Archive for the ‘Plowright Joan’ Category

Kohtalokkaat numerot (Drowning by Numbers)

Torstai, Huhtikuu 23rd, 2009

20090723-drowning-by-numbers-2.jpg20090723-drowning-by-numbers-1.jpg

KOHTALOKKAAT NUMEROT (Drowning by Numbers). Iso-Britannia / Alankomaat (c) 1988 Allarts / Drowning by Numbers BV. T: Kees Kasander, Denis Wigman. O+KS: Peter Greenaway. KU: Sacha Vierny. M: Michael Nyman. Mozart: Sinfonia concertante viululle, alttoviululle ja orkesterille K354. N: Joan Plowright (äiti, Cissie Colpitts 1), Juliet Stevenson (tytär, Cissie Colpitts 2), Joely Richardson (tyttärentytär, Cissie Colpitts 3), Bernard Hill (oikeuslääkäri Madgett), Jason Edwards (oikeuslääkärin poika Smut), Bryan Pringle (Cissie 1:n mies Jake), Trevor Cooper (Cissie 2:n mies Hardy), David Morrissey (Cissie 3:n mies Bellamy), John Rogan (Gregory), Paul Mooney (Teigan), Jane Gurnett (Jaken rakastajatar Nancy). Väri, 1,33:1, DD, 119 min
Suomennos: L. Sopenlehto
Pan Vision (Atlantic Film) 23.4.2009

Peter Greenaway on elokuvaohjaaja, jolle tarinankerronta on sivuseikka, mutta muodon vuoksi joissakin hänen elokuvissaan on juonikin mukana. Joskus on lupa lainata suoraan dvd-kansitekstiä: ”Eräänä päivänä Cissie Colpittsin pinna palaa, ja hän hukuttaa päättäväisesti jatkuvasti uskottoman miehensä kylpyammeeseen. Tämän rohkean teon inspiroimana myös tytär ja tyttärentytär päättävät, että heidänkin miehensä tulisi saada sama kostea kohtalo. Rikosten salaamiseksi naiset tarvitsevat apua kaupungin oikeuslääkäriltä, joka on aina ollut naisten apuna. Kysymys kuuluukin, kuinka kauan hän itse selviää pää vedenpinnan yläpuolella”. Näin on, mutta kaikki tämä on elokuvassa hieman yhdentekevää. Toinen kansiteksti kertoo enemmän, ja se on suositus ”Synkän englantilaisen farssin ystäville… ja mahdollisesti psykopaateille!”

Enemmän elokuvan sisällöstä kertoo säveltäjä Michael Nymanin soundtrack-albumin kappaleluettelo: 1. Trysting Fields, 2. Sheep and Tides, 3. Great Death Game, 4. Drowning by Number 3, 5. Wheelbarrow Walk, 6. Dead Man’s Catch, 7. Drowning by Number 2, 8. Bees in Trees, 9. Fish Beach, 10. Wedding Tango, 11. Crematorium Conspiracy, 12. Knowing the Ropes ja 13. Endgame.

Tähän voisi vielä lisätä, että elokuvassa pelataan myös pelejä nimiltään Dawn Card Castles, Flights of Fancy (eli Reverse Strip Jump), Hangman’s Cricket ja The Hare and Hounds. Tässä elokuvassa kaikki on leikkiä, murhakin.

Kuvaleikki alkaa pienen tytön laskiessa sata tähteä ja lukiessa niiden nimet. Elokuvakin etenee numeroittain ykkösestä numeroon sata, joka nähdään lopussa kohtalokkaan veneen kyljessä.

Kuvaaja Sacha Vierny (1919-2001) oli Alain Resnais’n ja Luis Buñuelin suosima mestari, josta tuli sittemmin Greenawayn pääkuvaaja. Kuvauspaikka oli Southwold Itä-Englannin Suffolkissa Pohjanmeren rannalla. ”Tuuli käy heidän ylitseen” jatkuvasti, ja luonnonvalo ja tähtitaivas saavat erikoista hohtoa. Omenat, torakat, vesi, ateriointi, jätteet, ilotulitus ja kukkien terälehdet ovat Greenawayn tuttuja kuva-aiheita. Upeita alastomia vartaloitaan esittelevät uhkea Jane Gurnett ja hoikka nuori Joely Richardson.

Joan Plowright, Juliet Stevenson ja Joely Richardson ovat eturivin näyttelijöitä, joiden substanssi olisi suurempi kuin mihin elokuvan pinnallinen leikki antaa mahdollisuuksia. Elokuva jää ohueksi, koska kertomuksesta on eliminoitu omantunnon käsite. Siksi Kohtalokkaat numerot jättää myös välinpitämättömäksi, niin kiehtova kuin se kuvallisesti ja musiikillisesti onkin.

Vapauden voitto

Perjantai, Huhtikuu 3rd, 2009

20090412-revolution-1985.jpg

VAPAUDEN VOITTO (Revolution). Iso-Britannia/Norja (c) 1985 Goldcrest Revolution Ltd. T: Irwin Winkler. O: Hugh Hudson. N: Al Pacino, Donald Sutherland, Nastassja Kinski, Joan Plowright. Väri, anamorfinen 1,77:1, Dolby stereo 2.0, 121 min
Nordisk Film 3.4.2009

Vapauden voitto oli sellainen floppi, että se horjutti paitsi Goldcrest Films -tuotantoyhtiötä myös koko brittiläistä elokuvatuotantoa. Ohjaaja Hugh Hudsonin (Tulivaunut, Greystoke) nousukiitoinen ura kariutui, eikä supertähti Al Pacino tehnyt elokuvaa neljään vuoteen.

Yhdysvaltain vapaussodasta on tehty hämmästyttävän vähän elokuvia. D.W. Griffithin Amerikka (1924), John Fordin Liekehtivä erämaa (1939) ja Robert Stevensonin Salaliiton sankarit (Johnny Tremain, 1957) kuuluvat niihin harvoihin, joita yhä esitetään.

Pohjois-Amerikan 13 brittisiirtokunnan vallankumoussota britti-imperiumia vastaan alkoi 1775, Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus annettiin 4.7.1776, vuonna 1777 sota laajeni kansainväliseksi, ja kaikkiaan sota kesti monivaiheisena kahdeksan vuotta.

Robert Dillonin käsikirjoitukseen perustuvassa historiallisessa eepoksessa ei nähdä George Washingtonia eikä muita suurmiehiä. Näkökulmana on ruohonjuuritaso, tavallisen turkispyytäjän Tom Dobbin (Pacino) tempautuminen tapahtumiin vasten tahtoaan, aluksi niin, että hänen arvokas veneensä pakkolunastetaan sotavoimille. Hänen neljästä pojastaan vain yksi, Ned (Dexter Fletcher), on elossa, ja kun tämä pakko-otetaan sotaväkeen, isä seuraa perässä.

Tom Dobb kohtaa tuon tuostakin kapinallisen aristokraattisen toryneidon Daisy McConnahayn (Nastassja Kinski). Nedin jouduttua isästä erilleen poika joutuu sadistisen englantilaisen sotilasmestarin (Donald Sutherland) käsiin. Elokuvan koskettavin jakso on se, missä isä hoitaa henkihieverissä olevaa poikaansa. Puoli vuotta kestävän toipumisen jälkeen nähdään otsikko Valley Forge: kärsimyksen aallonpohja ja nousun alku vallankumouksellisille sotajoukoille. Seuraava etappi: Philadelphia, brittiläisen imperiumin tukikohta n:o 2 Lontoon jälkeen, tulee vapaussoturien käsiin. Kolme vuotta myöhemmin: Yorktown, sodan ratkaiseva piiritys ja taistelu vuonna 1782.

Vapauden voitto on spektaakkeli, jossa on upeita ja näyttäviä kohtauksia, mutta sen elokuvallinen kulku on töksähtelevää. Teos ei ole tosin kuitenkaan se katastrofi, jollaiseksi kriitikot ovat sen liioittelevasti leimanneet. Se kuuluu pikemminkin niihin syntipukkeihin, joista on tullut ”vapaata riistaa” kaikille niille ilkeyksille, joita ei syystä tai toisesta haluta muihin elokuviin kohdistaa.

35 mm:n Super Techniscope -filmille kuvattua teosta esitettiin myös 70 mm:n levennyskopioina. Kuvaus (Bernard Lutic) ja lavastus (Assheton Gorton) on ensiluokkaista. Tarjolla on kuitenkin ilmeisesti valitettavasti vuoden 2002 dvd-masterointi, joka ei vedä vertoja tämän päivän parhaalle tasolle.

(lisää…)