SALAMA VEDEN YLLÄ (Nick’s Film: Lightning Over Water). Ruotsi/Saksa (c) 1980 Reverse Angle Library, GmbH. O: Nicholas Ray & Wim Wenders. Metaelokuvallinen tutkielma ohjaaja Nicholas Rayn sairasvuoteella. M ja laulun ”Lightning Over Water” es. Ronee Blakley. Väri, anamorfinen 1,78:1, DD 5.1, DTS 5.1, DS 2.0, 86 min
Sandrew Metronome Distribution Finland 13.5.2009
Salama veden yllä on olevinaan dokumenttielokuva Wim Wendersin vierailusta keuhkosyöpää potevan kuolemansairaan Nicholas Rayn (1911-1979) luona. Käsitelty aineisto on kuitenkin niin henkilökohtaista ja arkaluontoista, että aito dokumenttikuvaus olisi mahdotonta. Sen sijaan päähenkilöt näyttelevät kohtaamista, eikä kumpikaan ole hyvä näyttelijä.
Makaaberia, narsistista elokuvaa on kaksinkertaisen kiusallista seurata: sekä sen äärimmäisen intiimisyyden että jäljiteltyjen kohtaamisten teennäisyyden vuoksi. Ihmiset kuvaavat alati toisiaan, mutta vaikuttavampia ovat otokset New Yorkin kaduista.
Kuolemansairasta ihmistä on järkyttävää katsoa. Mennessämme tapaamaan rakasta kuolemansairasta läheistä näemme riutuneen ulkomuodon tuolle puolen ja kohtaamme hänet tunteen ja hengen tasolla. Tällaisen elokuvan teko ei ole periaatteessakaan hyvä idea, enkä soisi vihamiehenikään joutuvan sellaisen uhriksi. Loppukeskustelussa Rayn ystävät arvioivat kuitenkin elokuvaprojektin pidentäneen vanhan maestron ikää. Olin nähnyt elokuvan ennestään vain kerran, ja laitoin dvd:n nyt soittimen pesään vastahakoisesti. Valitettavasti ei ollut syytä tarkistaa kantaa.
Avainkohtaus sekä Wendersin että Rayn kannalta on koskettava jakso elokuvasta Rodeon miehet. Se kiteyttää kummallekin yhteistä ”you can’t go home again” -teemaa. Puhuessaan opiskelijoille elokuvasta riutunut ukko, jonka kamera näkee Wendersin todistuksen mukaan enemmän kuoleman merkitsemänä kuin paljas silmä, on yhä henkensä voimissa.
Mielenkiintoinen on myös katselujakso Rayn keskeneräisestä ikuisuusprojektista nimeltä – You Can’t Go Home Again. Actors Studiolla hän ohjaa näytelmätulkintaa Franz Kafkan apinajutusta ”Selonteko akatemialle”. Ray ohjaa koko elokuvan ajan Wendersin kanssa tarinaa kuolemansairaasta maalarista, joka purjehtii dzhonkilla Kiinaan etsimään parannusta tautiinsa. Elokuva jää alkutekijöihinsä.
Elokuva on kuvattu monenkirjavalle materiaalille, 35 mm:n filmistä analogiseen kotivideoon. Kuvallinen laatu siis heilahtelee alkuperäisteoksessakin jyrkästi. Vaikka dvd on hyvin masteroitu, on harmittavaa, että hienoin jakso, insertti Lee Garmesin hienon realistisesti kuvaamasta Rodeon miehistä, kärsii, koska se on ensin levennetty 16 mm:n kopiolta ja sitten dvd-masteroitu.
Elokuvasta on olemassa 116-minuuttinen ensileikkausversio ja tämä Wendersin autorisoima lyhyempi, lopullinen versio.
