Archive for the ‘Saarnio Elvi’ Category

Niskavuoren naiset (vuoden 1958 filmatisointi)

Perjantai, Joulukuu 3rd, 2010

2010.11.27.-Niskavuoren-naiset 1958

NISKAVUOREN NAISET / Kvinnorna på Niskavuori. Suomi 1958. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. O: Valentin Vaala. Taiteellinen neuvonantaja: Aleksandr Zarhi. KS: Usko Kemppi, Valentin Vaala – Hella Wuolijoen näytelmästä (1936). KU: Eino Heino – Sovcolor. LA: Oiva Hovi. M: Harry Bergström. LE: Armas Laurinen. N: Emma Väänänen (Loviisa, Niskavuoren vanha emäntä), Teija Sopanen (opettaja Ilona Ahlgren), Hilkka Helinä (Martta Niskavuori), Erkki Viljos (Aarne Niskavuori), Heikki Savolainen (Simolan isäntä), Leni Katajakoski (Anna-Liisa Niskavuori), Pia Hattara (Sandra Marjanen, ”Telefuuni-Sandra”), Elvi Saarnio (Serafiina Lundelin), Paavo Jännes (Fredrik, rovasti), Oiva Luhtala (opettaja Vainio), Kaarlo Halttunen (tohtori), Pentti Viljanen (apteekkari). Väri, 1,33:1, mono, 74 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 3.12.2010

Valentin Vaala oli ohjannut ensimmäisen Niskavuori-elokuvan, filmatisoinnin Hella Wuolijoen näytelmästä Niskavuoren naiset (1938). 20 vuotta myöhemmin hän ohjasi siitä uuden filmatisoinnin. Vaikka dramaturgia, repliikit ja moni kuvajärjestyskin on sama, paljon on muuttunut. Uusi filmatisointi kuvattiin väreissä, näyttelijät olivat uudet, ja mikä tärkeintä, näytelmä oli päivitetty kuvausaikaan. Viimeksimainittu muutos oli tuhoisa koko draaman vakuuttavuudelle, sillä se, mikä oli todellista vakavaa asiaa alkuperäisessä versiossa, ei ollut sitä enää maaseudun alkavan autioitumisen kynnyksellä. Loviisassa (1946) Emma Väänänen oli näytellyt pääosaa sellaisella voimalla, että tulosta voi pitää suomalaisen elokuvan hienoimpana roolitulkintana kautta aikojen. Niskavuoren naisten uudelleenfilmatisoinnin valtti on se, että Vaala sai siihen Väänäsen esittämään Niskavuoren vanhaa emäntää. Tulos on jälleen suurta näyttelijäntaidetta, ja vaikka muutkin näyttelijät tekevät kelpo työtä, Loviisan karismaattinen mutta hillityn vähäeleinen tulkinta on omaa luokkaansa, kuolematon ja ylivoimainen verrattuna Elsa Turakaisen samanaikaisiin Loviisa-rooleihin Edvin Laineen Niskavuori-elokuvissa. Elokuva kannattaa katsoa Väänäsen vuoksi.

Dvd:n kuvallinen laatu on vaatimaton. Se ei poikkea vhs-laadusta, ja lähtökohtana on ollut ilmeisesti väreiltään haalistunut esityskopio.

Matti Ijäs -boksi (3-dvd)

Perjantai, Marraskuu 6th, 2009

20091219-matti-ijas-boksi.jpg

Hetkellisyys ja ikuisuus samassa säkeessä

MATTI IJÄS -BOKSI (3-dvd), Suomi

RÄPSY & DOLLY ELI PARIISI ODOTTAA / Räpsy och Dolly. 1990. TY: Filminor. T: Heikki Takkinen. O: Matti Ijäs. KS: Arto Melleri, Matti Ijäs – Mellerin romaanin Tuomiopäivän sävärit, eli, Svimbaa, komisario Koskinen (1987) luvusta Räpsyn rakkaus. KU: Tahvo Hirvonen, Juha-Veli Äkräs. LE: Timo Linnasalo. M: Otto Donner, Tuomari Nurmio. N: Matti Pellonpää (Auno Kullervo Pirilä, ”Räpsy”), Raija Paalanen (Dolly Horttanainen), Kari Väänänen (etsivä Karisto), Pertti Sveholm (Börje), Risto Salmi (Pasi Venkula), Sulevi Peltola (Kariston apulainen), Veikko Tiitinen (Rämön Hessu), Eeva Litmanen (Enni), Taisto Aho (Ivanoff). DD 2.0, 1,77:1, 89 min

PILKKUJA JA PIKKUHOUSUJA / Trosor och poesi. 1992. TY: Dada-Filmi. T: Kari Sara. O: Matti Ijäs. KS: Heikki Reivilä, Matti Ijäs – Tanen runot: Claes Andersson – Tomin runot: Heikki Reivilä. KU: Kari Sohlberg. LA: Anu Maja. M: Raoul Björkenheim. N: Paavo Pentikäinen (Tauno Lintunen, ”Tane”, runoilija), Mikko Reitala (Tomi Rusko, runoilija), Kristiina Elstelä (Eveliina, kartanon emäntä), Irma Junnilainen (Vackra-Anneli), Liisa Mustonen (Virve, runotyttö), Marja Packalén (Kaarina), Aake Kalliala (Antton, Eveliinan veli), Pirkka-Pekka Petelius (Näremäki), Martti Kaukanen (Eveliinan toinen veli), Esko Hukkanen (Romponen), Risto Tuorila (kustannuspäällikkö Kuronen), Mirja Pyykkö (haastattelija), Elvi Saarnio (vanha rouva matineassa), Tauno Lehtihalmes (vanhan rouvan aviomies), Martti Kainulainen (muiluttaja), Satu Silvo (vamppi), Alpo Jaakola (Maestro). DD 2.0, 1,77:1, 81 min

SOKKOTANSSI / Blindbock. 1999 (c) 1998 Dada-Filmi. T: Kari Sara. O+KS: Matti Ijäs. KU: Kari Sohlberg. M: Eero Ojanen. N: Walter Gröhn (Joonas Putkonen, ”Jontti”), Mikko Vanhala (Länki Lehikoinen), Vesa-Matti Loiri (Himanen, entinen merimies), Martti Suosalo (Risto Putkonen, ”Ripa”, Jontin isä), Pirkka-Pekka Petelius (Ilmari Lätti, parturi), Johanna Kerttula (Jontin äiti), Henna Hakkarainen (Inkeri, ”Inkku”), Anni Asikainen (Eija), Turo Rannema (Pikkis), Sulevi Peltola (opettaja). DD 5.1, 1,85:1, 86 min

Ei tekstityksiä.
Walt Disney Home Entertainment 6.11.2009

Matti Ijäksen toinen elokuvateatterielokuva Räpsy & Dolly on roisi laitapuolen tarina, joka perustuu Arto Mellerin aiheeseen. Räpsy (Matti Pellonpää) on pikkurikollinen, joka päästetään vankilasta, kun hän suostuu poliisin vasikaksi. Hänen tehtävänään on seurata Börjeä (Pertti Sveholm), jonka pornokaupasta hän saa töitä. Ravintolassa Räpsy tutustuu Dollyyn (Raija Paalanen), ex-tanssijattareen. Alamäen tarinassa ei ole ulkoista gloriaa.

Pilkkuja ja pikkuhousuja tuntuu päällisin puolin todistavan oikeaksi populistisen median pahimmat kliseet kirjailijoiden elämästä. Tauno Lintunen (Paavo Pentikäinen) ja Tomi Rusko (Mikko Reitala) ovat rentturunoilijoita matineakiertueella. Viina maistuu, runotytöt ovat vapaata riistaa, ja hotelleista saadaan häätöjä. Pentikäinen tekee hahmostaan limanuljaskan, johon verrattuna Charles Bukowskin elokuvainkarnaatiot ovat hohdokkaita. Lievästi sanoen särmikkäästä aineistosta Ijäs tekee lennokasta elokuvaa. Pilkkuja ja pikkuhousuja oli Dada-Filmin ensimmäinen elokuvatuotanto; yhtiö osti Filminorilta sittemmin myös Räpsyn & Dollyn oikeudet.

Sokkotanssi on Ijäksen henkilökohtaisimpia elokuvia, pitkään vireillä ollut yhdeksänvuotiaan pojan kasvukertomus, joka sijoittuu 1960-luvun alkuun suomalaiseen pieneen merenrantakaupunkiin. Suomalaisesta todellisuudesta nousee hurjia kohtauksia, joissa kohdataan väkivallan ja seksuaalisuuden ensimmäisiä kokemuksia. Mukana on groteskeja näkyjä, jotka ovat verrattavissa Fellinin lapsuudenfantasioihin, mutta ilman mitään jäljittelyn tunnetta. Eturivin veteraaninäyttelijöiden rinnalla on lahjakkaita lapsinäyttelijöitä.

Ijäksen antisankarillisissa tarinoissa päädytään kaatopaikalle, katuojaan ja itse viritettyihin ansoihin. Pinnallisesti rumien ja kierojen tarinoiden pohjalla on karua ja siivotonta runoutta ja elinvoimaa. Dvd-masterointi on kohdallaan.

Vain kaksi tuntia

Perjantai, Maaliskuu 14th, 2008

2010.08.08.-Vain-kaksi-tuntia

VAIN KAKSI TUNTIA / Från sex till åtta. Suomi 1949. TY: Fenno-Filmi. T: Yrjö Rannikko. O+KS: Roland af Hällström. KU: Esko Töyri. M+LE: Tapio Ilomäki. N: Regina Linnanheimo (ylihoitajatar Magda), Liisa Tuomi (rouva Irja Kaarila), Eino Kaipainen (ylilääkäri Kaarlo Kaarila), Leif Wager (alilääkäri Alec von Wentell), Elvi Saarnio (Laila Niemikkö, ”toimeton nainen”), Leena Häkinen (Tellervo Ritvala, nuori morsian), Martti Katajisto (Pelle Teiri, nuori sulhanen), Saara Ranin (sisar Varma), Kalle Viherpuu (konstaapeli), Rauha Rentola (rouva Maj-Lis von Wentell), Kyllikki Forssell (sisar Kaarina). Mustavalkoinen, 1,33:1, 96 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Fenno) 14.3.2008

Vain kaksi tuntia pikkukaupungin sairaalassa voi olla täynnä draamaa, rakkautta ja kuolemaa. Vaikka Roland af Hällströmin Vain kaksi tuntia on monihenkilöinen elokuva, ytimessä on triangelidraama osapuolinaan turhautunut rouva (Liisa Tuomi), työlleen kaiken uhraava ylilääkäri (Eino Kaipainen) ja rouvaa lohduttava nuorempi lääkäri (Leif Wager). Esko Töyrin voimakastunnelmaisessa kuvauksessa on mielenkiintoisia kuvakulmia, kameranliikkeitä ja sielukkaita lähikuvia. Kaipainen oli jo tässä vaiheessa leimautunut esittämään velvollisuudentuntoisia miehiä, joiden vaimoja vetävät vieraat miehet. Regina Linnanheimo yllättää esittämällä normaalia, tunnollista roolia. Liisa Tuomen tulkitseva tyydyttämätön rouva joutuu kohtalokkaaseen auto-onnettomuuteen hurjastellessaan salakohtaamiseen pahamaineiseen hotelliin, ja vain taiturimainen leikkaus voi pelastaa hänet. Jännitystä yllin kyllin kahdeksi tunniksi.

Elokuva on hienosti dvd-masteroitu, ja Töyrin sävykkäästä kuvauksesta saa mainiosti selvää, vaikka lähtömateriaalissa on ilmeisesti ollut paikoitellen puutteita. Elokuvasta ei ole filmiesityskopiota olemassa, ja olen nähnyt tämän aiemmin Orionin Roland af Hällström -sarjassakin vain digibetaheijastuksena.

Hallin Janne

Perjantai, Tammikuu 25th, 2008

2008.01.26.-Hallin-Janne

HALLIN JANNE / Hallin Janne. Suomi 1950. TY: Fenno-Filmi. TJ: Mauno Mäkelä. O+KS: Roland af Hällström – Juha Mattilan eli Hallin Jannen tiettävästi itse sepittämästä arkkiveisusta ja kansanballadista (1868). KU: Esko Töyri. LA: Leo Lehto. M+LE: Tapio Ilomäki. ”Hallin Janne” es. Olavi Virta. Ä: Gösta Salminen. KP: Porvoo, Kuorevesi, Hämeenlinna, Santahamina. N: Helge Herala (Hallin Janne), Eeva-Kaarina Volanen (Leena Matildantytär), Rauha Rentola (Alexandra Erling, Mattilan Sandra), Laila Jokimo (kreivitär Marina, kenraalin rouva), Harri Sinijärvi (Santtu, Hallin renki), Elvi Saarnio (Anushka), Aarne Laine (postinkuljettaja Matti Alatalo), Åke Lindman (kapinallinen vanki), Eino Kaipainen (vallesmanni), Olavi Virta (viisujenmyyjä). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 107 min
Ei tekstityksiä
Finnkino (Fenno) 25.1.2008

Elokuvahanke Hallin Janne oli ollut Mäkelän suvun Väinän Filmilla vireillä jo vuonna 1938, mutta hanke raukesi silloin ja elvytettiin vasta vuonna 1950 Mäkelöiden tuolloisessa tuotantoyhtiössä Fenno-Filmissä. Adams-Filmin tuottaman Rosvo Roopen saama suosio vakuutti oli vakuuttanut muut tuotantoyhtiöt kansanballadeihin perustuvien elokuvien vetävyydestä. Esikoisroolinsa nimiosassa sai nuori turkulainen upseeriperheen vesa Helge Herala, ja alkuperäistä arkkiveisua laulaa elokuvassa Olavi Virta. Tapahtumat sijoittuvat samalle hurjalle 1860-luvulle, jolloin Etelä-Pohjanmaalla riehuivat puukkojunkkarit. Hallin Janne on raju hämäläinen markkinasankari ja naistenmies, joka tuomitaan Hämeenlinnan vankilan kautta Siperiaan.

Esko Töyri on kuvannut elokuvan loisteliaasti, ja hyvä dvd-masterointi tekee sille oikeutta.