Toukokuussa kuollut Dennis Hopper sai aikaan uuden Hollywoodin ”Easy Riders, Raging Bulls” -sukupolven läpimurron vuonna 1969. Kaksi viikkoa sitten kuollut Arthur Penn (1922-2010) oli raivannut tietä amerikkalaiselle uudelle aallolle jo kymmenen vuoden ajan ennen Hopperia.
Archive for the ‘Penn Arthur’ Category
Arthur Penn raivasi tien Hollywoodin uudelle sukupolvelle
Keskiviikko, Lokakuu 13th, 2010Bonnie ja Clyde (40-v-juhlalaitos)
Keskiviikko, Maaliskuu 26th, 2008
Bonnie and Clyde. USA (c) 1967 Warner Bros.-Seven Arts and Tatira-Hiller Productions. O: Arthur Penn. N: Warren Beatty, Faye Dunaway. 1080p, väri, 1,85:1, DD 1.0, 110 min. [Dvd-ensijulkaisu: USA 1999, arvosteltiin rakeisuudesta]. Warner Bros. Home Entertainment Finland, kahden levyn dvd-erikoisjulkaisu 26.3.2008, blu-ray 24.9.2008.
Erityisominaisuudet: digitaalisesti remasteroitu alkuperäisestä kuva- ja äänimateriaalista. Uusi liitedokumentti: Revolution! Näin tehtiin Bonnie ja Clyde (2007, O: Laurent Bouzereau, 65 min). The History Channel Profile: Love and Death: The Story of Bonnie and Clyde (1994, 44 min). Warren Beattyn pukutestit (8 min). Poistettuja kohtauksia (6 min). Trailereita.
”The strangest damned gang you ever heard of. They’re young. They’re in love. They rob banks” (elokuvan mainontaa). Bonnie ja Clyde on ollut hyvin saatavilla dvd:llä, mutta teräväpiirtomasteroinnin ansiosta ensi kertaa tavalla, joka tekee oikeutta sen kunnianhimoiselle kuvaukselle. Hollywood-veteraani Burnett Guffey inhosi hänelle annettua haastetta hillitä väriasteikkoa, painottaa vihreää ja kultaa ja suosia vallitsevaa valoa. Tulos onnistui, ja nyt sitä saa ihailla myös kotikatsomossa.
Bonnie ja Clyde valmistui vanhan ja uuden Hollywoodin vedenjakajalla. Warren Beatty otti yhteen Jack Warnerin kanssa. Tämä osoitti studion WB-vesitornia ja kysyi, kenen nimi siinä on. Beatty vastasi kysymyksellä: kenen nimikirjaimet siinä on? Ennakkokatselussa Warner kävi kolme kertaa pissalla, minkä piti olla merkki epäonnistumisesta. Mutta alun markkinointi- ja levityshapuilun jälkeen kriitikot kehuivat, sana kiersi, ja suosio kasvoi lumipallona.
Bonnie ja Clyde oli 1960-luvun kapinallisuuden ja auktoriteettien vastaisuuden tienraivaaja Hollywoodissa. Siitä tuli myös tyylin, muodin ja pukeutumisen malli perinteisen Hollywoodin tapaan. Ilmiönä Bonnie ja Clyde on kiistaton, ja lahjakkuuden kasautuma on mahtava, mutta minulla on aina ollut ongelmia sen suhteen. Godard- ja Truffaut -esikuvat ovat ilmeiset, mutta elokuvan tapa viihteellistää väkivaltaa mm. kepeällä musiikilla on minusta aina tuntunut oudoksuttavalta. Elokuvan auktoriteetitkin vaikuttavat enemmän kiltteyden ilmentymiltä. Käy sääliksi lamakauden yrittäjiä, jotka joutuvat näiden kahelien ryöstäjien uhreiksi.
On kiinnostavaa, että valkokankaan suurimmat rakastajat ovat halunneet esittää impotenttia: Warren Beatty (Bonnie ja Clyde) ja Marcello Mastroianni (Kaunis Antonio).
40-vuotisjuhlalaitos on ladattu hyvillä liiteaineistoilla. Historiadokumentti kertoo todellisista ryöväreistä. Laurent Bouzereaun yli tunnin mittaisella uudella liitedokumentilla on haastateltu kaikki kynnelle kykenevät, kuten Warren Beatty, Faye Dunaway, Arthur Penn, käsikirjoittajat Robert Benton ja Robert Towne sekä lavastaja Dean Tavoularis.
Marlon Brando (3-dvd), Charles Bronson (3-dvd), Cary Grant (4-dvd)
Keskiviikko, Huhtikuu 11th, 2007Kolme tähteä bokseissa
MARLON BRANDO CLASSICS -boksi (3-dvd)
HURJAPÄÄT (The Wild One, 1953), ohjaus Laslo Benedek, pääosissa Marlon Brando, Mary Murphy, Lee Marvin, 1:1,33, mono, 76 min
ALASTON SATAMA: SPECIAL EDITION (On the Waterfront, 1954), ohjaus Elia Kazan, pääosissa Marlon Brando, Eva Marie Saint, Karl Malden, Lee J. Cobb, Rod Steiger, 1:1,33, mono, Richard Schickelin ja Jeff Youngin kommenttiraita, mukana Kazanin haastattelu, dokumentti Contender: Mastering the Method (2001), pääkuva 103 min
ARMOTTOMAT (The Chase, 1966), ohjaus Arthur Penn, pääosissa Marlon Brando, Robert Redford, Jane Fonda, E.G. Marshall, Angie Dickinson, Miriam Hopkins, Robert Duvall, Diana Hyland, James Fox, 1:2,35, mono, 128 min
Sony / Universal 11.4.2007
CHARLES BRONSON CLASSICS -boksi (3-dvd)
VÄKIVALLAN VIHOLLINEN (Death Wish, 1974), ohjaus Michael Winner, pääosissa Charles Bronson, Hope Lange, Kathleen Tolan, Vincent Gardenia, 1:1,85, mono, 90 min
TERÄSHERMO (Breakout, 1975), ohjaus Tom Gries, pääosissa Charles Bronson, Robert Duvall, John Huston, Randy Quaid, Sheree North, 1:2,35, mono, 93 min
HAASTAJA (Hard Times, 1975), ohjaus Walter Hill, pääosissa Charles Bronson, James Coburn, Jill Ireland, Strother Martin, 1:2,35, mono, 90 min
Sony / Universal 11.4.2007
CARY GRANT: THE GENTLEMAN’S COLLECTION -boksi (4-dvd)
VARKAITTEN PARATIISI (To Catch a Thief), 1954, ohjaus: Alfred Hitchcock, pääosissa Cary Grant, Grace Kelly, 1:1,85, mono, neljä dokumenttia (2003): Writing and Casting To Catch a Thief; The Making of To Catch a Thief; Hitchcock and To Catch a Thief: An Appreciation; Edith Head: The Paramount Years, pääkuva 102 min
HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min
LEMMENLAIVA (Houseboat), 1960, ohjaus Melville Shavelson, pääosissa Cary Grant, Sophia Loren, 1:1,78, mono, 105 min
MINKIN KOSKETUS (That Touch of Mink), 1962, ohjaus Delbert Mann, pääosissa Cary Grant, Doris Day, 1:2,35, mono, 95 min
Paramount 21.3.2007
VARKAITTEN PARATIISI: Special Collector’s Edition (2007), ks. tiedot yllä, uudelleenmasteroitu laitos, 1:1,78, DD surround, mukana uusi Peter Bogdanovichin ja Laurent Bouzereaun kommenttiraita ja edellisen laitoksen ekstrat
Paramount 23.5.2007
Marlon Brando Classics on julkaisu, josta ei dvd-boksi parane. Hurjapäät (1953) on nuorisokulttuurielokuvien kantateos, jossa kaksi prätkäjengiä riehuu pikkukaupungissa, ja Marlon Brando Lee Marvinin kanssa kukkoillessaan kiteyttää kuolemattomasti nuoren kapinallisen karismaa ja lapsellisuutta. Alaston satama (1954) on näyttelijöiden juhlaa, jossa Brandoa ympäröivät huiput Eva Marie Saintista Rod Steigeriin Elia Kazanin ohjauksessa. Tarjolla on elokuvan erikoisjulkaisu kommenttiraitoineen ja dokumentteineen, jotka kytkevät teoksen aikaansa. Armottomat (1966) on aikuisen Brandon parhaita elokuvia. Siinäkin on mukana huikea näyttelijäkaarti Jane Fondasta Robert Duvalliin, ja ohjaajana Arthur Penn oli parhaassa vireessään, vaikka ottikin yhteen tuottaja Sam Spiegelin kanssa. Kaikki kolme ovat ehdottomia Zeitgeist-elokuvia. Dvd-masterointi on hyvää, ja Alastomasta satamasta nähdään kuuluisa vuoden 1999 restauroitu laitos, joka hämmästyttää sitäkin, joka tuntee elokuvan hyvin.
Charles Bronson Classics esittelee kolme peräkkäin valmistunutta elokuvaa pitkän linjan toimintatähden uralta. Väkivallan vihollisessa (Death Wish, 1974) Bronson on pasifistinen arkkitehti ja aseistakieltäytyjä, jonka vaimo (Hope Lange) murhataan ja tytär pahoinpidellään loppuiäkseen mielisairaaksi. Koska New Yorkissa poliisi on voimaton tuntemattomia pahoinpitelijöitä kohtaan, rauhan miehestä tulee yhden miehen vigilantepartio, joka saa oman käden oikeutta harjoittaessaan katurikollisuuden putoamaan puoleen. Teräshermo (Breakout, 1975) tavoittelee rennompaa ja humoristisempaa toimintatyyliä tarinassa, jossa lentoyrittäjä Bronson vedetään murhaajaksi lavastetun Robert Duvallin pelastajaksi Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla. Haastaja (Hard Times, 1975) sijoittuu lamavuosien New Orleansiin, jossa katutappelija Bronson pitää puoliaan myös, kun vastuksena ovat kierot managerit. Debytoivan ohjaajan Walter Hillin tyyliä ei tässä vielä tunnista; uraansa aloittamassa oli tässä myös merkittävä toimintatuottaja Lawrence Gordon.
Cary Grant: The Gentleman’s Collection alkaa Varkaitten paratiisilla (1954), joka oli tähdelle käänteentekevä. Grantin ura oli ollut hiipumassa, mutta tällä elokuvalla Alfred Hitchcock käynnisti hänelle uuden loistokauden, joka jatkui hänen uransa loppuun eli seuraavat 12 vuotta. Elokuva on kevyttä viihdettä, mutta tavalla, joka vaati rautaista ammattitaitoa kaikilta osallistujilta. Hätävalhe (1958) rakentuu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarismaan, joka oli kuolemattomasti testattu Hitchcockin Notorious-elokuvassa. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen. Samana vuonna Melville Shavelson ohjasi Grantia Lemmenlaivassa (1958), partnerina Sophia Loren. Ex-vaimonsa kuoltua Grant on saanut hoivaansa kolme lastaan, jotka tuskin tuntevat häntä, eikä varmaankaan pärjäisi ilman apuun ilmestyvää laulavaa lastenhoitajaa tässä esi-Sound of Musicissa. Delbert Mannin ohjaama Minkin kosketus (1962) kuului eroottisiksi tarkoitettujen Doris Day -komedioiden sarjaan, joissa partnerina oli ollut kolmesti Rock Hudson. Manttelin perii Cary Grant silminnähden vaivautuneena. Käsikirjoittajat Stanley Shapiro ja Nate Monaster kehittelevät tuttuja Doris Day -kaavojaan; tällä kertaa nainen on työtön tietokoneohjelmoija, ja kiinnostavinta elokuvassa ovat lyhyet näyt ajan tietokonemaailmasta. Mieleenpainuvinta siinä on erotiikan ja huumorin köyhyys.
Varkaitten paratiisista on vuonna 2007 ilmestynyt samanaikaisesti koko maailmassa, myös Suomessa, uusi Special Collector’s Edition, jota voi suositella sen ylivoimaisesti aikaisempaa paremman masteroinnin ansiosta. Paramountin 1950-luvun elokuvien VistaVision ja Technicolor ovat vaikeasti restauroitavissa poikkeuksellisen leveän vaakasuoran ja kolmelle värierottelufilmille jaetun negatiivin vuoksi. Tämä dvd on ilmeisesti tosiaankin masteroitu alkuperäisnegatiivista. Kannattaa kuunnella myös uusi kommenttiraita, jolla keskustelee kaksi konkaria, Peter Bogdanovich ja Laurent Bouzereau.
