
MOTHER OF TEARS / La terza madre. Italia / USA (c) 2007 Medusa Film S.P.A. T: Claudio Argento, Dario Argento, Marina Berlusconi, Giulia Marletta. O: Dario Argento. KU: Frederic Fasano. M: Claudio Simonetti. Ehostuksen erikoistehosteet: Sergio Stivaletti. N: Asia Argento (Sarah Mandy), Cristian Solimeno (etsivä Enzo Marchi), Adam James (Michael Pierce), Moran Atias (Mater Lachrymarum), Valeria Cavalli (Marta Colussi), Philippe Leroy (Guglielmo De Witt), Daria Nicolodi (Elisa Mandy), Coralina Cataldi-Tassoni (Giselle Mares), Udo Kier (Isä Johannes). Väri, anamorfinen 2,35:1, DD 5.1, englanninkielinen alkuperäisversio, 98 min
Suom. tekstit
Future Film 7.10.2009
Dario Argento on italialaisen elokuvan pitkälinjalainen, jonka tunnetuimmat elokuvat jakautuvat jännityselokuviin ja äärimmäisen verisiä kohtauksia sisältävään splatter-kauhuun. Jälkimmäiseen suuntaukseen kuuluu Argenton ”kolmen äidin trilogia”, johon kuuluivat alun perin Suspiria (”huokausten äiti”) vuonna 1977 ja Inferno (”pimeyden äiti”) vuonna 1980. Pitkän tauon jälkeen valmistui Mother of Tears, ”kyynelten äiti”. Tässä elokuvassa kohdataan äideistä pahin, Mater Lachrymarum.
Ohjaajan tytär Asia Argento esittää amerikkalaista taideopiskelijaa Sarah Mandya, joka tulee todistamaan, käy, kun Mater Lachrymarumin jäänteet on kaivettu uurnasta. Toinen naistutkija murhataan äärimmäisen julmasti, ja maailma suistuu kaaokseen. Lapsenhoitajat heittävät vauvansa jokeen, terrori riistäytyy valloilleen, itsemurhista tulee epidemia, kirkkoja poltetaan. Sarahin on turvauduttava yliluonnollisiin voimiinsa ja kutsuttava avukseen oman äitinsä henki. Äitiä esittää Asian oma äiti Daria Nicolodi, joka oli kauan Dario Argenton elämänkumppani.
Yliluonnollisessa salapoliisitarinassa tarvitaan avuksi myös alkemistia (Philippe Leroy) ja löydetään pahuuden temppeli, jossa ovat menossa kannibalistiset orgiat. Ylimpänä huseeraa ei kukaan muu kuin Mater Lachrymarum, jota esittää israelilainen valokuvamalli, tv-juontaja ja näyttelijätär Moran Atias.
Claudio Simonettin musiikki kuuluu niihin, joissa on vaikutteita gregoriaanisesta hymnistä ”Dies irae”, ”Vihan päivä”, kuten tätä ennen Carl Th. Dreyerillä (Vihan päivä) ja Stanley Kubrickilla (Hohto). Musiikin skaala ulottuu tunnelmanluonnista lopputekstien heavy-tunnusmelodiaan.
Trilogian alkuperäinen innoittaja on Thomas De Quinceyn runo Suspiria de profundis (”huokauksia syvyydestä”), joka julkaistiin runoilijan kuoleman jälkeen vuonna 1855. Runoilijan teoksessa Mater Lachrymarum, Mater Suspiriorum, ja Mater Tenebrarum ovat kolme pahaa noitaa, jotka hallitsevat maailmaa kyynelillä, huokauksilla ja varjoilla.
Kauhu on vaikea ja herkkä laji. Dario Argenton ote tuntui herpaantuvan 1970-luvulla tai 1980-luvun alussa, eikä myöskään La terza madre ole hänen parasta tasoaan. Raakuus tuntuu itsetarkoitukselliselta.
Elokuvaa on levitetty maailmalla leikattuna, mutta Suomen dvd-julkaisu lienee leikkaamaton.


