”Voi kiljuvat kissanpennut”
PEKKA JA PÄTKÄ NEEKEREINÄ / Träskalle och Stumpen som negrer. Suomi 1960. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Aarne Tarkas. KS: Reino Helismaa – Ola Fogelbergin sarjakuvan henkilöhahmoista. KU: Olavi Tuomi, Osmo Harkimo. M: Toivo Kärki. ”Liian paljon rahaa”. N: Esa Pakarinen (Pekka Puupää), Masa Niemi (Pätkä), Siiri Angerkoski (Justiina Puupää), Armas Jokio (talonmies Pikkarainen), Anja Hatakka (Sirpa Lahtinen), Toivo Mäkelä (tohtori Pujoparta), Tommi Rinne (Ville Tinttinen), Pentti Irjala (päätoimittaja Körmy), Pentti Viljanen (ravintolanjohtaja Kolperi), Maija Karhi (tietokirjailija), Ossi Elstelä (Pullapitko Oy:n johtaja), Eila Pellinen (koelaulaja), Eila Pienimäki (iskelmälaulajatar), Solmu Mäkelä (taikuri). Mustavalkoinen, 1:1,33, mono, 73 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 16.5.2008
Pekka- ja Pätkä -sarjan 13. ja viimeisessä elokuvassa Pekka ja Pätkä neekereinä ohjaajaksi vaihtui Aarne Tarkas ja käsikirjoittajaksi Reino Helismaa. Tutut esiintyjät, Esa Pakarinen, Masa Niemi ja Siiri Angerkoski olivat vielä vankasti rooleissaan. Ajan hengessä elokuvassa mennään tv-parodiaan, kun Finnovision, Eurovision ja Russovision rinnalle on vireillä Fenno & Pätkävisio. Antennin toimintaa häiritsee linnunpesä, ja talonmies Pikkarainen (Armas Jokio) käy sitä hätistelemään pyssy kädessä. Oy Suomen Yleistöllöttimen ympärille kehitellään kaikenlaista kohellusta. Pullapitko Oy sponsoroi tietokilpailua, jonka lomassa joudutaan kuulemaan mainosrunoilua ”Kun kerrankin pullaamme haukkaatte, niin uutta jo ostamaan laukkaatte”.
Sketsimäisessä elokuvassa nähdään niin Solmu Mäkelän taikatemppuja kuin elokuvan nimen mukaisesti Pekka ja Pätkä viidakon murjaaneina. Hätkähdyttäviä mielleyhtymiä tuo elokuvassa nähty ”moonwalk”.
Hätäisessä kohelluksessa tuotantoarvot ovat kohdallaan. Kuvaajina ovat Olavi Tuomi ja Osmo Harkimo ja säveltäjänä Toivo Kärki. Eila Pienimäki laulaa ”Rakkauden arvoituksen” ja Eila Pellinen ”Mustalaistrumpetin”. Pekka ja Pätkä itse esittävät rallin ”Liian paljon rahaa”. Sivurooleissa vilisee vaikka millä mitalla mielenkiintoisia kasvoja.
Elokuva jää historiaan varhaisena, joskin huterona tv-parodiana. Mikä harmi, ettei kaikesta tästä lahjakkuudesta syntynyt sen parempaa. Sarjan päätös siihenastisessa muodossaan oli väistämätöntä, sillä Masa Niemi kuoli tammikuussa 1960.
Dvd on kuvalaadultaan hyvä.
