Archive for the ‘Pellonpää Matti’ Category

Viimeinen savotta

Perjantai, Huhtikuu 16th, 2010

2010.04.03.-Viimeinen-savotta

VIIMEINEN SAVOTTA / Det sista hygget. Suomi 1977. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. T: Kare Orko. O: Edvin Laine. KS: Kalle Päätalo, Juha Nevalainen, Edvin Laine – Kalle Päätalon romaaneista Viimeinen savotta (1966) ja Kairankävijä (1968). KU: Olavi Tuomi. LA: Jorma Lindfors, Lasse Holma. PU: Elsa Pättiniemi, Marjatta Nissinen. M: Harry Bergström. Ä: Jouko Lehmuskallio, Pertti Salo. LE: Juho Gartz. KP: Taivalkoski. N: Jyrki Kovaleff (Vikke Nilo), Olavi Ahonen (Einari Mättö, ”Pyrjähtämätön Einari”), Leni Katajakoski (Jenni Linnarova), Torsti Kovaleff (Vikke Nilo 12-vuotiaana), Kosti Klemelä (2. kirkkoherra), Jussi Jurkka (poliisi Karisiira), Risto Mäkelä (Laukunperän Ville, ”Laukku-Ville”), Kauko Helovirta (Loimaan-Roope), Helge Herala (Koppiaismäki, ”herastuomari Pykälämäki”), Pekka Autiovuori (Hosumapalo), Ritva Valkama (rouva Kestilä, kunnalliskodin kylvettäjä), Matti Pellonpää (Kalle Vihtori Näpänmaa). Väri, 1,66:1, mono, 122 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 16.4.2010

Edvin Laine oli ensimmäinen, joka otti Kalle Päätalon romaaneja filmatakseen. Viimeinen savotta oli samalla Suomen ensimmäinen tukkilaisrealistinen elokuva maassamme kautta vuosikymmenien suosittuna jatkuneen tukkilaisromantiikan perinteen haihduttua. Viimeisessä savotassa kuvataan Vikke Nilon (Jyrki Kovaleff) saaga 1900-luvun alun huutolaispojasta 1960-luvun kunnalliskotilaiseksi. Aitoja kuvausmaisemia löydettiin Päätalon omilta Taivalkosken konnuilta. 60 vuoden ajallinen kaari hahmottuu Laineelle ominaiseen vinjettityyliin, ja mukana on unohtumattomia kohtauksia kuten alkupuolella nähtävä huutolaisten huutokauppa. Kuten Valkoisessa peurassa ikään, tässäkin on esillä muodonmuutoksen myytti. Jätkä muuttuu kuollessaan poroksi loppujaksossa, jossa on sukulaisuutta myös Akira Kurosawan Dersu Uzalaan. Viimeinen savotta -nimi oli enteellinen kahdelle veteraanille, näyttelijä Jussi Jurkalle ja säveltäjä Harry Bergströmille.

Vaatimaton dvd-masterointi ei tee oikeutta kuvaaja Olavi Tuomen eloisalle värimaailmalle. Hyvää Päätalon maisemien kuvauslaatua etsivän kannattaa ottaa vertauskohdaksi Nuoruuteni savotat.

Matti Ijäs -boksi (3-dvd)

Perjantai, Marraskuu 6th, 2009

20091219-matti-ijas-boksi.jpg

Hetkellisyys ja ikuisuus samassa säkeessä

MATTI IJÄS -BOKSI (3-dvd), Suomi

RÄPSY & DOLLY ELI PARIISI ODOTTAA / Räpsy och Dolly. 1990. TY: Filminor. T: Heikki Takkinen. O: Matti Ijäs. KS: Arto Melleri, Matti Ijäs – Mellerin romaanin Tuomiopäivän sävärit, eli, Svimbaa, komisario Koskinen (1987) luvusta Räpsyn rakkaus. KU: Tahvo Hirvonen, Juha-Veli Äkräs. LE: Timo Linnasalo. M: Otto Donner, Tuomari Nurmio. N: Matti Pellonpää (Auno Kullervo Pirilä, ”Räpsy”), Raija Paalanen (Dolly Horttanainen), Kari Väänänen (etsivä Karisto), Pertti Sveholm (Börje), Risto Salmi (Pasi Venkula), Sulevi Peltola (Kariston apulainen), Veikko Tiitinen (Rämön Hessu), Eeva Litmanen (Enni), Taisto Aho (Ivanoff). DD 2.0, 1,77:1, 89 min

PILKKUJA JA PIKKUHOUSUJA / Trosor och poesi. 1992. TY: Dada-Filmi. T: Kari Sara. O: Matti Ijäs. KS: Heikki Reivilä, Matti Ijäs – Tanen runot: Claes Andersson – Tomin runot: Heikki Reivilä. KU: Kari Sohlberg. LA: Anu Maja. M: Raoul Björkenheim. N: Paavo Pentikäinen (Tauno Lintunen, ”Tane”, runoilija), Mikko Reitala (Tomi Rusko, runoilija), Kristiina Elstelä (Eveliina, kartanon emäntä), Irma Junnilainen (Vackra-Anneli), Liisa Mustonen (Virve, runotyttö), Marja Packalén (Kaarina), Aake Kalliala (Antton, Eveliinan veli), Pirkka-Pekka Petelius (Näremäki), Martti Kaukanen (Eveliinan toinen veli), Esko Hukkanen (Romponen), Risto Tuorila (kustannuspäällikkö Kuronen), Mirja Pyykkö (haastattelija), Elvi Saarnio (vanha rouva matineassa), Tauno Lehtihalmes (vanhan rouvan aviomies), Martti Kainulainen (muiluttaja), Satu Silvo (vamppi), Alpo Jaakola (Maestro). DD 2.0, 1,77:1, 81 min

SOKKOTANSSI / Blindbock. 1999 (c) 1998 Dada-Filmi. T: Kari Sara. O+KS: Matti Ijäs. KU: Kari Sohlberg. M: Eero Ojanen. N: Walter Gröhn (Joonas Putkonen, ”Jontti”), Mikko Vanhala (Länki Lehikoinen), Vesa-Matti Loiri (Himanen, entinen merimies), Martti Suosalo (Risto Putkonen, ”Ripa”, Jontin isä), Pirkka-Pekka Petelius (Ilmari Lätti, parturi), Johanna Kerttula (Jontin äiti), Henna Hakkarainen (Inkeri, ”Inkku”), Anni Asikainen (Eija), Turo Rannema (Pikkis), Sulevi Peltola (opettaja). DD 5.1, 1,85:1, 86 min

Ei tekstityksiä.
Walt Disney Home Entertainment 6.11.2009

Matti Ijäksen toinen elokuvateatterielokuva Räpsy & Dolly on roisi laitapuolen tarina, joka perustuu Arto Mellerin aiheeseen. Räpsy (Matti Pellonpää) on pikkurikollinen, joka päästetään vankilasta, kun hän suostuu poliisin vasikaksi. Hänen tehtävänään on seurata Börjeä (Pertti Sveholm), jonka pornokaupasta hän saa töitä. Ravintolassa Räpsy tutustuu Dollyyn (Raija Paalanen), ex-tanssijattareen. Alamäen tarinassa ei ole ulkoista gloriaa.

Pilkkuja ja pikkuhousuja tuntuu päällisin puolin todistavan oikeaksi populistisen median pahimmat kliseet kirjailijoiden elämästä. Tauno Lintunen (Paavo Pentikäinen) ja Tomi Rusko (Mikko Reitala) ovat rentturunoilijoita matineakiertueella. Viina maistuu, runotytöt ovat vapaata riistaa, ja hotelleista saadaan häätöjä. Pentikäinen tekee hahmostaan limanuljaskan, johon verrattuna Charles Bukowskin elokuvainkarnaatiot ovat hohdokkaita. Lievästi sanoen särmikkäästä aineistosta Ijäs tekee lennokasta elokuvaa. Pilkkuja ja pikkuhousuja oli Dada-Filmin ensimmäinen elokuvatuotanto; yhtiö osti Filminorilta sittemmin myös Räpsyn & Dollyn oikeudet.

Sokkotanssi on Ijäksen henkilökohtaisimpia elokuvia, pitkään vireillä ollut yhdeksänvuotiaan pojan kasvukertomus, joka sijoittuu 1960-luvun alkuun suomalaiseen pieneen merenrantakaupunkiin. Suomalaisesta todellisuudesta nousee hurjia kohtauksia, joissa kohdataan väkivallan ja seksuaalisuuden ensimmäisiä kokemuksia. Mukana on groteskeja näkyjä, jotka ovat verrattavissa Fellinin lapsuudenfantasioihin, mutta ilman mitään jäljittelyn tunnetta. Eturivin veteraaninäyttelijöiden rinnalla on lahjakkaita lapsinäyttelijöitä.

Ijäksen antisankarillisissa tarinoissa päädytään kaatopaikalle, katuojaan ja itse viritettyihin ansoihin. Pinnallisesti rumien ja kierojen tarinoiden pohjalla on karua ja siivotonta runoutta ja elinvoimaa. Dvd-masterointi on kohdallaan.

Lentsu 1-3

Perjantai, Elokuu 21st, 2009

20090919-lentsu.jpg

LENTSU. Kertomus lama-Suomesta 1970-luvun lopulla 1-3 (tv-sarja). Suomi 1990. TY: MTV Draama. O: Pauli Virtanen. KS: Solja Kievari – Veikko Huovisen romaanista (1978). KU: Kauko Nord. Kertoja: Heikki Kinnunen. N: Antti Litja (Rinteelän Aleksi), Marjatta Rinne (Aleksin vaimo), Kirsti Kemppainen (lääkäri), Kari Sorvali (pankinjohtaja Joona Hukkanen), Aapo Vilhunen (pankkitarkastaja Mertsi Myyryläinen), Olavi Ahonen (opettaja Touko Savukoski), Ville Pohjanheimo (Masa), Jari-Petri Kuisma (ylioppilas Pappinen), Esko Nikkari (autoilija Toivo Kesseli), Katriina Rinne (Kesselin vaimo), Esko Pesonen (Siljander), Timo Toikka (poliisi), Lena Labart (terveyskeskusvirkailija), Armi Pohjansaro (pankkineiti), Miitta Sorvali (Mielikki Hukkanen), Martti Tschokkinen (kauppias Kake Kurkkumaa) Eeva Eloranta (rouva Kurkkumaa), Martti Kainulainen (sotaveteraani Ville Tapiola), Matti Pellonpää (kirvesmies Mikko Jaurujärvi), Carl-Kristian Rundman (1. konstaapeli), Vesa Virtanen (2. konstaapeli), Seppo Sillanpää (juoppo ammuskelija), Harri Hyttinen (maisteri Puoshaka), Tauno Lehtihalmes (kirjastolautakunnan puheenjohtaja), Sarina Röhr (kirjastonhoitaja), Sakari Jurkka (ministeri Urkuhart), Martti Kaukanen (alisihteeri Otkalenko), Eeva Tynkkynen (tulkki), Jukka Kärkkäinen (nuorisosihteeri), Paul Nettey (Idi Amin), Albert Nettey (ugandalainen eversti), G.Y.A. Emery (Ranskan presidentti). Väri, 1,33:1, mono, yht. 135 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomiviihteen klassikot) 21.8.2009

Monitarinainen elokuva koki läpimurtonsa viimeistään 1920-luvun puolenvälin Saksassa, jolloin suosioon tuli elokuvatyyppi nimeltä Querschnittfilm (läpileikkauselokuva). Suuntauksen käynnisti muunnelma Leo Tolstoin novellista Väärennetty korkolippu, josta valmistui elokuva Die Abenteuer eines Zehnmarkscheines. Hotelli-, juna-, laiva- ja lentoelokuvissa muodosta tuli kantava. Arthur Schnitzlerin parinvaihtonäytelmä Reigen on ollut toinen usein käytetty filmatisoinnin lähtökohta, ja se on ollut luonnostaan lankeava pohja pornoversioillekin. 1930-luvun Englannissa valmistui monta monitarinaista elokuvaa, Ranskassa oli suosittu Julien Duvivierin Tanssiaiskortti, ja Suomessa Edvin Laine hallitsi muodon joutuessaan mahdotonta hipovan haasteen eteen Väinö Lainetta filmatessaan. Otto Preminger otti muodon omakseen, ja huippuunsa idean kehitti Robert Altman monissa elokuvissaan.

Suomessa läpileikkauselokuviin sopivia tarinoita ovat kirjoittaneet Pentti Haanpää (Yhdeksän miehen saappaat) ja Veikko Huovinen (Lentsu), ja molemmista on tehty onnistuneita tv-sarjoja. Lentsussa flunssavirus lennähtelee uhrilta toiselle, ja tilanteet tarjoavat näyttelijöille tilaisuuksia herkullisiin vinjetteihin. Antti Litja käynnistää ketjun pienviljelijänä, jonka vastustuskyky ärhentää viruksen täyteen teräänsä. Olavi Ahonen on opettaja Savukoski, joka menettää äänensä. Esko Nikkari saa vahvan roolin tukkirekan kuljettajana, joka aikoo kauheita. Kun pankkitarkastaja (Aapo Vilhunen) kohtaa vanhan kauppiaskaverinsa (Martti Tschokkinen), emäntä (Eeva Eloranta) pääsee tarjoamaan huovismaisen herkullisen illallisen, ja niin lentsu leviää. Sotaveteraanin (Martti Kainulainen) virus vie viimeiseen lepoon. Satiirisessa tarinassa päästään irvailemaan myös teennäiselle YYA-intoilulle. Poliittisen tilaisuuden välityksellä itäsuomalainen lentsu pääsee vaikuttamaan maailmanmitassa, kun se päätyy Idi Aminin limakalvoille. Huovisen henkilöä tulkitsee Heikki Kinnunen.

Sarja on kuvattu mehevästi hyvillä kuvauspaikoilla. Kuvalaatu on tv-ohjelmaksi kelvollinen.

The Last Border – viimeisellä rajalla

Keskiviikko, Maaliskuu 18th, 2009

20090418-the-last-border-2.jpg20090418-the-last-border-1.jpg

THE LAST BORDER – VIIMEISELLÄ RAJALLA. Suomi/Ruotsi/Saksa (c) 1993 Last Border Productions / Connexion Film. T+O: Mika Kaurismäki. N: Jolyon  Baker, Jürgen Prochnow, Fanny Bastien, Kari Väänänen, Matti Pellonpää, Soli Labbart, Claes-Ove Bruun, Jussi Lampi, MC Overkill -moottoripyöräjengi, Juice Leskinen, Esko Salminen. Englannin- ja saamenkielinen. Väri, anamorfinen 1,85:1, DD stereo, 101 min [väärä kansitieto 91 min]
Digitaalisesti remasteroitu.
Tekstit: suomi (Janne Kauppila ja Paula Kaurismäki), svenska, norsk, dansk, English.
Ekstroja: Mika Kaurismäen haastattelu Moskova-baarissa (2008) 12 min, traileri.
Future Film 18.3.2009

”Napapiiri vuonna 2009. Saastuminen on ajanut ihmiset eloonjäämistaisteluun. Sotilasjuntta sotii sissiryhmiä vastaan. Lainsuojattomat terrorisoivat seutua. Yhtä pelättiin yli muiden: Dukea”.

Apokalyptisen tieteiselokuvan erään uuden suuntauksen käynnisti australialainen Mad Max (1979). Maailmanlopun jälkeisen lopputaistelun kuvaukseen kehitettiin uusi, omaperäinen estetiikka, joka antoi vaikutteita monille.

Suomalainen Mad Max -seurannainen, Mika Kaurismäen The Last Border, sijoittuu Napapiirin pohjoispuolelle. Kun dvd on nyt julkaistu elokuvan ennustamana tapahtumavuonna 2009, on todettava, että ympäristötuho ja ekokatastrofi ovat todellakin päivän vakavimpia teemoja. Kunpa elokuva olisi paremmin niiden arvoinen. Liitedokumentissa Mika Kaurismäki toteaa ekologis-temaattisen kytkennän Amazon-elokuvaan, jota tehdessä The Last Borderin ajatus syntyi. Tuotannon piti olla paljon suurempi, mutta päärooliin sovittu Béatrice Dalle sairastui kaksi viikkoa ennen kuvauksia, jolloin kaikki meni uusiksi.

Lähtökohdat eivät siltikään olleet huonot, ja mukana oli lahjakkuuksia. Timo Salminen kuvasi The Last Borderin Kautokeinon jylhällä tundralla äärimmäisen vaikeissa oloissa neljän tuulen tuivertaessa ja sään vaihdellessa äärimmäisyydestä toiseen. Kohtausta harvoin pystyttiin purkittamaan kerralla kuntoon. Pääkuvauspaikka oli noitien vuori, joka oli nimensä arvoinen. Anssi Tikanmäki sävelsi alkuperäismusiikin, ja mukana ovat myös Stone, Mauri Sumén ja Mulefukkers. Kiinnostava näyttelijäkaarti, jota täydensi MC Overkill -moottoripyöräjengi, sai seisoskella paljon tumput suorana.

Scifi-ystävälliset arvostelijat olivat tuskissaan tehtävän edessä. ”Ja minä kun olisin niin halunnut tykätä tästä”, kirjoitti Rumba-lehden Bluk. Tunne ei ole muuttunut dvd-kriitikolla.

Mika Kaurismäki (laajennettu arvio)

Keskiviikko, Huhtikuu 25th, 2007

The Mika Kaurismäki Collection ja Saimaa-ilmiö

VALEHTELIJA, Saksan liittotasavalta/Suomi 1981, pääosassa: Aki Kaurismäki, 51 min + JACKPOT 2, Suomi 1982, 34 min
ARVOTTOMAT, Suomi 1982, pääosissa: Matti Pellonpää, Pirkko Hämäläinen, 113 min
KLAANI – TARINA SAMMAKOITTEN SUVUSTA, Suomi 1984, pääosissa: Markku Halme, Minna Soisalo, 91 min
ROSSO, Suomi 1985, pääosissa: Kari Väänänen, Martti Syrjä, 73 min
kaikissa: ohjaus Mika Kaurismäki, digitaalisesti uudelleenmasteroitu, 1:1,85, DD stereo, mukana Mika Kaurismäen haastattelu, tekstitys viidellä kielellä, Future Film 2006

SAIMAA-ILMIÖ, Suomi 1981, ohjaus: Mika Kaurismäki, Aki Kaurismäki, esiintyjinä Juice Leskinen Slam, Hassisen Kone, Eppu Normaali, 1:1,66, DD mono, 121 min. Sandrew Metronome 25.4.2007

Mika Kaurismäen elokuvien dvd-sarja on alkanut ulkoasultaan tyylikkäänä sarjana, ja myös tekninen toteutus on korkeaa luokkaa. 35-milliset alkuperäismasterit on käyty läpi hyvällä taiteellisella maulla, ja alkuperäinen laajakuvaformaatti istuu nykyään suosittuihin leveisiin televisioihin. Kaikkia elokuvia on visuaalisesti ilo katsoa.

Julkaistuissa viidessä elokuvassa on kimpale uudemman suomalaisen elokuvan läpimurron historiaa. Ne ovat Villealfa-kauden tuotantoa. Kaikissa on vielä mukana Aki Kaurismäki eri tehtävissä, toisena käsikirjoittajana ja pääosan esittäjänäkin Valehtelijassa (1981). Se on säilyttänyt dadaistisen hurjuutensa ja sen kaverina julkaistu Jackpot 2 (1982) kokeellisen outoutensa. Arvottomat (1982), trailerin mukaan ”elokuva maailmasta, joka on hyväksynyt hulluutensa ja ihmisistä, joille se on yhdentekevää” laventaa visiota omituiseksi road movieksi Suomesta, joka näyttäytyy näinkin lyhyen ajan kuluttua kadonneelta. Lapsinäyttelijästä alkaen jo pitkän uran tehnyt Matti Pellonpää sai sen myötä läpimurtonsa elokuvan pääosan esittäjänä. Klaani (1984) oli askel perinteisempään elokuvaan Tauno Kaukosen romaanin pohjalta, mutta tarina rikollisista perheistä yhteiskunnan ja lain ulkopuolella oli samalla johdonmukaista jatkoa edellisille elokuville. Sekä Arvottomista että Klaanista tarjotaan ilmeisen lopullinen ohjaajan versio, joka ei ole kummassakaan pisin mahdollinen. Klaanista on tarjolla myös vaihtoehtoinen loppu. Rosso (1985) oli pienen tiimin improvisoitu suomalais-italialainen rikosodysseia, jota ei ollut välttämättä edes ajateltu yleiseen levitykseen, mutta siitä tuli Mikan siihen asti suurin menestys ja kansainvälinen läpimurto.

Vain neljännesvuosisadan takaiset elokuvat tuntuvat nyt erilaisilta kuin tuoreeltaan. Moni niiden tekoon osallistunut on kuollut, viimeksi Esko Nikkari. Musiikki on tärkeää: Arvottomissa on kallisarvoinen live-välähdys Rauli Badding Somerjoesta (”Ikkunaprinsessa” ja ”Paratiisi”), Juice Leskinen sanoitti ja Anssi Tikanmäki sävelsi suomalaisen elokuvamusiikin helmiin kuuluvan ”Balladin elokuvaan Klaani”, ja Rossossa kuullaan Kari Väänäsen ja Martti Syrjän duetto ”Olen suomalainen / Sono italiano”.

Future Filmin sarjan lisäksi Sandrew on julkaissut dvd:llä oleellisen Suomi-rock-elokuvan Saimaa-ilmiö (1981), jossa Aki ja Mika olivat ainoan kerran yhdesä ohjaajina ja jossa esiintyivät Juice Leskinen Slam, Hassisen Kone ja Eppu Normaali parhaassa terässään. Tervahöyryn nimi ei ole Prinsessa Armada, kyseessä on kylläkin melkoisen juopunut pursi. Riisutussa laitoksessa ei ole ekstroja laisinkaan, mutta Lasse Naukkarisen ja kumppanien karhean eloisa värikuvaus näyttää hyvältä dvd:llä, ja ääniraita on tehokkaasti monomasteroitu. Tarinat kertovat, että tällaisissa elokuvissa soitto-osuuksia on houkutus jälkikäteen korjailla. Elokuvassa on ruotsalainen tekstitys (Joanna Erkkilä). Lauluissa ei ole tekstityksiä millään kielellä; interaktiivisten kotikatsomoiden dvd-arvoa tällaisten suosikkielokuvien tekstittäminen lisäisi oleellisesti.

The Mika Kaurismäki Collection (4 ensimmäistä levyä erillisjulkaisuina)

Tiistai, Joulukuu 5th, 2006

VALEHTELIJA, Saksan liittotasavalta/Suomi 1981, pääosassa: Aki Kaurismäki, 51 min + JACKPOT 2, Suomi 1982, 34 min

ARVOTTOMAT, Suomi 1982, pääosissa: Matti Pellonpää, Pirkko Hämäläinen, 113 min

KLAANI – TARINA SAMMAKOITTEN SUVUSTA, Suomi 1984, pääosissa: Markku Halme, Minna Soisalo, 91 min

ROSSO, Suomi 1985, pääosissa: Kari Väänänen, Martti Syrjä, 73 min

Kaikissa: ohjaus Mika Kaurismäki, digitaalisesti uudelleenmasteroitu, 1:1,85, DD stereo, mukana Mika Kaurismäen haastattelu, tekstitys viidellä kielellä, Future Film 5.12.2006

Mika Kaurismäen elokuvien dvd-sarja on alkanut ulkoasultaan tyylikkäänä sarjana, ja myös tekninen toteutus on korkeaa luokkaa. 35-milliset alkuperäismasterit on käyty läpi hyvällä taiteellisella maulla, ja alkuperäinen laajakuvaformaatti istuu nykyään suosittuihin leveisiin televisioihin. Kaikkia elokuvia on visuaalisesti ilo katsoa.

Julkaistuissa viidessä elokuvassa on kimpale uudemman suomalaisen elokuvan läpimurron historiaa. Ne ovat Villealfa-kauden tuotantoa. Kaikissa on vielä mukana Aki Kaurismäki eri tehtävissä, toisena käsikirjoittajana ja pääosan esittäjänäkin Valehtelijassa (1981). Se on säilyttänyt dadaistisen hurjuutensa ja sen kaverina julkaistu Jackpot 2 (1982) kokeellisen outoutensa.

Arvottomat (1982), trailerin mukaan ”elokuva maailmasta, joka on hyväksynyt hulluutensa ja ihmisistä, joille se on yhdentekevää” laventaa visiota omituiseksi road movieksi Suomesta, joka näyttäytyy näinkin lyhyen ajan kuluttua kadonneelta. Lapsinäyttelijästä alkaen jo pitkän uran tehnyt Matti Pellonpää sai sen myötä läpimurtonsa elokuvan pääosan esittäjänä.

Klaani (1984) oli askel perinteisempään elokuvaan Tauno Kaukosen romaanin pohjalta, mutta tarina rikollisista perheistä yhteiskunnan ja lain ulkopuolella oli samalla johdonmukaista jatkoa edellisille elokuville. Sekä Arvottomista että Klaanista tarjotaan ilmeisen lopullinen ohjaajan versio, joka ei ole kummassakaan pisin mahdollinen. Klaanista on tarjolla myös vaihtoehtoinen loppu.

Rosso (1985) oli pienen tiimin improvisoitu suomalais-italialainen rikosodysseia, jota ei ollut välttämättä edes ajateltu yleiseen levitykseen, mutta siitä tuli Mikan siihen asti suurin menestys ja kansainvälinen läpimurto.

Vain neljännesvuosisadan takaiset elokuvat tuntuvat nyt erilaisilta kuin tuoreeltaan. Moni niiden tekoon osallistunut on jo kuollut, viimeksi Esko Nikkari. Musiikki on tärkeää: Arvottomissa on kallisarvoinen live-välähdys Rauli Badding Somerjoesta (”Ikkunaprinsessa” ja ”Paratiisi”), Juice Leskinen sanoitti ja Anssi Tikanmäki sävelsi suomalaisen elokuvamusiikin helmiin kuuluvan ”Balladin elokuvaan Klaani”, ja Rossossa kuullaan Kari Väänäsen ja Martti Syrjän duetto ”Olen suomalainen / Sono italiano”.

Maaliskuussa 2007 Sandrewilta on luvassa myös Saimaa-ilmiön dvd-julkaisu.