RAKKAUS KAHLEISSA / Brott i blindo. Suomi 1955. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: William Markus. KS: Erik Westerberg. KU: Kauno Laine. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: Pentti Taivainen. Hiukset: Vivian Gustafsson. M: Einar Englund. ”Onneen ei ole oikotietä” (Einar Englund, Usko Kemppi) es. Rita Elmgren. Ä: Björn Korander. LE: Elmer Lahti. N: Åke Lindman (Pertti Kuusi), Pentti Siimes (Martti Kuusi), Pirjo Vaasti (Verna Anttinen), Marjatta Kallio (Milja), Eino Kaipainen (komisario Haapa), Aimo Hiltunen (Jalle), Martti Romppanen (Emppa), Veli Palonen (Mosse), Pentti Irjala (Kustaa Kuusi), Kai Lappalainen (etsivä Penttinen), Annikki Linnoila (äiti Kuusi). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 79 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 19.11.2010
Suomen Filmiteollisuuden liukuhihnatuotantoihin kuuluu William Markuksen Rakkaus kahleissa. Se on kertomus työläisveljeksistä Pertistä (Åke Lindman) ja Martista (Pentti Siimes), vähävaraisuudesta ja rikoksen houkutuksesta, joka koskee molempia. Isä juo ja äiti sairastelee. Pertti seurustelee vakavamielisen Vernan (Pirjo Vaasti) kanssa, mutta kokee, ettei hänellä ole varaa perheen perustamiseen. Martti tapailee kevytmielistä Miljaa (Marjatta Kallio), jonka ravintolahummailuun hänen lompakkonsa ei riitä. Rikoksen jäljillä on komisario Haapa (Eino Kaipainen), suomalaisen rehdin poliisityypin perikuva. Martti joutuu tutkintavankeuteen, vaikka rahat on loppujen lopuksi vienyt Pertti. Omatunto kalvaa, ja kirkossa vietetty yö ratkaisee kaiken.
Luis Buñuel sanoi, että kehnoimmassakin elokuvassa on viisi loistavaa minuuttia. Tässä elokuvassa ne ovat ravintolakohtaus, jossa Rita Elmgren tulkitsee persoonallisesti tunnussävelen ”Onneen ei ole oikotietä”. William Markus joutui ohjaamaan melkein pelkkiä tusinaelokuvia, mutta hänellä oli omaperäinen ote näyttelijäohjaukseen, varsinkin naisten osasuorituksiin. Tässä elokuvassa sekä amatööri Pirjo Vaastin (= T.J. Särkän sihteerin Pirjo Lindahlin) että kokeneen Marjatta Kallion roolitulkinnat ovat mielenkiintoisia.
Rikostarinan kuvasi osaavasti Kauno Laine. Dvd-masterointi on välillä laadukasta, mutta taso heittelehtii paikoitellen.
