Olenhan vain näyttelijä
Mephisto (alkuperäinen suomalainen nimi) / Mephisto. Saksa / Unkari / Itävalta 1981. O: István Szabó. N: Klaus Maria Brandauer, Krystyna Janda, Ildikó Bánsági, Rolf Hoppe, Karin Boyd, David Robinson. Väri, anamorfinen 1,77:1, DD stereo, 139 min. Future Film, Pahuuden trilogia -boksissa 9.1.2009.
”Mitä ne minusta haluavat, olenhan vain näyttelijä” on loppulause István Szabón tosipohjaisessa elokuvassa, joka sijoittuu Saksan 1920- ja 1930-lukujen teatteripiireihin. Hampurista alkava tarina perustuu Klaus Mannin romaaniin (1936), joka oli kielletty Saksassa aina jälleenyhdistymiseen asti. Avainromaanin Hendrik Höfgrenin esikuvaksi tiedettiin elokuvistaankin tuttu näyttelijä Gustaf Gründgens (rikollispäällikkö elokuvassa M – kaupunki etsii murhaajaa). Tarina on muotokuva sopeutumisen ammattilaisesta, opportunistista, joka liukuu vasemmistolaisuudesta natsismin vaikutuspiiriin, ja joka mustan rakastettunsa asemesta nai porvarisneidon. Höfgren ei ole aktiivisesti paha ihminen, ja asemansa turvin hän auttaa vainojen uhreja. Tarina esittää tehokkaasti kysymyksen siitä, onko taide mahdollista politiikan ulkopuolella. Saksan kieli sitoo Höfgrenin kotimaahansa, joka joutuu Hitlerin valtaan. Hän saa suurimman menestyksensä Mefistona Goethen Faustissa, tarussa miehestä, joka myy sielunsa paholaiselle. ”Olen osa voimaa syvää, joka pahaa tahtoo, saa aikaan hyvää”, hän lausuu teatterin lavalla, mutta näinköhän on? Unkarilaisen István Szabón suuri kansainvälinen läpimurtoelokuva on allegoria myös ohjaajan omasta tilanteesta diktatuurihallituksen oloissa. Se avasi hänen urallaan ison budjetin keskieurooppalaisen trilogian, tutkimusretken kadonneeseen kulttuuriin. Klaus Maria Brandauerin kameleonttimainen, fyysinen, ristiriitaisuudelle herkkä tulkinta kohotti näyttelijän ansaittuun maailmanmaineeseen. Kuvaajamestari Lajos Koltain tummanpuhuvaa työtä kelpaa katsoa pätevästi masteroidulla dvd:llä.
