Archive for the ‘Mills John’ Category

Meri on kohtalomme

Keskiviikko, Huhtikuu 1st, 2009

20090331-in-which-we-serve.jpg

In Which We Serve. Iso-Britannia 1942. TY: British Lion. O: Noël Coward ja David Lean. N: Noël Coward, John Mills, Bernard Miles, Celia Johnson, Kay Walsh, Joyce Carey, Michael Wilding, Richard Attenborough. Mustavalkoinen, 1,33:1, DD stereo, 109 min. Future Film (Granada International) 1.4.2009

Hillityn intensiivinen brittiläisen sotaelokuvan klassikko perustui ohjaaja Noël Cowardin ystävän lordi Mountbattenin hävittäjälaivan kohtaloon Kreetan taistelussa.

Ohjatessaan tämän ainoan kerran elokuvateatterielokuvan brittiläisen kulttuurin monilahjakkuus Coward (1899-1973) valitsi yllättävän lajin, tyyntä arvokkuutta ja taistelutahtoa huokuvan isänmaallisen sotaelokuvan. Coward oli elokuvan todellinen auteur. Hän oli sen pääohjaaja, käsikirjoittaja, säveltäjä isolle orkesterille sekä päänäyttelijä, hävittäjälaivan kapteenin tulkitsija. Toiseksi ohjaajaksi kreditoitu David Lean ohjasi toimintakohtaukset; Coward vastasi näyttelijäohjauksesta. Sankaruuden ohella tilaa saa myös pelkuruus, ja sen tulkkina nähdään tässä elokuvassa debytoiva Richard Attenborough.

Coward kirjoitti kymmeniä näytelmiä ja musiikkinäytelmiä ja sävelsi ja sanoitti satoja lauluja. Hän oli laulaja, näyttelijä, kabareeartisti ja ohjaaja. Hänen runsaaseen kirjalliseen tuotantonsa kuuluu runoja ja novelleja. Hänet tunnettiin sukkelasta älystään ja lennokkaasta tyylistään, ja kun hänen rekisterinsä ylsi sotapropagandaankin, tulos oli silloinkin henkevä. Teatterissa hänet tunnettiin hahmona, jonka tyypillisenä asuna oli aamutakki ja jonka sormissa sauhusi aina savuke pidikkeen päässä. Karun sotalaivan kapteeni oli sille yllättävä vastakohta. Cowardin puheelle ominainen staccatotyyli sai siellä uuden toimintakentän, ja kapteenin koruton loppupuhe tuhotun laivan eloonjääneille koskettaa.

Elokuvaurallaan Coward kohtasi jo varhain amerikkalaisen jättiläisen D.W. Griffithin. Hänen näytelmästään Design for Living teki säihkyvän elokuvan Ernst Lubitsch. Britannian historiaa kartoittavasta Cavalcade-näytelmästä tuli suuri menestyselokuva Fox-yhtiölle. David Lean ohjasi 1940-luvulla kolme ensimmäistä omaa elokuvaansa Cowardin aiheista (Onnelliset vuodet, Vaimoni kummittelee, Lyhyt onni). Cowardin tärkein esiintyjäkumppani 1910-luvulta alkaen oli Gertrude Lawrence. Tälle omistettuun älyllisen katsojan musikaaliin Star! (Robert Wise, 1968) sisältyy Daniel Masseyn lennokas Noël Coward -roolitulkinta. Gertrude Lawrencea esitti Julie Andrews parhaassa vedossaan. Coward on yhä ajankohtainen elokuvamaailmassa: viime viikolla sai Helsingin ensi-iltansa hänen näytelmäänsä perustuva Kevytkenkäinen. Samasta näytelmästä (Easy Virtue) teki filmatisoinnin jo 1920-luvulla Alfred Hitchcock. Siitä on jäänyt mieleen skandaalin uhriksi joutuneen naisen sarkastinen kommentti paparazzeille: ”Shoot! There’s nothing left to kill”.

Amatöörimäisyydestään elokuvaohjaajana tietoinen Coward valitsi Meri on kohtalomme -elokuvaan parhaat työtoverit. Kuvaajaksi tuli Ronald Neame. Digitaalisesti restauroitu elokuva näyttää hyvältä dvd:llä.

Posted in Attenborough Richard, Coward Noël, Johnson Celia, Lean David, Miles Bernard, Mills John, Neame Ronald, Wilding Michael, Yleinen | No Comments »

Scott – Etelänavan valloittaja

Keskiviikko, Joulukuu 3rd, 2008

20090119-scott-of-the-antarctic.jpg

Scott of the Antarctic. Iso-Britannia 1948. O: Charles Frend. N: John Mills, Diana Churchill, Harold Warrender. Väri, 1,33:1, DD mono 1.0, 106 min. Sandrew Metronome Distribution 3.12.2008.

Ealing-studio oli kuuluisa komedioistaan, mutta sen ohjelmistoon kuului myös ankaran realistinen kuvaus Etelänavan valloittajasta R.F. Scottista. Samanaikaisesti lokakuussa 1911 valloitusretkelle lähtivät norjalaisen Roald Amundsenin ja brittiläisen R.F. Scottin retkikunnat. Norjalaiset olivat ylivoimaisesti paremmin varustautuneita, valloittivat Etelänavan brittejä ennen ja selvisivät hengissä. Huonommin retkensä suunnitelleet britit tulivat perille myöhemmin ja menehtyivät viimeiseen mieheen. Tiukan tosipohjaisen elokuvan Technicolor-filmauksesta vastasi Jack Cardiff apunaan Osmond Borradaile ja Geoffrey Unsworth. Vaughan Williams sävelsi vaikuttavan musiikin, josta hän muokkasi sittemmin sinfonian. Näyttelijätulkinnat ovat perustellusti ”stiff upper lip” -koulukuntaa, kärjessä John Mills peräänantamattomana kapteenina. ”To strive, to seek to find, and never yield” jää hänen hautakirjoituksekseen. Elokuvan valmistuttua Scottista on kuultu kriittisempiäkin lausuntoja. Elokuva tarjoaa vakaata peribrittiläistä laatua, ja dvd on kuvalliselta tasoltaan kohtalainen, mutta Technicolor-mastereista saataneen joskus loistavampaakin jälkeä.

Posted in Borradaile Osmond, Cardiff Jack, Frend Charles, Mills John, Scott R.F., Unsworth Geoffrey, Williams Vaughan, Yleinen | No Comments »

Oi! Mikä ihana sota, Nuori seikkailija, Gandhi 25-v-juhlajulkaisu (2-dvd DeLuxe-laitos)

Keskiviikko, Maaliskuu 28th, 2007

Brittiläisen imperiumin näkijä

OI! MIKÄ IHANA SOTA. ERIKOISJULKAISU (Oh! What a Lovely War), Iso-Britannia 1969, ohjaus: Richard Attenborough, pääosissa: John Mills, Susannah York, suuri tähtikaarti, 1:2,35, mono, 138 min, mukana ohjaajan kommenttiraita, kolmiosainen dokumentti elokuvan teosta ja kirjanen. Paramount 15.11.2006

NUORI SEIKKAILIJA (Young Winston), Iso-Britannia / USA 1972, ohjaus Richard Attenborough, pääosissa Simon Ward, Robert Shaw, Anne Bancroft, 1:2,35, DD mono, dokumentit A National Hero Brought to Life ja Reflections of a Director (2006), pääkuva 146 min. Sony / Universal Finland 28.3.2007

GANDHI: 25-V-JUHLAJULKAISU: KAHDEN LEVYN DELUXE-LAITOS (Gandhi), Iso-Britannia / Intia 1982, ohjaus Richard Attenborough, pääosissa Ben Kingsley, Candice Bergen, Edward Fox, 1:2,35, DD 5.1, ohjaajan kommenttiraita, yhdeksän dokumenttia (2006) ja muuta lisäaineistoa, pääkuva 183 min. Sony / Universal Finland 21.2.2007

Kolme Richard Attenboroughin keskeistä elokuvaa brittiläisen imperiumin kohtalokkaista käänteistä ja henkilöistä on julkaistu täysin varustettuina dvd:inä.

Valtava tähtikaarti toi nostetta elokuvaan Oi! Mikä ihana sota (1969). Richard Attenborough oli näyttelijä- ja tuottajaveteraani esikoisohjaajaksi ryhtyessään. Hanke, ensimmäistä maailmansotaa kuvaava musikaali, kuulostaa kummalta, mutta sillä oli kymmenen vuoden kypsymisaika, musikaali oli saanut suuren näyttämösuosion, ja näyttelijä John Mills ja kirjailija Len Deighton kehittelivät sille elokuvallisen ratkaisun. Tekijänoikeudellisista syistä suurelokuvaa oli kauan vaikea nähdä ennen tätä loisteliasta dvd-laitosta, jossa on perinpohjaiset lisäaineistot. Eksentrinen elokuva availee ovia brittiläiseen luonteeseen, se on kuvaamansa aikakauden musiikillinen antologia ja samalla hippiaikakauden tuote kuolemaa symbolisoivine punaisine unikoineen.

Seuraavaan elokuvaansa Nuori seikkailija (Young Winston, 1972) Attenborough otti aiheekseen Winston Churchillin varhaiset vuodet. Teoksen liikkeellepaneva voima oli tuottaja-käsikirjoittaja Carl Foreman. Eepos kartoittaa 1890-luvun brittiläisen imperiumin näyttämöitä siirtomaasotien mahtavista taisteluista parlamentin kiihkeisiin väittelyihin. Robert Shaw ja Anne Bancroft tulkitsevat Winstonin vanhempia mieleenpainuvasti, ja Simon Wardissa on uskottavaa rämäpäisyyttä nuorukaisena, josta kasvoi sittemmin Battle of Britainin voittaja. Liitedokumenteissa Attenborough toteaa Churchillin olevan itselleen poliittisesti vieras hahmo mutta sanoo myös uskovansa, että ilman Churchillia Hitler olisi saattanut voittaa sodan. Dvd on visuaalisesti komeaa katsottavaa.

Attenboroughin tärkeimmästä elokuvasta on tarjolla mahtava 25-vuotisjuhlalaitos. Gandhi (1982) kuuluu kaikkien aikojen eepoksiin ja historiallisiin elokuviin jo alku- ja loppujaksojensa nojalla. Tässä elokuvassa ei ollut koolla mikään vaivainen ”a cast of thousands”, vaan 400.000 ihmistä osallistui elokuvan kehyksenä nähtävään muistorekonstruktioon modernin Intian isän hautajaisista. Elokuva on kauttaaltaan tehty niin hartaasti, että katsoja saa ainutlaatuisen tilaisuuden eläytyä maailmanhistorian suuriin käänteisiin. Yhden miehen passiivisella vastarinnalla oli sytyttävä esikuvallinen voima, joka johti brittiläisen imperiumin kaatumiseen. Mahatma Gandhin persoonallisuudessa oli poikkeuksellinen yhdistelmä itsetehostuksen välttämistä ja uhrauksia pelkäämätöntä tahdonvoimaa. Sama tuntuu koskevan ohjaajaa, joka ei korosta tyyliä vaan antaa aiheen puhua, olipa kyse mietiskelyn hiljaisuudesta tai valtavien joukkokohtausten mahdista. Suurin tragedia alkaa vasta silloin, kun Gandhin ja hänen kumppaniensa päämäärä, Intian itsenäistyminen, on toteutunut: hindujen ja muslimien ristiriita purkautuu joukkoväkivallaksi, jonka pyörteissä Gandhikin kohtaa murhaajansa. Elokuva on julkaistu kuusi vuotta sitten dvd:llä Suomessakin, mutta huippumasterointi ja loistavat lisäaineistot tekevät juhlalaitoksesta nimensä arvoisen.

Posted in Attenborough Richard, Bancroft Anne, Bergen Candice, Churchill Winston, Deighton Len, Foreman Carl, Fox Edward, Gandhi, Kingsley Ben, Mills John, Shaw Robert, Ward Simon, Yleinen, York Susannah | No Comments »

Paramount Collection (12 erillistä levyä)

Keskiviikko, Marraskuu 15th, 2006

Paramount laidasta laitaan

LAIN VARTIJA (Detective Story), USA 1951, ohjaus: William Wyler, pääosissa: Kirk Douglas, Eleanor Parker, 1:1,33, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

NORSUPOLKU (Elephant Walk), USA 1954, ohjaus: William Dieterle, pääosissa: Elizabeth Taylor, Peter Finch, Dana Andrews, 1:1,33, mono, 98 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa: Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

SKANDAALIPRINSESSA (A Breath of Scandal), Italia/Itävalta/USA 1960, ohjaus: Michael Curtiz, pääosissa: Sophia Loren, Maurice Chevalier, John Gavin, 1:1,85, mono, 94 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HATARI! (Hatari!), USA 1962, ohjaus: Howard Hawks, pääosissa: John Wayne, Elsa Martinelli, 1:1,78, mono, 151 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus: Martin Ritt, pääosissa: Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

PALAAKO PARIISI? (Paris brûle-t-il? / Is Paris Burning?), Ranska/USA 1966, ohjaus: René Clément, pääosissa: Gert Fröbe, Orson Welles, suuri tähtikaarti, mustavalkoinen 1:2,35, DD 5.1, 159 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

OI! MIKÄ IHANA SOTA. ERIKOISJULKAISU (Oh! What a Lovely War), Iso-Britannia 1969, ohjaus: Richard Attenborough, pääosissa: John Mills, Susannah York, suuri tähtikaarti, 1:2,35, mono, 138 min, mukana ohjaajan kommenttiraita, kolmiosainen dokumentti elokuvan teosta ja kirjanen. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

KERRAN KIRKKAANA PÄIVÄNÄ (On a Clear Day You Can See Forever), USA 1970, ohjaus: Vincente Minnelli, pääosissa: Barbra Streisand, Yves Montand, 1:2,35, DD 5.1, 124 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

LOKKI JOONATAN (Jonathan Livingston Seagull), USA 1973, ohjaus: Hall Bartlett, elämänkatsomuksellisella vuoropuhelulla varustettu luontodokumentti, 1:2,35, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

HINTAAN MIHIN HYVÄNSÄ (Hustle), USA 1975, ohjaus: Robert Aldrich, pääosissa: Burt Reynolds, Catherine Deneuve, 1:1,85, mono, 115 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

YRITETÄÄN YHDESSÄ, ALOITETAAN ALUSTA (Starting Over), USA 1979, ohjaus: Alan J. Pakula, pääosissa: Burt Reynolds, Candice Bergen, Jill Clayburgh, 1:1,85, mono, 101 min Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

Paramount on niitä suuria vanhoja jenkkiyhtiöitä, jotka julkaisevat tuotantoaan laajasti huipputasoisina dvd-julkaisuina. Useat elokuvista on julkaistu Paramount Collection -tunnuksella. Mukana on myös muiden yhtiöiden ja myös eurooppalaista tuotantoa, jota Paramount levittää. Joukossa on sekä helmiä että erikoisuuksia.

Lain vartija (1951) kuuluu niihin William Wylerin iskeviin, persoonallisiin elokuviin, joita hän teki vallitsevia makuodotuksia uhmaten toisen maailmansodan jälkeen. Elokuvassa ei vaivauduta peittämään sitä, että se perustuu Sidney Kingsleyn näytelmään. Ajan, paikan ja toiminnan ykseys (päivä poliisipiirissä New Yorkissa) on tarinan rajoitus ja voima. Elokuva oli yksi niistä aikansa rikkinäisen poliisin muotokuvista, joista kulkee suora yhteys nykypäivän tv-poliisisarjoihin. Kirk Douglas esittää ylipaineeseen joutuvaa poliisia ja Eleanor Parker hänen vaimoaan, jolla on salaisuus. Jännitteet kiihtyvät hurjaan loppuratkaisuun. Lee Garmesin mustavalkoisena kuvaama elokuva tarjotaan teknisesti esikuvallisena laitoksena.

Norsupolku (1954) oli Elizabeth Taylorin ympärille rakennettu tähtielokuva. Brittityttö lähtee parin viikon seurustelun jälkeen teeplantaasin isännän (Peter Finch) rouvaksi Ceylonin, nykyisen Sri Lankan, ylängöille. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä riesaa tuottavat yläluokan omituiset tavat pyöräpooloineen ja koleraepidemia sekä ennen muuta kuolleen vanhan isännän aavemainen muisto. Lopulta pillastunut norsulauma murskaa jalkoihinsa mahtavan kartanon, joka on rakennettu ikiaikaisen norsupolun päälle. Kirous koituu siunaukseksi, sillä uusi, parempi elämä voi nyt alkaa.

Hätävalhe (1958) on rakennettu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarisman varaan. Keskinäinen kemiahan oli kuolemattomasti testattu jo Alfred Hitchcockin elokuvassa Notorious. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä mitään lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen.

Paketin vaatimattominta antia on Skandaaliprinsessa (1960), Carlo Pontin (1912-2007) tuottama Sophia Loren -tähtielokuva, joka sijoittuu sadan vuoden takaiseen keisarilliseen Itävalta-Unkariin. Vaikka ohjaajana on Budapestissa 1886 syntynyt Michael Curtiz, joka kuului itävaltalaisen elokuvan varhaisiin jättiläisiin, elokuvasta puuttuu henkevyys ja tyyli, eikä se milloinkaan nouse komeiden tuotannollisten puitteidensa yläpuolelle. Isää esittää Maurice Chevalier, mikä tuo mieleen, että 30 vuotta aikaisemmin Ernst Lubitsch hallitsi tällaiset keisariajan komediat, joissa Chevalier näytteli ensirakastajaa. Pökkelömäinen John Gavin ei tunnu hetkeäkään kiinnostuneelta ensirakastajan osastaan. 1960-luvulla Hollywood oli henkitoreissaan, ja Curtizin kaltaiset veteraanit tekivät viimeisiä elokuviaan suunnattomilla budjeteilla.

Myös Howard Hawks alkoi olla pihalla, vai pitäisikö sanoa savannilla. Kepeä Hatari (1962) kertoo villieläimiä eläintarhoille pyydystävästä tiimistä Tanganjikassa. Pomona huseeraa John Wayne, ja mukana ovat Hardy Krüger, Elsa Martinelli, Red Buttons, Gérard Blain, Michèle Girardon sekä Bruce Cabot, joka oli jo alkuperäisessä King Kongissa villieläinten perässä. Waynea on vaikea ottaa tosissaan nuoren neidon rakkauden kohteena, mutta toiminnan ja irrottelun kuvaus kiehtoo, ja musiikin loi Henry Mancini (”Baby Elephant Walk”).

Ranskalais-amerikkalainen Palaako Pariisi? (1966) kuului aikansa suuriin omnibus-elokuviin, joissa historian käännekohtaa seurataan monitarinaisena mosaiikkina kymmenien huipputähtien miehittäessä rooleja. Elokuva olikin ranskalaisten vastaus Darryl F. Zanuckin jättiläiselokuvalle Atlantin valli murtuu (1962), joka käsitteli Normandian maihinnousua. Tässä René Clémentin suurtyössä teemana ovat natsimiehityksen viimeiset vaiheet Pariisissa Hitlerin annettua määräyksen polttaa Pariisi ennemmin kuin luovuttaa se liittoutuneille.

Valtava tähtikaarti oli mukana myös brittielokuvassa Oi! Mikä ihana sota (1969). Richard Attenborough oli näyttelijä- ja tuottajaveteraani esikoisohjaajaksi ryhtyessään. Hanke, ensimmäistä maailmansotaa kuvaava musikaali, kuulostaa kummalta, mutta sillä oli kymmenen vuoden kypsymisaika, musikaali oli saanut suuren näyttämösuosion, ja näyttelijä John Mills ja kirjailija Len Deighton kehittelivät sille elokuvallisen ratkaisun. Tekijänoikeudellisista syistä suurelokuvaa oli kauan vaikea nähdä ennen loisteliasta dvd-laitosta, jossa on perinpohjaiset lisäaineistot. Eksentrinen elokuva availee ovia brittiläiseen luonteeseen, se on kuvaamansa aikakauden musiikillinen antologia ja myös hippiaikakauden tuote kuolemaa symbolisoivine punaisine unikoineen.

Ohjaajiin, jotka olivat eksyksissä uuden Hollywoodin aikakaudella, kuului Vincente Minnelli. Hänen toiseksi viimeinen elokuvansa Kerran kirkkaana päivänä (1970) perustuu Alan Jay Lernerin näytelmään. Yves Montand esittää psykologia, jonka apuun turvautuu Barbra Streisand halutessaan vapautua tupakkariippuvuudestaan hypnoosilla. Hypnoosi paljastaa naisesta yllättäviä rinnakkaisia persoonallisuuksia, joista erääseen Montand rakastuu. Tarina tarjoaa tilaisuuksia psykedeelisiin kuvatehosteisiin, ja vastakulttuurillista särmää tarjoaa Barbran veljeä esittävä Jack Nicholson. Muodonmuutosten aiheessa on kiinnostavia yhtymäkohtia kirjailijan muihin musikaaliaiheisiin (Lumottu laakso, My Fair Lady), mutta parasta julkaisussa on sen loistelias värimasterointi, joka tekee oikeutta ohjaajan kiinnostukselle uusiin kuvamaailmoihin.

Lokki Joonatan (1973) on Hall Bartlettin kunnianhimoinen elokuva, joka perustuu amerikkalaisen Richard Bachin filosofiseen suosikkikirjaan. Kirja on tehnyt syvän vaikutuksen lukijoihin Suomessakin jo useassa polvessa, ja suomennoksen uusin painos on otettu 2006. Kirja kuuluu niihin, joita on ”mahdoton filmata”. Eksistentialistinen lokkitarina kertoo laumasta itsenäistymisestä, omien rajojen kokeilusta, törmäyksestä mahdottoman haasteen edessä, ja viisastumisesta kokemuksen kautta. Ihmishahmoja ei kuvassa näy, ja luontokuvaus on huikeaa, mutta Neil Diamondin lauluista voi olla monta mieltä, eikä ihmisäänen yhdistäminen pokerinaamaisiin lokkeihin vakuuta. Ihmisajattelun kytkeminen elämiin onkin ollut kunnianhimoisimpien eläimiä kuvaavien elokuvien ongelma Maija Mehiläisestä Pingviinien matkaan. Tämä on elokuva, jonka olisi suonut luottavan enemmän kuviinsa.

Hintaan mihin hyvänsä (1975) on Robert Aldrichin ohjaajanuran viimeisen vuosikymmenen tuotantoa. Mielipiteet siitä vaihtelevat akselilla BOMB (Leonard Maltin) – mestariteos (Peter von Bagh). Mielestäni elokuva on siltä väliltä, ristiriitainen aikalaiskuvaus, jossa vanhan Hollywoodin maestro ammentaa mahdollisuuksista kuvata elämää rehellisemmin kuin Production Code edellisellä vuosikymmenellä salli. Los Angeles -tarinassa poliisin (Burt Reynolds) ja puhelintytön (Catherine Deneuve) suhteesta on syytä muistaa, että prostituutio Kaliforniassa on rikos, ja suhde on siksi koko ajan vailla tulevaisuutta. Poliisipomo (Ernest Borgnine) kiusaakin Burtia uhkaamalla pidättävänsä Deneuven jouluaattona ja luovuttamalla tämän rekkalesbojen häkkiin. Pornografian maailmaan kytkeytyvässä rikostutkimuksessa on yhteyksiä Paul Schraderin muutamaa vuotta myöhemmin tekemään Hardcoreen (1979), alkutilannetta myöten juonikuviossa on samaa kuin Vares-seikkailussa V2 – jäätynyt enkeli (2007), ja umpikujaan joutuneen poliisin ratkaisu on periaatteessa yhtä kuin Kirk Douglasin yllämainitussa Lain vartijassa.

Yritetään yhdessä, aloitetaan alusta (1979) on toinen elokuva, jossa Burt Reynolds on parhaimmillaan. Toimintaelokuvien machomuotista poiketen hän sai tilaisuuden osoittaa olevansa hyvä, monipuolinen ja herkkäkin näyttelijä, näin Aldrichilla ja myös tässä Alan J. Pakulan ohjaamassa elokuvassa, joka perustuu Dan Wakefieldin romaaniin. Siihen asti televisiossa arvostettua työtä tehnyt James L. Brooks (Hellyyden ehdoilla, Elämä on ihanaa) teki siinä elokuvadebyyttinsä tuottaja-käsikirjoittajana. Tarina kertoo eronneesta miehestä, jonka on vaikea unohtaa vaimoaan (Candice Bergen), vaikka hän kohtaakin melko pian uuden kiinnostavan naisen (Jill Clayburgh). Kipu, suru ja huumori vuorottelevat aikuista katsojaa kirpaisevassa ihmissuhde-elokuvassa. Eroterapiaryhmäkin kuuluu aiheisiin teoksessa, joka on itsessään ”leffaterapiaa” Mikael Saarisen tarkoittamalla tavalla.

Posted in Aldrich Robert, Andrews Dana, Attenborough Richard, Bach Richard, Bartlett Hall, Bergen Candice, Bergman Ingrid, Bloom Claire, Brooks James L., Burton Richard, Cabot Bruce, Chevalier Maurice, Clayburgh Jill, Clément René, Curtiz Michael, Deighton Len, Deneuve Catherine, Diamond Neil, Dieterle William, Donen Stanley, Douglas Kirk, Finch Peter, Fröbe Gert, Garmes Lee, Gavin John, Grant Cary, Hawks Howard, Kingsley Sidney, Krüger Hardy, Lerner Alan Jay, Loren Sophia, Mancini Henry, Martinelli Elsa, Mills John, Minnelli Vincente, Montand Yves, Nicholson Jack, Pakula Alan J., Parker Eleanor, Ponti Carlo, Reynolds Burt, Ritt Martin, Streisand Barbra, Taylor Elizabeth, Wayne John, Welles Orson, Werner Oskar, Wyler William, Yleinen, York Susannah | No Comments »