Archive for the ‘Nortia Assi’ Category

Anja tule kotiin

Perjantai, Marraskuu 19th, 2010

2010.11.13.-Anja-tule-kotiin

ANJA TULE KOTIIN / Anja kom hem. Suomi 1944. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Toivo Särkkä – Gösta Stevensin ja Hampe Faustmanin kirjoittamasta ja Hampe Faustmanin ohjaamasta elokuvasta Sonja (Ruotsi 1943) – Herbert Greveniuksen näytelmästä Sonja (1927). KU: Armas Hirvonen. LA+LE: Hannu Leminen. Ehostus: Senja Soitso. Hiukset: Hellä Seteri. M: Tapio Ilomäki. Ä: Georg Brodén. N: Helena Kara (Anja Miettinen), Eino Kaipainen (Mauri Miettinen), Assi Nortia (Maiju Miettinen), Sasu Haapanen (Nikke Vuorento), Risto Veste (Pentti), Veikko Linna (Otto Samuelsson), Lauri Kyöstilä (Kalle Lehtonen), Ida Salmi (Berta Lehtonen). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 69 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 19.11.2010

Anja tule kotiin sai ensi-iltansa 17.11.1944. Taistelut Neuvostoliiton kanssa olivat päättyneet, mutta Lapin sota jatkui. Eskapistiselle viihteelle oli tarvetta, ja aiheita haettiin myös Ruotsista asti. Toivo Särkkä otti elokuvansa pohjaksi tunnetun ruotsalaisen teatterimiehen Herbert Greveniuksen esikoisnäytelmän vuodelta 1927. Miettisen työmiesperheeseen tulee vieras menneisyydestä, Nikke Vuorento (Sasu Haapanen), joka on ollut Maurin (Eino Kaipainen) hummauskaveri ennen naimisiin menoa. Pian selviää myös, että hän on ollut Anjan (Helena Kara) sutenööri aikana, jolloin Anja on ollut ilotyttönä Viipurissa. Salaisuudella kiristämällä etsintäkuulutettu Nikke pääsee lymyilemään Miettisten kotiin ja valikoi jo tähtäimeensä seuraavaksi uhriksi Maurin pikkusiskon Maijun (Assi Nortia toisessa elokuvaroolissaan). Elokuva on melko jonninjoutava mutta toki ammattilaistuotantoa. Lavastaja on Hannu Leminen, säveltäjä Tapio Ilomäki ja kuvaaja Armas Hirvonen. Kuvallisesti dvd on laadukas.

Miesmalli

Perjantai, Maaliskuu 19th, 2010

2010.03.07.-Miesmalli

MIESMALLI / Doktorn står modell. Suomi 1944. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+LA: Ossi Elstelä. KS: Olavi Karu. KU: Marius Raichi. M: Väinö Haapalainen. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Maaria Eira (Ilona Heli), Olavi Reimas (tohtori Timo Kalke eli Valtteri Mäkelä), Toini Vartiainen (Maretta), Laila Rihte (Tuulikki), Laila Jokimo (Agnes), Hugo Hytönen (konsuli Heli), Onni Korhe (Klaus Vuorimaa), Esko Vettenranta (Kuski-Kalle, autonkuljettaja), Toppo Elonperä (hovimestari Johansson), Kalle Viherpuu (talonmies Miettinen), Assi Nortia (Leila, Helien sisäkkö). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 85 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 19.3.2010

T.J. Särkän johtaman Suomen Filmiteollisuus -yhtiön kevyimmän sarjan komedioihin kuuluu Miesmalli. Ossi Elstelä kuului ohjaajana harvoin eturiviin, mutta hän oli ohjannut suuren menestyksen saaneen elokuvan Katariina ja Munkkiniemen kreivi edellisenä vuonna. Heppoisessa juonessa vaihtelunhaluinen tohtori (Olavi Reimas) tekeytyy kulkuriksi päästäkseen naismaalarin (oopperalaulaja Maaria Eira, Kari Suomalaisen pikkusisko) malliksi. Juonen keveys ei ole koskaan estänyt komedian mestareita tekemästä loistavaa elokuvaa, mutta tässä elokuvassa säihkettä ei ole riittämiin, jotta tarinan onttous peittyisi. Elokuvaa on pidetty tunkkaisena sen luokkaennakkoluuloja pönkittävien asenteiden vuoksi. Sen voi katsoa myös saattavan ne naurunalaisiksi. Tämä eskapistinen viihdepaketti sai ensi-iltansa jatkosodan päätyttyä, eikä siinä ole mitään yhtymäkohtia aikansa todellisuuteen.

Tyttö ja hattu

Perjantai, Toukokuu 15th, 2009

2009.09.19.-Tytto-ja-hattu

TYTTÖ JA HATTU / Flickan och hatten. Suomi 1961. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Aarne Tarkas. KS: Olavi Linnus – Hildegard Erlundin romaanikäsikirjoituksesta Das Mädchen mit dem Hut, joka ilmestyi kirjana (1963). KU: Osmo Harkimo. M: Harry Bergström. ”Tytön tie”, ”Missä paikkani on”, ”Tarjoilulaulu” / ”Pöytä kolmelle” / ”Perävaunuhovimestari”, ”Tähtikiertue tulee”, ”Sirkusrakkautta”, ”Onnenhattu”. LA: Aarre Koivisto. Ä: Kurt Vilja. LE: Armas Vallasvuo. N: Pirkko Mannola (Mirja Halonen), Esko Salminen (ekonomi Ilmari Kosonen), Rauha Rentola (rouva Thea Tekonen), Siiri Angerkoski (Mrs. Mary Moulin eli rouva Maija Moilanen), Assi Nortia (Donna Elvira), Hannes Häyrinen (säveltäjä Theodor Tekonen), Pentti Viljanen (Tähtikiertueen johtaja David Moulin / Taavetti Moilanen), Pentti Irjala (tehtailija Kosonen), Leo Jokela (vahtimestari), Uljas Kandolin (vahtimestari), Liisa Nevalainen (Mirjan äiti), Leo Lähteenmäki (radioreportteri Tiilipää). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 84 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 15.5.2009

Vuosi 1961 oli Aarne Tarkaksella viiden elokuvan vuosi, ja samanaikaisesti Tytön ja hatun kanssa hän ohjasi elokuvaa  Oksat pois… Käsikirjoitus oli odottanut kuvausvuoroaan T.J. Särkän pöytälokerossa kuusi vuotta, ja se päivitettiin Pirkko Mannolan iskelmätähtihahmon ympärille. Juonenpoikanen käynnistyy isoäidin vanhasta hatusta, jonka päähän pantuaan Mirja (Mannola) lähtee vaeltamaan, ”etsimään onneaan”, kohdaten hattutehtailija Kososen ja tämän pojan (Esko Salminen), huoltoasemalla iskelmäsäveltäjä Theodor Tekosen vaimoineen (Hannes Häyrinen, Rauha Rentola) ja sirkusseurueen, jonka johtajaa esittää Pentti Viljanen ja diiva Donna Elviraa Assi Nortia. Kohellus johtaa Linnanmäelle ja sen monille laitteille, ja asiat menevät muutenkin moneen kertaan sekaisin ennen kuin kaikki kääntyy parhain päin.

Italialainen olkihattuTyttö ja hatturasia… ovat eräitä komediaklassikoiden nimiä. Tyttö ja hattu on SF-liukuhihnatuote, jonka tekijäkunnassa on parhaita ammattilaisia, vaikka eivät kuvaaja Osmo Harkimo ja säveltäjä Harry Bergström tässä parhaan innoituksensa tasolla ole, kuten ei ohjaaja Aarne Tarkaskaan.

Pekka ja Pätkä Suezilla

Perjantai, Toukokuu 16th, 2008

20080524-pekka-ja-patka-suezilla.jpg

PEKKA JA PÄTKÄ SUEZILLA / Träskalle och Stumpen i Suez. Suomi 1958. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Armand Lohikoski – Ola Fogelbergin sarjakuvan henkilöhahmoista. KU: Olavi Tuomi, Mikko Sergejeff. M: Toivo Kärki, Hannu Halonen. N: Esa Pakarinen (Pekka Puupää), Masa Niemi (Pätkä), Siiri Angerkoski (Justiina Puupää), Assi Nortia (Suleima, kalifi Abu Kabun tytär), Kauko Kokkonen (vääpeli Pippurinen), Veikko Linna (rosvopäällikkö Ben Jussuf), Pentti Irjala (lampun henki), Heikki Savolainen (sheikki Ben Ali), Juhani Kumpulainen (asekauppias). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 16.5.2008

Pekka ja Pätkä (Esa Pakarinen, Masa Niemi) joutuvat kepposen uhreina kahden Suez-lintsarin tilalle YK-komennukselle. Kolmen taatelin keitaalla ollaan lähellä Uuno Turhapuron henkeä, ja nälkään avuksi löytyy strutsin munia. Hölmöilyä sulostuttaa Assi Nortia napatanssia harrastavana kalifin tytär Suleimana. Pekka ja Pätkä saavat naamioitua sekä kamelin pukuun että haaremiasuun. Kaverukset onnistuvat koheltamaan jopa taikalampun toiveissaan niin, että paikalle saapuu Justiina kaulin kädessään.

Tuotantoarvojen vankkuutta takasivat kuvaajat (Olavi Tuomi, Mikko Sergejeff) ja säveltäjät (Toivo Kärki, Hannu Halonen). SF:n eksoottisten tanssijatarroolien erikoisnainen Assi Nortia oli ennen Suleiman osaansa saanut olla Kaunis Veera, Rion yön Carmen, Muhoksen Mimmin Dolores ja Rantasalmen sulttaanin Carmen.

Dvd:n kuvalaatu on hyvä.

Rion yö

Perjantai, Huhtikuu 18th, 2008

20080510-rion-yo.jpg

RION YÖ / Det hände i Rio. Suomi 1951. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Ville Salminen. KS: Inkeri Marjanen, Topias – Unto Koskelan runosta ”Kuubalainen serenadi” (1930). KU: Kalle Peronkoski. M: Harry Bergström. ”Kuubalainen serenadi” säv. Juhani Pohjanmies, san. Unto Koskela. Tunnussävel ”Rion yö” säv. Harry Bergström, san. Kullervo. KO: Kaarlo Hiltunen. N: Assi Nortia (Carmen Conchita), Leif Wager (Leka), Tapio Rautavaara (Tapsa), Lasse Pöysti (Lasse), Ville Salminen (Don José, ”Valkoinen kuolema”), Suomalaisen Oopperan ja Punaisen Myllyn balettiryhmät. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 72 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 18.4.2009

Tarinan ja henkilökuvauksen osalta Ville Salmisen ohjaama Rion yö on suomalaisena musikaalina eräänlainen köyhän miehen On the Town (Ilo irti), kertomus kolmen merimiehen (Leif Wager, Tapio Rautavaara, Lasse Pöysti) vaarallisesta kaupunkilomasta Rio de Janeirossa. Tekijänoikeussyistä suosikkilauluun ”Kuubalainen serenadi” perustuvan elokuvan tapahtumat sijoitettiin Brasiliaan.

Ilo on kuitenkin irti elokuvan erinomaisissa tanssinumeroissa, jotka suunnitteli Kaarlo Hiltunen, ja joissa oli esiintyjinä maan huippuja. Assi Nortia meripoikien intohimon kohteena kohoaa säihkyvästi tehtävänsä tasalle. ”Kuubalainen serenadi” ja ”Rion yö” ovat elokuvan suuret, katsomisen arvoiset musikaalinumerot. Muuten sen voikin katsoa pikakelaillen.

Kuvalaadultaan julkaisu on keskinkertainen.

Finnkinon kotimaisia (kesä-syyskuu 2007)

Perjantai, Syyskuu 21st, 2007

20090414-vihaan-sinua-rakas.jpg20090808-muhoksen-mimmi.jpg

Finnkinon Suomi-saaga jatkuu

SUURIN VOITTO, Suomi 1944, SF, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Eino Kaipainen, Sylvi Palo, 1:1,33 mv, DD mono, 84 min, Finnkino 6.7.2007

VIHAAN SINUA – RAKAS, Suomi 1951, SF, ohjaus Edvin Laine, pääosissa Ansa Ikonen, Edvin Laine, 1:1,33, DD mono, 73 min, Finnkino 15.6.2007

MUHOKSEN MIMMI, Suomi 1952, SF, ohjaus Jorma Nortimo, pääosissa Tuija Halonen, Matti Oravisto, 1:1,33, DD mono, 74 min, Finnkino 15.6.2007

MATKALLA SEIKKAILUUN, Suomi 1945, Fenno, ohjaus Yrjö Norta, pääosissa Aku Korhonen, Sirkka Sipilä, 1:1,33 mv, DD mono, 97 min, Finnkino 24.8.2007

KEITTIÖKAVALJEERIT, Suomi 1948, Fenno, ohjaus Yrjö Norta, pääosissa Sirkka Sipilä, Esko Vettenranta, 1:1,33 mv, DD mono, 98 min, Finnkino 6.7.2007

SOITA MINULLE, HELENA!, Suomi 1948, Fenno, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Rauli Tuomi, Erkki Viljos, 1:1,33 mv, DD mono, 86 min, Finnkino 6.7.2007

SF ELOKUVAKLASSIKOT 6 (4-dvd), Finnkino 15.6.2007
AVIOLIITTOYHTIÖ, Suomi 1942, SF, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Birgit Kronström, Tauno Palo
NAINEN ON VALTTIA, Suomi 1944, SF, ohjaus Ansa Ikonen, pääosissa Ansa Ikonen, Aku Korhonen, 1:1,33 mv, DD mono, 99 min
ISÄN VANHA JA UUSI, Suomi 1955, SF, ohjaus Matti Kassila, pääosissa Ansa Ikonen, Tauno Palo, 1:1,33, DD mono, 94 min
RAKAS LURJUS, Suomi 1955, SF, ohjaus Toivo Särkkä, pääosissa Ansa Ikonen, Edvin Laine, Joel Rinne, 1:1,33, DD mono, 98 min

SF-ELOKUVAKLASSIKOT 7 (4-dvd), Finnkino 15.6.2007
ROVANIEMEN MARKKINOILLA, Suomi 1951, SF, ohjaus Jorma Nortimo, pääosissa Esa Pakarinen, Reino Helismaa, Jorma Ikävalko 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 79 min
LENTÄVÄ KALAKUKKO, Suomi 1953, SF, ohjaus Ville Salminen, pääosissa Esa Pakarinen, Mai-Brit Heljo 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 66 min
HEI, RILLUMAREI!, Suomi 1953, SF, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa Esa Pakarinen, Sirkka-Liisa Wilén 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 79 min
RANTASALMEN SULTTAANI, Suomi 1955, SF, ohjaus Eddie Stenberg, pääosissa Assi Nortia, Esa Pakarinen, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 74 min

SF-ELOKUVAKLASSIKOT 8 (4-dvd), Finnkino 21.9.2007
SF-PARAATI, Suomi 1940, SF, ohjaus Yrjö Norta, pääosissa Ansa Ikonen, Tauno Palo, 1:1,33 mv, DD mono, suom./ruots. tekstit, 86 min
KAUNIS VEERA ELI BALLADI SAIMAALTA, Suomi 1950, SF, ohjaus Ville Salminen, pääosissa Assi Nortia, Ralf Labbart, Hannes Häyrinen, 1:1,33 mv, DD mono, suom./ruots. tekstit, 78 min
ON LAUTALLA PIENOINEN KAHVILA, Suomi 1952, SF, ohjaus Thure Bahne, pääosissa Tuija Halonen, Siiri Angerkoski, William Markus, 1:1,33 mv, DD mono, suom./ruots. tekstit, 84 min
KIPPARIKVARTETTI, Suomi 1952, SF, ohjaus Ville Salminen, pääosissa Olavi Virta, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio, Teijo Joutsela, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 78 min

SPEDE-TUOTANNON PARHAAT 5 (4-dvd), Finnkino 15.6.2007
LENTÄVÄT LUUPÄÄT, Suomi 1984, ohjaus Spede Pasanen, pääosissa Spede Pasanen, Simo Salminen, Vesa-Matti Loiri, Riitta Väisänen, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 85 min
HEI KLIFFAA HEI, Suomi 1985, ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, Kari Franck, Hannele Lauri, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 96 min
LIIAN ISO KEIKKA, Suomi 1986, ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Ritva Valkama, Pentti Siimes, Hannele Lauri, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 103 min
PIKKUPOJAT, Suomi 1986, ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, Spede Pasanen, Hannele Lauri, Riitta Väisänen, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 84 min

SPEDE-TUOTANNON PARHAAT 6 (3-dvd), Finnkino 15.6.2007
FAKTA HOMMA, Suomi 1987, ohjaus Jukka Virtanen, pääosissa Riitta Havukainen, Eija Vilpas, Taneli Mäkelä, Lasse Karkjärvi, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 93 min
”ONKS VILJOO NÄKYNY?”, Suomi 1988, ohjaus Hannu Seikkula, pääosissa Heikki Kinnunen, Pirkka-Pekka Petelius, Aake Kalliala, Kristiina Elstelä, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 80 min
RAMPE & NAUKKIS – KAIKKIEN AIKOJEN SUPERPARI, Suomi 1990, ohjaus Hannu Seikkula, pääosissa Pirkka-Pekka Petelius, Aake Kalliala, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 87 min

RAUNI MOLLBERG -ELOKUVAT 2 (3-dvd), Finnkino 24.8.2007
TUNTEMATON SOTILAS, Suomi 1985, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Risto Tuorila, Pirkka-Pekka Petelius, 1:1,66, stereo, suom./ruots. tekstit, 200 min
YSTÄVÄT, TOVERIT, Suomi 1990, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Stina Ekblad, Mikk Mikiver, liitedokumentti: Untamo Eerola: Molle – ohjaajan muotokuva (1991, 76 min), 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, pääkuva 126 min
PARATIISIN LAPSET, Suomi 1994, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Tatjana Vasileva, Helge Herala, liitedokumentti Molle ja Tatjana (1994, 29 min), 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, pääkuva 100 min

Finnkinon eeppisessä suomalaisen elokuvan hankkeessa on ilmestynyt dvd-ensijulkaisuina kolme SF:n eli Suomen Filmiteollisuuden ja kolme Fenno-Filmin elokuvaa. SF-julkaisuista Suurin voitto (1944) on Hannu Lemisen ohjaama, pohjoisen Suomen tukkimaille sijoittuva lääkärimelodraama, jossa Eino Kaipainen tekee kaikkensa kulkutaudin pysäyttämiseksi rinnallaan innoittava hoitajatar (Helena Kara) ja loppuun palanut vaimo (Sylvi Palo). Vihaan sinua – rakas (1951) on Edvin Laineen ohjaama avioliittokomedia, jossa puolisot tahoillaan, esittäjinään Ansa Ikonen ja Edvin, retkahtavat salarakkaisiin. Musiikkikomedia Muhoksen Mimmi (1952) kuuluu SF:n tukkilais-rillumarei-linjalle, jossa Savotan Sannina ensimmäisen pääroolinsa saanut Tuija Halonen on nyt johdonmukaisesti nimiroolin esittäjä Muhoksen Mimmi. Hölmöilyn kirjoitti iskelmänsä pohjalta Reino Helismaa ja hyvät laulut laati Toivo Kärki.

Harvinaisempaa tarjontaa ovat Fenno-dvd:t. Yrjö Nortan ohjaamat Matkalla seikkailuun (1945) ja Keittiökavaljeerit (1948) ovat kevyintä sarjaa, vaikka molemmat kuvasi Esko Töyri ja musiikin laati kumpaankin Tapio Ilomäki. Elokuvien harvinaisuutta osoittaa, että jälkimmäistä ei ole milloinkaan nähty televisiossa, vaikka sen kiinnostavana piirteenä loppukohtaukset nähdään keksijän itse rakentaman television ruudussa, siis 1940-luvun Suomessa. Edellinen on nähty televisiossa viimeksi vuonna 1959. Nämä elokuvat kuuluvat lähinnä vakaumuksellisimmille Suomi-elokuvan harrastajille. Kolmas Fenno-dvd, Soita minulle, Helena! (1948), on vuoden tärkeimpiä vanhan suomalaisen elokuvan julkaisuja, Hannu Lemisen sydämellinen nuoren naisen (Helena Kara) kehityskertomus, jossa tämä joutuu kohtaamaan aviomiehen (Rauli Tuomi) kuolemansairauden ja hirviöanopin (Elsa Rantalainen) pohjattoman vihan tiellä suvun tulevaksi matriarkaksi, kuten jatko-osista tiedämme. Elokuvan negatiivit paloivat vuonna 1959, ja sitä on sen jälkeen ollut vaikea nähdä. Elokuva kannattaa katsoa ennakkoluulottomasti ja keskittyneesti nenäliinapaketti vieressä.

Finnkino julkaisee suomalaisia elokuvia sekä erillisinä levyinä että mielenkiintoisesti koottuina bokseina. SF-elokuvaklassikot 6 keskittyy komediaan. Avioliittoyhtiö (1942) oli Hannu Lemisen varhainen ohjaustyö, jossa hän alkoi löytää tyyliään Birgit Kronströmin ja Tauno Palon yhteispelin ja varsinkin Georg Malmsténin musiikin innoittamana. Nainen on valttia (1944) kuului liukuhihnaosastoon, erikoispiirteenään Ansa Ikonen ainoassa ohjaustehtävässään, vasta Suomen toisena naisohjaajana. Elettiin sota-aikaa, kansa janosi viihdettä, ja sitä tarjosivat Ikonen, Aku Korhonen, Uuno Laakso ja Unto Salminen. Ikonen ohjasi Mika Waltarin ohuen tarinan sujuvasti, mutta samankaltaisesta Waltari-aiheesta syntyi 10 vuotta myöhemmin parempi elokuva Rakas lurjus (1955), pääosassa siinäkin Ikonen, jonka on naamioiduttava mieheksi saadakseen vuokrahuoneen naisia vihaavien Edvin Laineen ja Joel Rinteen luota. Jotakin kummaa ilmassa väreilee niin, että Edvin joutuu kysymään itseltään: ”olenko minä hau hau?”. Isän vanha ja uusi (1955) oli Tauno Palon ja Ansa Ikosen viimeisiä yhteisiä elokuvia. Tässä Tauno Palo on vaihtanut nuorempaan (Hillevi Lagerstam) mutta alkaakin kaivata takaisin rauhallisempaan elämään…

SF-elokuvaklassikot 7 on rillumarei-rautaisannos. Rovaniemen markkinoilla (1951) on ensimmäinen rillumarei-elokuva. Esa Pakarinen on Severi Suhonen, ja hänen kavereitaan esittävät Reino Helismaa ja Jorma Ikävalko. Tarina jatkuu elokuvassa Hei, rillumarei! (1953), jossa kaverukset saapuvat Helsinkiin taskut täynnä rahaa ja haistattavat pitkät pääkaupungin kulttuurille, joka todistetaan huijaukseksi. Lentävässä kalakukossa (1953) Pakarinen otti rautatie-etsivän roolihahmon, ja junamatkan kuvauksena teos on legenda sarjassaan. Rantasalmen sulttaanissa (1955) rillumarei laajenee globaaliksi ilmiöksi, kun Pakarinen kavereineen saapuu Marokkoon perintöä etsimään, ja Rantasalmen setä löydetään sulttaanina täysin varustettuine haaremeineen. Elokuvissa on vetäviä lauluja ja hahmoja, mutta ne on toteutettu läpihuutojuttuina.

SF-elokuvaklassikot 8 on musikaalipakkaus johtolankoina säveltäjä Harry Bergström, Kipparikvartetti ja tukkilaisromantiikka Saimaan malliin. SF-paraati (1940) on Suomi-musikaalin suosikkeja kautta aikojen. Georg Malmsténin ”Nuoruuden sävel” soi tunnuksena, ja ”Pot, pot, pot, potkut sain” on tämän päivän Suomessa erityisen ajankohtainen. Ansa ja Tauno ovat parhaassa vireessään, sivurooleissa ovat vääjäämättömät Aku Korhonen ja Siiri Angerkoski, ”Helsingin kattojen yllä” -visio tuo teokseen dokumentaarista kiehtovuutta, ja dvd on vedetty kauniista masterista. Kaunis Veera (1950) alkaa sykähdyttävänä suomalaisena musiikkikomediana Tatu Pekkarisen aiheesta, tapahtuma-aika on 1900-luvun alku, nimiroolissa lahjakas ja sävähdyttävä Assi Nortia. Tämä on se elokuva, johon Bergström kokosi Kipparikvartetin, aluksi taustalaulajiksi. Elokuva on hauska ja lennokas, kunnes Elsa Turakaisen karmiva ylinäytteleminen tuo riitasoinnun. Toinen saimaalaiskomedia On lautalla pienoinen kahvila (1952) syntyi Kauniin Veeran menestyksen innoittamana, jälleen Tatu Pekkaris-musikaalina, ja Kipparikvartetti kajauttelee jälleen taustalauluja Bergströmin johdolla. Kauniissa Veerassa debytoinut Tuija Halonen sai pääroolin Savotan Sannina, ja Siiri Angerkoski oli Marleena. Kipparikvartetissa (1952) Olavi Virta, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio ja Teijo Joutsela ovat vihdoinkin laulajanelikkona kameran edessä, ja tarinassa kerrotaan kvartetin fiktiivinen ”synty”.

Rillumarei- ja Kipparikvartetti-boksit ovat hyviä valintoja suomalaisen populaarimusiikin ystäville, varsinkin mukana laulamista harrastaville, sillä laulujen sanatkin on tekstitetty.

Spede-tuotannon parhaat 5 -boksi sisältää elokuvat Lentävät luupäät (1984), Hei kliffaa hei (1985), Liian iso keikka (1986) ja Pikkupojat (1986), ja Spede-tuotannon parhaat 6 -boksi elokuvat Fakta homma (1987), ”Onks Viljoo näkyny?” (1988) ja Rampe & Naukkis (1990). Elokuvat ovat syntyneet seitsemän vuoden aikana, ja bokseihin on koottu tuon jakson suomalaisen komedian ykköskaartia tarinoissa, jotka ponnistavat usein television suosikkihahmoista ja kimmokkeista. Tuotantovauhti oli vain yleensä liian kova, eikä komedialle annettu tarpeeksi hengitysilmaa eikä liikkumatilaa.

Rauni Mollberg -elokuvat 2 -boksi sisältää ohjaajan viimeisimmät teokset. Tuntemattomassa sotilaassa (1985) Väinö Linna oli vielä itse mukana päivittämässä tarinaansa uuden sukupolven tulkittavaksi. Ystävät, toverit (1990) on raadollinen kuvaus Petsamon kaivosmaailmasta 1930-luvulta toisen maailmansodan aikaan, kun kaikki on myytävänä. Paratiisin lapset (1994) on makaaberi satiiri venäläisestä saalistajanaisesta kylpyläparatiisin rakentajana.

Finnkinon Suomi-julkaisujen tekninen taso on vaihteleva. SF-paraatin visuaalisesta loistosta se yltää huonoimpien Spede-julkaisujen vaatimattomaan laatuun. Joskus on kyse lähtömateriaalin puutteellisuudesta: Spede-elokuvat eivät olleet aina alun perinkään teknisesti hyviä. Mutta miksi dvd on vedetty kuluneesta, käytetystä kopiosta silloinkin, kun elokuvasta on olemassa hyvä originaali ja pelaste?