Archive for the ‘Müller Robby’ Category

Maailman ääriin

Sunnuntai, Toukokuu 2nd, 2010

2010.06.05.-Bis-ans-Ende der Welt

MAAILMAN ÄÄRIIN / Till världens ända (Bis ans Ende der Welt / Until the End of the World / Jusqu’au bout du monde), Saksa / Ranska / Australia 1991. TY: Village Roadshow Pictures Pty. (Sydney); Road Movies Filmproduktion GmbH (Berlin); Argos Films S.A. (Neuilly). TJ: Paulo Branco. T: Ulrich Felsberg, Jonathan T. Taplin. O: Wim Wenders. KS: Wim Wenders, Peter Carey – Wim Wendersin ja Solveig Dommartinin aiheesta. KU: Robby Müller. LA: Sally Campbell, Thierry Flamand. PU: Montserrat Casanova. M: Graeve Revell. Alkuperäisesityksiä elokuvaa varten: Talking Heads, Julee Cruise, Neneh Cherry, Lou Reed, R.E.M., Elvis Costello, Nick Cave, Patti Smith, Depeche Mode, Jane Siberry & k.d. lang, T-Bone Burnett, U2, Peter Gabriel, Robbie Robertson. Ä: Milan Bor. LE: Peter Przygodda. N: Solveig Dommartin (Claire Tourneur), William Hurt (Sam Farber, alias Trevor McPhee), David Gulpilil (David), Sam Neill (Eugene Fitzpatrick), Rüdiger Vogler (Philip Winter), Max von Sydow (Henry Farber), Jeanne Moreau (Edith Farber). Väri, 1,85:1, DD stereo, 151 min
Englanninkielinen versio. Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film (NTC / Warner Bros.) 2.6.2010

Näin Wim Wendersin kunnianhimoisimman elokuvan, ”kaikkien aikojen road movien” Maailman ääriin viimeksi sen suomalaisella ensi-iltakierroksella vuonna 1992, ja vein elokuvaa katsomaan musiikkivideon pioneeriohjaajan Rebecca Allenin, joka oli vieraana Helsingissä. Pidimme elokuvasta huikeana kuvallis-äänellisenä kokemuksena, jossa on kokeellisen kuvailmaisun huippuhetkiä varsinkin elokuvan loppupuolella. Sittemmin elokuvan soundtrack-albumin arvostus on vain kohonnut (ks. esiintyjälistaa yllä), kun taas elokuva itse ei ole nauttinut kovin suurta arvostusta. Wenders itsekin irtisanoutui lyhyestä levitysversiosta (elokuvateatterinopeudella 158 min, dvd-nopeudella 151 min) ja pitänyt ainoana oikeana 280-minuuttista ohjaajan versiota.

Tuntuu hassulta katsoa vuoteen 1999 sijoittuvaa millennium-kuvitelmaa, jossa eletään maailmanlopun tunnelmissa ja tulevaisuuden teknologian näkyjen parissa. Maailmanloppu ei edennyt yhtä nopeasti kuin elokuvassa visioidaan, teknologia sitäkin nopeammin.

Valitettavasti Wenders ei tässä elokuvassa keskittynyt henkilöohjaukseen läheskään niin paljon kuin kuva- ja äänimaailmaan. Koska pääroolia esittävä Solveig Dommartin ei ole hyvä näyttelijä, elokuva kärsii kohtalokkaasti hänen osasuorituksensa puolivillaisuudesta.

Elokuva kannattaa kokea musiikkitrippinä riittävän suurella äänenvoimakkuudella.

Kuvallinen laatu ei ole samaa korkeaa tasoa kuin Sandrewin viime vuonna julkaisemassa Wenders-kokoelmassa.

Barfly – baarikärpänen

Keskiviikko, Helmikuu 3rd, 2010

2010.05.14.-Barfly

BARFLY – BAARIKÄRPÄNEN / Barfly (Barfly). USA (c) 1987 Cannon Films, Inc. and Cannon International. TJ: Menahem Golan, Yoram Globus. T: Barbet Schroeder, Fred Roos ja Tom Luddy. O: Barbet Schroeder. KS: Charles Bukowski. KU: Robby Müller. LA: Bob Ziembicki. PU: Milena Canonero. M: Jack Baran. ”Hip Hug-Her” es. Booker T. and the MG’s. LE: Eva Gardos. N: Mickey Rourke (Henry Chinaski), Faye Dunaway (Wanda Wilcox), Alice Krige (Tully Sorenson), Jack Nance (komisario), J.C. Quinn (Jim), Frank Stallone (Eddie), Sandy Martin (Janice). Väri, 1,85:1, DD mono, 96 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film (MGM) 3.2.2010

Kirjailijoiden maailmalle ei yleensä onnistuta tekemään elokuvissa oikeutta, mutta kirjailijan alkoholismin armoton kuvaus Barfly kuuluu poikkeuksiin. Se ei perustu Charles Bukowskin kirjoihin, vaan Bukowski itse laati alkuperäiskäsikirjoituksen, jossa keskeisellä sijalla on hänen alter egonsa Henry Chinaski. Bukowski ei ollut ollut tyytyväinen Marco Ferrerin filmatisointiin Kaupungin kaunein tyttö (Tales of Ordinary Madness), jonka pääosissa olivat Ben Gazzara ja Ornella Muti. Ranskalainen ohjaaja Barbet Schroeder sen sijaan onnistui kirjailijankin mielestä varsin hyvin Los Angelesissa kuvatussa Bukowski-tulkinnassaan. Mickey Rourke on aito Chinaskina. Faye Dunaway rohkenee riisua filmitähden glamourin henkisesti tasapainottoman pultsarinaisen osassaan. Alkoholismin kuvaus molemmilla on psykologisesti vavahduttavaa. Robby Müller on rakentanut elokuvaan harkitun realistisen kuvamaailman, jossa on sopivasti tyylittelyä. Müller kehitteli Barflytä varten myös erikoislamppuja, jotka ovat sittemmin vakiintuneet baarihämyisten tunnelmien kuvauksiin.

Dvd-masterointi on lähinnä kohtalaista.

Elää ja kuolla L.A.:ssa (blu-ray)

Perjantai, Lokakuu 23rd, 2009

20091001-to-live-and-die-in-la.jpg

ELÄÄ JA KUOLLA L.A.:SSA / Änglarnas stad Los Angeles (To Live and Die in L.A.). USA (c) 1985 United Artists Corporation. T: Irving H. Levin. O: William Friedkin. KS: William Friedkin, Gerald Petievich – Gerald Petievichin romaanista. KU: Robby Müller – Technicolor. M: Wang Chung. N: William Petersen (Richard Chance), Willem Dafoe (Eric ‘Rick’ Masters), John Pankow (John Vukovich), Debra Feuer (Bianca Torres), John Turturro (Carl Cody), Darlanne Fluegel (Ruth Lanier), Dean Stockwell (Bob Grimes), Robert Downey, Sr. (Thomas Bateman), Michael Greene (Jimmy Hart). Väri, letterbox 1,85:1, 5.1 DTS HD MA, 116 min
Blu-ray 1080p
Suom. tekstit / svenska texter.
FS Film 23.10.2009

1970-luvun menestysohjaaja William Friedkin (Kovaotteiset miehet, Manaaja) ponnahti takaisin myönteisen huomion kohteeksi kovalla jännitys- ja toimintaelokuvallaan Elää ja kuolla L.A.:ssa, joka perustui entisen salaisen palvelun asiamiehen romaaniin. Päähenkilöihin kuuluvat nerokas rahanväärentäjä (Willem Dafoe) ja hänen jäljillään olevat valtiovarainministeriön toimeksiantoa suorittavat asiamiehet (William Petersen, Michael Greene, John Pankow). Elää ja kuolla L.A.:ssa on synkkä ja yllättävä petostarina, jossa on mukana myös Friedkiniltä odotettu takaa-ajojakso moottoritiellä kiellettyyn ajosuuntaan. Kyynistä kertomusta ei voi syyttää ihannoivasta asenteesta.

Elokuva on julkaistu suomeksi aikaisemmin dvd:llä ainakin vuonna 2004. Teräväpiirtomasteroituna Robby Müllerin iskevä kuvaus pääsee entistä paremmin oikeuksiinsa blu-raylla.

Paris, Texas

Keskiviikko, Toukokuu 13th, 2009

20090428-paris-texas.jpg

”A place for dreams. A place for heartbreak. A place to pick up the pieces.” (Elokuvan mainoslause)

PARIS, TEXAS (Paris, Texas), Saksa/Ranska (c) 1984 Road Movies Filmproduktion GmbH. O: Wim Wenders. KS: Sam Shepard – pohjautuen osittain novelleihin kokoelmassa Motellien aikakirjat (1982, suom. 1985). KU: Robby Müller. LE: Peter Przygodda. M: Ry Cooder. N: Harry Dean Stanton, Nastassja Kinski, Dean Stockwell, Aurore Clément, Hunter Carson. Väri, anamorfinen 1,78:1, DD 5.1, DTS 5.1, DS 2.0, 139 min
Wim Wendersin kommenttiraita englanniksi.
Sandrew Metronome Distribution Finland 13.5.2009

Kuolleeksi luultu Travis (Harry Dean Stanton) löydetään harhailemasta Teksasin autiomaasta muistinsa menettäneenä punainen lippis päässään oltuaan kateissa neljä vuotta. Ensi alkuun Travis ei lausu sanaakaan.

Wim Wenders toteutti yhden keskeisistä road movieistaan Sam Shepardin käsikirjoituksen pohjalta, ja tarinan filmasi intensiivisissä, vahvasti muokatuissa väreissä Robby Müller ”neonrealistiseen” tyyliin. Kuten Wendersin aikaisemmassa tie-elokuvassa Alice in den Städten tässäkin on keskeisessä roolissa lapsi.

Paris, Texas on kuvakerrontaa, jossa juoni on toissijainen. Keskeisiä kuva-aiheita ovat autiomaat, vuoret, lentokoneet, autot, mainoskyltit, neonvalot, ruostunut romu, rautatiet, motellit ja äärettömyyteen johtavat tiet. Autiomaan ja taivaanrannan myyttisyys korostaa sitä, että nykypäivän odysseiat ovat tie-elokuvia.

Slidekitaratunnus oli käynnistänyt jo Wendersin mestariteoksen Im Lauf der Zeit, ja vastaavan musiikkiratkaisun toteutti tässä elokuvassa Ry Cooder. Tunnusteema on Blind Willie Johnsonin 1920-luvun bluesklassikko ”Dark Was The Night, Cold Was The Ground”, aiheena Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Ilon hetkiä siivittävät ”Cancion Mixteca” -meksikolaisstandardin muunnelmat.

Tunnuksesta ajatus vaeltaa toisen sokean muusikon Blind Lemon Jeffersonin klassikkotulkintaan ”See That My Grave Is Kept Clean”, joka tunnetaan myös nimellä ”One Kind Of Favor”. Sen säe ”It’s a long, long lane that’s got no end” sopinee motoksi Wendersin tie-elokuvatuotannolle.

Pohjavireenä on tietoisuus kuolemasta. Travisin omaisuus on pienessä pussissa, johon sisältyy valokuva autiomaan hiekasta. Hän on ostanut valokuvassa näkyvän palan maata Pohjois-Teksasissa sijaitsevasta Parisista, jossa hänen vanhempansa ”tekivät” hänet. Teksasinkaan Parisissa ei ole autiomaata, ja mielleyhtymä viekin Leo Tolstoin kysymykseen ”Miten paljon maata ihminen tarvitsee?”. Vastaus: ”Sen verran kuin mihin hänen arkkunsa mahtuu”.

Tie vie Teksasista velipojan luo Los Angelesiin. Walt-veli (Dean Stockwell) Anne-vaimoineen (Aurore Clément) on pitänyt huolta Travisin ja Janen Hunter-pojasta (Hunter Carson). Kadonnut Jane-äiti (Nastassja Kinski) on lähettänyt pojalle rahaa pankista, ja kun pankin osoite on jäljitetty Houstoniin, selviää punaista angoravillaa suosivan Janenkin tilanne.

Visuaalisuuteen perustuva elokuva tarjoillaan dvd:llä kohtalaisen hyvin masteroituna. Vaikka veikkaisin, että masterointi ei ole upouusi, kuvaa kelpaa katsella.

Amerikkalainen ystävä

Keskiviikko, Huhtikuu 8th, 2009

20090419-der-amerikanische-freund.jpg

Jos ystävä on tällainen, kuka tarvitsee vihamiestä

AMERIKKALAINEN YSTÄVÄ (Der amerikanische Freund), Saksa/Ranska (c) 1977 Reverse Angle Library GmbH. O: Wim Wenders. N: Dennis Hopper, Bruno Ganz, Lisa Kreuzer, Gérard Blain, Nicholas Ray, Samuel Fuller. Väri, anamorfinen 1,78:1, Dolby Surround 2.0, 121 min
Sandrew Metronome 8.4.2009

Amerikkalainen ystävä oli Wim Wendersin läpimurto kansainväliseen tietoisuuteen ja myös ensimmäinen Suomessa levitetty Wenders-elokuva (maahantuoja oli Dianafilmi).

Pohjana oli Patricia Highsmithin romaani Ripley’s Game (1974), joka suomennettiin elokuvan valmistuttua nimellä Tom Ripley, amerikkalainen ystävä. Ensiluokkaisia Highsmith-filmatisointeja olivat ennen Wendersiä tehneet Alfred Hitchcock (Muukalaisia junassa) ja René Clement (Kuuma aurinko, romaanista Lahjakas herra Ripley), mutta Wenders kehitteli Highsmithin pohjalta oman maailmansa.

Tarina tuo meidät taideväärennösten maailmaan. Saksaan asettunut Ripley (Dennis Hopper) välittää huippuväärennöksiä tauluista. Hän kohtaa sympaattisen taulunkehystäjän ja perheenpään Jonathan Zimmermannin (Bruno Ganz), joka sairastaa vakavaa tautia. Tyypillisillä suostuttelutaidoillaan Ripley saa Zimmermannin ottamaan vastaan palkkamurhakeikan.

Amerikkalainen ystävä on Wenders-elokuvaksi poikkeuksellisen juonikeskeinen, mutta rikosjuonta tärkeämpi on kuvaus tarinaan liittyvistä vakavista identiteettikriiseistä. Ripley pitää nauhuripäiväkirjaa: ”Tiedän vähemmän ja vähemmän kuka olen ja kuka kukaan muukaan on”.

Robby Müllerin kuvaama elokuva on myös kiinnostava urbaanina näkemyksenä Hampurista. Muun Wim Wenders Collectionin tapaan dvd-masterointi on ensiluokkaista.

Im Lauf der Zeit (Kings of the Road)

Keskiviikko, Huhtikuu 8th, 2009

20090419-im-lauf-der-zeit.jpg

IM LAUF DER ZEIT (Kings of the Road), Saksa (c) 1976 Reverse Angle Library GmbH. O: Wim Wenders. N: Rüdiger Vogler, Hanns Zischler, Lisa Kreuzer. Mustavalkoinen, anamorfinen 1,78:1, DD 5.1, DTS 5.1, DS 2.0, 169 min
Sandrew Metronome 8.4.2009

Jo ensimmäiset hypnoottiset slidekitaran soinnut ennustavat, mitä tuleman pitää.

Im Lauf der Zeit oli Wim Wendersin ensimmäinen mestariteos, jatkoa modernin road movien linjalla. Robby Müller ja Martin Schaefer saivat nyt kuvata 35-milliselle filmille mustavalkoista laajakuvaa. Tapa nähdä oli kehittynyt. Vaikka lähes kolmituntisessa elokuvassa ei ole varsinaista juonta, se on eloisaa ja kiehtovaa katsottavaa. Kuva puhuu puhtaana ja intensiivisenä.

Bruno (Rüdiger Vogler) ajaa kuorma-autollaan huoltamassa pikkukaupunkien hiljeneviä elokuvateattereita. Bruno on myös kiertue-elokuvien esittäjä, ja laitteisto kulkee kuorma-autossa mukana. Kun Robert (Hanns Zischler) nukahtaa volkkarinsa rattiin ja ajaa jokeen, hän saa Brunolta kyydin. Matka Lüneburgista Hofiin kulkee lähellä jaetun Saksan rajaa. Musiikilla on merkitystä. Muutkin kulttuuriset merkitykset ovat painokkaita. ”Amerikkalaiset ovat kolonisoineet alitajuntamme” on elokuvan avainlauseita, mutta muurin toisella puolella on pahemmasta kysymys.

Im Lauf der Zeit sisältää myös lähes dokumentaarisen kuvauksen elokuvien esittämisen perinteisistä järjestelyistä, jotka olivat tekoaikana jo katoamassa.

Elokuvan historian vaikuttavimpiin kuuluvan tunnussävelen ”Suicide Road (In the Course of Time)” on säveltänyt Axel Linstädt, ja sen esittää Improved Sound Limited.

Loistavasti masteroitu dvd on sävähdyttävä visuaalinen elämys. Tämäkin aikaisemmin vain Goethe-Institutin ja elokuva-arkiston sarjoissa esitetty elokuva nähdään ensi kertaa suomalaisin tekstein dvd-julkaisun ansiosta.

Falsche Bewegung (Wrong Move)

Keskiviikko, Huhtikuu 8th, 2009

20090419-falsche-bewegung.jpg

”Odotin kokemusta kuin ihmettä”

FALSCHE BEWEGUNG (Wrong Move), Saksa (c) 1975 Reverse Angle Library GmbH. O: Wim Wenders. N: Rüdiger Vogler, Hans Christian Blech, Hanna Schygulla, Nastassja Kinski, Peter Kern, Ivan Desny, Marianne Hoppe, Lisa Kreuzer, Adolf Hansen. Väri, anamorfinen 1,78:1, DD 5.1, 99 min
Sandrew Metronome 8.4.2009

Wim Wendersin alku-uralla vuorottelivat perinteiset aiheet ja modernit road-moviet. Falsche Bewegung on molempia: modernisoitu filmatisointi J.W. von Goethen klassisesta kasvatus- ja vaellusromaanista Wilhelm Meisterin oppivuodet. Käsikirjoituksen laati kirjailija Peter Handke, Wendersin vanha ystävä.

Wilhelmiä esittää Wendersin road movie -päänäyttelijä Rüdiger Vogler, ja Mignonin roolissa debytoi kiehtovasti 14-vuotias Nastassja Kinski. Näyttelijäroolitus kokonaisuudessaan oli Wendersin vahvin siihen mennessä.

Tarina kertoo siitä, miten Wilhelm pääsee orastavan kirjailijankutsumuksensa alkuun. Modernisoinnissa on kysymys myös alustavasta kohtaamisesta Saksan menneisyyden kanssa. Wendersin vahvuuksia ovat matkan kuvaus, mietteliäs maiseman tunne ja kyky satunnaisten kohtaamisen vinjettimäiseen kuvaukseen.

Robby Müller ja Martin Schäfer kuvasivat väreissä 35 mm:n filmille, ja dvd-masterointi on erinomainen. Tämäkin Wenders-elokuva on nähty Suomessa aikaisemmin vain Goethe-Institutin ja elokuva-arkiston sarjoissa ja tulee dvd:n ansiosta ensi kertaa suomeksi tekstitettynä nähtäväksi.

Alice in den Städten (Alice in the Cities)

Keskiviikko, Huhtikuu 8th, 2009

20090419-alice-in-den-stadten.jpg

ALICE IN DEN STÄDTEN (Alice in the Cities), Saksa 1974 (c) 1973 Reverse Angle Library GmbH / Westdeutscher Rundfunk. O: Wim Wenders. N: Rüdiger Vogler, Lisa Kreuzer, Yella Rottländer. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 107 min
Sandrew Metronome 8.4.2009

Wim Wenders löysi taiteellisen minänsä road movie -trilogiassaan, jonka Alice in den Städten käynnisti. Saksalainen valokuvajournalisti (Rüdiger Vogler) matkustaa Yhdysvalloissa keikalla, joka jää tuloksettomaksi. Vasten tahtoaan hän joutuu itsepäisen yhdeksänvuotiaan Alice-tytön väliaikaiseksi huoltajaksi palatessaan Amsterdamiin ja parivaljakon kulkiessa eurooppalaisesta kaupungista toiseen tytön isoäitiä etsiessään.

Kun road movie on usein kuvausta nuoren miehen tai nykyään myös naisen seikkailusta, tässä elokuvassa lapsen läsnäolo tuo genreen uuden näkökulman varsinkin kun omaperäinen Yella Rottländer kuuluu elokuvan historian sympaattisimpiin lapsiesiintyjiin.

Robby Müller kuvasi elokuvan mustavalkoiselle 16 mm:n filmille. Elokuva on erinomaisesti masteroitu, ja hallittu rakeisuus kuuluu asiaan alkuperäisnegatiivin luonteesta johtuen.

Elokuva on tätä ennen nähty Suomessa vain Goethe-Institutin ja elokuva-arkiston sarjoissa. Suomeksi tekstitettynä Wendersin humoristinen merkkiteos tulee nähtäväksi ensi kertaa tämän dvd-julkaisun ansiosta.

Der scharlachrote Buchstabe (The Scarlet Letter)

Keskiviikko, Huhtikuu 8th, 2009

20090419-der-scharlachrote-buchstabe.jpg

DER SCHARLACHROTE BUCHSTABE (The Scarlet Letter), Saksa/Espanja 1973 (c) 1972 Reverse Angle Library GmbH / Elías Querejeta Producciones Cinematograficas. O: Wim Wenders. N: Senta Berger, Hans Christian Blech, Lou Castel, Yella Rottländer. Väri, anamorfinen 1,78:1, DD 5.1, 86 min
Sandrew Metronome 8.4.2009

Wim Wenders ohjasi uransa alussa myös normaaleja draamaelokuvia. Amerikkalaisen Nathaniel Hawthornen romaaniklassikosta Tulipunainen kirjain (1850) hän filmasi Espanjassa saksan kielellä historiallisen pukuelokuvan. Hester Prynnen roolin sai tunnettu filmitähti Senta Berger. Tarinan mestarillinen filmatisointi on Victor Sjöströmin Tulipunainen kirjain (1926), pääosissa Lillian Gish ja Lars Hanson. Wendersin elokuva on laadukkaan ammattimainen mutta vailla hengen paloa.

Tämän elokuvan Robby Müller kuvasi väreissä, kun noihin aikoihin Wenders suosi muuten mustavalkoista kuvausta.

Elokuvaa on nähty Suomessa aikaisemmin vain Goethe-Institutin ja elokuva-arkiston sarjoissa. Suomeksi tekstitettynä se tulee suomalaisille katsojille ensi kertaa tässä hienosti masteroidussa dvd-julkaisussa.