luonnonvaloa ja yökohtauksia, joissa kasvonpiirteitä tuskin erottaa, mistä Clintin graniittikasvojen teho ei tosin kärsi. Käsitykset elokuvien kuvallisesta karkeudesta voi unohtaa, sillä päin vastoin Clint kuuluu perfektionisteihin.

Warner Bros. antaa suosikkisarjalle luksuskohtelun. Runsaat liitedokumentit ovat tosin puolivillaisia, ja samat näytteet toistuvat kyllästymiseen asti, mutta joukossa on merkittävä The Evolution of Clint Eastwood, ja kommenttiraidat, varsinkin Richard Schickelin, ovat korkeatasoisia.

Likainen Harry esitteli myyttisen 1970-luvun antisankarin, jossa ruumiillistui Taksikuskin ja Rambon tapaan amerikkalainen asehulluus. Jatko-osista pakkaa myllersivät kiehtovimmin kaksi elokuvaa, joissa Harry tapasi synkeät kaksoisolentonsa: Magnum .44, jossa Harry kohtaa asevaltaa ylistävän poliisipartion, ja Ratkaiseva isku, jossa usko oman käden oikeuteen tekee naisesta (Sondra Locke) sarjamurhaajan. Eastwood ei ole jämähtänyt suosikkihahmoonsa vaan romuttanut machomyyttiä, riistänyt väkivallalta hohteen ja laajentanut alaansa. Nyt on kuitenkin entistä helpompi nähdä, miten Eastwoodin kiehtova potentiaali oli piilevänä jo alkuperäisessä Likaisessa Harryssa, jonka rujo voima on myös kestänyt hyvin aikaa.

Posted in Eastwood Clint, Green Jack N., Locke Sondra, Milius John, Post Ted, Schickel Richard, Siegel Don, Surtees Bruce, Yleinen | No Comments »

Rio Bravo (blu-ray)

Keskiviikko, Tammikuu 23rd, 2008

20090221-rio-bravo.jpg

Rio Bravo. USA (c) 1959 Armada Productions. O: Howard Hawks. N: John Wayne, Dean Martin, Ricky Nelson, Angie Dickinson, Walter Brennan, Ward Bond. 1080p, väri, 1,85:1, DD 1.0, 141 min. Erityisominaisuudet: John Carpenterin ja Richard Schickelin kommenttiraita. Uudet liitedokumentit: Commemoration: Howard Hawks’ Rio Bravo (2007, 34 min) ja Old Tucson: Where the Legends Walked (2007, 9 min). The Men Who Made the Movies: Howard Hawks (1973, O: Richard Schickel, 55 min). Traileri. [Aikaisempia julkaisuja: Sandrew Metronome 2001. Warner Bros. Entertainment Finland 21.3.2006 boksissa John Wayne Collection. Special edition 2-dvd 22.8.2007.] Warner Bros. Entertainment Finland, hd-dvd ja blu-ray 23.1.2008

Lännenelokuvan klassikko Rio Bravo on ollut hyvin esillä kuvalevyillä vuodesta 2001 alkaen, vuodesta 2007 myös erikoislaitoksena. Dvd on kaksilevyinen, blu-raylla aineisto on yhdellä levyllä. Rio Bravon kuvalaatu ei ollut ensimmäisillä dvd-julkaisuilla kovin hyvä, sillä ilmeisesti alkuperäismateriaalit ovat kuluneet käytössä niin, että huippumasterointi on käynyt vaikeaksi. Teräväpiirtomasteroinnin myötä laatu on parantunut sekä blu-raylla että perus-dvd:lläkin. Mainiona lisäaineistona on Richard Schickelin tunnin mittainen haastatteludokumentti tuottaja-ohjaaja Howard Hawksista, joka oli hyvässä vireessä vuonna 1973. Uudessa liitedokumentissa haastateltavina ovat Hawksin ihailijat Peter Bogdanovich, Walter Hill, John Carpenter, ja Rio Bravon tekijäkaartista mukana on Angie Dickinson.

Elokuva kuuluu niihin, joita voi katsoa vaikka miten usein. Hawks pelkisti lännenelokuvan puitteet yksinkertaisiksi ja keskitti huomion henkilöiden välisiin suhteisiin. Eräs lähestymistapa on katsoa Rio Bravoa muotokuvana alkoholistista (Dean Martin) ja hänen kamppailustaan kuiville. Klassisessa arviossaan Robin Wood näki Rio Bravon tutkielmana itsekunnioituksesta.

Posted in Brennan Walter, Dickinson Angie, Furthman Jules, Hawks Howard, Martin Dean, Schickel Richard, Wayne John, Yleinen | No Comments »

Marlon Brando (3-dvd), Charles Bronson (3-dvd), Cary Grant (4-dvd)

Keskiviikko, Huhtikuu 11th, 2007

Kolme tähteä bokseissa

MARLON BRANDO CLASSICS -boksi (3-dvd)
HURJAPÄÄT (The Wild One, 1953), ohjaus Laslo Benedek, pääosissa Marlon Brando, Mary Murphy, Lee Marvin, 1:1,33, mono, 76 min
ALASTON SATAMA: SPECIAL EDITION (On the Waterfront, 1954), ohjaus Elia Kazan, pääosissa Marlon Brando, Eva Marie Saint, Karl Malden, Lee J. Cobb, Rod Steiger, 1:1,33, mono, Richard Schickelin ja Jeff Youngin kommenttiraita, mukana Kazanin haastattelu, dokumentti Contender: Mastering the Method (2001), pääkuva 103 min
ARMOTTOMAT (The Chase, 1966), ohjaus Arthur Penn, pääosissa Marlon Brando, Robert Redford, Jane Fonda, E.G. Marshall, Angie Dickinson, Miriam Hopkins, Robert Duvall, Diana Hyland, James Fox, 1:2,35, mono, 128 min
Sony / Universal 11.4.2007

CHARLES BRONSON CLASSICS -boksi (3-dvd)
VÄKIVALLAN VIHOLLINEN (Death Wish, 1974), ohjaus Michael Winner, pääosissa Charles Bronson, Hope Lange, Kathleen Tolan, Vincent Gardenia, 1:1,85, mono, 90 min
TERÄSHERMO (Breakout, 1975), ohjaus Tom Gries, pääosissa Charles Bronson, Robert Duvall, John Huston, Randy Quaid, Sheree North, 1:2,35, mono, 93 min
HAASTAJA (Hard Times, 1975), ohjaus Walter Hill, pääosissa Charles Bronson, James Coburn, Jill Ireland, Strother Martin, 1:2,35, mono, 90 min
Sony / Universal 11.4.2007

CARY GRANT: THE GENTLEMAN’S COLLECTION -boksi (4-dvd)
VARKAITTEN PARATIISI (To Catch a Thief), 1954, ohjaus: Alfred Hitchcock, pääosissa Cary Grant, Grace Kelly, 1:1,85, mono, neljä dokumenttia (2003): Writing and Casting To Catch a Thief; The Making of To Catch a Thief; Hitchcock and To Catch a Thief: An Appreciation; Edith Head: The Paramount Years, pääkuva 102 min
HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min
LEMMENLAIVA (Houseboat), 1960, ohjaus Melville Shavelson, pääosissa Cary Grant, Sophia Loren, 1:1,78, mono, 105 min
MINKIN KOSKETUS (That Touch of Mink), 1962, ohjaus Delbert Mann, pääosissa Cary Grant, Doris Day, 1:2,35, mono, 95 min
Paramount 21.3.2007

VARKAITTEN PARATIISI: Special Collector’s Edition (2007), ks. tiedot yllä, uudelleenmasteroitu laitos, 1:1,78, DD surround, mukana uusi Peter Bogdanovichin ja Laurent Bouzereaun kommenttiraita ja edellisen laitoksen ekstrat
Paramount 23.5.2007

Marlon Brando Classics on julkaisu, josta ei dvd-boksi parane. Hurjapäät (1953) on nuorisokulttuurielokuvien kantateos, jossa kaksi prätkäjengiä riehuu pikkukaupungissa, ja Marlon Brando Lee Marvinin kanssa kukkoillessaan kiteyttää kuolemattomasti nuoren kapinallisen karismaa ja lapsellisuutta. Alaston satama (1954) on näyttelijöiden juhlaa, jossa Brandoa ympäröivät huiput Eva Marie Saintista Rod Steigeriin Elia Kazanin ohjauksessa. Tarjolla on elokuvan erikoisjulkaisu kommenttiraitoineen ja dokumentteineen, jotka kytkevät teoksen aikaansa. Armottomat (1966) on aikuisen Brandon parhaita elokuvia. Siinäkin on mukana huikea näyttelijäkaarti Jane Fondasta Robert Duvalliin, ja ohjaajana Arthur Penn oli parhaassa vireessään, vaikka ottikin yhteen tuottaja Sam Spiegelin kanssa. Kaikki kolme ovat ehdottomia Zeitgeist-elokuvia. Dvd-masterointi on hyvää, ja Alastomasta satamasta nähdään kuuluisa vuoden 1999 restauroitu laitos, joka hämmästyttää sitäkin, joka tuntee elokuvan hyvin.

Charles Bronson Classics esittelee kolme peräkkäin valmistunutta elokuvaa pitkän linjan toimintatähden uralta. Väkivallan vihollisessa (Death Wish, 1974) Bronson on pasifistinen arkkitehti ja aseistakieltäytyjä, jonka vaimo (Hope Lange) murhataan ja tytär pahoinpidellään loppuiäkseen mielisairaaksi. Koska New Yorkissa poliisi on voimaton tuntemattomia pahoinpitelijöitä kohtaan, rauhan miehestä tulee yhden miehen vigilantepartio, joka saa oman käden oikeutta harjoittaessaan katurikollisuuden putoamaan puoleen. Teräshermo (Breakout, 1975) tavoittelee rennompaa ja humoristisempaa toimintatyyliä tarinassa, jossa lentoyrittäjä Bronson vedetään murhaajaksi lavastetun Robert Duvallin pelastajaksi Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla. Haastaja (Hard Times, 1975) sijoittuu lamavuosien New Orleansiin, jossa katutappelija Bronson pitää puoliaan myös, kun vastuksena ovat kierot managerit. Debytoivan ohjaajan Walter Hillin tyyliä ei tässä vielä tunnista; uraansa aloittamassa oli tässä myös merkittävä toimintatuottaja Lawrence Gordon.

Cary Grant: The Gentleman’s Collection alkaa Varkaitten paratiisilla (1954), joka oli tähdelle käänteentekevä. Grantin ura oli ollut hiipumassa, mutta tällä elokuvalla Alfred Hitchcock käynnisti hänelle uuden loistokauden, joka jatkui hänen uransa loppuun eli seuraavat 12 vuotta. Elokuva on kevyttä viihdettä, mutta tavalla, joka vaati rautaista ammattitaitoa kaikilta osallistujilta. Hätävalhe (1958) rakentuu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarismaan, joka oli kuolemattomasti testattu Hitchcockin Notorious-elokuvassa. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen. Samana vuonna Melville Shavelson ohjasi Grantia Lemmenlaivassa (1958), partnerina Sophia Loren. Ex-vaimonsa kuoltua Grant on saanut hoivaansa kolme lastaan, jotka tuskin tuntevat häntä, eikä varmaankaan pärjäisi ilman apuun ilmestyvää laulavaa lastenhoitajaa tässä esi-Sound of Musicissa. Delbert Mannin ohjaama Minkin kosketus (1962) kuului eroottisiksi tarkoitettujen Doris Day -komedioiden sarjaan, joissa partnerina oli ollut kolmesti Rock Hudson. Manttelin perii Cary Grant silminnähden vaivautuneena. Käsikirjoittajat Stanley Shapiro ja Nate Monaster kehittelevät tuttuja Doris Day -kaavojaan; tällä kertaa nainen on työtön tietokoneohjelmoija, ja kiinnostavinta elokuvassa ovat lyhyet näyt ajan tietokonemaailmasta. Mieleenpainuvinta siinä on erotiikan ja huumorin köyhyys.

Varkaitten paratiisista on vuonna 2007 ilmestynyt samanaikaisesti koko maailmassa, myös Suomessa, uusi Special Collector’s Edition, jota voi suositella sen ylivoimaisesti aikaisempaa paremman masteroinnin ansiosta. Paramountin 1950-luvun elokuvien VistaVision ja Technicolor ovat vaikeasti restauroitavissa poikkeuksellisen leveän vaakasuoran ja kolmelle värierottelufilmille jaetun negatiivin vuoksi. Tämä dvd on ilmeisesti tosiaankin masteroitu alkuperäisnegatiivista. Kannattaa kuunnella myös uusi kommenttiraita, jolla keskustelee kaksi konkaria, Peter Bogdanovich ja Laurent Bouzereau.

Posted in Benedek Laslo, Bergman Ingrid, Bogdanovich Peter, Bouzereau Laurent, Brando Marlon, Bronson Charles, Cobb Lee J., Coburn James, Day Doris, Dickinson Angie, Donen Stanley, Duvall Robert, Fonda Henry, Fox James, Gordon Lawrence, Grant Cary, Gries Tom, Head Edith, Hill Walter, Hitchcock Alfred, Hopkins Miriam, Huston John, Ireland Jill, Kazan Elia, Kelly Grace, Lange Hope, Loren Sophia, Malden Karl, Mann Delbert, Martin Strother, Marvin Lee, North Sheree, Penn Arthur, Quaid Randy, Redford Robert, Saint Eva Marie, Schickel Richard, Shavelson Melville, Spiegel Sam, Steiger Rod, Winner Michael, Yleinen | No Comments »

Pääosassa Paul Newman (8 erillistä julkaisua)

Keskiviikko, Helmikuu 7th, 2007

KADUN KUNINGAS (Somebody Up There Likes Me), USA 1956, ohjaus Robert Wise, pääosissa Paul Newman, Pier Angeli, Everett Sloane, Eileen Heckart, Sal Mineo, mv 1:1,78, DD 1.0 mono, kommenttiraita (Robert Wise, Martin Scorsese, Robert Loggia, Richard Schickel), 109 min

BILLY THE KID – HENKIPATTO (The Left Handed Gun), USA 1958, ohjaus Arthur Penn, pääosissa Paul Newman, Lita Milan, John Dehner, 1:1,78, DD mono, Arthur Pennin kommenttiraita 2006, 98 min

KISSA KUUMALLA KATOLLA: DE LUXE EDITION (Cat On a Hot Tin Roof), USA 1958, ohjaus Richard Brooks, pääosissa Paul Newman, Elizabeth Taylor, Burl Ives, 1:1,85, DD mono, Donald Spoton kommenttiraita, dokumentti Playing Cat and Mouse (2006), 103 min

MIES PHILADELPHIASTA (The Young Philadelphians), USA 1959), ohjaus Vincent Sherman, pääosissa Paul Newman, Barbara Rush, Alexis Smith, Brian Keith, kommenttiraita (Vincent Sherman, Drew Casper), mv 1:1,78 anamorfinen, DD 1.0 mono, 136 min

LEW HARPER – YKSITYISETSIVÄ (Harper), USA 1966, ohjaus Jack Smight, pääosissa Paul Newman, Lauren Bacall, Julie Harris, Janet Leigh, Pamela Tiffin, 1:2,35, DD mono, käsikirjoittaja William Goldmanin kommenttiraita (2006), 115 min

LANNISTUMATON LUKE (Cool Hand Luke), USA 1967, ohjaus Stuart Rosenberg, pääosissa Paul Newman, George Kennedy, 1:2,40, DD mono, 121 min

KASVOT VEDESSÄ (The Drowning Pool), USA 1975, ohjaus Stuart Rosenberg, pääosissa Paul Newman, Joanne Woodward, Anthony Franciosa, Melanie Griffith, 1:2,35, DD mono, liitedokumentti Harper Days Are Here Again (1975), 103 min

TAPA TAI KUOLE (The MacKintosh Man), Iso-Britannia / USA 1973, ohjaus John Huston, pääosissa Paul Newman, James Mason, Dominique Sanda, 1:1,78, DD mono, liitedokumentti John Hustonista (1973), 98 min

Warner Bros. Home Entertainment Finland 7.2.2007

Warner Bros.’n The Paul Newman Collection ilmestyi Yhdysvalloissa joulumarkkinoille 2006, ja samat levyt tulevat tuoreeltaan Suomeen erillisjulkaisuina.

Ensimmäisen pääroolinsa, elokuvassa Kadun kuningas (1956), Newman peri auto-onnettomuudessa kuolleelta James Deanilta. Tosipohjainen nyrkkeilijätarina kertoo rikoksen ja nyrkkeilyn välillä häilyvästä Rocky Grazianosta. Karulla miehellä on herkkä tyttöystävä (Pier Angeli), kuten sittemmin Sylvester Stallonenkin nyrkkeilijäsankarilla (Talia Shire). Voi olla, ettei Newman ole rooliinsa kyllin raaka. Sen sijaan realistista New York -kuvausta (Joseph Ruttenberg) katsoo ilokseen. Kommenttiraidalle on koottu pätevä ryhmä, mukana on myös otteita arkistonauhoista.

Billy the Kid – henkipatto (1958) kuului nuoren komeetan varhaisiin näyttöihin, joissa hän esitti nuoren kapinallisen rooleja Montgomery Cliftin, Marlon Brandon, James Deanin ja Elvis Presleyn mainingeissa, kuitenkin jo oman persoonansa omaksuen. Samalla häiritseväksi nousee jo tässä Newmanin perisynti, narsistinen poseeraus. Elokuva kannattaa katsoa ohjaaja Arthur Pennin älykästä kommenttiraitaa kuunnellen. Tarina kuuluu amerikkalaisen elokuvan ladatuimpiin ja useimmin käsiteltyihin; King Vidor, Howard Hughes, Samuel Fuller ja Sam Peckinpah ovat kaikki löytäneet siihen omat näkökulmansa. Tässä omaperäinen tulkinta perustuu Gore Vidalin näytelmään.

Kissa kuumalla katolla (1958) oli aikansa suurta Tennessee Williams -filmatisointien aaltoa. Upporikkaan patriarkkaisän (Burl Ives) syntymäpäivänä paljastuvat suuret elämänvalheet, joihin kuuluu alkoholisoituneen ex-jalkapallotähden (Newman) kulissiavioliitto ”Maggie the Catin” (Elizabeth Taylor) kanssa. Ihmetyksen aiheena on se, että kaivattua perillistä ei kuulu. Vaikka ajan itsesensuuri ei sallinnut h-sanaa mainittavan, aikuinen katsoja ymmärtää, että valheen ytimenä on sankarin kielletty rakkaus omaan sukupuoleensa.

Vähemmän tunnettu on Mies Philadelphiasta (1959), jota ei liene nähty Suomessa ensi-iltavuotensa jälkeen. Murhaoikeudenkäynti, jossa syytetyn penkillä on alkoholiin suistunut rikkaan perheen poika (Robert Vaughn) paljastaa skandaaleja hienostoperheen suhteista, ja lakimiehen (Newman) omasta syntyperästä paljastuu salaisuus. Hollywood-veteraani Vincent Sherman (1906-2006) nauhoitti ennen kuolemaansa kommenttiraidan elokuvaan, jota hän pitää yhtenä parhaimmistaan.

Elokuvassa Lew Harper – yksityisetsivä (1966) Warner päivitti Ross Macdonaldin Liikkuva maali -dekkarin (1949) ja muutti yksityisetsivä Lew Archerin nimen Lew Harperiksi. Emme liiku film noirin synkillä kaduilla vaan Los Angelesin svengaavan värikkäällä 1960-luvulla, ja ajan ilmiöiden havainnointi saa elokuvassa tilaa.

Lannistumattomassa Lukessa (1967) Newman palasi nuoruutensa kapinallishahmoihin ikuisena häirikkönä ja sopeutumattomana, joka ei ole kovinkaan suuri vaara yhteiskunnalle ja jonka on mahdotonta elää kiven sisällä. Stuart Rosenberg ohjasi tarinan syvän etelän kahlejengeistä, kokosi mieleenpainuvan näyttelijäkaartin ja antoi Conrad L. Hallille tilaisuuden loisteliaaseen kuvaukseen. Harry Dean Stanton saa tilaisuuden laulaa niin ”Cotton Fieldsiä” kuin ”Midnight Specialiakin”, joista tuli sittemmin CCR-hittejä.

Toisessa Lew Archer -elokuvassa Liikkuva maali (1975) etsivä saa toimeksiannon Louisianassa, ja jälleen kiehtova miljöökuvaus korostuu. Molemmissa elokuvissa luottamuksellisen tehtävän takaa paljastuu suurempia asioita: mahtavan perheen tragedia ja yhteiskunnan huipulle johtava korruptio. Newmanin dekkarihahmon lipevän pinnan takaa paljastuu oikeuden puolustaja ja houkutusten torjuja, joka onnistuu pidättymään teininymfon (18-vuotias Melanie Griffith) suloiltakin.

John Huston toi Paul Newmanin Englantiin. Desmond Bagleyn romaaniin perustuva Tapa tai kuole (1973) liittyy John Le Carrén tapaan kuvattuun vakoilumaailmaan. Newmanin tehtävä on soluttautua rikollisverkostoon ja paljastaa sen kautta Iso-Britannian valtiolliseen johtoon piiloutunut neuvostoagentti, arkkikonservatiivina esiintyvä huippupoliitikko (James Mason). Juonessa on jännittäviä jaksoja kuten nerokas vankilapako, takaa-ajo Irlannissa ja loppuratkaisu Maltalla, mutta näkemisen arvoisinta antia on Newmanin ja Masonin kohtaaminen. Samat näyttelijät olivat mieleenpainuvasti vastakkain myös Sidney Lumetin elokuvassa Ratkaisun hetki (1982).

Visuaalisen laadun puolesta Kissa kuumalla katolla näyttää loisteliaalta, Harper-elokuvat on hyvin masteroitu, ja Tapa tai kuole näyttää lattealta. Lisäaineistoista kannattaa huomata Arthur Pennin lisäksi William Goldmanin älykäs kommenttiraita Harperiin.

Posted in Adler Richard, Angeli Pier, Bacall Lauren, Bagley Desmond, Brooks Richard, Franciosa Anthony, Goldman William, Griffith Melanie, Hall Conrad L., Harris Julie, Huston John, Ives Burl, Keith Brian, Le Carré John, Leigh Janet, Macdonald Ross, Mason James, Newman Paul, Penn Arthur, Rosenberg Stuart, Rush Barbara, Sanda Dominique, Schickel Richard, Scorsese Martin, Sherman Vincent, Sloane Everett, Smight Jack, Smith Alexis, Spoto Donald, Stanton Harry Dean, Taylor Elizabeth, Tiffin Pamela, Vidal Gore, Williams Tennessee, Wise Robert, Woodward Joanne, Yleinen | No Comments »

Voittamaton ykkönen (2-dvd erikoisjulkaisu)

Keskiviikko, Helmikuu 7th, 2007

VOITTAMATON YKKÖNEN: KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (The Big Red One: The Reconstruction), USA 1980, ohjaus Samuel Fuller, Richard Schickelin rekonstruktio 2004, pääosissa Lee Marvin, Mark Hamill, Robert Carradine, 1:1,85, DD 5.1, 158 min. Warner Bros. Entertainment Finland 7.2.2007

Samuel Fullerin katu Sodankylässä saattaa olla ainoa elokuvaohjaajalle nimetty katu maassamme. Fulleria kiehtoi suomalainen sisu, ja Tuntemattoman sotilaan maassa katsojat vaistoavat Fullerin elokuvissa jotakin tuttua. Fuller ohjasi kuusi sotaelokuvaa, joukossa ensimmäiset jenkkielokuvat Korean sodasta (Teräskypärä, 1951) ja Vietnamin sodasta (Sissipartio, 1957).

Fullerin sotaelokuvista kunnianhimoisin, Voittamaton ykkönen, oli hänen oma tarinansa toisesta maailmansodasta 1. jalkaväkidivisioonan mukana. Vuonna 1980 se tuli levitykseen 113-minuuttiseksi karsittuna, mutta vuonna 2004 Warner Bros. tuotti siitä Richard Schickelin 158-minuuttisen rekonstruktion, joka on nyt julkaistu Suomessakin täysin varustettuna tupla-dvd:nä.

Tarina on melkoinen: Pohjois-Afrikan vapautus, maihinnousut Sisiliaan ja Normandiaan, taistelu Ardenneilla ja Falkenaun keskitysleirin vapautus Tshekkoslovakiassa. Tarina on eri versioissa sama, mutta pitkä versio on rikkaampi. Fullermaisia piirteitä ovat karskit yksityiskohdat, moraaliset pohdinnat ja se, että kaikkialla kohdataan orpolapsia. Sodassa ei ole hohtoa silloinkaan, kun asia on oikea. Sotaelokuvalle poikkeuksellisesti mukana on holokausti: Falkenaussa sotilaatkin järkyttyvät.

Kymmenen pistettä Voittamattoman ykkösen dvd-laitoksesta. Fullerin muut sotaelokuvat ovat kyllä vielä parempia, ja väkevämpi ote hänellä oli myös seuraavassa elokuvassaan Valkoinen koira (1982).

Posted in Carradine Robert, Fuller Samuel, Hamill Mark, Marvin Lee, Schickel Richard, Yleinen | No Comments »