Archive for the ‘Nicolodi Daria’ Category

Mother of Tears

Keskiviikko, Lokakuu 7th, 2009

20090924-la-terza-madre.jpg

MOTHER OF TEARS / La terza madre. Italia / USA (c) 2007 Medusa Film S.P.A. T: Claudio Argento, Dario Argento, Marina Berlusconi, Giulia Marletta. O: Dario Argento. KU: Frederic Fasano. M: Claudio Simonetti. Ehostuksen erikoistehosteet: Sergio Stivaletti. N: Asia Argento (Sarah Mandy), Cristian Solimeno (etsivä Enzo Marchi), Adam James (Michael Pierce), Moran Atias (Mater Lachrymarum), Valeria Cavalli (Marta Colussi), Philippe Leroy (Guglielmo De Witt), Daria Nicolodi (Elisa Mandy), Coralina Cataldi-Tassoni (Giselle Mares), Udo Kier (Isä Johannes). Väri, anamorfinen 2,35:1, DD 5.1, englanninkielinen alkuperäisversio, 98 min
Suom. tekstit
Future Film 7.10.2009

Dario Argento on italialaisen elokuvan pitkälinjalainen, jonka tunnetuimmat elokuvat jakautuvat jännityselokuviin ja äärimmäisen verisiä kohtauksia sisältävään splatter-kauhuun. Jälkimmäiseen suuntaukseen kuuluu Argenton ”kolmen äidin trilogia”, johon kuuluivat alun perin Suspiria (”huokausten äiti”) vuonna 1977 ja Inferno (”pimeyden äiti”) vuonna 1980. Pitkän tauon jälkeen valmistui Mother of Tears, ”kyynelten äiti”. Tässä elokuvassa kohdataan äideistä pahin, Mater Lachrymarum.

Ohjaajan tytär Asia Argento esittää amerikkalaista taideopiskelijaa Sarah Mandya, joka tulee todistamaan, käy, kun Mater Lachrymarumin jäänteet on kaivettu uurnasta. Toinen naistutkija murhataan äärimmäisen julmasti, ja maailma suistuu kaaokseen. Lapsenhoitajat heittävät vauvansa jokeen, terrori riistäytyy valloilleen, itsemurhista tulee epidemia, kirkkoja poltetaan. Sarahin on turvauduttava yliluonnollisiin voimiinsa ja kutsuttava avukseen oman äitinsä henki. Äitiä esittää Asian oma äiti Daria Nicolodi, joka oli kauan Dario Argenton elämänkumppani.

Yliluonnollisessa salapoliisitarinassa tarvitaan avuksi myös alkemistia (Philippe Leroy) ja löydetään pahuuden temppeli, jossa ovat menossa kannibalistiset orgiat. Ylimpänä huseeraa ei kukaan muu kuin Mater Lachrymarum, jota esittää israelilainen valokuvamalli, tv-juontaja ja näyttelijätär Moran Atias.

Claudio Simonettin musiikki kuuluu niihin, joissa on vaikutteita gregoriaanisesta hymnistä ”Dies irae”, ”Vihan päivä”, kuten tätä ennen Carl Th. Dreyerillä (Vihan päivä) ja Stanley Kubrickilla (Hohto). Musiikin skaala ulottuu tunnelmanluonnista lopputekstien heavy-tunnusmelodiaan.

Trilogian alkuperäinen innoittaja on Thomas De Quinceyn runo Suspiria de profundis (”huokauksia syvyydestä”), joka julkaistiin runoilijan kuoleman jälkeen vuonna 1855. Runoilijan teoksessa Mater Lachrymarum, Mater Suspiriorum, ja Mater Tenebrarum ovat kolme pahaa noitaa, jotka hallitsevat maailmaa kyynelillä, huokauksilla ja varjoilla.

Kauhu on vaikea ja herkkä laji. Dario Argenton ote tuntui herpaantuvan 1970-luvulla tai 1980-luvun alussa, eikä myöskään La terza madre ole hänen parasta tasoaan. Raakuus tuntuu itsetarkoitukselliselta.

Elokuvaa on levitetty maailmalla leikattuna, mutta Suomen dvd-julkaisu lienee leikkaamaton.

Verenpunainen kauhu (2-dvd Ultimate Edition: Director's Cut ja Export Cut)

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20090408-profondo-rosso.jpg

Profondo rosso / Deep Red. Italia 1975. O: Dario Argento. N: David Hemmings, Daria Nicolodi, Gabriele Lavia, Macha Méril. Anamorfinen 2,35:1, DD 5.1, italiankielinen, pääkuva kahtena versiona: 123 min ja 100 min
1. levyllä pitkä, restauroitu Profondo rosso: Director’s Cut, 123 min ja Thomas Rostockin englanninkielinen kommenttiraita
2. levyllä monien parhaana pitämä laitos: Profondo rosso: Export Version, 100 min. Liitedokumentti: Dario Argento: An Eye For Horror (Iso-Britannia 2000, O: Leon Ferguson), mukana Maitland McDonagh, Alan Jones, William Lustig, Keith Emmerson, Asia Argento, Fiore Argento, Dario Argento, Claudio Argento, John Carpenter, George A. Romero, Alice Cooper, Asia Argento, Tom Savini, Daria Nicolodi, Michael Brandon, Jessica Harper, Claudio Simonetti, Keith Emerson, Piper Laurie, Luigi Cozzi. Suomennos: Satu Haapalainen. 57 min
Future Film 19.11.2008

Dario Argento aloitti ohjaajanuransa rikoselokuvilla, joita ei-italialaiset kutsuvat otsikolla ”giallo”. Verenpunainen kauhu -elokuvalla hän avasi urallaan uuden juonteen, jossa rikosaiheessa painottui kauhu ja punaisen veren keskeisyys. Kuvallinen eleganssi oli ollut hänen tunnuspiirteensä alusta alkaen, ja nyt se yhdistyi ylettömään verenvuodatukseen. David Hemmingsin valinta miespääosaan vei ajatukset Michelangelo Antonioniin (Blowup). Naispääosan sai Daria Nicolodi, josta tuli Argenton elämänkumppani, käsikirjoittaja ja kuuden elokuvan tähti.

Argenton ilmaisu on korostetun visuaalista, ja sellaisena rohkeaa ja usein uraaurtavaa. Hänellä on silmää ilmaisevalle yksityiskohdalle, hän hallitsee subjektiivisen näkökulmailmaisun, hänellä on usein säpsähdyttäviä kohtauksia, ja kysymys kuuluu, miten paljon syvyyttä häikäisevän pinnan alla on. Kun visuaalinen ulkokuori on niinkin tärkeää kuin Argentolla, on tietenkin oleellista, että dvd-masterointi on laadukasta, kuten tässä on laita.

Liitedokumentilla on melkoinen haastateltujen kaarti. Siinä käydään läpi Argenton ura, lapsuuden Edgar Allan Poe -vaikutteet, Sergio Leonen innoitus, ensimmäiset rikoselokuvat, suvun keskeisyys, rakkaus Daria Nicolodiin, kolmen äidin trilogia, Goblinin musiikki, oopperan vaikutus, kysymys naisen merkityksestä uhrina ja päähenkilönä, erilaisuus Alfred Hitchcockiin verrattuna, kuvamaailman keskeisyys ja näyttelijöiden tavallista vähäisempi merkitys. Argenton ääni on dokumentilla englanniksi päällepuhuttu.