Archive for the ‘Post Ted’ Category

Hirttäkää heidät!

Perjantai, Lokakuu 16th, 2009

20091120-hang-em-high.jpg

HIRTTÄKÄÄ HEIDÄT! / Häng dom högt (Hang’ Em High). USA (c) 1968 Leonard Freeman Productions TY: The Malpaso Company. T: Leonard Freeman. O: Ted Post. KS: Leonard Freeman, Mel Goldberg. KU: Richard H. Kline, Leonard J. South. M: Dominic Frontiere. N: Clint Eastwood (sheriffi Jed Cooper), Inger Stevens (Rachel Warren), Ed Begley (kapteeni Wilson, Cooperin hirttojoukko), Pat Hingle (tuomari Fenton), Ben Johnson (sheriffi Dave Bliss), Charles McGraw (sheriffi Ray Calhoun, Red Creek), Ruth White (Madame ‘Peaches’ Sophie), Bruce Dern (Miller, karjavaras ja murhaaja), Alan Hale Jr. (Matt Stone, Cooperin hirttojoukko), Arlene Golonka (Jennifer, prostituoitu), Dennis Hopper (Profeetta), L.Q. Jones (Loomis, Cooperin hirttojoukko). Väri, letterbox 1,85:1, DD mono, 110 min
Suom. tekstit / svenska texter.
FS Film 16.10.2009

Hirttäkää heidät! on ilmestynyt Suomessa dvd:nä aikaisemminkin, julkaisijana silloin MGM/Egmont. Yhdysvalloissa elokuva julkaistiin erillisenä ensimmäisen kerran vuonna 1997 ja uudelleen 2000, ja kun kansikuva on pysynyt samana, en hämmästyisi, vaikka käytetty masterointikin olisi edelleen sama.

Hirttäkää heidät! oli Clint Eastwoodin ensimmäinen amerikkalainen elokuva sen jälkeen kun hän oli noussut tähdeksi Italiassa Sergio Leonelle tekemillään lännenelokuvilla. Leonen vaikutteet ovat ilmeiset tässä Lännen tien (Rawhide) tekijäkuntaan kuuluneen Ted Postin ohjaamassa elokuvassa. Kyseessä oli Eastwoodin oman Malpaso Companyn ensimmäinen elokuva. Kuvauksen lakoninen pelkistys tuo mieleen Leonen, ja Dominic Frontiere on kuunnellut Ennio Morriconea tarkkaan, vaikka kyse ei olekaan helppohintaisesta jäljittelystä vaan pikemminkin inspiraatiosta.

Clint hirtetään elokuvassa heti kättelyssä, mutta hän jää henkiin ja vannoo kostoa hirttojoukon yhdeksälle jäsenelle. Tarkoitus olisi tuoda heidät elävinä oikeuden eteen.

Ihmiskuvauksen syvällisyys ei ole elokuvan vahvoja puolia. Elokuvassa on kuitenkin erinomainen näyttelijäkunta pieniä sivurooleja myöten.

Oman käden ”oikeuden” houkutus johdattelee väkivaltaviihteen helppoihin ratkaisuihin, ja tässäkin elokuvassa Clint luopuu lopulta mielenosoituksellisesti sheriffin tähdestä. Loppua lähestyttäessä koston etiikka myös kyseenalaistetaan.

Likainen Harry -kokoelma (5 erillistä julkaisua)

Keskiviikko, Heinäkuu 23rd, 2008

20080712-dirty-harry.jpg20080715-magnum-force.jpg

20080716-enforcer.jpg

20080718-sudden-impact.jpg

20080721-dead-pool.jpg

LIKAINEN HARRY -KOKOELMA. USA, pääosassa Clint Eastwood, teräväpiirtomasteroitu, DD 5.1, Dvd ja blu-ray.
LIKAINEN HARRY: kahden levyn erikoisjulkaisu (Dirty Harry), 1971, O: Don Siegel, Richard Schickelin kommenttiraita, liitedokumentit: Dirty Harry’s Way (1971), Dirty Harry: the Original (2001), Haastattelugalleria (2008), The Long Shadow of Dirty Harry (2008), Clint Eastwood: The Man from Malpaso (1993), 1:2,40, pääkuva 98 min
MAGNUM .44: deluxe-julkaisu (Magnum Force), 1973, O: Ted Post, John Miliusin kommenttiraita, liitedokumentit A Moral Right: The Politics of Dirty Harry (2008), The Hero Cop: Yesterday and Today (1973), 1:2,40, pääkuva 117 min
MURSKAAJA: deluxe-julkaisu (The Enforcer), 1976, O: James Fargo, ohjaajan kommenttiraita, liitedokumentit The Business End: Violence in Cinema (2008), Harry Callahan / Clint Eastwood: Something Special in Films (1976), 1:2,40, pääkuva 92 min
RATKAISEVA ISKU: deluxe-julkaisu (Sudden Impact), 1983, O: Clint Eastwood, Richard Schickelin kommenttiraita, liitedokumentti The Evolution of Clint Eastwood (2008), 1:2,40, pääkuva 112 min
LIKAINEN HARRY JA MURHAPOOLI: deluxe-julkaisu (The Dead Pool), 1988, O: Buddy Van Horn, kommenttiraita (David Valdes, Jack N. Green), liitedokumentti The Craft of Dirty Harry (2008), 1:1,77, pääkuva 87 min
Warner Bros. 23.7.2008

Clint Eastwoodin Likainen Harry -sarja kuuluu Kummisedän tavoin niihin, joissa teräväpiirto-dvd:n laatu erottuu edukseen. Eastwood ja hänen kuvaajansa Bruce Surtees ja Jack N. Green suosivat oikeita tapahtumapaikkoja (sarja on varsinainen San Francisco -antologia), luonnonvaloa ja yökohtauksia, joissa kasvonpiirteitä tuskin erottaa, mistä Clintin graniittikasvojen teho ei tosin kärsi. Käsitykset elokuvien kuvallisesta karkeudesta voi unohtaa, sillä päin vastoin Clint kuuluu perfektionisteihin.

Warner Bros. antaa suosikkisarjalle luksuskohtelun. Runsaat liitedokumentit ovat tosin puolivillaisia, ja samat näytteet toistuvat kyllästymiseen asti, mutta joukossa on merkittävä The Evolution of Clint Eastwood, ja kommenttiraidat, varsinkin Richard Schickelin, ovat korkeatasoisia.

Likainen Harry esitteli myyttisen 1970-luvun antisankarin, jossa ruumiillistui Taksikuskin ja Rambon tapaan amerikkalainen asehulluus. Jatko-osista pakkaa myllersivät kiehtovimmin kaksi elokuvaa, joissa Harry tapasi synkeät kaksoisolentonsa: Magnum .44, jossa Harry kohtaa asevaltaa ylistävän poliisipartion, ja Ratkaiseva isku, jossa usko oman käden oikeuteen tekee naisesta (Sondra Locke) sarjamurhaajan. Eastwood ei ole jämähtänyt suosikkihahmoonsa vaan romuttanut machomyyttiä, riistänyt väkivallalta hohteen ja laajentanut alaansa. Nyt on kuitenkin entistä helpompi nähdä, miten Eastwoodin kiehtova potentiaali oli piilevänä jo alkuperäisessä Likaisessa Harryssa, jonka rujo voima on myös kestänyt hyvin aikaa.