ZAZIE – PARIISIN PÄIVIÄ / Zazie – dagar i Paris (Zazie dans le métro), Ranska / Italia 1960. TY: Nouvelles Editions de Films. T+O: Louis Malle. KS: Louis Malle ja Jean-Paul Rappeneau – Raymond Queneaun romaanista (1959, suom. Jukka Mannerkorpi / Otava 1995). KU: Henri Raichi – Eastmancolor. M: Fiorenzo Carpi, André Pontin. LA: Bernard Evein. PU: Marc Doelnitz. Ä: André Hervée. LE: Kenout Peltier. Taiteellinen neuvonantaja: William Klein. N: Catherine Demongeot (Zazie) ja Philippe Noiret (Gabriel-setä). Väri, 1,3:1, DD 2.0, 89 min
Restauroitu laitos AFF / CNC.
Suom. tekstit Laura Oinonen / svenska texter.
Atlantic Film (Nonstop / Pyramide) 19.5.2010
Raymond Queneau (1903-1976) oli huomattava ranskalainen kirjailija, jonka skaala ulottui klassisuudesta kokeilevuuteen, populaarista korkeaan ja lapsen näkökulmasta aikuisuuteen. Hän ammensi mielellään puhekielestä ja loi kokeellista runoutta, joka herätti myös syvien rivien kiinnostusta. Kolmannessa yksin ohjaamassaan elokuvassa Louis Malle otti filmattavakseen Queneaun haasteellisen modernin romaanin Zazie – Pariisin päiviä. Elokuva perustuu kieleen, joka on samanaikaisesti ronskia ja tyyliteltyä, ja tyylittelyssään elokuva muistuttaa musikaalia. Tarina kertoo 10-vuotiaasta Zaziesta (Catherine Demongeot), joka tulee maalta Pariisiin äitinsä kanssa. Kun äiti viettää aikaansa rakastajansa luona, Zaziesta pitää huolta omalaatuinen setä Gabriel (Philippe Noiret). Zaziella on vain yksi toive, päästä Pariisin metroon, mutta lakon takia se ei ole mahdollista. Niinpä Zazie saa aivan oman opastuksen Pariisiin, jossa tututkin kohteet, kuten Eiffel-torni, bistrot ja kirpputorit, nähdään uudesta näkökulmasta. Elokuva ei ole mitenkään lapsellinen, vaan siinä sivutaan homoutta, lesboutta, pedofiliaa ja prostituutiota, ja setä Gabriel esiintyy kabareessa espanjalaisena tanssijattarena. ”Merde” ym. sanat herättivät joissakin maissa pahennusta aikoinaan. Malle toteutti elokuvansa slapstickin hengessä. Siinä on pysäytyksiä, nopeutuksia, hidastuksia ja toistoja. Värimaailma on antirealistista, musiikki kekseliästä. Kokeellinen elokuva ei saanut mitään suurta suosiota osakseen, mutta sen ystäviin kuuluivat Charles Chaplin, Eugène Ionesco ja François Truffaut. Elokuva on jatkuvasti täynnä keksintöjä ja yllätyksiä, mutta en ole varma, onko kokonaisuus suurempi kuin osiensa summa.
Dvd on masteroitu Ranskan valtiollisen elokuva-arkiston (AFF/CNC) restauroimasta laitoksesta.
