QUEIMADA / Burn! / Queimada (Queimada). Italia / Ranska © 1968 PEA – Produzioni Europee Associate S.a.S. Ensiesitysvuosi 1969. T: Albert Grimaldi. O: Gillo Pontecorvo. KS: Franco Solinas, Giorgio Arlorio. KU: Marcello Gatti, Giuseppe Ruzzolini. LA: Sergio Canevari (production design), Piero Gherardi (art direction). LA: Marilù Carteny. Ehostus: Mauro Gavazzi. Hiukset: Anna Graziosi. M: Ennio Morricone. M johto: Bruno Nicolai. LE: Mario Morra. KP: Cartagena (Bolívar, Kolumbia), Marrakesh (Marokko), Rooma. N: Marlon Brando (Sir William Walker), Evaristo Márquez (José Dolores), Norman Hill (Shelton), Thomas Lyons (kenr. Alonso Prada), Renato Salvatori (Teddy Sanchez), Cicely Browne (Lady Bella). Väri, 1,66:1, DD monomix, [alkuperäinen kesto 132 min] tämä dvd 25 fps: 107 min
[Alkuperäisversio italiankielinen], tämä dvd on englanninkielinen. Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film (MGM) 22.9.2010
Queimada tarkoittaa ”poltettua”.
Italialaiset Gillo Pontecorvo ja Franco Solinas olivat poliittisen elokuvan erikoismiehiä, ja Queimada oli heidän korkean profiilin elokuvansa siirtomaavallan historiasta. Elokuvassa on oikeiden henkilöiden nimiä ja tapahtumia, mutta tarina on fiktiivinen yhdistelmä 1800-luvun tapahtumista. Marlon Brando esittää huipputason palkkasoturia William Walkeria, joka tulee brittihallinnon palkkaamana pienelle Karibianmeren saarelle lietsomaan orjaväestöä kapinaan portugalilaisia isäntiään vastaan. Kapina onnistuu, mutta britit pystyttävät saarelle edellistäkin pahemman riistohallinnon, ja Brandon innoittama kapinakenraali José Dolores (Evaristo Márquez) jatkaa taistelua uusia sortajia vastaan, sillä Walker on juonittelunsa yhteydessä antanut hänelle lannistumattoman ylpeyden ja itsenäisyydenhalun. 10 vuotta myöhemmin Brando palaa saarelle, nyt sokeriruokoyhtiön palkkalistoilla… Taistelu kärjistyy tuhoavaksi, ja selviää, miksi elokuvan nimi tarkoittaa ”poltettua”.
En ollut nähnyt Queimadaa sen alkuperäisen elokuvateatterikierroksen jälkeen. Fiktiivinen poliittinen tarina herättää nyt myös monitahoisia ajankohtaisia mielleyhtymiä. Brando esittää elokuvassa korskean ja valheellisen imperialistin perikuvaa, kuitenkin kiinnostavan ristiriitaisesti, ja hänen viimeisessä tapaamisessaan José Doloresin kanssa hänen silmissään näkyy menetyksen ja pettymyksen tuska.
Elokuvaa on ollut pitkään vaikea nähdä, mutta siitä on restauroitu alkuperäinen pitkä italiankielinen versio. Suomeksi on nyt julkaistu lyhyt englanninkielinen versio (sama kuin aikoinaan elokuvateatterikierroksellakin), eikä julkaisun kuvallinen laatu ei ole juuri vsh-tasosta poikkeava. Paremman puutteessa Queimada on näinkin näkemisen arvoinen.
