”Just one rode back to Texas.”
POIKIEN SOTA / Helvetets utpost (Journey to Shiloh). USA 1968 (c) 1967 Universal Pictures. T: Howard Christie. O: William Hale. KS: Gene L. Coon – Heck Allenin romaanista. KU: Enzo A. Martinelli – Techniscope. LA: Alexander Golitzen, George Patrick. M: David Gates. Tunnussävel: ”The Yellow Rose Of Texas”. Ä: Lyle Cain, Waldon O. Watson. LE: Edward W. Williams. N: James Caan (Buck Burnett), Michael Sarrazin (Miller Nalls), Brenda Scott (Gabrielle DuPrey), Don Stroud (Todo McLean), Paul Petersen (J.C. Sutton), Michael Burns (Eubie Bell), Jan-Michael Vincent (Little Bit Lucket), Harrison Ford (Willie Bill Bearden), Rex Ingram (Jacob). Väri, 1,33:1, DD stereo, 96 min
Suom. tekstit Outi Pasanen / svenska texter.
Future Film (Universal) 16.6.2010
Lännenelokuva ja sisällissotaelokuva Poikien sota lienee ennen tätä dvd-julkaisua nähty suomeksi vain televisiossa MTV:n lähetyksessä vuonna 1971. Levityksen vähäisyys ei ole suuri ihme, sillä lähinnä television puolella uransa tehnyt ohjaaja William Hale ei saa tarinaan vastustamatonta imua. Tarina kertoo seitsemästä teksasilaisesta nuorukaisesta, jotka nousevat hevostensa selkään liittyäkseen Etelävaltioiden joukkoihin. Matkan kuvaukseen liittyy mietityttäviä vinjettejä. Uhkapelisalissa Buck (James Caan) tarjoaa ystävänsä murhaan johdattaneelle houkutuslinnulle halveksunnan osoituksena 30 hopearahaa. Matkalla rintamalle pojat kohtaavat karanneen mustan orjan (veteraani Rex Ingram yhdessä viimeisisistä elokuvistaan) kohtauksessa, joka saa heidät miettimään koko sodan oikeutusta. Toisen saluunan ystävällinen tarjoilijatar (Brenda Scott) saa Buckin puolustajakseen. Elokuvan loppulaulun soidessa käsitämme, että naisen hahmo on ”The Yellow Rose of Texas” -laulun innoittama. Siihen nähden miten kesyä elokuvan alkukehittely on sodan raakuuden kuvaus iskee kovaa. Poikien sodan sukulaisteokseksi onkin mainittu Bernhard Wickin Silta (1959), jossa alaikäiset värvätään Hitlerin joukkojen viimeisiksi puolustajiksi. Poikien sota osoittautuu sodanvastaiseksi ja vastakulttuuriseksi teokseksi.
Loppupuolella kuva muuttuu välillä valokopiomaiseksi.
