Archive for the ‘Sandrelli Stefania’ Category

Terassi

Perjantai, Tammikuu 9th, 2009

20090118-la-terrazza.jpg

Turhautuneen älymystön saaga

La terrazza. Italia / Ranska 1980. O: Ettore Scola. N: Vittorio Gassman, Ugo Tognazzi, Jean-Louis Trintignant, Marcello Mastroianni, Stefania Sandrelli, Carla Gravina, Ombretta Colli, Milena Vukotic, Stefano Satta Flores, Serge Reggiani. Väri, 1,85:1, DD stereo, 154 min. Future Film 9.1.2009.

Komedioistaan tunnetun italialaisen Ettore Scolan ura hyppäsi kunnianhimoisempaan vaiheeseen elokuvalla Mehän rakastimme toisiamme niin paljon vuonna 1974. Kuusi vuotta myöhemmin hän toteutti samantyyppisen hankkeen elokuvassa Terassi, ja käsikirjoittajakolmikkokin (Age, Scarpelli, Scola) oli sama. Aiempi elokuva käsitteli neljän ystävyksen tarinaa ja sitä kautta yhteiskunnan muutosta kautta vuosikymmenten. Terassissa päähenkilöitä on toistakymmentä, kyseessä on Robert Altmania muistuttava suuri ensemble. Ratkaiseva kohtaaminen tapahtuu Rooman Via Aurelialla pidettävillä iltakutsuilla, joilta käsin päähenkilöitä kuvataan takaumien (flashbacks) ja ajassa eteenpäin menevien kohtausten (flashforwards) kautta. Yhdistävänä teemana on älymystön pettymys ja turhautuminen. Jean-Louis Trintignant esittää loppuunpalanutta käsikirjoittajaa, jonka työ ei luista. Milena Vukotic tulkitsee käsikirjoittajaa pystyssä pitävää vaimoa. Ugo Tognazzi on odottamiseen suivaantunut tuottaja, joka on vieraantunut vaimostaan (Ombretta Colli). Vittorio Gassman esittää kommunistikansanedustajaa, jolle kehittyy salasuhde itseään radikaalimpaan älykkö-Giovannaan (Stefania Sandrelli). Marcello Mastroianni on toimittaja, jonka moititaan menettäneen terävyytensä ja jonka suhde ystävättäreensä on hiipunut. Kyseinen ystävätär (Carla Gravina) tekee televisioon naisten makasiiniohjelmaa. Stefano Satta Flores esittää höyrypäisintä toimittajaa. Serge Reggiani näyttelee tympääntynyttä tv-johtajaa, joka kuolee studion tekolumeen muovipuun alle. Galeazzo Benti esittää Venezuelasta palannutta näyttelijää, joka haikailee elokuvan kulta-aikaa. Lopussa hän julistaa palaavansa Venezuelaan ja kuuluttaa elokuvan sarkastisen tunnuslauseen: ”Pysykää sellaisina kuin olette!”. Kyllästyneiden tyyppien keskellä vaeltaa nuori neito, jota esittää 18-vuotias Marie Trintignant. Vaikka kyseessä on ihmissuhde- ja henkilödraama, siinä on paljon yleiskuvia, jollaiset toimivat parhaiten valkokankaalla nähtyinä. Masterointi ei ole ole priimaa.

Mehän rakastimme toisiamme niin paljon

Perjantai, Tammikuu 9th, 2009

20090118-ceravamo-tanto-amati.jpg

C’eravamo tanto amati. Italia 1974. O: Ettore Scola. KS: Age & Scarpelli & Scola. M: Armando Trovajoli. N: Nino Manfredi, Vittorio Gassman, Stefania Sandrelli, Stefano Satta Flores, Giovanna Ralli, Aldo Fabrizi. Väri ja mustavalkoinen, letterbox 1,85:1, DD mono, 120 min. Future Film 9.1.2009.

Italialainen Ettore Scola tuli tunnetuksi 1960-luvulla komedioillaan, joissa oli satiirista särmää. Mehän rakastimme toisiamme niin paljon oli hänen siihen asti kunnianhimoisin elokuvansa, teos, jossa hän otti aiheekseeen Italian kehityksen toisesta maailmansodasta asti ja samalla italialaisen elokuvan perinnön neorealismista nykypäivään. Elokuva on omistettu Vittorio De Sicalle, jonka kulahtanut olemus vilahtaa eräässä elokuvan mieleenpainuvassa kuvassa. Neljän ystävyksen tarina on edelläkävijä sukupolvitilinteoille, joita tehtiin yleensä 1960-luvun kokemuksesta esimerkiksi elokuvissa kuten Alain Tannerin Joonas täyttää 25 vuonna 2000, Arthur Pennin Neljä ystävystä, John Saylesin Return of the Secaucus Seven ja Lawrence Kasdanin Sisärengas. ”Meidän piti muuttaa maailmaa, mutta maailma muuttikin meidät”, on Scolan elokuvan tunnettu yhteenveto. Partisaanitoverusten elämä tarjoaakin tuohon mietteeseen dramaattisen materiaalin. Miespäähenkilöitä ovat lakimies Giovanni (Vittorio Gassman), sairaanhoitaja Antonio (Nino Manfredi) ja poliittisesti aktiivinen filmihullu Nico (Stefano Satta Flores). Nainen, joka sekoittaa kaikkien elämän, on Luciana (Stefania Sandrelli). ”Kolme muskettisoturia” juhlistaa ystävyyttään 30 vuoden jälkeenkin tunnuksena ”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”. Toisaalta elokuvalle keskeistä opportunismin teemaa ruumiillistaa erityisesti Gassman, jolle tuollaiset roolit olivat tuttuja bravuurinumeroita. Elokuva on merkittävä, mutta henkilökohtaisesti en ole koskaan saanut siihen otetta. Ymmärrän, mistä on kysymys, mutta minua vaivaa suorituksen hienoinen onttous. Lähtömateriaaliksi ilmoitetaan Giuseppe Rotunnon johdolla restauroitu laitos. Mustavalkoiset jaksot näyttävätkin putipuhtailta, mutta värikuvaus tuntuu paikoin kumman suttuiselta. Dvd-masterointi ei ole ollut lähtömateriaalin arvoista.

Erotiikan avain

Keskiviikko, Syyskuu 19th, 2007

La chiave. Italia 1983, ohjaus Tinto Brass, pääosissa Stefania Sandrelli, Frank Finlay, 1:1,66, DD stereo, 112 min. Future Film 19.9.2007

Italialainen Tinto Brass tunnetaan sellaisen elokuvaerotiikan erikoismiehenä, jossa pinta on loisteliasta, mutta paljon muuta ei katsojalle olekaan tarjolla. Japanilaisen Junichiro Tanizakin perverssin romaanin tapahtumat on sijoitettu Venetsiaan, Paolo Biagetti on loihtinut upeat lavasteet ja Ennio Morricone säveltänyt musiikin. Tinto Brass suosii naisessa uhkeutta, ja sulojaan salaamaton Stefania Sandrelli tarjoaa tässä elokuvassa runsaasti katsottavaa. Pikkutuhman viihteen ystäville.