Archive for the ‘Sandkvist Gunvor’ Category

Kovaa peliä Pohjolassa

Perjantai, Joulukuu 5th, 2008

20090205-kovaa-pelia-poh.jpg
Hårt spel i Norden. Suomi 1959. T: Suomen Filmiteollisuus / T.J. Särkkä. O: Toivo Särkkä. N: Tauno Palo, Teija Sopanen, Kaarlo Halttunen, Gunvor Sandkvist, Hannes Häyrinen. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 100 min. Suomalaiset tekstit, svenska texter. Finnkino, erillisjulkaisu 26.3.2004, SF-elokuvaklassikot 1 -boksissa 20.10.2006, Tauno Palo -kokoelma 7 -boksissa 5.12.2008.

Kovaa peliä Pohjolassa viittaa jo nimellään Suomessakin sen valmistumisaikaan suosittuihin Eddie Constantine -elokuviin. Se on kiinnostavaa katsottavaa sille, joka haluaa pohdiskella Suomi-actionin kehitystä linjalla Toivo Särkkä, Aarne Tarkas, Matti Kassila ja Aleksi Mäkelä. Tuottaja-ohjaaja Toivo Särkän mieltymys kurvikkaisiin kaunottariin käy ilmeiseksi jo hauskassa vinjetissä Rauha Rentolan kanssa ja ilmenee myös pariisilaisen C’est magnifique -ryhmän baletissa. Valitettavasti naispääosan esittäjä Teija Sopanen ei saanut näyttelijäohjausta. Tauno Palolla on kaksoisrooli. Hän esittää ex-asekätkijää, joka palaa Suomeen vietettyään 12 vuotta Etelä-Amerikassa vallankumouksiakin järjesteltyään, ja saa aseveljensä avulla työpaikan huoltoasemalla. Hän esittää myös atomivakoiluun sekaantunutta johtajaa, joka tarvitsee kaksoisolennon. Trikkitekniikalla toteutetuissa jaksoissa Tauno Palo saa näytellä itsensä kanssa. Huvittavuus on ainakin osittain tahatonta, ja vain Hannes Häyrinen tuntuu olevan oikeassa elementissään. Dvd on masteroitu kuluneesta esityskopiosta.

Tulipunainen kyyhkynen

Perjantai, Joulukuu 5th, 2008

20090204-tulipunainen-ky.jpg

Den eldröda duvan. Suomi 1961. T: Suomen Filmiteollisuus / T.J. Särkkä. O: Matti Kassila. N: Tauno Palo, Gunvor Sandkvist, Helen Elde, Matti Oravisto. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 81 min [kansitieto 86 min]. Suomalaiset tekstit / svenska texter. Finnkino, erillisjulkaisu 24.9.2004 , Tauno Palo -kokoelma 5 -boksissa 5.12.2008.

Viimeisessä pitkässä elokuvateatterielokuvassaan Tauno Palo oli jykevä pappa, joka toi urallaan poikkeuksellisesti esiin syvän ahdistuksen tunnelmia. Matti Kassilan omasta aiheestaan ohjaama Tulipunainen kyyhkynen oli eroottinen painajainen, uniseikkailu, jossa ”aika ei merkitse mitään”. Fritz Langiin ja Ingmar Bergmaniin verratussa elokuvassa on väkeviä pelon ja kauhun jaksoja, jotka on luotu puhtaan kuvallisesti. Painajaisia aiheuttavat mustasukkaisuus, pelko auto-onnettomuudesta ja nuoren naisen kielletty hedelmä. Gunvor Sandkvist tuo esiin aikuisen naisen turhautuneisuuden; Helen Elde nuoren naisen kiusauksen. Kassilan luottosäveltäjä Osmo Lindeman irrotteli mielenkiintoisella modernilla musiikilla. Kalle Peronkosken ekspressiivisessä, film noir -vaikutteisessa kuvauksessa kiehtovat liikkuva kamera ja poikkeukselliset Helsinki-näkymät, joita lennokas leikkaus korostaa. Valitettavasti dvd-masterointi on epätasaista.

Fenno-Filmi yllättää (4 erillistä levyä)

Perjantai, Toukokuu 19th, 2006

20090302-pikajuna-pohjoi.jpg20090302-houkutuslintu.jpg20090302-kultainen-kyntt.jpg20090302-lapi-usvan.jpgHOUKUTUSLINTU, Suomi 1946, O: Roland af Hällström, N: Laila Jokimo, Eino Kaipainen, Eero Leväluoma, 78 min

KULTAINEN KYNTTILÄNJALKA, Suomi 1946, O: Edvin Laine, N: Edvin Laine, Mirjami Kuosmanen, Mirjam Novero, 105 min

PIKAJUNA POHJOISEEN, Suomi 1947, O: Roland af Hällström, N: Ansa Ikonen, Leif Wager, Liisa Tuomi, 97 min

LÄPI USVAN, Suomi 1948, O: Roland af Hällström, N: Leif Wager, Gunvor Sandkvist, Mirjami Kuosmanen, 94 min
Kaikki 1:1,33, mono, Finnkino 19.5.2006

Finnkinon suomalaisten elokuvien julkaisuohjelmassa on ilmestynyt yllättävä erä Fenno-Filmin tuotantoa. Elokuvia ei ole milloinkaan ennen julkaistu kotitallenteina, ja tv-lähetyksistäkin on kulunut jo sukupolvi. Niiden tarinat rikoksesta ja seksistä ovat puhdasta melodraamaa mutta samalla ajankuvaa sodanjälkeisestä todellisuudesta. Ennen kaikkea nousee esiin Roland af Hällström. Suomen ensimmäisen elokuvan historian kirjoittaja aloitti ohjaajana 1930-luvulla ja tuli sodan jälkeen Teuvo Tulion apulaisohjaajaksi.

Fenno-Filmillä hänen uransa käynnistyi Houkutuslinnulla (1946), jossa vaikutteet Tuliolta ja 1930-luvun ranskalaisesta elokuvasta olivat ilmeiset. Tulio-yhteyttä vahvisti säveltäjä Tapio Ilomäki. Väkevän visuaalisen ilmeen takasi Esko Töyri, josta tuli af Hällströmin loppu-uran pääkuvaaja. Käsikirjoittaja näissä Fenno-filmeissään oli ohjaaja itse nimimerkillä Vilho Hela. Houkutuslinnun juoni on Tulio-kaavan käänteisversio: prostituoitu pakenee kaupungin turmelusta maaseudulle, jonka luminen puhtaus on urbaanin pimeyden vastakohta. Dvd:llä leikkaamattomana nähtävä naisten saunakohtaus hämmästyttää luonnollisella kauneudellaan ja sisältämällään juonenkäänteellä. Tanssijatar Laila Jokimo kantaa elokuvauransa ainoan pääroolin sielukkaasti herkissä erikoislähikuvissa. Elokuva menestyi myös Ranskassa.

Pikajuna pohjoiseen (1947) oli af Hällströmin kunnianhimoisimpia töitä, junaelokuvan historian kiehtova suomalaisnäyte, jossa on kansainvälisten mallien mukainen ”all star cast”. Kohtalokkaan yöjunan makuuvaunu on rikoksen ja erotiikan tyyssija, jossa junasymboliikka ja kellosymboliikka on ladattua. Kolme naista kohtaa yön mittaan hurmion huipun. Ansa Ikonen on parhaimmillaan tulkitessaan hänelle poikkeuksellisessa roolissa aikuisen rouvan kiellettyä halua tavalla, jossa on Anna Kareninan ulottuvuuksia. Liisa Tuomi on sävähdyttävä tanssijatar, joka kohtaa tuntemattomana matkustaessaan vielä salaperäisemmän Leif Wagerin. Ensimmäinen sodanjälkeinen Miss Suomi Anja Kola nähdään vastavihittynä morsiamena häämatkallaan.

Ote herpaantui elokuvassa Läpi usvan (1948), jossa väkevän kuvallisuuden korvasi liiallinen puhetulva, ja kaupungin paheiden innoittuneen kuvauksen tilalla nähtiin väsyneitä kliseitä. Elokuvaa eivät pelasta edes Gunvor Sandkvist ensimmäisessä elokuvaroolissaan eivätkä Mirjami Kuosmanen ja äitiä esittävä Saara Ranin naisina, jotka saavat kärsiä Leif Wagerin joutumisesta viinan ja seksin kurimukseen. Elokuva telottiin sensuurissa, mutta dvd-versio on leikkaamaton.

Aikansa ahkerin elokuvaohjaaja Edvin Laine ohjasi tavallisesti SF:lle mutta ehti vierailla myös Fennolla ohjaamassa Kultaisen kynttilänjalan (1946), niin hillittömän ylitseampuvan ja vanhanaikaisen rikosmelodraaman, että se olisi voinut valmistua 50 vuotta aiemmin. Tolkuttoman elokuvan kiehtovia kohtauksia on Schubertin serenadijakso, jonka aikana nähdään ilmeiden ja reaktioiden montaasi loistavina karikatyyreinä. Häikäilemätöntä roistoa esittää ohjaaja itse, ja naista, jota miehen vaarallinen seksuaalisuus kiehtoo, hänen vaimonsa Mirjam Novero elokuvadebyytissään.

Sininen viikko

Perjantai, Maaliskuu 26th, 2004

2010.04.03.-Sininen-viikko

SININEN VIIKKO / Den blå veckan. Suomi 1954. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Matti Kassila – Jarl Hemmerin novellista (1928). KU: Osmo Harkimo. M: Matti Rautio. Ä: Yrjö Saari. LE: Armas Vallasvuo. KP: Bromarv. N: Gunvor Sandkvist (Siiri Forss), Matti Oravisto (Usko Siltanen), Toivo Mäkelä (faktori Bertel Forss). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Finnkino (SF) 26.3.2004

Lyhyen kesän  ohikiitävä onni on ollut pohjoismaisen elokuvan perinteinen aihe. 1950-luvulla sen elvyttivät elokuvissaan ruotsalaiset Arne Mattsson ja Ingmar Bergman. Matti Kassila oli aiheen tasalla elokuvassaan Sininen viikko, joka kiehtoo yhtäältä realistisena kuvauksena kaupungin työläisten vapaa-ajan vietosta ja kahden nuoren aikuisen kielletystä suhteesta viikoksi autioksi jääneellä lomasaarella. Matti Oravisto ja Gunvor Sandkvist yhden viikon rakastavaisina ja Toivo Mäkelä naisen aviomiehenä tekevät voimakkaat roolityöt.

Osmo Harkimon kuvaustyö luonnonvalossa meren äärellä on vahvan ilmeikästä, mutta valitettavasti dvd on masteroitu puolivillaisesti käytetystä esityskopiosta.