Archive for the ‘Marvin Lee’ Category

Julmat, vahvat ja röyhkeät

Keskiviikko, Marraskuu 17th, 2010

2011.01.01.-Emperor-of-the-North

JULMAT, VAHVAT JA RÖYHKEÄT / De grymma, de starka och de fräcka (Emperor of the North Pole / Emperor of the North). USA © 1973 Twentieth Century Fox. TJ: Kenneth Hyman. T: Stanley Hough. O: Robert Aldrich. KS: Christopher Knopf. KU: Joseph F. Biroc. LA: Jack Martin Smith. Ehostus: William Turner. ET: Henry Millar, Jr. Kuvalliset tehosteet: L.B. Abbott. M: Frank De Vol. ”A Man And A Train” (san. Hal David, säv. Frank De Vol) es. Marty Robbins. Ä: Richard Overton. LE: Michael Luciano. N: Lee Marvin (A No. 1), Ernest Borgnine (Shack), Keith Carradine (Cigaret), Charles Tyner (Cracker), Malcolm Atterbury (Hogger), Simon Oakland (poliisi), Elisha Cook, Jr. (Gray Cat). Väri, 1,85:1, DD mono, 115 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film (Twentieth Century Fox / Hollywood Classics) 17.11.2010

A No. One oli todellinen henkilö, siviilinimeltään Leon Ray Livingston (1872-1944), kulkuri ja kirjailija, amerikkalainen legenda, joka kulki salamatkustajana Yhdysvaltoja pitkin ja poikin. Samuel Fuller kertoo muistelmissaan lukeneensa tämän kirjan jo lapsena ja säilyttäneensä sitä ikänsä aarteenaan. Mark Twain ja Jack London olivat A No. Onen sukulaissieluja vaeltajina ja kirjailijoina.

Christopher Knopfin käsikirjoituksessa A No. One on sijoitettu vuoden 1933 pula-aikaan, ja tarina on dramatisoitu salamatkustajien kuninkaan ja junavahdeista julmimman kaksintaisteluksi. Robert Aldrich oli 1950-luvulla Hollywoodin lupaavimpia ohjaajia, mutta yhteenotot tuotantoyhtiöiden kanssa lamauttivat hänen parhaan innoituksensa. 1960-luvun jälkipuolelta alkaen Aldrichin tuotannon päälinjaksi tuli eräänlainen ”laadun väkivaltaviihde”, pääosissa tavallisesti Lee Marvin, Ernest Borgnine ja Burt Reynolds.

Väkivaltaviihteen putkeen puristui myös A No. Onen tarina elokuvassa, joka sai suomalaiseksi nimekseen Julmat, vahvat ja röyhkeät. Alkukielinen nimi Pohjoisnavan kuningas viittaa pula-ajan mustaan huumoriin, jossa ykköskulkurinkin valtakunnan nähtiin olevan tyhjää täynnä. Aldrichin filmatisoinnissa kulkurileirit ja pula-ajan ilmapiiri ovat värikästä taustaa kissa- ja hiirileikille, joka muistuttaa Tom ja Jerry -animaatioita. Kulkurien kuningasta tulkitsee Marvin ja brutaalia junavahtia Borgnine. Huippukulkurin statusta kärttää innokkaana Cigaret (Keith Carradine). Toimintaohjaus on ensiluokkaista. Aldrich ymmärtää rytmin merkityksen: tarina kulkee koko ajan, mutta siinä on vuorotellen suvantoja ja crescendoja. Julmat, vahvat ja röyhkeät on äijäelokuva, jossa naisia vilahtaa vain kaksi kertaa, kulkurien mulkoilun kohteina. Kyseessä on myös hieno junaelokuva, jossa 1930-luvun junaliikenteen maailma on rekonstruoitu innoittuneesti.

Frank De Volin musiikki on rennon ilmeikästä. Joseph L. Birocin ensiluokkaisesta kuvauksesta saa dvd-masteroinnissa enimmäkseen hyvän käsityksen, joskin kuvallinen laatu heittelehtii elokuvan mittaan.

Posted in Aldrich Robert, Biroc Joseph F., Borgnine Ernest, Carradine Keith, Cook Jr. Elisha, Marvin Lee, Oakland Simon | No Comments »

Gorkin puisto

Keskiviikko, Maaliskuu 3rd, 2010

2010.03.20.-Gorky-Park

GORKIN PUISTO / Gorkij parken (The Gorky Park). USA (c) 1983 Eagle Associates. T: Gene Kirkwood, Hawk Koch. O: Michael Apted. KS: Dennis Potter – Martin Cruz Smithin romaanista (1981) , suom. 1981 Arto Häilä / WSOY. KU: Ralf D. Bode. M: James Horner. N: William Hurt (Arkadi Renko), Lee Marvin (Jack Osborne), Brian Dennehy (William Kirwill), Ian Bannen (Jamskoi), Joanna Pacula (Irina Asanova), Michael Elphick (Pasha), Alexander Knox (kenraali). Väri, 1,85:1, 123 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film (MGM) 3.3.2010

Gorkin puisto oli ensimmäinen menestyskirjailija Martin Cruz Smithin kuudesta Arkadi Renko -kirjasta. Arkadi Renko on rehellinen Moskovan miliisin komisario, ja häntä pidetään kaupungin parhaana rikostutkijana. Kuudessa romaanissaan Smithin aiheena on raskaan sarjan korruptio lopunaikojaan elävässä Neuvostoliitossa ja Putinin Venäjällä. Gorkin puistossa murhamysteerin käynnistää kolme lumen alta löytynyttä vainajaa, joilta on nyljetty kasvot ja sormenpäät tunnistamisen estämiseksi. Tekijäkunta on tasokasta: ohjaaja Michael Apted, käsikirjoittaja Dennis Potter, säveltäjä James Horner, pääosissa William Hurt, Lee Marvin, Brian Dennehy ja Joanna Pacula. Laadukas tuotanto etenee suhteellisen realistisesti mutta samalla hieman jähmeästi.

Suomalaisen katsojan on muutenkaan mahdotonta tempautua elokuvaan kovin täysipainoisesti. Niin paljon tuttuja maisemia siinä on Helsingistä, jossa elokuva paljolti kuvattiin. Gorkin puisto on Kaisaniemen puisto, ja tärkeitä jaksoja on kuvattu Seurasaaressa ja Tamminiemessä.

Posted in Apted Michael, Dennehy Brian, Elphick Michael, Horner James, Hurt William, Knox Alexander, Marvin Lee, Pacula Joanna, Potter Dennis, Smith Martin Cruz | No Comments »

Lihakirves

Keskiviikko, Lokakuu 21st, 2009

20091107-prime-cut.jpg

LIHAKIRVES / De kallblodiga (Prime Cut). USA (c) 1972 Cinema Center Films. T: Joe Wizan. O: Michael Ritchie. KS: Robert Dillon. KU: Gene Polito – Panavision. M: Lalo Schifrin. N: Lee Marvin (Nick Devlin), Gene Hackman (Mary Ann), Angel Tompkins (Clarabelle), Gregory Walcott (Weenie), Sissy Spacek (Poppy), Janit Baldwin (Violet). Väri, 2,35:1 [väärä kansitieto: full frame], DD 2.0 stereo, 83 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Paramount Home Entertainment (Finland) 21.10.2009

Ohjaaja Michael Ritchie oli hyvässä vedossa ensimmäisissä elokuvissaan. Niiden joukossa Lihakirves oli poikkeus sikäli, että kyseessä oli genre-elokuva. Väkivaltaisen gangsterielokuvan päähenkilö Nick Devlin (Lee Marvin) on Chicagon lihateollisuuden palkkaama kovakourainen velanperijä. Hän saa kohteekseen Kansasin lihateollisuuden pomon, jolla on outo nimi Mary Ann (Gene Hackman). Mary Ann on 500.000 dollaria velkaa, ja Nickin tehtävä on periä ne. Kuvio mutkistuu, kun selviää, että Mary Annin lihabisnes on julkisivu suuren luokan rikollisuudelle, johon sisältyy huumevälitystä ja prostituutiota. Elokuvan hätkähdyttävimpiin kuuluvassa kohtauksessa suuressa karjamessuhallissa on näytteillä huumattuja, alastomia prostituoituja heinillä pilttuissaan. Mary Ann on hankkinut heidät orpokodeista. Raakalaiselta vaikuttava Nick ostaa heistä ”luotolla” yhden, Poppyn (Sissy Spacek esikoisroolissaan) pelastaakseen tämän.

Elokuvassa on ensiluokkaisia toiminta- ja takaa-ajokohtauksia. Mieleenpainuvimmassa niistä päähenkilöitä ajetaan takaa vehnäpellolla leikkuupuimurilla, jonka teriin Nickin auto joutuu uskomattomalla tavalla. Lopputaisteluun käydään auringonkukkapellon kautta. Viimeinen kohtaus tapahtuu ”orpokodissa”, jonka tytöt lasketaan vapauteen.

Hurja toiminta lomittuu dokumentaarisen aitoihin jaksoihin, joista on vakuuttava esimerkki heti alkutekstijaksossa. Siinä nähdään lihanjalostustehtaan prosessi pihvilihan ja makkaran valmistumiseen asti. Surreaalisena yksityiskohtana liukuhihnalle ilmestyy miehen kenkä. Se on kuulunut edelliselle velanperijälle, joka oli lähetetty Mary Annin luo…

Dvd-masterointi on laadukasta.

Posted in Hackman Gene, Marvin Lee, Polito Gene, Ritchie Michael, Schifrin Lalo, Spacek Sissy, Yleinen | No Comments »

Cainen kapina ja Narrilaiva

Keskiviikko, Toukokuu 23rd, 2007

Stanley Kramerin kohtalon laivat

CAINEN KAPINA: SPECIAL EDITION (The Caine Mutiny), USA 1954, ohjaus Edward Dmytryk, pääosissa Humphrey Bogart, José Ferrer, Van Johnson, Fred MacMurray, 1:1,85, DD mono, kommenttiraita Richard Peña ja Ken Bowser, dokumentti Behind the Caine Mutiny I-II (2006), pääkuva 119 min

NARRILAIVA (Ship of Fools), USA 1965, ohjaus Stanley Kramer, pääosissa Vivien Leigh, Simone Signoret, José Ferrer, Lee Marvin, Oskar Werner, Elizabeth Ashley, George Segal, Heinz Rühmann, 1:1,33, DD mono, 143 min

Sony / Universal 23.5.2007

Stanley Kramer oli kunnianhimoinen tuottaja, joka panosti vaikeisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin kylmän sodan ja mustan listan arkaluontoisina vuosina. Hän ei pelännyt epäkaupallisiakaan aiheita. Cainen kapina (1954), joka tuli Columbian levitykseen, sai kuitenkin niin suuren menestyksen, että se kattoi hänen aikaisempien elokuviensa tappiot. Herman Woukin arvostettuun romaaniin perustuva elokuva sijoittuu kovia kokeneelle miinanraivaaja-alukselle Tyynellämerellä toisen maailmansodan aikana. Kapteeni Queeg (Humphrey Bogart) menettää henkisen tasapainonsa, ja upseerit nousevat kapinaan pyörremyrskyn raivotessa. Tarina huipentuu yllättävään sotaoikeudenkäyntiin, jossa kapinallisia puolustaa José Ferrer. Elokuva kiehtoo edelleen vahvoilla näyttelijätulkinnoillaan ja moraalisella kompleksisuudellaan. Kysymykset oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta ovat vaikeita, eikä Edward Dmytrykin ohjaama elokuva tuudita katsojaa helppohintaisuuteen. Elokuva kannattaa katsoa Richard Peñan ja Ken Bowserin oivaltavaa kommenttiraitaa seuraten. Ajan Technicolor-ulkokuvaus oli haastavaa, ja eräät visuaaliset rajoitukset lienevät alkuperäismateriaalin perua. Tämä huomioiden dvd-masterointi on hyvää.

Cainen kapinan valmistuttua Kramer ryhtyi itse ohjaajaksi, ja häntä kiinnostivat aina suuret teemat. Narrilaiva (1965) perustui novellikirjailijana arvostetun Katherine Anne Porterin ainoaan romaaniin. Tapahtumapaikka on saksalainen laiva, joka purjehtii vuonna 1933 Meksikosta Espanjan kautta Bremerhaveniin. Laivamatkan kuvaus antaa tilaisuuden kuvata monta ihmiskohtaloa, joukossa ikääntynyt seurapiirikaunotar (Vivien Leigh viimeisessä elokuvassaan), meksikolaisten kapinallisten tukemisesta pidätetty aatelisnainen (Simone Signoret), ylimielinen natsi (José Ferrer) ja saksalaisten sivistykseen uskova juutalainen (Heinz Rühmann). Laiva on kuin vuoden 1933 pienoismaailma, ja kertomuksen pohjimmaisena aiheena on pohtia henkistä ilmapiiriä, josta nousi uuden maailmansodan tragedia. Elokuvaa on kutsuttu usein nimityksellä ”Grand Hotel merellä”, mutta yhtäläisyys on pinnallinen. Narrilaiva käsittelee tietoisesti maailmanhistoriaa.

Posted in Ashley Elizabeth, Bogart Humphrey, Dmytryk Edward, Ferrer José, Johnson Van, Kramer Stanley, Leigh Vivien, MacMurray Fred, Marvin Lee, Peña Richard, Porter Katherine Anne, Rühmann Heinz, Segal George, Signoret Simone, Werner Oskar, Wouk Herman, Yleinen | No Comments »

Marlon Brando (3-dvd), Charles Bronson (3-dvd), Cary Grant (4-dvd)

Keskiviikko, Huhtikuu 11th, 2007

Kolme tähteä bokseissa

MARLON BRANDO CLASSICS -boksi (3-dvd)
HURJAPÄÄT (The Wild One, 1953), ohjaus Laslo Benedek, pääosissa Marlon Brando, Mary Murphy, Lee Marvin, 1:1,33, mono, 76 min
ALASTON SATAMA: SPECIAL EDITION (On the Waterfront, 1954), ohjaus Elia Kazan, pääosissa Marlon Brando, Eva Marie Saint, Karl Malden, Lee J. Cobb, Rod Steiger, 1:1,33, mono, Richard Schickelin ja Jeff Youngin kommenttiraita, mukana Kazanin haastattelu, dokumentti Contender: Mastering the Method (2001), pääkuva 103 min
ARMOTTOMAT (The Chase, 1966), ohjaus Arthur Penn, pääosissa Marlon Brando, Robert Redford, Jane Fonda, E.G. Marshall, Angie Dickinson, Miriam Hopkins, Robert Duvall, Diana Hyland, James Fox, 1:2,35, mono, 128 min
Sony / Universal 11.4.2007

CHARLES BRONSON CLASSICS -boksi (3-dvd)
VÄKIVALLAN VIHOLLINEN (Death Wish, 1974), ohjaus Michael Winner, pääosissa Charles Bronson, Hope Lange, Kathleen Tolan, Vincent Gardenia, 1:1,85, mono, 90 min
TERÄSHERMO (Breakout, 1975), ohjaus Tom Gries, pääosissa Charles Bronson, Robert Duvall, John Huston, Randy Quaid, Sheree North, 1:2,35, mono, 93 min
HAASTAJA (Hard Times, 1975), ohjaus Walter Hill, pääosissa Charles Bronson, James Coburn, Jill Ireland, Strother Martin, 1:2,35, mono, 90 min
Sony / Universal 11.4.2007

CARY GRANT: THE GENTLEMAN’S COLLECTION -boksi (4-dvd)
VARKAITTEN PARATIISI (To Catch a Thief), 1954, ohjaus: Alfred Hitchcock, pääosissa Cary Grant, Grace Kelly, 1:1,85, mono, neljä dokumenttia (2003): Writing and Casting To Catch a Thief; The Making of To Catch a Thief; Hitchcock and To Catch a Thief: An Appreciation; Edith Head: The Paramount Years, pääkuva 102 min
HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min
LEMMENLAIVA (Houseboat), 1960, ohjaus Melville Shavelson, pääosissa Cary Grant, Sophia Loren, 1:1,78, mono, 105 min
MINKIN KOSKETUS (That Touch of Mink), 1962, ohjaus Delbert Mann, pääosissa Cary Grant, Doris Day, 1:2,35, mono, 95 min
Paramount 21.3.2007

VARKAITTEN PARATIISI: Special Collector’s Edition (2007), ks. tiedot yllä, uudelleenmasteroitu laitos, 1:1,78, DD surround, mukana uusi Peter Bogdanovichin ja Laurent Bouzereaun kommenttiraita ja edellisen laitoksen ekstrat
Paramount 23.5.2007

Marlon Brando Classics on julkaisu, josta ei dvd-boksi parane. Hurjapäät (1953) on nuorisokulttuurielokuvien kantateos, jossa kaksi prätkäjengiä riehuu pikkukaupungissa, ja Marlon Brando Lee Marvinin kanssa kukkoillessaan kiteyttää kuolemattomasti nuoren kapinallisen karismaa ja lapsellisuutta. Alaston satama (1954) on näyttelijöiden juhlaa, jossa Brandoa ympäröivät huiput Eva Marie Saintista Rod Steigeriin Elia Kazanin ohjauksessa. Tarjolla on elokuvan erikoisjulkaisu kommenttiraitoineen ja dokumentteineen, jotka kytkevät teoksen aikaansa. Armottomat (1966) on aikuisen Brandon parhaita elokuvia. Siinäkin on mukana huikea näyttelijäkaarti Jane Fondasta Robert Duvalliin, ja ohjaajana Arthur Penn oli parhaassa vireessään, vaikka ottikin yhteen tuottaja Sam Spiegelin kanssa. Kaikki kolme ovat ehdottomia Zeitgeist-elokuvia. Dvd-masterointi on hyvää, ja Alastomasta satamasta nähdään kuuluisa vuoden 1999 restauroitu laitos, joka hämmästyttää sitäkin, joka tuntee elokuvan hyvin.

Charles Bronson Classics esittelee kolme peräkkäin valmistunutta elokuvaa pitkän linjan toimintatähden uralta. Väkivallan vihollisessa (Death Wish, 1974) Bronson on pasifistinen arkkitehti ja aseistakieltäytyjä, jonka vaimo (Hope Lange) murhataan ja tytär pahoinpidellään loppuiäkseen mielisairaaksi. Koska New Yorkissa poliisi on voimaton tuntemattomia pahoinpitelijöitä kohtaan, rauhan miehestä tulee yhden miehen vigilantepartio, joka saa oman käden oikeutta harjoittaessaan katurikollisuuden putoamaan puoleen. Teräshermo (Breakout, 1975) tavoittelee rennompaa ja humoristisempaa toimintatyyliä tarinassa, jossa lentoyrittäjä Bronson vedetään murhaajaksi lavastetun Robert Duvallin pelastajaksi Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla. Haastaja (Hard Times, 1975) sijoittuu lamavuosien New Orleansiin, jossa katutappelija Bronson pitää puoliaan myös, kun vastuksena ovat kierot managerit. Debytoivan ohjaajan Walter Hillin tyyliä ei tässä vielä tunnista; uraansa aloittamassa oli tässä myös merkittävä toimintatuottaja Lawrence Gordon.

Cary Grant: The Gentleman’s Collection alkaa Varkaitten paratiisilla (1954), joka oli tähdelle käänteentekevä. Grantin ura oli ollut hiipumassa, mutta tällä elokuvalla Alfred Hitchcock käynnisti hänelle uuden loistokauden, joka jatkui hänen uransa loppuun eli seuraavat 12 vuotta. Elokuva on kevyttä viihdettä, mutta tavalla, joka vaati rautaista ammattitaitoa kaikilta osallistujilta. Hätävalhe (1958) rakentuu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarismaan, joka oli kuolemattomasti testattu Hitchcockin Notorious-elokuvassa. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen. Samana vuonna Melville Shavelson ohjasi Grantia Lemmenlaivassa (1958), partnerina Sophia Loren. Ex-vaimonsa kuoltua Grant on saanut hoivaansa kolme lastaan, jotka tuskin tuntevat häntä, eikä varmaankaan pärjäisi ilman apuun ilmestyvää laulavaa lastenhoitajaa tässä esi-Sound of Musicissa. Delbert Mannin ohjaama Minkin kosketus (1962) kuului eroottisiksi tarkoitettujen Doris Day -komedioiden sarjaan, joissa partnerina oli ollut kolmesti Rock Hudson. Manttelin perii Cary Grant silminnähden vaivautuneena. Käsikirjoittajat Stanley Shapiro ja Nate Monaster kehittelevät tuttuja Doris Day -kaavojaan; tällä kertaa nainen on työtön tietokoneohjelmoija, ja kiinnostavinta elokuvassa ovat lyhyet näyt ajan tietokonemaailmasta. Mieleenpainuvinta siinä on erotiikan ja huumorin köyhyys.

Varkaitten paratiisista on vuonna 2007 ilmestynyt samanaikaisesti koko maailmassa, myös Suomessa, uusi Special Collector’s Edition, jota voi suositella sen ylivoimaisesti aikaisempaa paremman masteroinnin ansiosta. Paramountin 1950-luvun elokuvien VistaVision ja Technicolor ovat vaikeasti restauroitavissa poikkeuksellisen leveän vaakasuoran ja kolmelle värierottelufilmille jaetun negatiivin vuoksi. Tämä dvd on ilmeisesti tosiaankin masteroitu alkuperäisnegatiivista. Kannattaa kuunnella myös uusi kommenttiraita, jolla keskustelee kaksi konkaria, Peter Bogdanovich ja Laurent Bouzereau.

Posted in Benedek Laslo, Bergman Ingrid, Bogdanovich Peter, Bouzereau Laurent, Brando Marlon, Bronson Charles, Cobb Lee J., Coburn James, Day Doris, Dickinson Angie, Donen Stanley, Duvall Robert, Fonda Henry, Fox James, Gordon Lawrence, Grant Cary, Gries Tom, Head Edith, Hill Walter, Hitchcock Alfred, Hopkins Miriam, Huston John, Ireland Jill, Kazan Elia, Kelly Grace, Lange Hope, Loren Sophia, Malden Karl, Mann Delbert, Martin Strother, Marvin Lee, North Sheree, Penn Arthur, Quaid Randy, Redford Robert, Saint Eva Marie, Schickel Richard, Shavelson Melville, Spiegel Sam, Steiger Rod, Winner Michael, Yleinen | No Comments »

Voittamaton ykkönen (2-dvd erikoisjulkaisu)

Keskiviikko, Helmikuu 7th, 2007

VOITTAMATON YKKÖNEN: KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (The Big Red One: The Reconstruction), USA 1980, ohjaus Samuel Fuller, Richard Schickelin rekonstruktio 2004, pääosissa Lee Marvin, Mark Hamill, Robert Carradine, 1:1,85, DD 5.1, 158 min. Warner Bros. Entertainment Finland 7.2.2007

Samuel Fullerin katu Sodankylässä saattaa olla ainoa elokuvaohjaajalle nimetty katu maassamme. Fulleria kiehtoi suomalainen sisu, ja Tuntemattoman sotilaan maassa katsojat vaistoavat Fullerin elokuvissa jotakin tuttua. Fuller ohjasi kuusi sotaelokuvaa, joukossa ensimmäiset jenkkielokuvat Korean sodasta (Teräskypärä, 1951) ja Vietnamin sodasta (Sissipartio, 1957).

Fullerin sotaelokuvista kunnianhimoisin, Voittamaton ykkönen, oli hänen oma tarinansa toisesta maailmansodasta 1. jalkaväkidivisioonan mukana. Vuonna 1980 se tuli levitykseen 113-minuuttiseksi karsittuna, mutta vuonna 2004 Warner Bros. tuotti siitä Richard Schickelin 158-minuuttisen rekonstruktion, joka on nyt julkaistu Suomessakin täysin varustettuna tupla-dvd:nä.

Tarina on melkoinen: Pohjois-Afrikan vapautus, maihinnousut Sisiliaan ja Normandiaan, taistelu Ardenneilla ja Falkenaun keskitysleirin vapautus Tshekkoslovakiassa. Tarina on eri versioissa sama, mutta pitkä versio on rikkaampi. Fullermaisia piirteitä ovat karskit yksityiskohdat, moraaliset pohdinnat ja se, että kaikkialla kohdataan orpolapsia. Sodassa ei ole hohtoa silloinkaan, kun asia on oikea. Sotaelokuvalle poikkeuksellisesti mukana on holokausti: Falkenaussa sotilaatkin järkyttyvät.

Kymmenen pistettä Voittamattoman ykkösen dvd-laitoksesta. Fullerin muut sotaelokuvat ovat kyllä vielä parempia, ja väkevämpi ote hänellä oli myös seuraavassa elokuvassaan Valkoinen koira (1982).

Posted in Carradine Robert, Fuller Samuel, Hamill Mark, Marvin Lee, Schickel Richard, Yleinen | No Comments »

He ratsastivat yhdessä ja Etelämeren seikkailijat

Keskiviikko, Joulukuu 6th, 2006

John Ford rentona

HE RATSASTIVAT YHDESSÄ (Two Rode Together), USA 1961, pääosissa James Stewart, Richard Widmark, 1:1,85, mono, 105 min, Universal 25.1.2006

ETELÄMEREN SEIKKAILIJAT (Donovan’s Reef), USA 1963, pääosissa John Wayne, Lee Marvin, 1:1,78, mono, 104 min, Paramount 6.12.2006

John Ford ohjasi noin 140 elokuvaa, ja loppusuorallaan hän malttoi välillä omaksua rennon otteen.

He ratsastivat yhdessä (1961) -elokuvassa rentous on hämäävää, sillä tarina on Etsijöitäkin synkempi. Kyseessä on jälleen intiaanien ryöstämien valkoisten palauttaminen takaisin omilleen monivuotisen odotuksen jälkeen 1870-luvun Texasissa. Elokuva paljastaa, ettei ilo ole silloin kenenkään puolella. Kulttuurien yhteentörmäyksen kuvaajana Ford kehittyi vanhoilla päivillään kohti yhä suurempaa rehellisyyttä. ”Jos haluat kertoa ihmisille totuuden, saa heidät nauramaan, muuten he tappavat sinut”, sanoi Mark Twain, ja tätä ohjetta Ford tässä elokuvassaan noudatti. James Stewartin ja Richard Widmarkin mehevä yhteispeli tuo elokuvaan komedian sädekehää, jonka uumenissa katkera totuus siintelee. Ensivaikutelmaltaan kevyt elokuva paranee, mitä useammin sitä katsoo.

Todellista löysäilyä tarjoaa Etelämeren seikkailijat (1963). Kaksi Tyynenmeren sotaveteraania (John Wayne ja Lee Marvin) on jäänyt juurettomina paratiisisaarelle lorvehtimaan. Elokuvassa on paljon Fordin lempiaiheita, hän kun itse oli intohimoinen Tyynenmeren purjehtija ja sotilasarvoltaan kontra-amiraali. Hyvällä tahdolla tästä Vaiteliaan miehen jälkilämmityksestä voi löytää kiinnostavaa tematiikkaa, myös varttuneen Fordin sympaattista suhtautumista rotujen yhteiselämään ja sekoittumiseenkin.

Posted in Ford John, Marvin Lee, Stewart James, Wayne John, Widmark Richard, Yleinen | No Comments »

Erikoisjulkaisujen kärkeä

Keskiviikko, Marraskuu 29th, 2006

LIKAINEN TUSINA: KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (The Dirty Dozen), USA 1967, ohjaus: Robert Aldrich, pääosissa: Lee Marvin, Ernest Borgnine, 1:1,75, Dolby Digital 5.1, 143 min + lisäaineistot, joihin sisältyy myös jatko-osa Likainen tusina 2 – viimeinen tehtävä (1985). Warner Home Entertainment: vuokralle 26.7.2006, myyntiin lokakuussa 2006

MONTY PYTHONIN HULLU MAAILMA: KOLMEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (The Ultimate Definitive Final Extraordinarily DeLuxe Edition DVD of Monty Python & the Holy Grail), Iso-Britannia 1974, ohjaus: Terry Gilliam, Terry Jones, 1:1,66, Dolby Digital 5.1, 88 min + lisäaineistot. Universal 4.10.2006

QUADROPHENIA – 60-LUVUN KAPINALLISET: KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (Quadrophenia), Iso-Britannia 1979, ohjaus: Franc Roddam, pääosissa Phil Daniels, Mark Wingott, Toyah Willcox, 1:1,85, 2.0 DS, 115 min + lisäaineistot. Universal 27.9.2006

PULP FICTION – TARINOITA VÄKIVALLASTA: KAHDEN LEVYN COLLECTOR’S EDITION, USA 1994, ohjaus: Quentin Tarantino, pääosissa John Travolta, Uma Thurman, 1:2,35, DTS ES 6.1, 148 min + lisäaineistot. FS Film 29.11.2006

Dvd-erikoisjulkaisuilla on monta tarkoitusta. Ne ovat tapa tuoda yleisön nähtäville kiinnostavia lisäaineistoja, joilla ei olisi irrallisina sopivaa julkaisutapaa. Ne ovat myös tapa markkinoida suosikkielokuvia uudelleen vähän paranneltuina julkaisuina.

Likainen tusina (1967) on julkaistu dvd:llä aiemminkin, mutta kuvanlaadultaan heikoksi moitittuna. Erikoisjulkaisussa visuaalinen taso on kohtuullisen hyvä, eikä pieni karheus tällaisessa tarinassa haittaa. Robert Aldrich sai ainutlaatuisen näyttelijäkaartin tarinaan vaarallisista rikollisista, joille annetaan tilaisuus kunnostautua erikoistehtävässä toisessa maailmansodassa. Kommenttiraidalle on koottu tekijöistä kynnelle kykenevät, dokumentteja on peräti viisi, ja niistä selviää, että tarinan suhde todellisuuteen oli ohut. Mukana on myös vaatimaton jatko-osa, johon Lee Marvin raahautui mukaan toiseksi viimeiseen elokuvarooliinsa.

Myös Monty Pythonin hullu maailma (1974) on julkaistu ennenkin dvd:llä, ja viimeksi jo kahden levyn erikoisjulkaisuna tuhdein lisäaineistoin, joihin kuului mm. elokuvan lego-palikoilla toteutettu lyhennelmä. Uudessa, ”vihoviimeisessä deluxe” -julkaisussa kolmannella levyllä on soundtrack-albumi, ekstroja on vielä jonkin verran lisää, ja itse elokuva on uudelleen masteroitu ja tuotettu 5.1 digitaalisella äänellä. Kun kyseessä on Monty Python, lisäaineistot ovat samaa hullua asiaa kuin pääelokuvakin.

Quadrophenia – 60-luvun kapinalliset (1979) saanee ensijulkaisunsa dvd:llä suoraan kahden levyn erikoisjulkaisumuodossa. The Who -yhtyeen tuottama ja sen albumiin perustuva, Frank Roddamin ohjaama elokuva on autenttista kuvausta 1960-luvun alun Mods-sukupolvesta. The Whon musiikkia on elokuvassa vähemmän kuin muistinkaan, mutta soundtrack on muuten ensiluokkainen. Masterointi on priimaa, ja lisäaineistoihin kuuluu A Way of Life, tunnin dokumentti elokuvan teosta.

Pulp Fiction (1994) kuuluu dvd-aikakauden suuriin menestyselokuviin, ja siitäkin saatiin viimeksi kolme vuotta sitten kahden levyn erikoisjulkaisu. Nyt elokuva on uudelleenmasteroitu, tuotettu DTS ES 6.1 -äänellä, ja lisäaineistotkin on tekstitetty. Julkaisu ei ole välttämätön sille, joka näki kolmen vuoden takaisen julkaisun, muuten sitä voi lämpimästi suositella. Uudelleenjulkaistut lisäaineistot ovat nimittäin katsomisen arvoisia. On viisas ratkaisu, että itse elokuvaan ei ole koskettu muuten kuin masteroimalla se mahdollisimman loistavasti. Quentin Tarantino itse juontaa mielenkiintoisimman lisäaineiston, jossa nähdään viisi poistettua kohtausta. Ne ovat yhtä hyviä kuin nekin, jotka pääsivät elokuvaan, mutta ne jätettiin pois kokonaisrakenteen toimivuuden vuoksi.

Posted in Aldrich Robert, Borgnine Ernest, Daniels Phil, Gilliam Terry, JonesTerry, Marvin Lee, Monty Python, Roddam Franc, Tarantino Quentin, Thurman Uma, Travolta John, Who The, Willcox Toyah, Yleinen | No Comments »

Western-erikoisuuksia

Keskiviikko, Kesäkuu 14th, 2006

HIRTTOSILMUKKA (Hangman’s Knot), USA 1952, ohjaus Roy Huggins, pääosissa Randolph Scott, Donna Reed, Lee Marvin, 1:1,33, 1.0 mono, 78 min. Universal 14.6.2006

MAJURI DUNDEE: PITKÄ VERSIO (Major Dundee: The Extented Version), USA 1964, ohjaus Sam Peckinpah, pääosissa Charlton Heston, Richard Harris, Senta Berger, 1:2,35, Dolby Digital 5.1 tai 1.0, 130 min, mukana kommenttiraita ja runsaat lisäaineistot. Universal 25.1.2006

PUNAINEN AURINKO (Soleil rouge / Red Sun), Espanja/Ranska/Italia 1971, ohjaus Terence Young, pääosissa Charles Bronson, Ursula Andress, Toshiro Mifune, Alain Delon, 1:1,33, 2.0 mono, 110 min. Universal, uusintajulkaisu 2006

Universal on julkaissut viime aikoina paljon lännenelokuvia, joiden joukossa on myös todellisia löytöjä.

Hirttosilmukka (1952) on jämerä teos näyttelijä Randolph Scottin ja tuottaja Harry Joe Brownin pitkän yhteistyön puolivälistä. Tarina sijoittuu sisällissodan loppukaaokseen, jossa kultasaaliin ryöstäneet sotilaat huomaavatkin olevansa taistelun päätyttyä lainsuojattomia, joiden välit muuttuvat ristiriitaisiksi. Piiritetyssä talossa nainen (Donna Reed) joutuu julman Lee Marvinin silmätikuksi, Randolph Scott osoittautuu kunnian mieheksi, ja piinaavan tilanteen avaa hirmumyrsky. Dvd-masterointi on erinomaista. Ohjaaja Roy Huggins hoitaa homman ammattimaisesti, mutta westernin ystävälle on kiinnostavaa huomata, että samanlaisista asetelmista André De Toth ja Joseph H. Lewis ohjasivat noina vuosina parempia Scott-elokuvia, kunnes ohjaaja Budd Boetticherin ja käsikirjoittaja Burt Kennedyn tulo Scott-Brown-tiimiin vuonna 1956 (Seitsemän miestä jäljellä) kohotti tason mestariluokkaan.

Majuri Dundeen pitkä versio (1964) täydentää vuoden merkittävää Sam Peckinpah -tarjontaa, josta on vastannut lähinnä Warner Bros. monella elokuvalla. Sony Columbian upea restauroitu laitos (2005, Suomen julkaisija Universal 2006) on mahdollisimman täydellinen rekonstruktio kovan onnen majurin saagasta. Dvd-julkaisun rehellisissä kommenteissa ja lisäaineistoissa käy ilmi, että tuotantoyhtiöllä oli kyllä osuutensa elokuvan valmistumiseen liittyneeseen sotkuun, mutta ohjaaja Peckinpah oli mahdoton mies, jolla ensimmäistä isoa elokuvaa ohjatessaan karkasi tilanne käsistä. Vasta Hurjaa joukkoa ohjatessaan hän osoitti kykynsä vastuuntuntoon ja huolenpitoon suurtuotannossa. Esikuvanaan Arabian Lawrence Peckinpah lähti tekemään intiimiä spektaakkelia sisällissodan aikaisesta hurjapäisestä upseerista (Charlton Heston), joka apasseja jahdatessaan riehuu pitkin Meksikoa ja on viedä USA:n sotaa Ranskaa vastaan. Hänellä on sotavoiminaan vangittuja jenkkejä (Richard Harris), vapautettuja orjia (Brock Peters) ja rikollisia (James Coburn). Omantunnon ääntä edustaa Senta Berger. Dvd:n sisältämien poistojen ja tausta-aineistojen ansiosta elokuvasta on nyt mahdollista saada parempi tolkku kuin milloinkaan aikaisemmin. Edes viime vuonna nähtäväksi tullut loistelias restauroitu filmikopio ei kattanut kaikkea tätä.

Ennenkin dvd:llä julkaistu Punainen aurinko (1971) on todella kansainvälinen western. Pääasiassa ranskalaisen tuotannon ohjaaja on britti (Bond-ohjaaja Terence Young), kieli englanti, kuvauspaikka USA ja näyttelijäkaarti kansainvälinen, mukana ainutlaatuista kyllä myös japanilaistähti. Kuvaaja on mestari Henri Alekan ainoassa lännenelokuvassaan, ja säveltäjänä toinen maestro, Maurice Jarre, harvinainen nimi westernin alalla hänkin. Japanin suurlähettilään vaunu joutuu junanryöstäjien käsiin 1860-luvun Amerikassa, ja keskenään kilpailevat konnat (Charles Bronson, Alain Delon) saavat saaliikseen pyhän mikadomiekan. Perään lähtee vartijasamurai (Toshiro Mifune), jota ei voi käännyttää tehtävästään mikään. Mukana on kauniita naisia (Ursula Andress, Capucine) ja intiaaneja, jotka koettavat kärventää konnat tulikeihäillään ruohotiheikköön. Kevyt viihdecocktail toimii yllättävän hyvin aineiston kirjavuuteen nähden.

Posted in Alekan Henri, Andress Ursula, Berger Senta, Bronson Charles, Brown Harry Joe, Capucine, Coburn James, Delon Alain, Harris Richard, Heston Charlton, Jarre Maurice, Marvin Lee, Mifune Toshiro, Peckinpah Sam, Peters Brock, Reed Donna, Scott Randolph, Yleinen, Young Terence | No Comments »

Gangsterikuningas (The Big Heat) ja Serpico

Keskiviikko, Helmikuu 15th, 2006

Lahjomattomia poliiseja

GANGSTERIKUNINGAS (The Big Heat), USA 1953, O: Fritz Lang, N: Glenn Ford, Gloria Grahame, Lee Marvin, 1:1,33, DD mono.

SERPICO – KADUN TIIKERI, USA 1973, O: Sidney Lumet, N: Al Pacino, 1:1,85, DD 2.0.
Universal 15.2.2006

Tarina rivipoliisista, joka joutuu hengenvaaraan korruption kohdatessaan, on elokuvien toistuva teema. Suomen Universal on julkaissut siitä samana päivänä kaksi klassista tulkintaa, jotka eivät voisi olla erilaisempia. Kumpikin kuvaa lahjonnan syöpämäistä leviämistä, joka halvaannuttaa kokonaisen kaupungin.

Gangsterikuninkaassa vakuuttavat Fritz Langin kuvailmaisun lakoninen voima ja naisnäyttelijöiden yllättävät tulkinnat. Marlon Brandon sisko Jocelyn Brando esittää poliisin temperamenttista vaimoa, ja Gloria Grahame on kaikkien aikojen film noir -kuningattaria. ”Olen ostanut hajuvettä, joka karkottaa miehiä ja houkuttelee hyttysiä”, hän murjaisee Lee Marvinille, joka kostaa viimein heilansa tempaukset kuumalla kahvilla.

Serpico on Sidney Lumetin ja Al Pacinon huippusaavutuksia, tosipohjainen eepos hippipoliisista, joka rakastaa oikeudenmukaisuutta ja vaarantaa henkensä kieltäytymällä lahjuksista. Helmeilevän musiikin sävelsi Mikis Theodorakis. New Yorkin kadun todellisuus on vangittu värikkäästi luonnonvalossa, jolle dvd-masterointi tekee oikeutta.

Mustavalkoisena studiovalossa kuvattu Gangsterikuningas on masteroitu Sony Columbian restauroidusta laitoksesta. Jostakin syystä juuri tämä elokuva kuuluu niihin, joiden koko räjähtävä voima vaatii mahdollisimman ison kankaan.

Posted in Anderson Ken, Brando Jocelyn, Ford Glenn, Grahame Gloria, Lang Fritz, Lumet Sidney, Marvin Lee, Pacino Al, Theodorakis Mikis, Yleinen | No Comments »