Archive for the ‘Ponti Carlo’ Category

Tohtori Zhivago (45-v-juhlajulkaisu) (2-blu-ray)

Keskiviikko, Kesäkuu 16th, 2010

2010.06.05.-Dr.-Zhivago

TOHTORI ZHIVAGO / Doktor Zjivago (Doctor Zhivago). USA / Italia 1965. TY: Carlo Ponti Cinematografica. TJ: Arvid Griffen. T: Carlo Ponti. O: David Lean. KS: Robert Bolt – Boris Pasternakin romaanista (1958). KU: Freddie Young  – Panavision – Metrocolor. LA: John Box. PU: Phyllis Dalton. M: Maurice Jarre. Ä: A.W. Watking. LE: Norman Savage. N: Omar Sharif (tri Juri Andrejevitsh Zhivago), Julie Christie (Lara Antipova), Geraldine Chaplin (Tonja Gromeko), Rod Steiger (Viktor Komarovski), Alec Guinness (kenr. Jevgraf Zhivago), Tom Courtenay (Pasha), Siobhan McKenna (Anna), Ralph Richardson (Aleksandr Gromeko), Rita Tushingham (tyttö), Klaus Kinski (Kostojed Amurski), Gerard Tichy (Liberius). Väri, 1080p 2,4:1, DTS-HD Master Audio 5.1, 199 min
Suom. tekstit / svenska texter.
BONUS: 1. levy: – Kommenttiraita (Omar Sharif, Rod Steiger, Sandra Lean, 2004). – Kaksiosainen 45-v-juhladokumentti Doctor Zhivago: A Celebration (2010), 40 min. 2. levy: – Liitedokumentti Näin tehtiin Tohtori Zhivago (Doctor Zhivago: The Making of a Russian Epic, O: Scott Benson, 1995) 60 min. – Kokoelma (2004) liitedokumentteja, lehdistöhaastatteluja ja Geraldine Chaplinin koekuvaus.
Warner Bros. Entertainment Finland 16.6.2010

Intiimin spektaakkelin mestari David Lean otti filmatakseen Nobel-palkitun Boris Pasternakin romaanin Tohtori Zhivago.  Traagisen rakkaustarinan tapahtumat sijoittuvat lähinnä vuosiin 1912-1921 – ensimmäisen maailmansodan, kahden vallankumouksen ja sisällissodan vuosiin. Päähenkilöitä ovat lääkäri-runoilija Juri Zhivago (Omar Sharif) ja hänen rakastettunsa Lara Antipova (Julie Christie). Käsikirjoittaja Robert Bolt lisäsi elokuvaan suojasään vuoteen 1956 sijoittuvan kehyskertomuksen, jossa tohtorin velipuoli, Tsheka-kenraali Jefgran Zhivago (Alec Guinness), etsii Jurin ja Laran suhteesta syntynyttä tytärtä (Rita Tushingham). GULAG-kuljetuksesta täpärästi pelastunut Juri on kuollut sydänkohtaukseen, ja Lara on murhattu Stalinin suurissa puhdistuksissa.

Tohtori Zhivago kuuluu kaikkien aikojen rakastetuimpiin elokuviin, mutta kriitikot ovat arvostelleet sitä tunteilevuudesta, kuvauksen postikorttiestetiikasta ja näyttelijätyön epätasaisuudesta. Elokuvan arvo on kuitenkin säilynyt korkeana senkin takia, että mahtavasta traagisesta aihepiiristä ei ole vielä tehty parempia suuren yleisön elokuvia. Elokuvan näyttelijäsuoritusten epätasaisuutta todistaa kylläkin se, että parhaan roolityön tekee Rod Steiger kyynisenä Komarovskina. Hän on eri vakuuttavuuden tasolla kuin romanttisen pääparin tulkitsijat.

Warnerin juhlajulkaisussa uutta on elokuvan teräväpiirtomasterointi ja uusi 40-minuuttinen liitedokumentti. Mukana ovat myös kaikki vuoden 2004 erikoisjulkaisun bonusmateriaalit kommenttiraitoineen.

Posted in Bolt Robert, Box John, Chaplin Geraldine, Christie Julie, Courtenay Tom, Guinness Alec, Jarre Maurice, Kinski Klaus, Lean David, McKenna Siobhan, Pasternak Boris, Ponti Carlo, Richardson Ralph, Sharif Omar, Steiger Rod, Tushingham Rita, Young Freddie | No Comments »

Paikka rakastavaisille

Keskiviikko, Joulukuu 2nd, 2009

20091127-amanti.jpg

PAIKKA RAKASTAVAISILLE / I skuggan av ett möte / A Place for Lovers (Amanti). Italia / Ranska 1968. TY: Compagnia Cinematografica Champion, Les Films Concordia. T: Arthur Cohn, Herschell Gordon Lewis, Carlo Ponti. O: Vittorio De Sica. KS: Brunello Rondi (tarina) – Julian Zimet, Peter Baldwin, Ennio De Concini, Tonino Guerra ja Cesare Zavattini. KU: Pasqualino De Santis. M: Manuel De Sica. ”A Place For Lovers” es. Ella Fitzgerald. N: Faye Dunaway (Julia), Marcello Mastroianni (Valerion). Väri, anamorfinen 1,85:1, DD 2.0 mono, 83 min
Italiankielinen alkuperäisversio. Suom. tekstit PrimeText International / svenska texter.
Atlantic Film 2.12.2009

Vittorio De Sican ohjaama Paikka rakastavaisille sai aikoinaan tyrmäävät arvostelut, eikä sitä liene Suomessakaan nähty sitten ensi-iltakierroksensa. Elokuva kertoo vakavasti sairaasta eronneesta amerikkalaisesta designerista Juliasta (Faye Dunaway), jolla on vain 10 päivää elinaikaa. Hän asettuu venetsialaiseen palatsiin ja kutsuu luokseen lempeän, varatun, rallitestiajajana toimivan Valerionin (Marcello Mastroianni), joka oli kerran ehdottanut hänelle tapaamista.

Valerion ei tunne Julian terveydentilaa ja kiusaantuu, kun he menevät hienostojuhliin, jotka näyttävät muuttuvan swinger-kutsuiksi. Mutta Julia seuraa Valerionia Monzaan. Upeita kuvausmiljöitä on löydetty myös Cortinasta ja Trevisosta. Jäähyväisten elokuva on sävyltään eleginen, ja Dunaway saa vapaasti ilmaista myös suruaan. Elämän hauraus ja onnen katoavuus ovat teemoja elokuvassa, joka päättyy avoimeen loppuun.

Posted in Cohn Arthur, De Santis Pasqualino, De Sica Manuel, De Sica Vittorio, Dunaway Faye, Fitzgerald Ella, Guerra Tonino, Lewis Herschell Gordon, Mastroianni Marcello, Ponti Carlo, Rondi Brunello, Yleinen, Zavattini Cesare, Zimet Julian | No Comments »

Avioliitto italialaisittain

Keskiviikko, Joulukuu 2nd, 2009

20091127-matrimonio-allitaliana.jpg

AVIOLIITTO ITALIALAISITTAIN / Giftas på italienska (Matrimonio all’italiana). Italia / Ranska 1964. T: Carlo Ponti. O: Vittorio De Sica. KS: Renato Castellani, Tonino Guerra, Leonardo Benvenuti, Piero De Bernardi – Eduardo De Filippon näytelmästä Filumena Marturano (1951). KU: Roberto Gerardi. M: Armando Trovajoli. N: Sophia Loren (Filumena Marturano), Marcello Mastroianni (Domenico Soriano). Väri, 1,85:1, DD 2.0 mono, 98 min
Suom. tekstit Janne Kemppainen / svenska texter.
Atlantic Film 2.12.2009

Avioliitto italialaisittain on edustava italialainen komedia siinä suhteessa, että aina ei ole varmaa, onko kyseessä komedia vai tragedia. Marcello Mastroianni esittää lieroa liikemiestä Domenicoa, jolla on kynäviikset ja aurinkolasit. Toisen maailmansodan pommitusten aikana napolilaisessa bordellissa hän kohtaa 17-vuotiaan Filumenan (Sophia Loren) ja pitää peliään tämän kanssa 20 vuotta avioliitosta laistaen. Juuri kun Domenico aikoo naida toisen naisen, Filumena huijaa tätä uskottelemalla olevansa kuolinvuoteellaan. Filumenan filunkiin kuuluu se, että hänellä on kolme aviotonta poikaa, joilla kullakin on eri isä.

Mastroianni ja Loren olivat italialaisen elokuvan suosikkipari. Kuhunkin elokuvaansa he toivat erilaisen sävyn. Tässä tragikomediassa skaala on laaja. Varsinkin Lorenin asteikossa on monta särmää, myös synkästä petetystä naisesta tuliseen pirttihirmuun. Elokuvassa on surullinen loppu, joka voi olla kuitenkin onnellinen, koska teeskentely on päättynyt, ja Filumena saa vihdoinkin itkeä vapautuneesti.

Kipakka elokuva yllättää pisteliäisyydellään ja sillä, että se ei loksahda vakiintuneisiin kaavoihin.

Posted in Castellani Renato, De Filippo Eduardo, De Sica Vittorio, Guerra Tonino, Loren Sophia, Mastroianni Marcello, Ponti Carlo, Trovajoli Armando, Yleinen | No Comments »

Kohtaaminen Roomassa

Keskiviikko, Syyskuu 2nd, 2009

20090830-una-giornata-particolare.jpg

KOHTAAMINEN ROOMASSA / En alldeles särskild dag (Una giornata particolare), Italia/Kanada (c) 1977 Compagnia Cinematografica Champion (Rooma). T: Carlo Ponti. O: Ettore Scola. KS: Mauricio Costanzo, Ruggero Maccari, Ettore Scola. KU: Pasqualino De Santis – Technicolor. M: Armando Trovajoli. N: Sophia Loren (Antonietta), Marcello Mastroianni (Gabriele), John Vernon (Emanuele). Väri, anamorfinen 1,85:1, mono, 104 min
Future Film 2.9.2009

Italialaisen elokuvan suuriin suosikkipareihin kuuluvat Marcello Mastroianni ja Sophia Loren tekivät yli kymmenen elokuvaa yhdessä. Yhteisiin elokuvin sisältyi ”vaaleanpunaisen realismin” komedioita 1950-luvulla ja satiirisen pistäviä ”commedia all’italiana” -merkkiteoksia 1960-luvulla.

Loren-Mastroianni-elokuvista yllättävin on Ettore Scolan ohjaama Kohtaaminen Roomassa. Elokuvan nimi viittaa kahteen asiaan: ensinnäkin Adolf Hitlerin ja Benito Mussolinin kohtaamiseen 1930-luvulla. Ja toiseksi siihen, että vainottu homoseksuaalinen lehtimies Gabriele (Mastroianni) kohtaa samana päivänä pihan vastakkaisessa talossa asuvan harmaantuneen ja uupuneen kotirouvan Antoniettan (Loren).

Kumpikin italialainen suosikkitähti saa tilaisuuden näytellä tässä tarinassa vastoin kliseemäisen tähtikuvansa odotuksia.

Scola näyttää arkipäiväisen ankeuden ja jokapäiväisen sorron todellisuuden Mussolinin Italiassa.

Pasqualino De Santis toteutti elokuvan poikkeuksellisen värimaailman hillityllä, harmaasävyisellä paletilla. Dvd perustuu restauroituun laitokseen, ja se tekee omaperäiselle värimaailmalle oikeutta.

Posted in De Santis Pasqualino, Loren Sophia, Mastroianni Marcello, Ponti Carlo, Scola Ettore, Trovajoli Armando, Vernon John, Yleinen | No Comments »

Paramount Collection (12 erillistä levyä)

Keskiviikko, Marraskuu 15th, 2006

Paramount laidasta laitaan

LAIN VARTIJA (Detective Story), USA 1951, ohjaus: William Wyler, pääosissa: Kirk Douglas, Eleanor Parker, 1:1,33, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

NORSUPOLKU (Elephant Walk), USA 1954, ohjaus: William Dieterle, pääosissa: Elizabeth Taylor, Peter Finch, Dana Andrews, 1:1,33, mono, 98 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa: Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

SKANDAALIPRINSESSA (A Breath of Scandal), Italia/Itävalta/USA 1960, ohjaus: Michael Curtiz, pääosissa: Sophia Loren, Maurice Chevalier, John Gavin, 1:1,85, mono, 94 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HATARI! (Hatari!), USA 1962, ohjaus: Howard Hawks, pääosissa: John Wayne, Elsa Martinelli, 1:1,78, mono, 151 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus: Martin Ritt, pääosissa: Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

PALAAKO PARIISI? (Paris brûle-t-il? / Is Paris Burning?), Ranska/USA 1966, ohjaus: René Clément, pääosissa: Gert Fröbe, Orson Welles, suuri tähtikaarti, mustavalkoinen 1:2,35, DD 5.1, 159 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

OI! MIKÄ IHANA SOTA. ERIKOISJULKAISU (Oh! What a Lovely War), Iso-Britannia 1969, ohjaus: Richard Attenborough, pääosissa: John Mills, Susannah York, suuri tähtikaarti, 1:2,35, mono, 138 min, mukana ohjaajan kommenttiraita, kolmiosainen dokumentti elokuvan teosta ja kirjanen. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

KERRAN KIRKKAANA PÄIVÄNÄ (On a Clear Day You Can See Forever), USA 1970, ohjaus: Vincente Minnelli, pääosissa: Barbra Streisand, Yves Montand, 1:2,35, DD 5.1, 124 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

LOKKI JOONATAN (Jonathan Livingston Seagull), USA 1973, ohjaus: Hall Bartlett, elämänkatsomuksellisella vuoropuhelulla varustettu luontodokumentti, 1:2,35, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

HINTAAN MIHIN HYVÄNSÄ (Hustle), USA 1975, ohjaus: Robert Aldrich, pääosissa: Burt Reynolds, Catherine Deneuve, 1:1,85, mono, 115 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

YRITETÄÄN YHDESSÄ, ALOITETAAN ALUSTA (Starting Over), USA 1979, ohjaus: Alan J. Pakula, pääosissa: Burt Reynolds, Candice Bergen, Jill Clayburgh, 1:1,85, mono, 101 min Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

Paramount on niitä suuria vanhoja jenkkiyhtiöitä, jotka julkaisevat tuotantoaan laajasti huipputasoisina dvd-julkaisuina. Useat elokuvista on julkaistu Paramount Collection -tunnuksella. Mukana on myös muiden yhtiöiden ja myös eurooppalaista tuotantoa, jota Paramount levittää. Joukossa on sekä helmiä että erikoisuuksia.

Lain vartija (1951) kuuluu niihin William Wylerin iskeviin, persoonallisiin elokuviin, joita hän teki vallitsevia makuodotuksia uhmaten toisen maailmansodan jälkeen. Elokuvassa ei vaivauduta peittämään sitä, että se perustuu Sidney Kingsleyn näytelmään. Ajan, paikan ja toiminnan ykseys (päivä poliisipiirissä New Yorkissa) on tarinan rajoitus ja voima. Elokuva oli yksi niistä aikansa rikkinäisen poliisin muotokuvista, joista kulkee suora yhteys nykypäivän tv-poliisisarjoihin. Kirk Douglas esittää ylipaineeseen joutuvaa poliisia ja Eleanor Parker hänen vaimoaan, jolla on salaisuus. Jännitteet kiihtyvät hurjaan loppuratkaisuun. Lee Garmesin mustavalkoisena kuvaama elokuva tarjotaan teknisesti esikuvallisena laitoksena.

Norsupolku (1954) oli Elizabeth Taylorin ympärille rakennettu tähtielokuva. Brittityttö lähtee parin viikon seurustelun jälkeen teeplantaasin isännän (Peter Finch) rouvaksi Ceylonin, nykyisen Sri Lankan, ylängöille. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä riesaa tuottavat yläluokan omituiset tavat pyöräpooloineen ja koleraepidemia sekä ennen muuta kuolleen vanhan isännän aavemainen muisto. Lopulta pillastunut norsulauma murskaa jalkoihinsa mahtavan kartanon, joka on rakennettu ikiaikaisen norsupolun päälle. Kirous koituu siunaukseksi, sillä uusi, parempi elämä voi nyt alkaa.

Hätävalhe (1958) on rakennettu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarisman varaan. Keskinäinen kemiahan oli kuolemattomasti testattu jo Alfred Hitchcockin elokuvassa Notorious. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä mitään lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen.

Paketin vaatimattominta antia on Skandaaliprinsessa (1960), Carlo Pontin (1912-2007) tuottama Sophia Loren -tähtielokuva, joka sijoittuu sadan vuoden takaiseen keisarilliseen Itävalta-Unkariin. Vaikka ohjaajana on Budapestissa 1886 syntynyt Michael Curtiz, joka kuului itävaltalaisen elokuvan varhaisiin jättiläisiin, elokuvasta puuttuu henkevyys ja tyyli, eikä se milloinkaan nouse komeiden tuotannollisten puitteidensa yläpuolelle. Isää esittää Maurice Chevalier, mikä tuo mieleen, että 30 vuotta aikaisemmin Ernst Lubitsch hallitsi tällaiset keisariajan komediat, joissa Chevalier näytteli ensirakastajaa. Pökkelömäinen John Gavin ei tunnu hetkeäkään kiinnostuneelta ensirakastajan osastaan. 1960-luvulla Hollywood oli henkitoreissaan, ja Curtizin kaltaiset veteraanit tekivät viimeisiä elokuviaan suunnattomilla budjeteilla.

Myös Howard Hawks alkoi olla pihalla, vai pitäisikö sanoa savannilla. Kepeä Hatari (1962) kertoo villieläimiä eläintarhoille pyydystävästä tiimistä Tanganjikassa. Pomona huseeraa John Wayne, ja mukana ovat Hardy Krüger, Elsa Martinelli, Red Buttons, Gérard Blain, Michèle Girardon sekä Bruce Cabot, joka oli jo alkuperäisessä King Kongissa villieläinten perässä. Waynea on vaikea ottaa tosissaan nuoren neidon rakkauden kohteena, mutta toiminnan ja irrottelun kuvaus kiehtoo, ja musiikin loi Henry Mancini (”Baby Elephant Walk”).

Ranskalais-amerikkalainen Palaako Pariisi? (1966) kuului aikansa suuriin omnibus-elokuviin, joissa historian käännekohtaa seurataan monitarinaisena mosaiikkina kymmenien huipputähtien miehittäessä rooleja. Elokuva olikin ranskalaisten vastaus Darryl F. Zanuckin jättiläiselokuvalle Atlantin valli murtuu (1962), joka käsitteli Normandian maihinnousua. Tässä René Clémentin suurtyössä teemana ovat natsimiehityksen viimeiset vaiheet Pariisissa Hitlerin annettua määräyksen polttaa Pariisi ennemmin kuin luovuttaa se liittoutuneille.

Valtava tähtikaarti oli mukana myös brittielokuvassa Oi! Mikä ihana sota (1969). Richard Attenborough oli näyttelijä- ja tuottajaveteraani esikoisohjaajaksi ryhtyessään. Hanke, ensimmäistä maailmansotaa kuvaava musikaali, kuulostaa kummalta, mutta sillä oli kymmenen vuoden kypsymisaika, musikaali oli saanut suuren näyttämösuosion, ja näyttelijä John Mills ja kirjailija Len Deighton kehittelivät sille elokuvallisen ratkaisun. Tekijänoikeudellisista syistä suurelokuvaa oli kauan vaikea nähdä ennen loisteliasta dvd-laitosta, jossa on perinpohjaiset lisäaineistot. Eksentrinen elokuva availee ovia brittiläiseen luonteeseen, se on kuvaamansa aikakauden musiikillinen antologia ja myös hippiaikakauden tuote kuolemaa symbolisoivine punaisine unikoineen.

Ohjaajiin, jotka olivat eksyksissä uuden Hollywoodin aikakaudella, kuului Vincente Minnelli. Hänen toiseksi viimeinen elokuvansa Kerran kirkkaana päivänä (1970) perustuu Alan Jay Lernerin näytelmään. Yves Montand esittää psykologia, jonka apuun turvautuu Barbra Streisand halutessaan vapautua tupakkariippuvuudestaan hypnoosilla. Hypnoosi paljastaa naisesta yllättäviä rinnakkaisia persoonallisuuksia, joista erääseen Montand rakastuu. Tarina tarjoaa tilaisuuksia psykedeelisiin kuvatehosteisiin, ja vastakulttuurillista särmää tarjoaa Barbran veljeä esittävä Jack Nicholson. Muodonmuutosten aiheessa on kiinnostavia yhtymäkohtia kirjailijan muihin musikaaliaiheisiin (Lumottu laakso, My Fair Lady), mutta parasta julkaisussa on sen loistelias värimasterointi, joka tekee oikeutta ohjaajan kiinnostukselle uusiin kuvamaailmoihin.

Lokki Joonatan (1973) on Hall Bartlettin kunnianhimoinen elokuva, joka perustuu amerikkalaisen Richard Bachin filosofiseen suosikkikirjaan. Kirja on tehnyt syvän vaikutuksen lukijoihin Suomessakin jo useassa polvessa, ja suomennoksen uusin painos on otettu 2006. Kirja kuuluu niihin, joita on ”mahdoton filmata”. Eksistentialistinen lokkitarina kertoo laumasta itsenäistymisestä, omien rajojen kokeilusta, törmäyksestä mahdottoman haasteen edessä, ja viisastumisesta kokemuksen kautta. Ihmishahmoja ei kuvassa näy, ja luontokuvaus on huikeaa, mutta Neil Diamondin lauluista voi olla monta mieltä, eikä ihmisäänen yhdistäminen pokerinaamaisiin lokkeihin vakuuta. Ihmisajattelun kytkeminen elämiin onkin ollut kunnianhimoisimpien eläimiä kuvaavien elokuvien ongelma Maija Mehiläisestä Pingviinien matkaan. Tämä on elokuva, jonka olisi suonut luottavan enemmän kuviinsa.

Hintaan mihin hyvänsä (1975) on Robert Aldrichin ohjaajanuran viimeisen vuosikymmenen tuotantoa. Mielipiteet siitä vaihtelevat akselilla BOMB (Leonard Maltin) – mestariteos (Peter von Bagh). Mielestäni elokuva on siltä väliltä, ristiriitainen aikalaiskuvaus, jossa vanhan Hollywoodin maestro ammentaa mahdollisuuksista kuvata elämää rehellisemmin kuin Production Code edellisellä vuosikymmenellä salli. Los Angeles -tarinassa poliisin (Burt Reynolds) ja puhelintytön (Catherine Deneuve) suhteesta on syytä muistaa, että prostituutio Kaliforniassa on rikos, ja suhde on siksi koko ajan vailla tulevaisuutta. Poliisipomo (Ernest Borgnine) kiusaakin Burtia uhkaamalla pidättävänsä Deneuven jouluaattona ja luovuttamalla tämän rekkalesbojen häkkiin. Pornografian maailmaan kytkeytyvässä rikostutkimuksessa on yhteyksiä Paul Schraderin muutamaa vuotta myöhemmin tekemään Hardcoreen (1979), alkutilannetta myöten juonikuviossa on samaa kuin Vares-seikkailussa V2 – jäätynyt enkeli (2007), ja umpikujaan joutuneen poliisin ratkaisu on periaatteessa yhtä kuin Kirk Douglasin yllämainitussa Lain vartijassa.

Yritetään yhdessä, aloitetaan alusta (1979) on toinen elokuva, jossa Burt Reynolds on parhaimmillaan. Toimintaelokuvien machomuotista poiketen hän sai tilaisuuden osoittaa olevansa hyvä, monipuolinen ja herkkäkin näyttelijä, näin Aldrichilla ja myös tässä Alan J. Pakulan ohjaamassa elokuvassa, joka perustuu Dan Wakefieldin romaaniin. Siihen asti televisiossa arvostettua työtä tehnyt James L. Brooks (Hellyyden ehdoilla, Elämä on ihanaa) teki siinä elokuvadebyyttinsä tuottaja-käsikirjoittajana. Tarina kertoo eronneesta miehestä, jonka on vaikea unohtaa vaimoaan (Candice Bergen), vaikka hän kohtaakin melko pian uuden kiinnostavan naisen (Jill Clayburgh). Kipu, suru ja huumori vuorottelevat aikuista katsojaa kirpaisevassa ihmissuhde-elokuvassa. Eroterapiaryhmäkin kuuluu aiheisiin teoksessa, joka on itsessään ”leffaterapiaa” Mikael Saarisen tarkoittamalla tavalla.

Posted in Aldrich Robert, Andrews Dana, Attenborough Richard, Bach Richard, Bartlett Hall, Bergen Candice, Bergman Ingrid, Bloom Claire, Brooks James L., Burton Richard, Cabot Bruce, Chevalier Maurice, Clayburgh Jill, Clément René, Curtiz Michael, Deighton Len, Deneuve Catherine, Diamond Neil, Dieterle William, Donen Stanley, Douglas Kirk, Finch Peter, Fröbe Gert, Garmes Lee, Gavin John, Grant Cary, Hawks Howard, Kingsley Sidney, Krüger Hardy, Lerner Alan Jay, Loren Sophia, Mancini Henry, Martinelli Elsa, Mills John, Minnelli Vincente, Montand Yves, Nicholson Jack, Pakula Alan J., Parker Eleanor, Ponti Carlo, Reynolds Burt, Ritt Martin, Streisand Barbra, Taylor Elizabeth, Wayne John, Welles Orson, Werner Oskar, Wyler William, Yleinen, York Susannah | No Comments »