Archive for the ‘Novero Mirjam’ Category

Isäpappa ja keltanokka

Perjantai, Marraskuu 13th, 2009

20091107-isapappa-ja-keltanokka.jpg

Ei ihan Kala nimeltä Wanda

ISÄPAPPA JA KELTANOKKA / Farsgubben och gulnäbben. Suomi 1950. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. KS: Topias. KU: Kalle Peronkoski. LA: Aarre Koivisto. M: Heikki Aaltoila. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. M: Joel Rinne (fil.tri Yrjö Tammela), Mirjam Novero (tri Annikki Salmi), Lasse Pöysti (Aimo Tammela), Matti Ranin (Lauri Tammela), Eila Peitsalo (Ulla Tammela), Siiri Angerkoski (Birgit Alanne), Aarne Laine (maisteri Juurinen), Oiva Sala (preparaattori Miettinen), Topo Leistelä (eläintieteen laitoksen johtokunnan puheenjohtaja). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 13.11.2009

Tammelan perheen elämästä on tullut haasteellista. Leski-isä, eläintieteen tohtori (Joel Rinne) on iskiaksen uhrina joutunut vuoteen omaksi, ja hänen tyypillinen puhetyylinsä on karjuminen. Aikuiset lapset (Lasse Pöysti, Matti Ranin, Eila Peitsalo) yrittävät saada isää suostumaan lääkärin hoitoon, mistä tämä kieltäytyy. Lapset uumoilevat myös kroonisen äreyden voisivan parantua, jos isä saisi uuden vaimon. Kotiapulaiset vaihtuvat jatkuvasti, kun kukaan ei kestä tohtorin möykkäämistä. Lopulta lapset juonittelevat isälle yhdellä iskulla lääkärin, psykiatrin ja vaimoehdokkaan (Mirjam Novero oli myös ohjaaja Edvin Laineen rouva) topakan kotiapulaisen valepuvussa.

Keskeisellä sijalla ovat tohtorin silmäteränä olevat harvinaiset akvaariokalat, mutta ihan Kala nimeltä Wanda -tasolle ei tässä farssissa päästä. Pahimpaan Särkkä-Laine -tyyliin virityksenä on ylinäytteleminen ja kovaäänisyys.

Dvd-masterointia kelpaa katsella.

Pinsiön parooni

Perjantai, Maaliskuu 13th, 2009

20090416-pinsion-parooni.jpg

”Eihän se vaari tänne voi jäädä”

PINSIÖN PAROONI (Baronen från Pinsiö), Suomi 1962. TY: Suomen Filmiteollisuus. T: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. N: Eero Roine, Eino Kaipainen, Elna Hellman, Elsa Turakainen, Liisa Roine, Mirjam Novero. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 90 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 13.3.2009

Pinsiön parooni on Edvin Laineen tuotannossa rinnakkaisteos Oprille. Kumpikin perustuu suosikkinäytelmään, jossa päähenkilönä on vanhus, ja kumpikin perustuu karismaattiseen päänäyttelijään. Oprin kantava voima oli Rakel Laakso, Pinsiön paroonin nimiosassa on Eero Roine. Kuten elokuvan klassisissa sukupolvikuilun draamoissa Make Way for Tomorrow ja Tokyo Story tässäkin kaupunkilaisperhe vääntelehtii kiusaantuneena, kun vanha pappa tulee pidemmäksi aikaa kylään. Näkökulma on kuitenkin aurinkoisen humoristinen, kuten vaarin lukiessa yliromanttista viihdelukemistoa ääneen. Ajankohtaisena yksityiskohtana on television tulo.

Pinsiön parooni on tamperelaistarina. Kaupunki oli tuttu ohjaajalle, joka oli toiminut kauan tamperelaisten teattereiden johtajana. Elokuva perustuu tamperelaisen kirjailijan näytelmään. Urheilija-kirjailija Leena Härmä (1918-2008) muistetaan Tuittupää-kirjoistaan ja näytelmistään kuten Viekää tuhkakin pesästä. Kaksi hänen näytelmistään on filmattu: Virtaset ja Lahtiset ja tämä Pinsiön parooni.

Näytelmää avattiin tamperelaisiin ulkokuviin, verukkeena nuortenparien romanssit, jotka vievät heitä monille kohtaamispaikoille, eräänä juonena Ritvan (Liisa Roine) yritys hämätä poikaystäväänsä Paulia (Matti Ranin) luulemaan, että hän asuu kerrostalossa eikä tehtaan omistamassa työläisten puutalossa. Ytimenä on kuitenkin Leena Härmän dialogi ja Tampereen Työväen Teatterin kantaesityksen kaarti, Eero Roineen rinnalla Elna Hellman, Olavi Ahonen ja Tapio Hämäläinen. Muutenkin tamperelaisuus korostui näyttelijävalinnoissa.

Elokuva surffaa yhteiskunnallisten kysymysten pinnalla, teemojen joukossa yritys vanhoksen häätöön mökistään kunnalliskotiin, korpilakko ja asuntoahtaus. Realismi on tässä elokuvassa ulkokuorta, toisin kuin Edvin Laineen Hella Wuolijoki- ja Väinö Linna -filmatisoinneissa.

Musiikin sävelsi Heikki Aaltoila, lainateemana toistuu ”Kuinka sä taisit petollinen olla”. Kuvaaja oli Olavi Tuomi, ja Tampere-ulkokuvilla on dokumentaarista arvoa. Dvd-masterointi on kohtalaista.

Fenno-Filmi yllättää (4 erillistä levyä)

Perjantai, Toukokuu 19th, 2006

20090302-pikajuna-pohjoi.jpg20090302-houkutuslintu.jpg20090302-kultainen-kyntt.jpg20090302-lapi-usvan.jpgHOUKUTUSLINTU, Suomi 1946, O: Roland af Hällström, N: Laila Jokimo, Eino Kaipainen, Eero Leväluoma, 78 min

KULTAINEN KYNTTILÄNJALKA, Suomi 1946, O: Edvin Laine, N: Edvin Laine, Mirjami Kuosmanen, Mirjam Novero, 105 min

PIKAJUNA POHJOISEEN, Suomi 1947, O: Roland af Hällström, N: Ansa Ikonen, Leif Wager, Liisa Tuomi, 97 min

LÄPI USVAN, Suomi 1948, O: Roland af Hällström, N: Leif Wager, Gunvor Sandkvist, Mirjami Kuosmanen, 94 min
Kaikki 1:1,33, mono, Finnkino 19.5.2006

Finnkinon suomalaisten elokuvien julkaisuohjelmassa on ilmestynyt yllättävä erä Fenno-Filmin tuotantoa. Elokuvia ei ole milloinkaan ennen julkaistu kotitallenteina, ja tv-lähetyksistäkin on kulunut jo sukupolvi. Niiden tarinat rikoksesta ja seksistä ovat puhdasta melodraamaa mutta samalla ajankuvaa sodanjälkeisestä todellisuudesta. Ennen kaikkea nousee esiin Roland af Hällström. Suomen ensimmäisen elokuvan historian kirjoittaja aloitti ohjaajana 1930-luvulla ja tuli sodan jälkeen Teuvo Tulion apulaisohjaajaksi.

Fenno-Filmillä hänen uransa käynnistyi Houkutuslinnulla (1946), jossa vaikutteet Tuliolta ja 1930-luvun ranskalaisesta elokuvasta olivat ilmeiset. Tulio-yhteyttä vahvisti säveltäjä Tapio Ilomäki. Väkevän visuaalisen ilmeen takasi Esko Töyri, josta tuli af Hällströmin loppu-uran pääkuvaaja. Käsikirjoittaja näissä Fenno-filmeissään oli ohjaaja itse nimimerkillä Vilho Hela. Houkutuslinnun juoni on Tulio-kaavan käänteisversio: prostituoitu pakenee kaupungin turmelusta maaseudulle, jonka luminen puhtaus on urbaanin pimeyden vastakohta. Dvd:llä leikkaamattomana nähtävä naisten saunakohtaus hämmästyttää luonnollisella kauneudellaan ja sisältämällään juonenkäänteellä. Tanssijatar Laila Jokimo kantaa elokuvauransa ainoan pääroolin sielukkaasti herkissä erikoislähikuvissa. Elokuva menestyi myös Ranskassa.

Pikajuna pohjoiseen (1947) oli af Hällströmin kunnianhimoisimpia töitä, junaelokuvan historian kiehtova suomalaisnäyte, jossa on kansainvälisten mallien mukainen ”all star cast”. Kohtalokkaan yöjunan makuuvaunu on rikoksen ja erotiikan tyyssija, jossa junasymboliikka ja kellosymboliikka on ladattua. Kolme naista kohtaa yön mittaan hurmion huipun. Ansa Ikonen on parhaimmillaan tulkitessaan hänelle poikkeuksellisessa roolissa aikuisen rouvan kiellettyä halua tavalla, jossa on Anna Kareninan ulottuvuuksia. Liisa Tuomi on sävähdyttävä tanssijatar, joka kohtaa tuntemattomana matkustaessaan vielä salaperäisemmän Leif Wagerin. Ensimmäinen sodanjälkeinen Miss Suomi Anja Kola nähdään vastavihittynä morsiamena häämatkallaan.

Ote herpaantui elokuvassa Läpi usvan (1948), jossa väkevän kuvallisuuden korvasi liiallinen puhetulva, ja kaupungin paheiden innoittuneen kuvauksen tilalla nähtiin väsyneitä kliseitä. Elokuvaa eivät pelasta edes Gunvor Sandkvist ensimmäisessä elokuvaroolissaan eivätkä Mirjami Kuosmanen ja äitiä esittävä Saara Ranin naisina, jotka saavat kärsiä Leif Wagerin joutumisesta viinan ja seksin kurimukseen. Elokuva telottiin sensuurissa, mutta dvd-versio on leikkaamaton.

Aikansa ahkerin elokuvaohjaaja Edvin Laine ohjasi tavallisesti SF:lle mutta ehti vierailla myös Fennolla ohjaamassa Kultaisen kynttilänjalan (1946), niin hillittömän ylitseampuvan ja vanhanaikaisen rikosmelodraaman, että se olisi voinut valmistua 50 vuotta aiemmin. Tolkuttoman elokuvan kiehtovia kohtauksia on Schubertin serenadijakso, jonka aikana nähdään ilmeiden ja reaktioiden montaasi loistavina karikatyyreinä. Häikäilemätöntä roistoa esittää ohjaaja itse, ja naista, jota miehen vaarallinen seksuaalisuus kiehtoo, hänen vaimonsa Mirjam Novero elokuvadebyytissään.

Niskavuoren Heta

Perjantai, Maaliskuu 26th, 2004

20091031-niskavuoren-heta.jpg

NISKAVUOREN HETA / Heta från Niskavuori. Suomi 1952. TY: Suomen Filmiteollisuus. T: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. KS: Hella Wuolijoki, Paula Talaskivi – Wuolijoen näytelmästä (1950). KU: Pentti Unho. M: Heikki Aaltoila. N: Rauni Luoma (Heta), Kaarlo Halttunen (Akusti), Mirjam Novero (Siipirikko), Martti Katajisto (Jaakko), Leo Lähteenmäki (Santeri). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 90 min
Suomenkieliset tekstit / svenska texter
Finnkino 26.3.2004

Edvin Laine oli jo suomalaisen teatterin ja elokuvan veteraani ohjatessaan ensimmäinen mestariteoksensa elokuvaohjaajana. Tosin hänen esikoisohjauksensa Yrjänän emännän synti oli jo ollut väkevää työtä, pääosassa Mirjami Kuosmanen. Rinnakkainen ylpeän emännän tarina innoitti Lainetta Niskavuoren Hetassa vielä komeampaan työhön. Laine oli ohjannut teatterissa useimmat Wuolijoen näytelmät ja näytellyt niiden pääosat. Silti Laineen ensimmäinen Wuolijoki-filmatisointi oli aidosti elokuvallinen eepos, jossa on pitkiä puhtaasti visuaalisia jaksoja. Heta, Niskavuoren kartanon viimeisenä avioon menevä tytär, nai rengin ja aloittaa elämän tämän kanssa lähes tyhjästä. Hetan elämä perustuu loukatulle ylpeydelle, sille, että hän haluaa voittaa nöyryytyksen, jonka aiheutti hänen rakastamansa miehen, ensimmäisen lapsensa isän, torjunta. ”Minullakin oli sydän, mutta se jäätyi sun käsissäs”. Heta ja Akusti rakentavat uudesta kartanosta Niskavuortakin isomman. Suurempi saavutus liittyy hiljaiseen Akustiin, josta kasvaa yhteisön arvovaltainen johtaja ja hyväntekijä, mitä Heta ei milloinkaan tunnusta. Suomalaisen yhteiskunnan eepos 1890-luvulta 1920-luvulle käsittelee mieleenpainuvasti myös vuoden 1918 tabuaihetta.

Dvd on masteroitu naarmuisesta esityskopiosta, jossa on paikoin vesivahingon jälkiä, vaikka elokuvasta on tallella negatiivi, josta voitaisiin saada huippulaatuinen kopio. Epäluotettavan muistini perusteella tuntuu myös, että kopio ei ole aivan täydellinen.