Archive for the ‘Mohr Hal’ Category

Salome, tanssijatar

Perjantai, Marraskuu 13th, 2009

20091107-salome-where-she-danced.jpg

SALOME, TANSSIJATAR / Salome, danserskan (Salome, Where She Danced). USA (c) 1945 Universal Pictures. T: Walter Wanger. O: Charles Lamont. KS: Laurence Stallings – Michael J. Phillipsin aiheesta. KU: W. Howard Greene, Hal Mohr – Technicolor. LA: Alexander Golitzen, John B. Goodman. M: Edward Ward. LE: Russell F. Schoengarth. N: Yvonne De Carlo (Anna Marie), Rod Cameron (Jim Steed), David Bruce (Cleve Blunt), Walter Slezak (ev. Ivan Dimitrioff), Albert Dekker (kreivi Erik von Bohlen), Marjorie Rambeau (Madam Europe), J. Edward Bromberg (prof. Max), John Litel (Robert E. Lee). Väri, 1,33:1, mono, 90 min
Vain suom. tekstit (Ann Rose).
Finnkino 13.11.2009

Yvonne De Carlo (1922-2007), kanadalaissyntyinen näyttelijätär ja laulajatar, muistetaan hienoista rooleistaan elokuvissa Elämän ja kuoleman leikki, Kymmenen käskyä ja Orjakauppias. 1960-luvulla hän sai tavoitti uuden katsojapolven tv-sarjassa Me hirviöt. Elokuva, joka sinkosi De Carlon tähteyteen, oli Salome, tanssijatar. Kriitikot tyrmäsivät sen, eikä sen mainetta ole milloinkaan rehabilitoitu. Mutta se valmistui vuonna 1945, jolloin miehet olivat asepuvuissa. Kannattaa kuvitella mielessään elokuvan näytös salissa täynnä punaverisiä nuoria miehiä, jotka eivät ole aikoihin naista nähneet.

Elokuva kertoo wieniläisestä tanssijattaresta, joka osallistuu vakoiluun Itävallan ja Preussin sodan aikana ja jatkaa matkaa villiin länteen, jossa hänen Salome-tanssinsa mukaan nimetään kaupunki. Matka jatkuu San Franciscoon, jossa venäläinen rahamies rakentaa hänelle oopperan. Kontra-altto De Carlo laulaa laulunsa itse. Hän oli koulutettu oopperalaulaja, joka julkaisi myös äänilevyjä.

Elokuva on kaikin tavoin keskinkertainen, mutta siinä herätti huomiota De Carlon tanssikohtaus villin lännen teatterissa, jossa näytöksen keskeyttävät pankkirosvot vaativat katsojia pitämään kädet ylhäällä. Ironinen De Carlo kommentoi toista näyttäytymistään: ”Tulin helmiverhojen takaa ylläni japanilainen kimono ja päähine ja esitin siamilaisen tanssin. Kukaan ei oikein tiennyt miksi”. Tanssista lumoutui fiktiivisen villin lännen rosvon lisäksi oikea miljonääri Howard Hughes, joka kutsui De Carlon treffeille.

Dvd-masterointi ei poikkea vhs-tasosta, ja se lienee tehty käytetystä 16 mm:n kopiosta.

Suuren oopperan kummitus (1943)

Keskiviikko, Lokakuu 21st, 2009

20091012-phantom-of-the-opera.jpg

SUUREN OOPPERAN KUMMITUS (Phantom of the Opera). USA (c) 1943 Universal Pictures. T: George Waggner. O: Arthur Lubin. KS: Eric Taylor, Samuel Hoffenstein – sovitus: John Jacoby – Gaston Leroux’n romaanista Le Fantôme de l’opéra (1910) (suom. Pariisin oopperan kummitus, 1926, Oopperan kummitus, 1990). KU: W. Howard Greene, Hal Mohr – Technicolor. M: Edward Ward. Tunnuslaulu: ”Lullaby Of the Bells”. Martha (Flotow). Amour et gloire (ransk. jakso, sovitus Chopinin aiheista). Le Prince masqué du Caucasus (ven. jakso, sov. Tshaikovskin 4. sinfoniasta). N: Nelson Eddy (Anatole Garron), Susanna Foster (Christine Dubois), Claude Rains (Erique Claudin), Edgar Barrier (Raoul D’Aubert), Leo Carrillo (Signor Ferretti), Jane Farrar (Biancarolli), J. Edward Bromberg (Amiot), Fritz Feld (Lecours), Frank Puglia (Villeneuve), Hume Cronyn (Gerard), Fritz Leiber (Franz Liszt). Väri, 1,33:1, DD 2.0 dual mono, pääkuva 89 min
Suom. tekstit.
Bonus:
- The Opera Ghost, A Phantom Unmasked (David J. Skal, 2000) 51 min
- Kommenttiraita: Scott MacQueen (2000)
Universal Pictures Finland (The Universal Horror Collection) 21.10.2009

Suuren oopperan kummitus (vuoden 1943 versio) ilmestyi dvd:llä ensi kertaa vuonna 2000, ja Suomessa se julkaistiin Classic Monster Collection -laitoksena vuonna 2002. Periaatteessa sama laitos ilmestyy nyt uudella kannella.

Universalin legendaariset kauhutarinat ja hirviöhahmot saivat lopullisen muotonsa 1930- ja 1940-luvuilla, mutta Suuren oopperan kummitus oli poikkeus. Gaston Leroux’n romaanin definitiivinen Universal-filmatisointi oli valmistunut jo vuonna 1925, pääosassa Lon Chaney. Vuoden 1943 uudelleenfilmatisointi valmistui suurella budjetilla, ja, toisin kuin Universalin muut, mustavalkoisuudestaan kuuluisat kauhutarinat, tämä elokuva toteutettiin Technicolor-väreissä. Jo vuoden 1925 filmatisoinnissakin legendaarinen naamiaisjakso (jollaista vuoden 1943 elokuvassa ei ole) oli nähty kaksiväri-Technicolor-väreissä.

Vuoden 1925 Chaney-versio on järkyttävimpiä tulkintoja ”kammottavalla tavalla tuhoutuneiden kasvojen” aiheesta. Vuoden 1943 filmatisoinnissa tätä puolta ja kauhuaineistoa muutenkin hillittiin. Elettiin sota-aikaa, ja vammautuneisuus ja silpoutuneisuus oli liiankin kipeää todellisuutta. Tässä filmatisoinnissa korostetaan musiikkia ja romantiikkaa enemmän kuin missään muussa.

Jazzlaulaja (2-dvd 80-v DeLuxe-julkaisu)

Keskiviikko, Marraskuu 7th, 2007

80 v äänielokuvan läpimurrosta

JAZZLAULAJA 2-dvd 80-v-DeLuxe-julkaisu (The Jazz Singer), USA 1927, ohjaus Alan Crosland, pääosissa Al Jolson, May McAvoy, 1:1,33, DD 1.0 mono, digitaalisesti restauroitu laitos (2007), kommenttiraita (Ron Hutchinson, Vince Giordano, 2007), Al Jolson -lyhytelokuvia, mm. A Plantation Act (1926), Hollywood Handicap (1938, O: Buster Keaton) ja A Day at Santa Anita (1937, O: Bobby Connolly), animaatio I Love to Singa (Tex Avery, 1936), The Jazz Singer -kuunnelma (1947, Al Jolson, Gail Patrick), kuusi Al Jolson -traileria, pitkä dokumentti The Dawn of Sound (2007), otteita elokuvasta Gold Diggers of Broadway (1929), vanhoja äänielokuvan historiaelokuvia (1926, 1929, 1943, 1946), When the Talkies Were Young (Robert Youngson, 1955), pääkuva 85 min
Warner Bros. Entertainment Finland 7.11.2007

Jazzlaulaja (1927) on legendaarinen elokuva, josta kaikki ovat kuulleet, mutta jota moni ei ole nähnyt. Se ei ollut ensimmäinen äänielokuva, mutta juuri sen menestys johti äänielokuvan läpimurtoon. Sitä voisi luulla museaaliseksi, kun ohjaus (Alan Crosland) on sovinnaista ja näyttelijäntyö usein liioiteltua. Suurin kysymysmerkki liittyy Al Jolsoniin, joka oli aikansa suurin supertähti. Megawattienergiaa huokuva Jolson sähköisti suuria konserttisaleja vuosikymmenien ajan, mutta hänen oli vaikea vaimentaa itseään elokuvastudion herkempään ilmapiiriin. Samson Raphaelsonin näytelmään perustuu väkevä tarina, joka on amerikkalaisen show busineksen ydinasiaa. Hal Mohrin vitaalisissa kuvissa New Yorkin ghetoista ja synagoogista on dokumentaarista arvoa.

80-vuotisjuhlajulkaisu on vastustamaton jokaiselle, jota kiinnostaa populaarikulttuuri, mediateknologia ja juutalainen perinne. Kuvalaatu on loistava, ja alkuperäinen levyääni on digimasteroitu. Liiteaineistoon kuuluva täyspitkä dokumentti The Dawn of Sound (2007), esittelee vain jenkkiosuuden äänielokuvan kehityksestä, mukana Thomas A. Edisonin tuottama ensimmäinen äänielokuva (1894). Lisäherkkuihin kuuluu Tex Averyn animaatioparodia I Love to Singa (1936), pääosassa lauluintoinen pöllö Owl Jolson.