Archive for the ‘Orbach Jerry’ Category

Päätepysäkki Brooklyn (Last Exit to Brooklyn)

Keskiviikko, Tammikuu 23rd, 2008

20090724-last-exit-to-brookyn.jpg

PÄÄTEPYSÄKKI BROOKLYN / PÄÄTEASEMA BROOKLYN (Last Exit to Brooklyn). USA/Iso-Britannia/Saksa (c) 1989 Neue Constantin Film. T: Bernd Eichinger. O: Uli Edel. Hubert Selby, Jr.:n romaanista (1964, suom. 1983 Markku Salo / Johanna Kustannus). KU: Stefan Czapsky. M: Mark Knopfler. N: Stephen Lang (Harry Black), Jennifer Jason Leigh (Tralala), Burt Young (Big Joe), Peter Dobson (Vinnie), Jerry Orbach (Boyce). Väri, anamorfinen 1,85:1, DD 5.1, 99 min
Future Film 23.1.2008

Hubert Selby, Jr.:n romaani Päätepysäkki Brooklyn oli rankka, kokeellinen, tajunnanvirtaan ja kielen rikkomiseen perustuva romaani, joka jakautuu kuuteen osaan. Väkivaltainen jengi käy lomailevien merimiesten kimppuun. Transuhuora Georgette joutuu väkivaltaiseen seuraan. Juoppo perheenisä pakottaa moottoripyöräkorjaajan naimisiin lihavan tyttärensä kanssa. Nuori prostituoitu Tralala auttaa ryöstämään asiakkaansa mutta joutuu ryhmäraiskauksen uhriksi. Lakon aikana paljastuu, että ay-aktivisti Harry on tuhlaillut liiton rahoja homosteluun.

Selbyn oli vaikea saada romaaniaan julki 1960-luvulla, ja viimein sen otti ohjelmistoonsa Grove Press. Monessa maassa sen julkaisijoita uhkasivat painokanteet. Onkin merkittävää, että saksalaiset Bernd Eichinger ja Uli Edel saivat aiheesta tehdyksi elokuvan sen järkyttäviä tapahtumia vesittämättä. Se kuvastaa myös sitä, miten aika oli muuttunut 20 vuodessa.

Elokuvaa tehtäessä aihe muuttui kuitenkin enemmän kohti virtaviivaista tarinaelokuvaa. Eichinger ja Edel olivat saaneet kansanvälistä menestystä projektillaan Christiane F. – tyttö metroasemalta (1981). Tunnustusta heille siitä, miten rankkoja teemoja he ovat tuoneet valtavirtaelokuvan piiriin. Monimutkainen yhtälö ei mielestäni noissa heidän 1980-luvun elokuvissaan kuitenkaan taiteellisesti toteutunut. Eichinger-Edel -tuotanto Baader Meinhof Komplex (2008) sen sijaan on mielestäni aidosti kompleksinen ja yllättävä suuren yleisön elokuva.

Toisesta Selbyn pääteoksesta Unelmien sielunmessu (1978) syntyi moderni elokuvaklassikko Darren Aronofskyn ohjauksessa (2000). Siinä on rohkean nerollista otetta, jollaista Päätepysäkki Brooklynista puuttuu.

Posted in Czapsky Stefan, Edel Uli, Eichinger Bernd, Knopfler Mark, Leigh Jennifer Jason, Orbach Jerry, Selby Jr. Hubert, Yleinen, Young Burt | No Comments »

Vallan terällä, Ankea aamu, Elämänä pakotie

Keskiviikko, Huhtikuu 25th, 2007

Sidney Lumetin 1980-lukua

VALLAN TERÄLLÄ (Prince of the City), USA 1981, ohjaus Sidney Lumet, pääosissa Treat Williams, Jerry Orbach, 1:1:85, DD mono, dokumentti Prince of the City: The Real Story (2006), pääkuva 160 min

ANKEA AAMU (The Morning After), USA 1986, ohjaus Sidney Lumet, pääosissa Jane Fonda, Jeff Bridges, Raul Julia, 1:1,85, DD mono, 98 min

ELÄMÄNÄ PAKOTIE (Running on Empty), USA 1988, ohjaus Sidney Lumet, pääosissa Christine Lahti, Judd Hirsch, River Phoenix, 1:1,85, DD mono, 111 min

Warner Bros. Finland 25.4.2007 (Vallan terällä) ja 11.4.2007

Sidney Lumetin pääteoksia on julkaistu runsaasti dvd:llä useilta levittäjiltä viime vuosina. Warner Bros.’n kevään 2007 ohjelmistoon kuuluu ohjaajan kolme teosta 1980-luvulta.

Vallan terällä (1981) on Lumetin keskeisiä töitä, osa hänen ”poliisitrilogiaansa”, johon kuuluvat myös Serpico (1973) ja Lain pyöveli (1990). Treat Williams tulkitsee huumepoliisia, joka päättää irtautua hyvä veli -verkostoon perustuvasta korruption seitistä, vain joutuakseen yksinäisenä ja turvattomana kafkamaiseen labyrinttiin, jossa häntä ei tue kukaan. Elokuva kohoaa kauas peruspoliisielokuvan odotushorisontin yläpuolelle. Pätevässä liitedokumentissa saa suunvuoron päähenkilön esikuva Robert Leuci, ja siinä esitellään myös kiinnostavasti elokuvan pohdittu kuvamaailma (Andrzej Bartkowiak), jolle masterointi tekee oikeutta.

Ankea aamu (1986) on thrilleri, jonka Lumet ohjasi Jane Fondan yllyttämänä. Alkoholisoitunut televisiotähti herää krapulassa vainajan viereltä. Perus-New York-ohjaaja Lumet toteutti teoksen poikkeuksellisesti Los Angelesissa, kuvaajana jälleen Andrzej Bartkowiak, ja he vangitsivat kaupungista puolia, joita ei ollut ennen elokuvissa nähty. Jumppakuningatar Fonda yllätti näyttelemällä deekiksellä olevaa naista; vastaavalla tavalla kuin älykköblondi Regina Linnanheimo järkytti jäähyväisroolissaan laitakaupungin rappioalkoholistina elokuvassa Olet mennyt minun vereeni.

Elämänä pakotie (1988) on poikkeuksellinen takaa-ajotarina perheestä, joka joutuu olemaan aina valmiina muuttamaan olinpaikkaa ja henkilöllisyyttä. FBI on heidän kintereillään, sillä vanhemmat olivat opiskelijaradikaaleina räjäyttäneet napalmtehtaan. Christine Lahti ja Judd Hirsch esittävät ex-terroristeja, joilla on nyt kaksi teini-ikäistä lasta. Draaman aiheena on se, että lasten on nyt aika elää omaa elämäänsä, ja vanhemmat menettävät heidät ainiaaksi. Erikoisen elokuvan ehdoton voimanpesä on teini-ikäistä, musikaalisesti lahjakasta poikaa esittävä River Phoenix, joka kohtaa kipeästi mahdottomalta tuntuvan dilemman. Hieno masterointi tuo esiin Gerry Fisherin vaikuttavan realistisen kuvaustyylin.

Posted in Bartkowiak Andrzej, Bridges Jeff, Fisher Gerry, Fonda Jane, Hirsch Judd, Julia Raul, Lahti Christine, Lumet Sidney, Orbach Jerry, Phoenix River, Williams Treat, Yleinen | No Comments »