Archive for the ‘Miles Sylvia’ Category

The Funhouse

Keskiviikko, Marraskuu 3rd, 2010

2011.01.01.-Funhouse

THE FUNHOUSE / Kummitusjuna / The Fun House (The Funhouse). USA © 1981 Universal City Studios. TY: Mace Neufeld Productions / Universal Pictures. TJ: Mark L. Lester, Mace Neufeld. T: Steven Bernhardt, Derek Power. O: Tobe Hooper. KS: Lawrence Block. KU: Andrew Laszlo. LA: Mort Rabinowitz. Special makeup design: Rick Baker. M: John Beal. Ä: Dale Johnson, David A. Whittaker. LE: Jack Hofstra. KP: North Miami (Florida). N: Elizabeth Berridge (Amy Harper), Shawn Carson (Joey Harper), Jeanne Austin (rouva Harper), Jack McDermott (isä Harper), Cooper Huckabee (Buzz Dawson), Largo Woodruff (Liz), Miles Chapin (Richie), David Carson (geek), Sonia Zomina (kassialma), Ralph Morino (rekkakuski), Kevin Conway (Funhouse / Freakshow / Stripshow Barkers), Herb Robins (karnevaalin tirehtööri), Mona Agar (Mona, burtleskitanssijatar), Wayne Doba (hirviö), William Finley (Marco the Magnificent), Susie Malnik (Carmella), Sylvia Miles (povaaja Madame Zena). Väri, 1,78:1, DD, 91 min
Suom. tekstit Eva-Lisa Soini / svenska texter.
Future Film (Universal / CCV – ORQ) 3.11.2010

Tehtyään Texasin moottorisahamurhat ohjaaja Tobe Hooper sai ohjattavakseen isomman budjetin kauhuelokuvia, joissa hänen omaperäinen lähestymistapansa oli vielä ilmeinen. The Funhouse oli Hooperin läpimurto metakauhuun. Sen viisi nuorta päähenkilöä (kaksi nuorta paria ja yksi heitä salaa seuraava pikkuveli) ovat kauhufantasian harrastajia, jotka lähtevät viettämään iltaa pieneen kiertävään karnevaaliin ja päättävät jäädä yöksi kummitustaloon harrastamaan arvatkaapa mitä. Aihepiiri on peruskauhua, mutta Hooper luo elokuvaan omaperäisen tunnelman, kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja tarjoaa matkan varrella yllätyksiä. Makaabereja näkyjä ja shokkikuvia on riittämiin. Yön ja aamun koittaessa nousevat esiin syvemmät mietiskelyt yksinäisyydestä, lapsuuden loppumisesta, ihmissuhteiden hajoamisesta ja kuolevaisuudesta, myös syrjäytyneisyydestä ja siihen liittyvästä mielisairaudesta. John Bealin musiikissa on vaikuttavia dissonansseja. Kuvaaja Andrew Laszlo toteuttaa irvokkaan kuvamaailman mieleenpainuvasti, ja dvd-masteroinnista siitä saa hyvin selvän.

Keskiyön cowboy (Ultimate Edition 2-dvd)

Perjantai, Toukokuu 4th, 2007

Everybody’s Talkin’

Midnight Cowboy. USA 1969, ohjaus John Schlesinger, pääosissa Dustin Hoffman, Jon Voight, Brenda Vaccaro, Sylvia Miles, 1:1,85, DD 5.1, Jerome Hellmanin kommenttiraita, kolme dokumenttia (2004), pääkuva 109 min
MGM / FS Film 4.5.2007

Keskiyön cowboy on julkaistu dvd:llä ennenkin (2000), mutta silloin sen kuvallista laatua moitittiin. Nyt tuotettu 35-vuotisjuhlalaitos on uudelleen masteroitu. Kiinnostavista lisädokumenteista ja tuottaja Jerome Hellmanin kommenttiraidasta paljastuu tosin, että rakeinen ja karhea kuvailmaisu oli elokuvassa tahallista. Keskiyön cowboy valmistui ”uuden Hollywoodin” vapaimpina vuosina, jolloin vanha studiojärjestelmä ja Production Code olivat kaatuneet, ja kaikki oli mahdollista. Tarina köyhästä texasilaiscowboysta Joe Buckista (Jon Voight), joka tulee New Yorkiin suurkaupungin seksinkipeiden naisten toiveita tyydyttämään, toteutettiin ronskisti uuden X-rated -ikärajan mittoihin. Elokuvaa kantaa kaksi unelmaa: maalaispojan New York -illuusio ja suurkaupungin Ratso Rizzon (Dustin Hoffman) Florida-unelma. Vasta harhakuvien haihtuessa Joe Buck alkaa saada otetta omaan elämäänsä. John Schlesingerin ohjaus on kestänyt aikaa, koska oleellista elokuvassa ei ole se, mikä oli aikoinaan sensaatiomaista, kuten vapaa rakkaus, homoteema, huumeaihe ja psykedelia. Tärkeintä on tunteen aitous sekä tuulentupiaan elättelevillä sankareilla että terävissä vinjeteissä kohdatuilla naisilla. Kommenttiraitaa ja liitedokumentteja voi lämpimästi suositella.