Archive for the ‘Massey Anna’ Category

Frenzy

Keskiviikko, Joulukuu 3rd, 2008

20090121-frenzy.jpg

Frenzy. Iso-Britannia 1972. O: Alfred Hitchcock. N: Jon Finch, Alec McCowen, Barry Foster, Billie Whitelaw, Anna Massey, Barbara Leigh-Hunt. 1,78:1, DD 2.0 mono, 111 min The Alfred Hitchcock Collection -laitos, alk. USA 2001, Suomi 2001 (Hitchcock Collection 2) Lisäaineistoja: – Liitedokumentti: The Story of Frenzy (2000), mukana näyttelijät Barry Foster, Jon Finch ja Anna Massey, käsikirjoittaja Anthony Shaffer, ohjaaja Peter Bogdanovich ja Pat Hitchcock O’Connell. O: Laurent Bouzereau. 45 min – Kuvagalleria – Traileri, juontajana Alfred Hitchcock Sisältyy boksiin: Alfred Hitchcock [box, 2008, 23 elokuvaa] Universal Pictures Finland 3.12.2008

Solmiokuristajatarina Frenzy oli Alfred Hitchcockin ensimmäinen englantilainen elokuva sitten 1950-luvun alun. Sarjamurhaaja-aiheensa puolesta tarina muistutti hänen läpimurtoelokuvaansa Vuokralainen, ja tarinan perusrakenteena on Hitchcockille ominainen väärän syyllisen takaa-ajo, mutta ote oli täysin toisenlainen. Yhdysvaltain Production Code -järjestelmä oli kumoutunut vuonna 1968, ja seksin ja väkivallan uudenlainen kuvaus oli tullut mahdolliseksi. Frenzyssä Hitchcock käytti näitä mahdollisuuksia hyväkseen. Pakahduttava samastumisen psykologia, jota Hitchcock oli käyttänyt kuuluisimmissa elokuvissaan ja vielä Marnieen asti, oli tästäkin elokuvasta poissa. Liitedokumentti on lämpimästi suositeltava. Se sisältää päänäyttelijöiden ja käsikirjoittajan haastatteluja, dokumenttiotoksia kuvauspaikoilta ja otteen Henry Mancinin musiikista, joka muistutti Hitchcockin mielestä liikaa Bernard Herrmannia. Ron Goodwinin lopulliseen versioon hyväksytty musiikki oli kyllä varsin onnistunut sekin. Nyt nähtynä elokuvassa kiehtoo realistinen kuvaus Lontoon tapahtumapaikoilta ja ammattimiljöistä, jotka olivat ohjaajalle, vihanneskauppiaan pojalle, lapsuudestaan tuttuja ja silti niin muuttuneita.

Ilman rakkautta, Salattuja tunteita, Vilja viheriöi

Keskiviikko, Kesäkuu 27th, 2007

Katharine Hepburn 100 v

ILMAN RAKKAUTTA (Without Love), USA 1945, ohjaus Harold S. Bucquet, pääosissa Spencer Tracy, Katharine Hepburn, Keenan Wynn, Lucille Ball, Gloria Grahame. 1:1,33, DD 1.0 mono, lyhytelokuva Crime Doesn’t Pay: Purity Squad (Harold F. Kress, 1945), animaatio Swing Shift Cinderella (Tex Avery, 1945), pääkuva 105 min
SALATTUJA TUNTEITA (Undercurrent), USA 1946, ohjaus Vincente Minnelli, pääosissa Katharine Hepburn, Robert Taylor, Robert Mitchum, mv 1:1,33, DD, lyhytelokuva Traffic with the Devil (Gunther von Fritsch, 1946), animaatio Lonesome Lenny (Tex Avery, 1946), pääkuva 111 min
VILJA VIHERIÖI (tv-elokuva, The Corn Is Green), USA 1978, ohjaus George Cukor, pääosissa Katharine Hepburn, Ian Saynor, Bill Fraser, Patricia Hayes, Anna Massey, 1:1,78, DD 1.0 mono, 89 min
Warner Bros. Entertainment Finland 27.6.2007

Katharine Hepburnin 100-vuotismuistoksi julkaistiin dvd:llä hänen kuuluisien klassikoidensa ohella myös harvinaisempia elokuvia.

Katharine Hepburn ja Spencer Tracy kuuluvat elokuvan historian suuriin näyttelijäduoihin. Heidän kolmatta yhteistä elokuvaansa Ilman rakkautta (1945) on harvoin ollut tilaisuutta nähdä, vaikka he ovat siinä parhaassa vedossaan. He esittävät neuvokasta keksijää ja varakasta leskirouvaa, jotka menevät järkiavioiittoon ”ilman rakkautta”, mutta kuinkas sitten käykään… Kummankin ex tulee myös kuvioihin mukaan ennen kuin kaikki järjestyy.

Salattuja tunteita (1946) kuuluu paitsi Hepburnin myös mestariohjaajansa Vincente Minnellin vähemmän tunnettuihin elokuviin. Kyseessä on Hepburnin ainoa film noir -draama, tarina valheeseen perustuvasta avioliitosta, jossa aviomies (Robert Taylor) onkin muuta kuin voisi luulla. Myös Robert Mitchum on yllättävässä roolissa elokuvassa, jossa on yhteyksiä Alfred Hitchcockin ja Fritz Langin psykologisiin jännitystarinoihin. 1910-luvun Saksassa kuvaajana aloittanut Karl Freund loi siihen kiehtovan pahaenteistä tunnelmaa.

Vilja viheriöi -elokuvassa (1978) Hepburn sai yhdeksättä ja viimeistä kertaa ohjaajakseen George Cukorin, joka oli aikoinaan antanut hänelle debyytin elokuvassa Erokirja (1932); Hepburn ja Cukor kuuluivat elokuvan suuriin näyttelijä-ohjaaja-duoihin. Pohjana oleva Emlyn Williamsin näytelmä kertoo walesilaisen kylän opettajattaresta, josta tulee köyhän mutta erityislahjakkaan oppilaan kannustaja. Näyttelijäntyö on ensiluokkaista.

Ilman rakkautta ja Salattuja tunteita on loistavasti masteroitu ja lisäaineistoilla, mm. Tex Averyn animaatioilla, höystetty. Tv-tuotanto Vilja viheriöi on kuvanlaadultaan pehmeä ja epäterävä.

Peeping Tom ja The Wicker Man

Keskiviikko, Maaliskuu 1st, 2006

20090301-peeping-tom.jpg20090301-wicker-man.jpg

Kaksi kirottua kauhuelokuvaa

PELON KASVOT (Peeping Tom), Iso-Britannia 1960, O: Michael Powell, N: Carl Boehm, Anna Massey. 1:1,78, mono, 97 min, liitedokumentti. Universal 1.3.2006

UHRIJUHLA (The Wicker Man), Iso-Britannia 1973, O: Robin Hardy, N: Edward Woodward, Christopher Lee, Diane Cilento, Britt Ekland, Ingrid Pitt. 1:1,78, 5.1 stereo, 84 min, liitedokumentteja. Universal 1.3.2006

Suomen Universal on julkaissut dvd:llä kaksi brittiläistä kirottua kauhuelokuvaa.

Peeping Tom (1960) sai tuoreeltaan niin tyrmäävän vastaanoton, että se vahingoitti ohjaajansa Michael Powellin ja päänäyttelijänsä Carl Boehmin (Sissi-elokuvistaan maailmankuuluksi tulleen Karlheinz Böhmin) uraa. Martin Scorsesen ja muiden ymmärtäjien ansiosta arvostus palautettiin, jopa vastakkaiseen äärimmäisyyteen asti: sitä on pidetty myös kaikkien aikojen parhaana brittielokuvana. Usean uudelleenkatsomisen arvoinen on ehdottomasti tämä katsomisen sairauden klassikko. Tuoreella liitedokumentilla esiintyy mm. Laura Mulvey, katsojasuhteen maineikas teoreetikko. Joissakin lähteissä pyörii virheellisiä tietoja pidemmästä versiosta, mutta tämä on kyllä se oikea täyspitkä laitos.

Uhrijuhla (1973) herätti hämmennystä, koska se ei loksahtanut totuttuihin kaavoihin, mutta sai pian kulttielokuvan aseman. Se kertoo brittipoliisista, joka pääsee skotlantilaisella saarella ikivanhojen pakanallisten rituaalien jäljille. Tuotantoyhtiö teloi elokuvan, josta tuli yleiseen levitykseen lyhyt versio, mutta josta on sittemmin rekonstruoitu pidempiä, vaikka kameranegatiivit jäivätkin moottoritien alle. Suomalaisella dvd:llä nähdään kuitenkin vain lyhyin versio, joten keräilijöiden on hankittava pidemmät laitokset ulkomailta. Lyhyelläkin versiolla nähdään kuitenkin Britt Eklandin soidinlaulukohtaus. Liitedokumentilla paneudutaan ristiriitaista kyllä pidempien versioiden paremmuuteen ja luetellaan lyhyestä puuttuvat kohdat. Christopher Leelle Uhrijuhla on ”paras elokuvani”. Liitedokumentilla hänen esiintymisensä on mielestäni vielä vaikuttavampi kuin elokuvassa itsessään.

Kummankaan elokuvan masterointi ei ole korkealuokkaista, mikä on vahinko, sillä molemmat ovat visuaalisesti kunnianhimoisia. Toivottovasti surullinen syy ei ole se, että kummastakaan ei parempia lähtömateriaaleja ole olemassa.