Archive for the ‘Nurkka Tapio’ Category

Dynamiittityttö

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Dynamiittitytto

DYNAMIITTITYTTÖ / Dynamitflickan. Suomi 1944. TY: Suomi-Filmi. TJ: Matti Schreck. T: Risto Orko. O+LE: Valentin Vaala. KS: Tet (= Kersti Bergroth), Lea Joutseno, Valentin Vaala. KU: Uno Pihlström. LA: Erkki Siitonen. M: George de Godzinsky. Ä: Evan Englund. N: Lea Joutseno (Marja Reijonen), Paavo Jännes (johtaja Jorma Reijonen), Tapio Nurkka (taiteilija Kari Honka), William Markus (rikospoliisiosaston apulaispäällikkö Esko Vuoristo), Kaarlo Kytö (arkkitehti Taisto alias Jehu), Rauha Rentola (Lempi Rae). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 72 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 22.10.2010

Valentin Vaala oli suomalaisen tyylikkään, urbaanin komedian taitaja n:o 1. Pisimmän komediasarjansa hän teki Lea Joutsenon kanssa: he tekivät kahdeksan elokuvaa yhdessä. Dvd:llä julkaistiin keväällä Varaventtiili, joka ei ole varsinainen komedia vaan humoristinen draama. Dynamiittityttö, Vaalan ja Joutsenon kuudes yhteinen elokuva, kuuluu Suomi-Filmin Tet-komedioihin. Tässä elokuvassa Tet-nimimerkin taakse kätkeytyi Kersti Bergroth, mutta sitä käyttivät myös Hilja Valtonen ja Joutseno itse, joka on tässäkin mukana käsikirjoittajana.

Elokuva tuli ensi-iltaan syksyllä 1944 Suomen tehtyä välirauhansopimuksen Neuvostoliiton kanssa ja Lapin sodan alettua. Ajan tapahtumat eivät heijastu millään tavalla Dynamiittitytössä, joka tarjoaa täydellistä eskapismia. Lääkettä synkkien kokemusten rasittamille katsojille, jotka olivat hyvässä vireessä panemaan alulle sodanjälkeisiä suuria ikäluokkia.

Tarina kertoo johtaja Reijosen (Paavo Jännes) tylsistyneestä Marja-tyttärestä (Joutseno), joka lukee ajanvietteekseen salapoliisiromaaneja ja sekaantuu vahingossa dynamiittiliigaan, jonka seuraavana kohteena on tietenkin Reijosten oma huvila. Hömppäköykäinen juoni tarjoaa tilaisuuksia humoristisiin käänteisiin ja sanailuihin.

Jälleen kerran Joutsenolla on renoirlaisittain kolme kosijaa: jämerä poliisi Esko (William Markus esikoisroolissaan), sympaattinen taiteilija Kari (Tapio Nurkka) ja salaperäinen arkkitehti Taisto (Kaarlo Kytö). Viimeksimainittu paljastuu dynamiittiliigan ”Jehuksi”, jolloin Marja pyörtyy Eskon käsivarsille: ”Pane minut elinaikaiseen vankilaan”.

Kevyen elokuvan kuvasi hienosti Uno Pihlström, ja sen voi huomata myös dvd:llä.

Varaventtiili

Perjantai, Huhtikuu 16th, 2010

2010.04.03.-Varaventtiili

VARAVENTTIILI / Kärlekens ABC. Suomi 1942. TY: Suomi-Filmi. TJ: Matti Schreck. T: Risto Orko. O+LE: Valentin Vaala. KS: Yrjö Kivimies – Hilja Valtosen romaanista Nuoren opettajattaren varaventtiili (1926). KU: Eino Heino. LA: Ville Hänninen. M: Harry Bergström. Ä: Harald Koivikko. KP: Kauhajoki. N: Lea Joutseno (opettajatar Liisa Harju), Tapio Nurkka (lääkäri Eino Korpinen), Irma Seikkula (opettajatar Rauha Tuomikoski), Olavi Reimas (opettaja Oskari Berglund), Rakel Linnanheimo (Ester Iippo), Eino Jurkka (johtajaopettaja Taneli Iippo). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 92 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 16.4.2010

Varaventtiili on ensimmäinen dvd:llä ilmestyvä Lea Joutseno -elokuva. Joutseno (1910-1977) oli räiskyvä elokuvatähti ja käsikirjoittaja Suomi-Filmi -yhtiöllä 10 vuoden ajan melkein aina Valentin Vaalan ohjauksessa ja melkein aina komedioissa. Hilja Valtosen suureen menestyskirjaan perustuva Varaventtiili oli Vaala-Joutseno -elokuvien sarjassa ei-komediallinen poikkeus, vaikka siinäkin on paljon huumoria. Vaala ohjasi myös useita komediallisia Valtos-elokuvia Joutsenon kanssa ja ilman. Varaventtiili oli aikansa suosikkielokuva, jota kriitikot eivät katsoneet erityisen hyvällä silmällä. Siinä nähtiin ainoastaan kevyen hölynpölyn taso, ja toisaalta viihteenäkin sitä pidettiin vajavaisena.

Puolestani Varaventtiili on suosikkini Vaala-Joutseno -sarjassa. Se on yksi kolmesta keskeisestä 1930- ja 1940-lukujen elokuvasta, joissa suomalaisten bestseller-kirjojen pohjalta luotiin rajoja rikkovan naisen muotokuvia. Aune Nuolivaaran kirjasta Roland af Hällström ohjasi elokuvan Paimen, piika ja emäntä (1938). Aino Räsäsen romaanista syntyi Hannu Lemisen Soita minulle, Helena! (1948). Varaventtiilissä kohdataan Vaalan komedioista poiketen myös surun ja pettymyksen teemoja. Sävyn ja musiikin (Harry Bergström) kepeys viihteellistää tunnelmaa toisaalta jatkosodan ajan eskapismin tarpeisiin.

Vaala-Joutseno -elokuvat olivat tavallisesti urbaaneja komedioita, mutta Varaventtiili sijoittuu maaseudulle. Lupaava lähtöasetelmana on reippaan savolaisen opettajattaren Liisa Harju (Joutseno) saapuminen ahdasmieliseen pohjalaiseen kylään. Liisa ei anna kateuden, syrjinnän ja parjauksen lannistaa itseään. Vaala pelkisti tapahtumat yhteen vuodenaikaan, talveen, mutta pohjalaisista lakeusmaisemista hän ei ottanut juuri mitään irti, vaikka käytettävissä oli mestarikuvaaja Eino Heino. Tarinassa tulee kuitenkin keskeiselle sijalle Artturi Järviluoman Pohjalaisia-näytelmiä, jossa päähenkilöt saavat näytellä pääosia. ”Ettäkö savolaistyttö esittäisi pohjalaista!” Mutta näytelmä sujuu Joutsenolta hyvin loppurepliikiä myöten (”Ei ole mun silmät enää koskaan kirkkahat”), vaikka eturivin kolme hapannaamaa eivät tunnu sitä myöntävän.

Jean Renoirin elokuvien tapaan tässäkin tarinassa naisella on kolme ihailijaa (Tapio Nurkka, Olavi Reimas, Onni Veijonen).

Elokuva on hienosti kuvattu, ja dvd-masterointi on pääasiassa laadukasta.