KADUN KUNINGAS (Somebody Up There Likes Me), USA 1956, ohjaus Robert Wise, pääosissa Paul Newman, Pier Angeli, Everett Sloane, Eileen Heckart, Sal Mineo, mv 1:1,78, DD 1.0 mono, kommenttiraita (Robert Wise, Martin Scorsese, Robert Loggia, Richard Schickel), 109 min
BILLY THE KID – HENKIPATTO (The Left Handed Gun), USA 1958, ohjaus Arthur Penn, pääosissa Paul Newman, Lita Milan, John Dehner, 1:1,78, DD mono, Arthur Pennin kommenttiraita 2006, 98 min
KISSA KUUMALLA KATOLLA: DE LUXE EDITION (Cat On a Hot Tin Roof), USA 1958, ohjaus Richard Brooks, pääosissa Paul Newman, Elizabeth Taylor, Burl Ives, 1:1,85, DD mono, Donald Spoton kommenttiraita, dokumentti Playing Cat and Mouse (2006), 103 min
MIES PHILADELPHIASTA (The Young Philadelphians), USA 1959), ohjaus Vincent Sherman, pääosissa Paul Newman, Barbara Rush, Alexis Smith, Brian Keith, kommenttiraita (Vincent Sherman, Drew Casper), mv 1:1,78 anamorfinen, DD 1.0 mono, 136 min
LEW HARPER – YKSITYISETSIVÄ (Harper), USA 1966, ohjaus Jack Smight, pääosissa Paul Newman, Lauren Bacall, Julie Harris, Janet Leigh, Pamela Tiffin, 1:2,35, DD mono, käsikirjoittaja William Goldmanin kommenttiraita (2006), 115 min
LANNISTUMATON LUKE (Cool Hand Luke), USA 1967, ohjaus Stuart Rosenberg, pääosissa Paul Newman, George Kennedy, 1:2,40, DD mono, 121 min
KASVOT VEDESSÄ (The Drowning Pool), USA 1975, ohjaus Stuart Rosenberg, pääosissa Paul Newman, Joanne Woodward, Anthony Franciosa, Melanie Griffith, 1:2,35, DD mono, liitedokumentti Harper Days Are Here Again (1975), 103 min
TAPA TAI KUOLE (The MacKintosh Man), Iso-Britannia / USA 1973, ohjaus John Huston, pääosissa Paul Newman, James Mason, Dominique Sanda, 1:1,78, DD mono, liitedokumentti John Hustonista (1973), 98 min
Warner Bros. Home Entertainment Finland 7.2.2007
Warner Bros.’n The Paul Newman Collection ilmestyi Yhdysvalloissa joulumarkkinoille 2006, ja samat levyt tulevat tuoreeltaan Suomeen erillisjulkaisuina.
Ensimmäisen pääroolinsa, elokuvassa Kadun kuningas (1956), Newman peri auto-onnettomuudessa kuolleelta James Deanilta. Tosipohjainen nyrkkeilijätarina kertoo rikoksen ja nyrkkeilyn välillä häilyvästä Rocky Grazianosta. Karulla miehellä on herkkä tyttöystävä (Pier Angeli), kuten sittemmin Sylvester Stallonenkin nyrkkeilijäsankarilla (Talia Shire). Voi olla, ettei Newman ole rooliinsa kyllin raaka. Sen sijaan realistista New York -kuvausta (Joseph Ruttenberg) katsoo ilokseen. Kommenttiraidalle on koottu pätevä ryhmä, mukana on myös otteita arkistonauhoista.
Billy the Kid – henkipatto (1958) kuului nuoren komeetan varhaisiin näyttöihin, joissa hän esitti nuoren kapinallisen rooleja Montgomery Cliftin, Marlon Brandon, James Deanin ja Elvis Presleyn mainingeissa, kuitenkin jo oman persoonansa omaksuen. Samalla häiritseväksi nousee jo tässä Newmanin perisynti, narsistinen poseeraus. Elokuva kannattaa katsoa ohjaaja Arthur Pennin älykästä kommenttiraitaa kuunnellen. Tarina kuuluu amerikkalaisen elokuvan ladatuimpiin ja useimmin käsiteltyihin; King Vidor, Howard Hughes, Samuel Fuller ja Sam Peckinpah ovat kaikki löytäneet siihen omat näkökulmansa. Tässä omaperäinen tulkinta perustuu Gore Vidalin näytelmään.
Kissa kuumalla katolla (1958) oli aikansa suurta Tennessee Williams -filmatisointien aaltoa. Upporikkaan patriarkkaisän (Burl Ives) syntymäpäivänä paljastuvat suuret elämänvalheet, joihin kuuluu alkoholisoituneen ex-jalkapallotähden (Newman) kulissiavioliitto ”Maggie the Catin” (Elizabeth Taylor) kanssa. Ihmetyksen aiheena on se, että kaivattua perillistä ei kuulu. Vaikka ajan itsesensuuri ei sallinnut h-sanaa mainittavan, aikuinen katsoja ymmärtää, että valheen ytimenä on sankarin kielletty rakkaus omaan sukupuoleensa.
Vähemmän tunnettu on Mies Philadelphiasta (1959), jota ei liene nähty Suomessa ensi-iltavuotensa jälkeen. Murhaoikeudenkäynti, jossa syytetyn penkillä on alkoholiin suistunut rikkaan perheen poika (Robert Vaughn) paljastaa skandaaleja hienostoperheen suhteista, ja lakimiehen (Newman) omasta syntyperästä paljastuu salaisuus. Hollywood-veteraani Vincent Sherman (1906-2006) nauhoitti ennen kuolemaansa kommenttiraidan elokuvaan, jota hän pitää yhtenä parhaimmistaan.
Elokuvassa Lew Harper – yksityisetsivä (1966) Warner päivitti Ross Macdonaldin Liikkuva maali -dekkarin (1949) ja muutti yksityisetsivä Lew Archerin nimen Lew Harperiksi. Emme liiku film noirin synkillä kaduilla vaan Los Angelesin svengaavan värikkäällä 1960-luvulla, ja ajan ilmiöiden havainnointi saa elokuvassa tilaa.
Lannistumattomassa Lukessa (1967) Newman palasi nuoruutensa kapinallishahmoihin ikuisena häirikkönä ja sopeutumattomana, joka ei ole kovinkaan suuri vaara yhteiskunnalle ja jonka on mahdotonta elää kiven sisällä. Stuart Rosenberg ohjasi tarinan syvän etelän kahlejengeistä, kokosi mieleenpainuvan näyttelijäkaartin ja antoi Conrad L. Hallille tilaisuuden loisteliaaseen kuvaukseen. Harry Dean Stanton saa tilaisuuden laulaa niin ”Cotton Fieldsiä” kuin ”Midnight Specialiakin”, joista tuli sittemmin CCR-hittejä.
Toisessa Lew Archer -elokuvassa Liikkuva maali (1975) etsivä saa toimeksiannon Louisianassa, ja jälleen kiehtova miljöökuvaus korostuu. Molemmissa elokuvissa luottamuksellisen tehtävän takaa paljastuu suurempia asioita: mahtavan perheen tragedia ja yhteiskunnan huipulle johtava korruptio. Newmanin dekkarihahmon lipevän pinnan takaa paljastuu oikeuden puolustaja ja houkutusten torjuja, joka onnistuu pidättymään teininymfon (18-vuotias Melanie Griffith) suloiltakin.
John Huston toi Paul Newmanin Englantiin. Desmond Bagleyn romaaniin perustuva Tapa tai kuole (1973) liittyy John Le Carrén tapaan kuvattuun vakoilumaailmaan. Newmanin tehtävä on soluttautua rikollisverkostoon ja paljastaa sen kautta Iso-Britannian valtiolliseen johtoon piiloutunut neuvostoagentti, arkkikonservatiivina esiintyvä huippupoliitikko (James Mason). Juonessa on jännittäviä jaksoja kuten nerokas vankilapako, takaa-ajo Irlannissa ja loppuratkaisu Maltalla, mutta näkemisen arvoisinta antia on Newmanin ja Masonin kohtaaminen. Samat näyttelijät olivat mieleenpainuvasti vastakkain myös Sidney Lumetin elokuvassa Ratkaisun hetki (1982).
Visuaalisen laadun puolesta Kissa kuumalla katolla näyttää loisteliaalta, Harper-elokuvat on hyvin masteroitu, ja Tapa tai kuole näyttää lattealta. Lisäaineistoista kannattaa huomata Arthur Pennin lisäksi William Goldmanin älykäs kommenttiraita Harperiin.
