Kotimainen suurhanke
ONNI PYÖRII, Suomi 1942, ohjaus Toivo Särkkä, pääosissa Regina Linnanheimo, Hanna Taini, Tauno Palo, 1:1,33, mono, 100 min – Finnkino 26.1.2007
TUOMARI MARTTA, Suomi 1943, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Uuno Laakso, 1:1,33, mono, 89 min – Finnkino 26.1.2007
EN OLE KREIVITÄR, Suomi 1945, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Olavi Reimas, 1:1,33, mono, 77 min – Finnkino 16.2.2007
LÄNNEN LOKARIN VELI, Suomi 1952, ohjaus Jorma Nortimo, pääosissa Esa Pakarinen, Henry Theel, Elsa Turakainen, 1:1,33, mono, 77 min – Finnkino 16.2.2007
KIINNI ON JA PYSYY, Suomi 1955, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa Esa Pakarinen, Masa Niemi, Liisa Taxell, 1:1,33, mono, 79 min – Finnkino 16.2.2007
RUNOILIJA JA MUUSA, Suomi 1978, ohjaus Jaakko Pakkasvirta, pääosissa Esko Salminen, Katja Salminen, Elina Salo, 1:1,85, mono, 100 min – Finnkino 26.1.2007
ULVOVA MYLLÄRI, Suomi 1982, ohjaus Jaakko Pakkasvirta, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Eija Ahvo, 1:1,85, mono, 95 min – Finnkino 26.1.2007
TEUVO TULIO -SARJA OSAT 10-12 (erillisiä levyjä)
MUSTASUKKAISUUS ja KVINNORNA PÅ FORSGÅRDEN, Suomi 1953, ohjaus Teuvo Tulio, pääosissa Regina Linnanheimo, Eero Paganus, Assi Raine, 1:1,33, mono, 90 min
OLET MENNYT MINUN VEREENI ja DET GICK MIG I BLODET, Suomi 1956, ohjaus Teuvo Tulio, pääosissa Regina Linnanheimo, Åke Lindman, Ami Runnas, 1:1,33, mono, 98 min
SENSUELA, Suomi 1972, ohjaus Teuvo Tulio, pääosissa Marianne Mardi, Mauritz Åkerman, 1:1,33, mono, lisäaineistona elokuvan TAISTELU HEIKKILÄN TALOSTA (1936) alun ja lopun testirulla, 105 min Finnkino 16.3.2007
RAUNI MOLLBERGIN ELOKUVAT 1 (kolmen levyn boksi)
MAA ON SYNTINEN LAULU, Suomi 1973, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Maritta Viitamäki, Pauli Jauhojärvi, Aimo Saukko, 1:1,33, mono, mukana Untamo Eerolan 76-minuuttinen Molle-dokumentti (1991), pääkuva 103 min
AIKA HYVÄ IHMISEKSI, Suomi 1977, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa suuri näyttelijäkaarti: Raili Veivo, Olavi Ahonen, 1:1,33, mono, 126 min
MILKA, Suomi 1980, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Irma Huntus, Leena Suomu, Matti Turunen, 1:1,33, mono, 105 min Finnkino 26.1.2007
SF ELOKUVAKLASSIKOT 3 (neljän levyn boksi)
Pääosissa Esa Pakarinen, Masa Niemi ja Siiri Angerkoski, käsikirjoitus Reino Helismaa ja musiikki Toivo Kärki, 1:1,33, mono
PEKKA PUUPÄÄ, Suomi 1953, ohjaus Ville Salminen, pääosissa myös Tuija Halonen, Tapio Rautavaara, 71 min
PEKKA PUUPÄÄ KESÄLAITUMILLA, Suomi 1953, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa myös Olavi Virta, Ruth Johansson, 90 min
PEKKA JA PÄTKÄ LUMIMIEHEN JÄLJILLÄ, Suomi 1954, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa myös Anneli Sauli, Tuija Halonen, Olavi Virta, Åke Lindman, 85 min
PEKKA JA PÄTKÄ PUISTOTÄTEINÄ, Suomi 1954, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa myös Eila Peitsalo, Olavi Virta, 61 min Finnkino 16.2.2007
UUNO-ILMIÖ 3 (kolmen levyn boksi) – Uuno-saagan osat 7-9 Ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Simo Salminen, Pertti Pasanen, musiikki Jaakko Salo, lisäaineistona: Ere Kokkonen: Tarinoita Turhapurosta
UUNO TURHAPURO MENETTÄÄ MUISTINSA, Suomi 1982, 82 min
UUNO TURHAPURON MUISTI PALAILEE PÄTKITTÄIN, Suomi 1983, 86 min
UUNO TURHAPURO ARMEIJAN LEIVISSÄ, Suomi 1984, 102 min
Finnkino 16.2.2007
UUNO-ILMIÖ 4 (kolmen levyn boksi) – Uuno-saagan osat 10-12
Ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Simo Salminen, Pertti Pasanen, musiikki Jaakko Salo, lisäaineistona: Ere Kokkonen: Tarinoita Turhapurosta
UUNO EPSANJASSA, Suomi 1985, 99 min
UUNO TURHAPURO MUUTTAA MAALLE, Suomi 1986, 101 min
UUNO TURHAPURO KAKSOISAGENTTI, Suomi 1987, 89 min
Finnkino 16.2.2007
Suomalaisen elokuvan dvd-tarjontaa ylläpitää ennen muuta Finnkino määrätietoisella julkaisutoiminnallaan. Suurimpia hittejä tarjotaan sekä erillisinä levyinä että koottuina bokseina, myös harvinaisuuksia tuodaan julki, ja jatkuvasti on saatavilla taiteellisesti merkittävimpiä teoksia sikäli kuin oikeuksia on saatavilla.
Finnkinon kotimaisen dvd-ohjelmiston runkona ovat Suomen Filmiteollisuuden eli T.J. Särkän tuotantoyhtiön elokuvat. Ensijulkaisuna on nyt ilmestynyt Särkän itsensä ohjaama sota-ajan viihde-elokuva Onni pyörii (1942), jonka käsikirjoituksen laati Mika Waltari ja jossa Tauno Palon tulkitsema rempseä Kauko kohtaa konnia ja kaunottaria ”Väliaikaisen” tahdissa. Hannu Leminen alkoi näyttää taitojaan ohjaajana Ilmari Turjan kirjoittamassa Martti Larnin aiheeseen perustuvassa elokuvassa Tuomari Martta (1943). Helena Kara joutuu siinä tekemään valinnan äitiyden ja tuomarin kutsumuksen välillä. Lemisen ohjaama En ole kreivitär (1945) edustaa kevyintä viihdeosastoa, jonka hölynpölyä voi ymmärtää lähinnä sodanjälkeisen eskapismin tarpeen näkökannalta. Lännen lokarin veli (1952) onkin jo täyttä rillumareita, Esa Pakarinen pääosassa, Reino Helismaa käsikirjoittajana ja Toivo Kärki säveltäjänä. Pekka ja Pätkä -yhteyksistä tahtoo joskus erilaisen nimensä vuoksi unohtua sarjan viides elokuva Kiinni on ja pysyy (1955). Kaverukset toheloivat siinä keksijöinä, joiden hankkeisiin kuuluu mm. robotti. Näiden elokuvien masterointi on hyvää, En ole kreivittäressä suorastaan upeaa. Takakansiteksteissä on lennokasta otetta.
Jaakko Pakkasvirta on ohjaajana tarttunut kunnianhimoisiin aiheisiin. Runoilijassa ja muusassa (1978) Eino Leinon ja L. Onervan suurta tarinaa tulkitsivat eturivin näyttelijät Esko Salminen ja Elina Salo, ja elokuva on edelleen katsomisen arvoinen monien muidenkin hienojen näyttelijöidensä ansiosta. Valitettavasti dvd on vedetty kuluneesta, väriään menettäneestä lähtömateriaalista. Ulvova mylläri (1982) oli valkokankaan ensimmäisiä Arto Paasilinna -filmatisointeja. Vesa-Matti Loiri esittää kylähullua mylläriä, joka rakastuu maatalousneuvoja Sanelmaan (Eija Ahvo). Esa Vuorisen kauniisti kuvaama elokuva on valitettavasti masteroitu kuluneesta esityskopiosta.
Olen jäävi arvostelemaan Teuvo Tulio -dvd:itä, koska työskentelen Suomen elokuva-arkistossa, jossa ne on Olavi Similän johdolla toimitettu Finnkinon julkaistaviksi. Todettakoon vain, että sarja tuli päätökseen maaliskuussa 2007 valmistuneilla kolmella levyllä. Mustasukkaisuus ja sen ruotsinkielinen versio Kvinnorna på Forsgården (1953) kietovat Tulion aikaisempien elokuvien pakkomielteitä uudeksi hulluksi pyörteeksi. Olet mennyt vereeni ja sen ruotsinkielisen version Det gick mig i blodet jälkeenjäänyt materiaali (1956) sisältävät Regina Linnanheimon viimeisen, järkyttävän roolityön rappioalkoholistina. Sensuela (1972) on ohjaajan uran räikeä, tolkuton ja hurjuudellaan kuitenkin vaikuttava päätös, joka päättyy kuvaan rististä Lapin tunturilla. Levyllä on mukana syksyllä 2006 löydetty testirulla Tulion kadonneen esikoiselokuvan Taistelu Heikkilän talosta (1936) alku- ja loppukohtauksista. Martti-Tapio Kuuskoski, Sakari Toiviainen ja Markku Varjola ovat elokuvien esittelijöinä, mutta merkittävimmässä lisäaineistossa Sensuela-levyllä elokuva-arkiston Lauri Tykkyläinen ja Tuija Söderman kertovat, miten täpärällä oli Tulion elokuvien pelastaminen ylipäätään. Siihen nähden, että Tulion elokuvien originaalit ovat suureksi osaksi tuhoutuneet, huonossa kunnossa tai alkujaankin kirjavalaatuisia, dvd:t näyttävät yllättävän hyviltä. Se ei ole lähtömateriaalien ansiota.
Finnkinon uudelleenjulkaisuista Rauni Mollbergin elokuvat 1 -boksi sisältää elokuvat Maa on syntinen laulu (1973), Aika hyvä ihmiseksi (1977) ja Milka (1980). Mollbergin elokuville on ollut tyypillistä väkevä kuvaus (Kari Sohlberg, Esa Vuorinen, Markku Lehmuskallio), mutta dvd-masterointi ei ole aivan priimaa. Kiitoksen ansaitsee Untamo Eerolan pitkän Molle-dokumentin (1991) ottaminen lisäaineistoksi.
SF-elokuvaklassikot 3 -boksissa on neljä ensimmäistä Pekka ja Pätkä -elokuvaa: Pekka Puupää (1953), Pekka Puupää kesälaitumilla (1953), Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954) ja Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1954). Nämä elokuvat eivät ole koskaan herättäneet minussa kielteisiä eivätkä myönteisiä intohimoja. Ne tehtiin liukuhihnatuotantona, eivätkä tekijät päässeet panemaan parastaan, mutta tekijät olivat usein lahjakkaita, ja mukana on hyviä esiintyjiä ja hyviä iskelmiä (Olavi Virta laulaa ”Sinun silmiesi tähden”). Sekä elokuvien tekoon osallistuneet taiteilijat että yleisö olisivat ansainneet suurempaa vaivannäköä.
Suomi-viihteen suuri linja kulminoitui studiokauden jälkeen Spede Pasasen ympärille rakentuneisiin tuotantoihin. Niissäkin lahjakkuutta oli melkoisesti, ja on vahinko, että liukuhihnamentaliteetin houkutusta vastaan ei kamppailtu tarmokkaammin, sillä elokuvissa kulkee käsikirjoittajien ja näyttelijöiden ansiosta rikas folkloristinen suoni. Uuno-ilmiö 3 -boksissa ovat Turhapuro-elokuvat 7-9 eli Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982), Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin (1983) ja Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984). Uuno-ilmiö 4 -boksissa ovat sarjan teokset 10-12: Uuno Epsanjassa (1985), Uuno Turhapuro muuttaa maalle (1986) ja Uuno Turhapuro kaksoisagentti (1987). Vesa-Matti Loiri on virtuoosi, ja Ere Kokkonen on erinomainen näyttelijäohjaaja, mutta visuaaliseen ilmaisuun hän kiinnittää minimaalisesti huomiota. Näiden boksien Uuno-elokuvat ovat kuitenkin hyvin tai vähintään kohtuullisen hyvin masteroituja.
