Archive for the ‘Quaid Randy’ Category

Lainsuojattomat

Keskiviikko, Syyskuu 22nd, 2010

2010.10.23.-The-Long-Riders

LAINSUOJATTOMAT / De laglösa (The Long Riders). USA © 1980 United Artists Corporation. T: Tim Zinnemann. O: Walter Hill. KS: Bill Bryden, Steven Smith, Stacy Keach, James Keach. KU: Ric Waite. LA: Jack T. Collis (prod. des.), Peter R. Romero (art dir.). M: Ry Cooder. PU:  Bobbie Mannix. Ä: Gordon Ecker. LE: Freeman A. Davies, David Holden. N: David Carradine (Cole Younger), Keith Carradine (Jim Younger), Robert Carradine (Bob Younger), James Keach (Jesse James), Stacy Keach (Frank James), Dennis Quaid (Ed Miller), Randy Quaid (Clell Miller), Kevin Brophy (John Younger), Harry Carey, Jr. (George Arthur), Christopher Guest (Charlie Ford), Nicholas Guest (Bob Ford), Pamela Reed (Belle Starr). Väri, 1,85:1, DD monomix, 96 min
Suom. tekstit Håkan Mäkelä / svenska texter.
Future Film (MGM / UA) 22.9.2010

Walter Hill tuli elokuva-alalle Steve McQueen -elokuvien apulaisena ja lakonisten toimintaelokuvien käsikirjoittajana. Western oli hänelle aina elokuvan perikuva, ja neljäntenä ohjauksenaan hän teki vihdoin lännenelokuvan Lainsuojattomat. Se on Walter Hill -tulkinta elokuvissa moneen kertaan käsitellystä Jesse Jamesin tarinasta.

Lainsuojattomien ainutlaatuinen piirre on se, että siinä rikollisia James-, Younger-, Miller- ja Ford-veljeksiä esittävät oikeat näyttelijäveljekset Keach, Carradine, Quaid ja Guest. Tarina sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan jälkeisiin vuosiin, jolloin lainsuojattomuus oli valloillaan. Kyseessä on westernin eniten suosima aikakausi. Kuten useista muistakin aihetta käsittelevistä elokuvista, Lainsuojattomistakin on karsittu pois historiallinen ja psykologinen motivaatio. Sisällissodan jälkeen Pohjoisvaltioiden hallitsemat pankit eivät myöntäneet lainoja Etelävaltioiden entisille sotilaille, mikä oli yksi syy Jamesin-Youngerin rosvojoukkion synnylle. Hill kuvaa rosvojen tekoja: pankkiryöstöä, junaryöstöä ja postivaunuryöstöä. Niiden lomassa tarkastellaan veljesten elämää verkkaisemmin, mikä tuo elokuvaan dynamiikkaa ja vaihtelua. Pääosin Missouriin sijoittuva tarina etenee kohti Minnesotan Northfieldissä hirmuista välienselvittelyä julmassa jaksossa, jossa Hill ottaa Peckinpahista mittaa. Väkivalta on Lainsuojattomissa raakaa. Viattomia tapetaan, eikä ”rehti” puukkotappelukaan jätä kuin pahan mielen kaikille.

Kuuluisa näyttelijämiehitys ei ole yksiselitteisen onnistunut ratkaisu. Vahvimmiksi osasuorituksiksi nousevat Keith Carradinen esittämä Jim Younger ja Pamela Reedin vahva Belle Starr. Elokuvan kokonaisbalanssia se ei tukene, mutta kyseessä onkin tavallista enemmän ensemble-elokuva.

Lainsuojattomat kuvattiin erittäin hienosti aidontuntuisissa kuvausmaastoissa, ja dvd on kohtalaisen hyvin masteroitu.

Marlon Brando (3-dvd), Charles Bronson (3-dvd), Cary Grant (4-dvd)

Keskiviikko, Huhtikuu 11th, 2007

Kolme tähteä bokseissa

MARLON BRANDO CLASSICS -boksi (3-dvd)
HURJAPÄÄT (The Wild One, 1953), ohjaus Laslo Benedek, pääosissa Marlon Brando, Mary Murphy, Lee Marvin, 1:1,33, mono, 76 min
ALASTON SATAMA: SPECIAL EDITION (On the Waterfront, 1954), ohjaus Elia Kazan, pääosissa Marlon Brando, Eva Marie Saint, Karl Malden, Lee J. Cobb, Rod Steiger, 1:1,33, mono, Richard Schickelin ja Jeff Youngin kommenttiraita, mukana Kazanin haastattelu, dokumentti Contender: Mastering the Method (2001), pääkuva 103 min
ARMOTTOMAT (The Chase, 1966), ohjaus Arthur Penn, pääosissa Marlon Brando, Robert Redford, Jane Fonda, E.G. Marshall, Angie Dickinson, Miriam Hopkins, Robert Duvall, Diana Hyland, James Fox, 1:2,35, mono, 128 min
Sony / Universal 11.4.2007

CHARLES BRONSON CLASSICS -boksi (3-dvd)
VÄKIVALLAN VIHOLLINEN (Death Wish, 1974), ohjaus Michael Winner, pääosissa Charles Bronson, Hope Lange, Kathleen Tolan, Vincent Gardenia, 1:1,85, mono, 90 min
TERÄSHERMO (Breakout, 1975), ohjaus Tom Gries, pääosissa Charles Bronson, Robert Duvall, John Huston, Randy Quaid, Sheree North, 1:2,35, mono, 93 min
HAASTAJA (Hard Times, 1975), ohjaus Walter Hill, pääosissa Charles Bronson, James Coburn, Jill Ireland, Strother Martin, 1:2,35, mono, 90 min
Sony / Universal 11.4.2007

CARY GRANT: THE GENTLEMAN’S COLLECTION -boksi (4-dvd)
VARKAITTEN PARATIISI (To Catch a Thief), 1954, ohjaus: Alfred Hitchcock, pääosissa Cary Grant, Grace Kelly, 1:1,85, mono, neljä dokumenttia (2003): Writing and Casting To Catch a Thief; The Making of To Catch a Thief; Hitchcock and To Catch a Thief: An Appreciation; Edith Head: The Paramount Years, pääkuva 102 min
HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min
LEMMENLAIVA (Houseboat), 1960, ohjaus Melville Shavelson, pääosissa Cary Grant, Sophia Loren, 1:1,78, mono, 105 min
MINKIN KOSKETUS (That Touch of Mink), 1962, ohjaus Delbert Mann, pääosissa Cary Grant, Doris Day, 1:2,35, mono, 95 min
Paramount 21.3.2007

VARKAITTEN PARATIISI: Special Collector’s Edition (2007), ks. tiedot yllä, uudelleenmasteroitu laitos, 1:1,78, DD surround, mukana uusi Peter Bogdanovichin ja Laurent Bouzereaun kommenttiraita ja edellisen laitoksen ekstrat
Paramount 23.5.2007

Marlon Brando Classics on julkaisu, josta ei dvd-boksi parane. Hurjapäät (1953) on nuorisokulttuurielokuvien kantateos, jossa kaksi prätkäjengiä riehuu pikkukaupungissa, ja Marlon Brando Lee Marvinin kanssa kukkoillessaan kiteyttää kuolemattomasti nuoren kapinallisen karismaa ja lapsellisuutta. Alaston satama (1954) on näyttelijöiden juhlaa, jossa Brandoa ympäröivät huiput Eva Marie Saintista Rod Steigeriin Elia Kazanin ohjauksessa. Tarjolla on elokuvan erikoisjulkaisu kommenttiraitoineen ja dokumentteineen, jotka kytkevät teoksen aikaansa. Armottomat (1966) on aikuisen Brandon parhaita elokuvia. Siinäkin on mukana huikea näyttelijäkaarti Jane Fondasta Robert Duvalliin, ja ohjaajana Arthur Penn oli parhaassa vireessään, vaikka ottikin yhteen tuottaja Sam Spiegelin kanssa. Kaikki kolme ovat ehdottomia Zeitgeist-elokuvia. Dvd-masterointi on hyvää, ja Alastomasta satamasta nähdään kuuluisa vuoden 1999 restauroitu laitos, joka hämmästyttää sitäkin, joka tuntee elokuvan hyvin.

Charles Bronson Classics esittelee kolme peräkkäin valmistunutta elokuvaa pitkän linjan toimintatähden uralta. Väkivallan vihollisessa (Death Wish, 1974) Bronson on pasifistinen arkkitehti ja aseistakieltäytyjä, jonka vaimo (Hope Lange) murhataan ja tytär pahoinpidellään loppuiäkseen mielisairaaksi. Koska New Yorkissa poliisi on voimaton tuntemattomia pahoinpitelijöitä kohtaan, rauhan miehestä tulee yhden miehen vigilantepartio, joka saa oman käden oikeutta harjoittaessaan katurikollisuuden putoamaan puoleen. Teräshermo (Breakout, 1975) tavoittelee rennompaa ja humoristisempaa toimintatyyliä tarinassa, jossa lentoyrittäjä Bronson vedetään murhaajaksi lavastetun Robert Duvallin pelastajaksi Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla. Haastaja (Hard Times, 1975) sijoittuu lamavuosien New Orleansiin, jossa katutappelija Bronson pitää puoliaan myös, kun vastuksena ovat kierot managerit. Debytoivan ohjaajan Walter Hillin tyyliä ei tässä vielä tunnista; uraansa aloittamassa oli tässä myös merkittävä toimintatuottaja Lawrence Gordon.

Cary Grant: The Gentleman’s Collection alkaa Varkaitten paratiisilla (1954), joka oli tähdelle käänteentekevä. Grantin ura oli ollut hiipumassa, mutta tällä elokuvalla Alfred Hitchcock käynnisti hänelle uuden loistokauden, joka jatkui hänen uransa loppuun eli seuraavat 12 vuotta. Elokuva on kevyttä viihdettä, mutta tavalla, joka vaati rautaista ammattitaitoa kaikilta osallistujilta. Hätävalhe (1958) rakentuu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarismaan, joka oli kuolemattomasti testattu Hitchcockin Notorious-elokuvassa. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen. Samana vuonna Melville Shavelson ohjasi Grantia Lemmenlaivassa (1958), partnerina Sophia Loren. Ex-vaimonsa kuoltua Grant on saanut hoivaansa kolme lastaan, jotka tuskin tuntevat häntä, eikä varmaankaan pärjäisi ilman apuun ilmestyvää laulavaa lastenhoitajaa tässä esi-Sound of Musicissa. Delbert Mannin ohjaama Minkin kosketus (1962) kuului eroottisiksi tarkoitettujen Doris Day -komedioiden sarjaan, joissa partnerina oli ollut kolmesti Rock Hudson. Manttelin perii Cary Grant silminnähden vaivautuneena. Käsikirjoittajat Stanley Shapiro ja Nate Monaster kehittelevät tuttuja Doris Day -kaavojaan; tällä kertaa nainen on työtön tietokoneohjelmoija, ja kiinnostavinta elokuvassa ovat lyhyet näyt ajan tietokonemaailmasta. Mieleenpainuvinta siinä on erotiikan ja huumorin köyhyys.

Varkaitten paratiisista on vuonna 2007 ilmestynyt samanaikaisesti koko maailmassa, myös Suomessa, uusi Special Collector’s Edition, jota voi suositella sen ylivoimaisesti aikaisempaa paremman masteroinnin ansiosta. Paramountin 1950-luvun elokuvien VistaVision ja Technicolor ovat vaikeasti restauroitavissa poikkeuksellisen leveän vaakasuoran ja kolmelle värierottelufilmille jaetun negatiivin vuoksi. Tämä dvd on ilmeisesti tosiaankin masteroitu alkuperäisnegatiivista. Kannattaa kuunnella myös uusi kommenttiraita, jolla keskustelee kaksi konkaria, Peter Bogdanovich ja Laurent Bouzereau.

Jack Nicholson (kolme boksia)

Keskiviikko, Huhtikuu 11th, 2007

Jack Nicholson laidasta laitaan

JACK NICHOLSON CLASSICS I (kolme levyä)
RAJUT KUVIOT (Five Easy Pieces), USA 1970, ohjaus Bob Rafelson, pääosissa Jack Nicholson, Karen Black, Susan Anspach, 1:1,85, DD mono, 95 min
VAIN UNELMILLA ON SIIVET (The King of Marvin Gardens), USA 1972, ohjaus Bob Rafelson, pääosissa Jack Nicholson, Bruce Dern, Ellen Burstyn, 1:1,85, DD mono, 109 min
SAATTOKEIKKA (The Last Detail), USA 1973, ohjaus Hal Ashby, pääosissa Jack Nicholson, Otis Young, Randy Quaid, 1:1,85, DD mono, 100 min
Universal Finland 10.1.2007

JACK NICHOLSON CLASSICS II (kolme levyä)
KUNNIAN MIEHIÄ (A Few Good Men), USA 1992, ohjaus Rob Reiner, pääosissa Jack Nicholson, Tom Cruise, Demi Moore, Kevin Bacon, 1:2,35, 138 min
WOLF (Wolf), USA 1994, ohjaus: Mike Nichols, pääosissa Jack Nicholson, Michelle Pfeiffer, James Spader, 1:1,85, 125 min
ELÄMÄ ON IHANAA (As Good As It Gets), USA 1997, ohjaus James L. Brooks, pääosissa Jack Nicholson, Helen Hunt, 1:1,85, 139 min
Universal Finland 11.4.2007

JACK NICHOLSON COLLECTION (kolme levyä)
YKSI LENSI YLI KÄENPESÄN (One Flew Over the Cuckoo’s Nest), USA 1975, ohjaus Milos Forman, pääosissa Jack Nicholson, Louise Fletcher, 1:1,85, DD 5.1, 129 min
MARS HYÖKKÄÄ (Mars Attacks!), USA 1996, ohjaus Tim Burton, pääosissa Jack Nicholson, Glenn Close, Annette Bening, 1:2,35, DD 5.1, 106 min
KUNNIASANALLA (The Pledge), USA 2001, ohjaus Sean Penn, pääosissa Jack Nicholson, Robin Wright Penn, 1:2,35, DD 5.1, 123 min
Warner Bros. 24.1.2007

Jack Nicholson on vahvasti esillä kevään 2007 dvd-tarjonnassa.

Nicholson koki läpimurtonsa 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa uuden Hollywoodin vastakulttuuritähtenä ja antisankarina. Tuota puolta korosti vahvasti ohjaaja Bob Rafelson. Rajuissa kuvioissa (1970) Nicholson esitti sivistyneistökodin kapinallista, joka on pettynyt maailmaan mutta ehkä eniten itseensä. Hänellä oli ollut jo lapsena pianistin lahjakkuutta, mutta hän tuhlasi sen helpoimpiin kappaleisiin. Tunnetta? Sitä ei ollut. Matka suuntautuu Kaliforniasta pohjoiseen, Washingtonin osavaltioon, Kanadan rajalle, ja lopussa vieläkin pohjoisemmaksi, ”missä on helvettiäkin kylmempää”.

Elokuvassa Vain unelmilla on siivet (1972) Nicholson on kuunnelmakirjailija, ja elokuva alkaa pitkällä radiokertomuksella. Kirjailija on huumoriton veikko, ja Nicholson saa kerrankin synkistellä vapaasti. Tarina kertoo siitä, miten hän kohtaa Atlantic Cityssä huliviliveljensä (Bruce Dern), jonka nerokkailla liikeideoilla ei ole todellisuuspohjaa, ja Sallyn (Ellen Burstyn), joka esittää muistettavan yksinpuhelun vanhenemisesta.

Hal Ashbyn ohjaamassa Saattokeikassa (1973) Nicholson vaihtaa taas hahmoa: hän on suulas ja nenäkäs merivoimien upseeri, joka saa virkaveljensä (musta Otis Young) kanssa komennuksen kuljettaa vankilaan pikkuvarkauksia tehnyt merisotilas (Randy Quaid). Käsikirjoittaja Robert Towne herätti aikoinaan huomiota värikkäällä ja rääväsuisella dialogillaan, joka istui Nicholsonin suuhun.

Jack Nicholson Classics II -boksi sisältää uudempaa tuotantoa: neuroottisen kirjailijan muotokuva James L. Brooksin elokuvassa Elämä on ihanaa (1997), sudeksi muuttuva kustannustoimittaja Mike Nicholsin elokuvassa Wolf (1994) ja merivoimien hirvittävä eversti Rob Reinerin Guantanamossa tapahtuneeseen murhaan liittyvässä oikeussalidraamassa Kunnian miehiä (1992).

Yksi lensi yli käenpesän (1975) oli yksi niistä elokuvista, joissa Nicholsonista tuli maailman tuntema supertähti. Ken Keseyn romaaniin perustuvan, Milos Formanin ohjaaman elokuvan kantava jännite on mielisairaalan ylihoitajan (Louise Fletcher) ja potilaan (Nicholson) välinen taistelu. Jättisuosikkielokuvassa minua on aina häirinnyt vaikeiden asioiden helppohintainen käsittelytapa. Elokuvan avutkin ovat kuitenkin kiistattomat näyttelijäensemblen omaperäisyyttä ja Haskell Wexlerin majesteetillista kuvausta myöten. Samassa kolmen levyn boksissa on mukana Sean Pennin terävä Friedrich Dürrenmatt -dekkari Kunniasanalla (2001), jossa aikamies Nicholsonilla on psykologisesti täysipainoinen rooli, sekä Tim Burton -hulluttelu Mars hyökkää (1996), jossa Nicholson on USA:n presidentti.

Ensimmäisellä Universalin boksilla, elokuvat ovat hyvin masteroituja. Warnerin boksilla Yksi lensi yli käenpesän ei ole parasta tasoa, vaikka siitä julkaistiin vuonna 2002 digitaalisesti masteroitu laitos tupla-dvd:nä, jonka ykköslevy sisältyy boksiin. Usein parhaista ja suosituimmista elokuvista on vaikeinta tuottaa hyvää uutta masteria, koska niiden originaaliaineistot ovat kuluneimpia. Niin on ehkä käynyt nytkin.

Vahvoja Nicholson-tulkintoja nähdään myös muilla kevään merkittävillä dvd-julkaisuilla. Elia Kazanin F. Scott Fitzgerald -filmatisoinnissa Viimeinen valtias (1976) Jack Nicholson esittää käsikirjoittajien röyhkeää vasemmistolaista ammattiyhdistyspomoa, joka saa Irving G. Thalbergia muistuttavan elokuvamogulin (Robert De Niro) tolaltaan. Warren Beattyn Punaisissa (1981) Nicholson esittää Eugene O’Neilliä, joka suhtautuu John Reedin (Beatty) ja Louise Bryantin (Diane Keaton) kommunistisiin aatteisiin torjuvasti. Nämä dvd:t on julkaissut Suomessa Paramount 21.2.2007.