Archive for the ‘Penn Sean’ Category

Jack Nicholson (kolme boksia)

Keskiviikko, Huhtikuu 11th, 2007

Jack Nicholson laidasta laitaan

JACK NICHOLSON CLASSICS I (kolme levyä)
RAJUT KUVIOT (Five Easy Pieces), USA 1970, ohjaus Bob Rafelson, pääosissa Jack Nicholson, Karen Black, Susan Anspach, 1:1,85, DD mono, 95 min
VAIN UNELMILLA ON SIIVET (The King of Marvin Gardens), USA 1972, ohjaus Bob Rafelson, pääosissa Jack Nicholson, Bruce Dern, Ellen Burstyn, 1:1,85, DD mono, 109 min
SAATTOKEIKKA (The Last Detail), USA 1973, ohjaus Hal Ashby, pääosissa Jack Nicholson, Otis Young, Randy Quaid, 1:1,85, DD mono, 100 min
Universal Finland 10.1.2007

JACK NICHOLSON CLASSICS II (kolme levyä)
KUNNIAN MIEHIÄ (A Few Good Men), USA 1992, ohjaus Rob Reiner, pääosissa Jack Nicholson, Tom Cruise, Demi Moore, Kevin Bacon, 1:2,35, 138 min
WOLF (Wolf), USA 1994, ohjaus: Mike Nichols, pääosissa Jack Nicholson, Michelle Pfeiffer, James Spader, 1:1,85, 125 min
ELÄMÄ ON IHANAA (As Good As It Gets), USA 1997, ohjaus James L. Brooks, pääosissa Jack Nicholson, Helen Hunt, 1:1,85, 139 min
Universal Finland 11.4.2007

JACK NICHOLSON COLLECTION (kolme levyä)
YKSI LENSI YLI KÄENPESÄN (One Flew Over the Cuckoo’s Nest), USA 1975, ohjaus Milos Forman, pääosissa Jack Nicholson, Louise Fletcher, 1:1,85, DD 5.1, 129 min
MARS HYÖKKÄÄ (Mars Attacks!), USA 1996, ohjaus Tim Burton, pääosissa Jack Nicholson, Glenn Close, Annette Bening, 1:2,35, DD 5.1, 106 min
KUNNIASANALLA (The Pledge), USA 2001, ohjaus Sean Penn, pääosissa Jack Nicholson, Robin Wright Penn, 1:2,35, DD 5.1, 123 min
Warner Bros. 24.1.2007

Jack Nicholson on vahvasti esillä kevään 2007 dvd-tarjonnassa.

Nicholson koki läpimurtonsa 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa uuden Hollywoodin vastakulttuuritähtenä ja antisankarina. Tuota puolta korosti vahvasti ohjaaja Bob Rafelson. Rajuissa kuvioissa (1970) Nicholson esitti sivistyneistökodin kapinallista, joka on pettynyt maailmaan mutta ehkä eniten itseensä. Hänellä oli ollut jo lapsena pianistin lahjakkuutta, mutta hän tuhlasi sen helpoimpiin kappaleisiin. Tunnetta? Sitä ei ollut. Matka suuntautuu Kaliforniasta pohjoiseen, Washingtonin osavaltioon, Kanadan rajalle, ja lopussa vieläkin pohjoisemmaksi, ”missä on helvettiäkin kylmempää”.

Elokuvassa Vain unelmilla on siivet (1972) Nicholson on kuunnelmakirjailija, ja elokuva alkaa pitkällä radiokertomuksella. Kirjailija on huumoriton veikko, ja Nicholson saa kerrankin synkistellä vapaasti. Tarina kertoo siitä, miten hän kohtaa Atlantic Cityssä huliviliveljensä (Bruce Dern), jonka nerokkailla liikeideoilla ei ole todellisuuspohjaa, ja Sallyn (Ellen Burstyn), joka esittää muistettavan yksinpuhelun vanhenemisesta.

Hal Ashbyn ohjaamassa Saattokeikassa (1973) Nicholson vaihtaa taas hahmoa: hän on suulas ja nenäkäs merivoimien upseeri, joka saa virkaveljensä (musta Otis Young) kanssa komennuksen kuljettaa vankilaan pikkuvarkauksia tehnyt merisotilas (Randy Quaid). Käsikirjoittaja Robert Towne herätti aikoinaan huomiota värikkäällä ja rääväsuisella dialogillaan, joka istui Nicholsonin suuhun.

Jack Nicholson Classics II -boksi sisältää uudempaa tuotantoa: neuroottisen kirjailijan muotokuva James L. Brooksin elokuvassa Elämä on ihanaa (1997), sudeksi muuttuva kustannustoimittaja Mike Nicholsin elokuvassa Wolf (1994) ja merivoimien hirvittävä eversti Rob Reinerin Guantanamossa tapahtuneeseen murhaan liittyvässä oikeussalidraamassa Kunnian miehiä (1992).

Yksi lensi yli käenpesän (1975) oli yksi niistä elokuvista, joissa Nicholsonista tuli maailman tuntema supertähti. Ken Keseyn romaaniin perustuvan, Milos Formanin ohjaaman elokuvan kantava jännite on mielisairaalan ylihoitajan (Louise Fletcher) ja potilaan (Nicholson) välinen taistelu. Jättisuosikkielokuvassa minua on aina häirinnyt vaikeiden asioiden helppohintainen käsittelytapa. Elokuvan avutkin ovat kuitenkin kiistattomat näyttelijäensemblen omaperäisyyttä ja Haskell Wexlerin majesteetillista kuvausta myöten. Samassa kolmen levyn boksissa on mukana Sean Pennin terävä Friedrich Dürrenmatt -dekkari Kunniasanalla (2001), jossa aikamies Nicholsonilla on psykologisesti täysipainoinen rooli, sekä Tim Burton -hulluttelu Mars hyökkää (1996), jossa Nicholson on USA:n presidentti.

Ensimmäisellä Universalin boksilla, elokuvat ovat hyvin masteroituja. Warnerin boksilla Yksi lensi yli käenpesän ei ole parasta tasoa, vaikka siitä julkaistiin vuonna 2002 digitaalisesti masteroitu laitos tupla-dvd:nä, jonka ykköslevy sisältyy boksiin. Usein parhaista ja suosituimmista elokuvista on vaikeinta tuottaa hyvää uutta masteria, koska niiden originaaliaineistot ovat kuluneimpia. Niin on ehkä käynyt nytkin.

Vahvoja Nicholson-tulkintoja nähdään myös muilla kevään merkittävillä dvd-julkaisuilla. Elia Kazanin F. Scott Fitzgerald -filmatisoinnissa Viimeinen valtias (1976) Jack Nicholson esittää käsikirjoittajien röyhkeää vasemmistolaista ammattiyhdistyspomoa, joka saa Irving G. Thalbergia muistuttavan elokuvamogulin (Robert De Niro) tolaltaan. Warren Beattyn Punaisissa (1981) Nicholson esittää Eugene O’Neilliä, joka suhtautuu John Reedin (Beatty) ja Louise Bryantin (Diane Keaton) kommunistisiin aatteisiin torjuvasti. Nämä dvd:t on julkaissut Suomessa Paramount 21.2.2007.

Al Pacino

Keskiviikko, Tammikuu 10th, 2007

Pacinoa kootusti

AL PACINO CLASSICS (kolme levyä)
SERPICO – KADUN TIIKERI (Serpico), USA 1973, ohjaus Sidney Lumet, pääosissa Al Pacino, John Randolph, Barbara Eda-Young, 1:1,85, DD 2.0 stereo, 125 min
MYYNTITYKIT (Glengarry Glen Ross), USA 1992, ohjaus James Foley, pääosissa Al Pacino, Jack Lemmon, Alec Baldwin, Ed Harris, Alan Arkin, Kevin Spacey, Jonathan Pryce, 1:2,35, DD 2.0 stereo, 101 min
… JA OIKEUTTA KAIKILLE (… and justice for all), USA 1979, ohjaus Norman Jewison, pääosissa Al Pacino, Jack Warden, John Forsythe, Lee Strasberg, Christine Lahti, 1:1,85, DD mono, 115 min
Sony / Universal Finland 10.1.2007

CARLITO’S WAY / CARLITO’S WAY: RISE TO POWER: KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU
CARLITO (Carlito’s Way), USA 1993, ohjaus Brian De Palma, pääosissa Al Pacino, Sean Penn, Penelope Ann Miller, 1:2,35, DD 5.1, dokumentti The Making of Carlito’s Way (2002), pääkuva 138 min
CARLITO’S WAY: RISE TO POWER, USA 2005, ohjaus: Michael Bregman, pääosissa Jay Hernandez, Mario Van Peebles, Luis Guzmán, Michael Kelly, Sean Combs (P. Diddy), Giancarlo Esposito, Burt Young, 1:1,85, paljon lisäaineistoa, pääkuva 89 min
Universal Finland 2006

Al Pacinolle omistetussa kolmen levyn boksissa on yksi todellinen klassikko, Sidney Lumetin Serpico – kadun tiikeri (1973). Se on tosipohjainen eepos hippipoliisista, joka rakastaa oikeudenmukaisuutta ja vaarantaa henkensä kieltäytymällä lahjuksista. Helmeilevän musiikin sävelsi Mikis Theodorakis. New Yorkin kadun todellisuus on vangittu värikkäästi luonnonvalossa, jolle dvd-masterointi tekee oikeutta.

Norman Jewisonin … ja oikeutta kaikille (1979) herätti hämmennystä jo aikoinaan, eikä aika ole ollut sille armelias. Aviopari Valerie Curtin ja Barry Levinson kirjoitti Baltimoreen sijoittuvan satiirisen oikeusdraaman. Vaikka näyttelijäkaarti (Al Pacino, Jack Warden, John Forsythe, Lee Strasberg, Christine Lahti) on melkoinen, satiiri on ylitseampuvaa ja menettää pian tehonsa.

James Foleyn ohjaama Myyntitykit (1992) perustui meilläkin teattereissa jo ennen elokuvaa tunnettuun David Mametin näytelmään. Kyseessä on varsinainen ensemble-teos, sillä seitsemän keskeistä miespääroolia ovat kukin merkittäviä, ja niihin on kiinnitetty niinkin kovan kaliiberin kaarti kuin Pacino, Jack Lemmon, Alec Baldwin, Ed Harris, Alan Arkin, Kevin Spacey ja Jonathan Pryce. Kyseessä on kiinteistövälittäjien maailma, jossa käydään darwinilaista olemassaolon kamppailua ja ihminen on ihmiselle susi.

Carlitossa (1993) Pacino sai yhden uransa parhaista rooleista, tällä kertaa puertoricolaisena gangsterina tosipohjaisessa tarinassa, joka perustuu Edward Torresin kirjaan. Elokuva on myös Brian De Palman parhaita, sillä siinä hänen virtuoosimainen kuvailmaisunsa yhdistyy svengaavaan tunnelmaan, jossa aidolla musiikilla on suuri merkitys. Mielenkiintoisessa liitedokumentissa kerrotaan elokuvan syntyvaiheista. Torres kirjoitti aiheesta itse asiassa kaksi kirjaa, joista De Palman elokuva perustuu jälkimmäiseen, nimeltään After Hours. Ensimmäinen, nimeltään Carlito’s Way, filmattiin vasta vuonna 2005 nimellä Carlito’s Way: Rise to Power. ”Etko-osan” ohjaajaksi tuli Michael Bregman, ilmeisesti tuottaja Martin Bregmanin poika, ja vahvaan näyttelijäkaartiin kuuluvat Jay Hernandez, Mario Van Peebles, Luis Guzmán, Michael Kelly, Sean Combs (P. Diddy), Giancarlo Esposito ja Burt Young. Carlito on julkaistu dvd:llä monta kertaa, mutta hyvän masteroinnin ja lisäelokuvan ansiosta tuplaboksi ansaitsee huomiota.