Mahtava Marlene Dietrich -kokoelma
MAROKKO (Morocco, Josef von Sternberg, 1930)
ERI LIPPUJEN ALLA (Dishonored, Josef von Sternberg, 1931)
VAALEA VENUS (Blonde Venus, Josef von Sternberg, 1932)
KORKEA VEISU (The Song of Songs, Rouben Mamoulian, 1933)
INTOHIMOJEN KEISARINNA (Scarlet Empress, Josef von Sternberg, 1934)
PAHOLAINEN ON NAINEN (The Devil Is a Woman, Josef von Sternberg, 1935)
DESIRE (Varastettu paratiisi, Frank Borzage, 1936)
SEITSEMÄN SYNTISTÄ (Seven Sinners, Tay Garnett, 1940)
VAARALLINEN NAINEN (The Flame of New Orleans, René Clair, 1941)
PITTSBURGH (Yön enkeli, Lewis Seiler, 1942)
FOLLOW THE BOYS (A. Edward Sutherland, 1944) Suomen ensijulkaisu
KULTAISET KORVARENKAAT (Golden Earrings, Mitchell Leisen, 1947)
BERLIININ RAUNIOIDEN KESKELLÄ (A Foreign Affair, Billy Wilder, 1948)
1:1,33, Dolby Digital 2.0 mono, Universal 10.5.2006
Elokuvan tähtitaivaalla Marlene Dietrich kuuluu rakkauden jumalattariin, niihin, jotka voi laskea yhden käden sormilla. Universalin upea dvd-sarja kartoittaa hänen amerikkalaista uraansa. Ohjaaja Josef von Sternberg oli se, joka löysi lahjakkaasta saksalaisesta esiintyjästä myyttisen suuruuden. Häneltä on sarjassa viisi elokuvaa, joissa on kussakin oma loistokas, toisistaan poikkeava kuvamaailmansa.
Marokko (1930) oli Dietrichin ensimmäinen Hollywood-elokuva, romanttinen fantasia muukalaislegioonalaisten maailmasta, vastanäyttelijöinä erinomaiset Gary Cooper ja Adolphe Menjou. Kohtaus, jossa frakkipukuinen Marlene laulaa ”Kun rakkaus kuolee” ja suutelee naista suulle, hätkähdyttää yhä.
Eri lippujen alla (Dishonored, 1931) on aiheetta vähemmän tunnettu. Marlene esittää Mata Harin kaltaista vakoilijaa, ja hänen esittämässään hahmossa ilmenee upseerin tyttären sotilaallinen kurinalaisuus. Kohdatessaan lopussa teloituspartion hän kuivaa sotilaan kyynelet ja valmistautuu viimeiseen velvollisuuteensa laittamalla huulilleen tuoretta punaa.
Vaalea Venus (1932) on useita vuosia ja jyrkkiä kohtalon käänteitä kartoittava taru, jossa Marlene saa ilmentää myös äidillisiä piirteitään. Herbert Marshall esittää tiedemies-aviosiippaa ja Cary Grant rikasta playboyta. Legendaarisessa ”Hot Voodoo” -numerossa Marlene saapuu lavalle gorillan puvussa.
Intohimojen keisarinnassa (1934) Sternbergin ja Dietrichin yhteispeli sai hillittömän tyyliteltyjä muotoja. Ylinäyttelevä Dietrich tulkitsee viatonta saksalaista prinsessaa, josta julman juonittelun pyörteissä kasvaa häikäilemätön, sydämetön Katariina Suuri. Peter Balbuschin uusbarokkiset veistokset ja ympäröivän hoviväen naamiopeli luovat ilmapiirin, jossa ei ole tilaa normaaleille tunteille. Ohimennen mainitaan sota Suomea vastaan, se joka meillä tunnetaan nimellä Pikkuviha.
Paholainen on nainen (1935) oli ohjaajan ja tähden viimeinen yhteistyö, ”espanjalainen kapriisi”, jossa Marlenen esittämä Conchita Perez tuhoaa häneen hullusti rakastuneen miehen elämän. Lionel Atwill esittää vanhempaa hidalgoa, ja Cesar Romero nuorempaa urhoa. Molemmat yrittävät saada selkoa Conchasta Sevillan karnevaalin pyörteissä.
Näiden elokuvien lomassa Rouben Mamoulian ohjasi oman sternbergläisen teoksensa Korkea veisu (1933) maalaistytöstä, jonka luonnollista ajatusta rakkauden pyhyydestä ja suuruudesta kuvastaa Salomon kuuluisa runo Raamatussa. Se innoittaa myös kuvanveistäjää (Brian Aherne) samannimiseen alastonpatsaaseen. Ahdasmielinen täti ja juonitteleva paroni (Lionel Atwill) tuovat kuitenkin onnen tielle miltei ylivoimaisia esteitä. Tässä elokuvassa kuullaan Marlenen tunnuslauluihin kuuluva ”Jonny”.
Sternberg-yhteistyön päätyttyä Marlene esiintyi edelleen huippuelokuvissa. Desire (Varastettu paratiisi, 1936) on Hollywoodin säihkyvimpiä romanttisia elokuvia. Gary Cooper esittää amerikkalaista autoinsinööriä, joka Espanjassa lomaillessaan kohtaa tyylikkään jalokivivarkaan (Marlene). Ohjaaja Frank Borzagen romanttiseen tunteeseen yhdistyi tuottaja Ernst Lubitschin satiirinen säihke. ”Awake in a Dream” on tämän elokuvan tunnuslaulu. Kun Marlenesta tuli studioiden mielestä ”myrkkyä lippukassoilla”, hän sai osia vaihtelevan tasoisista elokuvista tuottajanaan kuitenkin aina laadun takaava Joe Pasternak.
Seitsemän syntistä (1940) esittää hänet Etelämeren pahamaineisena baarilaulajana vastanäyttelijänään John Wayne, Vaarallisessa naisessa (The Flame of New Orleans, 1941) hän on konstaileva ”kreivitär” jonka on tehtävä valinta ikävän pankkiirin (Roland Young) ja renttumaisen kapneenin (Bruce Cabot) välillä.
Tuottaja Charles K. Feldman tarjosi haastavamman roolin elokuvassa Pittsburgh (Yön enkeli, 1942). Amerikkalaisen kapitalismin saagassa Marlenen esittämä nainen on innoittajana ja neuvonantajana kahdelle nuorelle yrittäjälle, jotka kohoavat hänen laillaan ryysyistä rikkauksiin. Toinen heistä on raa’an häikäilemätön (John Wayne), toinen kaukonäköisempi ja enemmän kokonaisuutta huomioiva (Randolph Scott). Periaatteessa mielenkiintoinen tarina oikoo kuitenkin liikaa mutkia suoriksi.
Feldman tuotti myös yhden sota-ajan suurista viihdepakettielokuvista Follow the Boys (1944), jota ei ole Suomessa ennen tätä dvd:tä julkaistu. Elokuvassa on kultapaloja, kuten The Andrews Sistersin suosikkipotpurri, The Delta Rhythm Boysin loistelias ”The House I Live In” ja kaikkien aikojen flamencotaltiointi, jossa esiintyy Carmen Amaya. Hauskassa jaksossa taikuri Orson Welles sahaa Marlene Dietrichin poikki, minkä jälkeen Marlene vaivuttaa Orsonin hypnoosiin. Dietrich oli vakaumuksellinen natsismin vihollinen, joka antoi amerikkalaisessa univormussa panoksen henkiseen sodankäyntiin vapauden puolesta.
Mitchell Leisenin ohjaamassa Kultaisissa korvarenkaissa (1947) Marlene sai vaihteeksi ilmaista lämpöään, intohimoaan ja huumoriaan. Hän esittää romaninainen Lydiaa 1930-luvun Saksassa, jossa hän pelastaa brittiagentin (Ray Milland) naamioimalla tämän miehekseen ihomaalia ja korvarenkaita myöten. Elokuva ei tavoittele realismia, mutta sen mukaansatempaavassa Hollywood-tyylittelyssä on tunteen totuutta. Tarinan henki ja päävirtaus henkii tragediaa (natsien kansanmurhahan kohdistui myös romaneihin); onnellinen loppu on niin kiinniliimattu, että siitä voi olla juuri siksi välittämättä. Victor Youngin romanisävelmästä mukailemasta tunnuslaulusta tuli kestohitti Suomessakin.
Sarjan ajallisesti viimeinen julkaisu on ehdoton huipputapaus, Billy Wilderin Berliinin raunioiden keskellä (A Foreign Affair, 1948). Elokuva on satiirinen mestariteos, jonka pilkka koettiin tuoreeltaan liiankin rankaksi, ja siksi se ei saanut niin laajaa levitystä kuin se olisi ansainnut. Jo pelkästään pitkät kauhistuttavat dokumentaariset kamera-ajot tuusan nuuskaksi pommitetussa kaupungissa tekevät elokuvasta näkemisen arvoisen. Marlene on elokuvassa laulajana parhaimmillaan kabareetulkinnoissaan kappaleista ”Black Market”, ”Second Hand Illusions” ja ”The Ruins of Berlin”. Marlenen hovisäveltäjä Sinisen Enkelin päivistä alkaen, Frederick Hollander, nähdään pianistina. Mustan humoristisen elokuvan taustalla piilevän tuskan aavistaa, kun muistaa, että useat tekijät olivat itse berliiniläisiä. Wilderin ja Hollanderin omaiset oli murhattu keskitysleireissä. Dietrich oli noussut isänmaansa kunnian tuhoajia vastaan, vaikka esittääkin tässä ironisesti natsien myötäjuoksijaa.
Paramount, jonka elokuvia tässä sarjassa on paljon, tuhosi herostraattisesti klassikoidensa nitraattinegatiivit 1950-luvulla, ja sen takia monia niistä ei enää milloinkaan voi nähdä alkuperäisessä loistossaan. Kaikkien elokuvien visuaalinen taso on silti vähintäänkin tyydyttävä. Paras kuvalaatu on elokuvista kevyimmissä, 1940-luvun alun Universal-tuotannoissa; kaikesta päätellen niiden masterit on voitu vetää negatiiveista. Kultaiset korvarenkaat on kuvaltaan pehmeä, Berliinin raunioiden keskellä taas upean terävä.
