Archive for the ‘Mancini Henry’ Category

Zendan vanki (1979)

Keskiviikko, Maaliskuu 24th, 2010

2010.03.20.-The-Prisoner-of Zenda 1979

ZENDAN VANKI / Fången på Zenda (The Prisoner of Zenda). USA (c) 1979 Universal City Studios. T: Walter Mirisch. O: Richard Quine. KS: Dick Clement ja Ian La Frenais – Anthony Hopen ja Edward E. Rosen näytelmäsovituksesta (1896) – Anthony Hopen romaanista (1894, suom. 1922 O.A. Joutsen / WSOY). KU: Arthur Ibbetson. M: Henry Mancini. N: Peter Sellers (Rudolf IV / Rudolf V / Syd Frewin), Lynne Frederick (ruhtinatar Flavia), Lionel Jeffries (kenraali Sapt), Elke Sommer (kreivitär), Stuart Wilson (Rupert of Hentzau). Väri, 1,85:1, 104 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 24.3.2010

Peter Sellersin monivaiheisella uralla oli jyrkkiä nousuja ja laskuja, ja Zendan vanki -parodian kolmoisrooli kuului hänen pohjanoteerauksiinsa. Välittömästi sen jälkeen hän ponnahti kuitenkin taas huipulle elokuvassa Tervetuloa, Mr. Chance. Lahjakkaalle ohjaaja Richard Quinelle ei käynyt yhtä hyvin, sillä tämä kalkkuna jäi hänen viimeiseksi ohjauksekseen. Kun komedia ei toimi, se ei toimi, eikä tästä elokuvasta kannata enempää sanoa. Suosikkitarina, joka syntyi ensin romaaniksi ja pian myös näytelmäksi, on filmattu monta kertaa. Paras elokuvatulkinta on John Cromwellin Zendan vanki (1937), pääosissa Ronald Colman, Madeleine Carroll ja Douglas Fairbanks, Jr. Se ei ole parodia, mutta tarina oli alun perinkin humoristinen seikkailuelokuva maasta, jolle kirjailija Anthony Hope antoi nimeksi Ruritania. Tuolla nimellä on sittemmin kutsuttu monen musikaalin ja komedian romanttisen balkanilaista mikä-mikä-maata.

Posted in Ibbetson Arthur, Mancini Henry, Quine Richard, Sellers Peter, Sommer Elke | No Comments »

Mustan laguunin hirviö

Keskiviikko, Lokakuu 21st, 2009

20091012-creature-from-the-black-lagoon.jpg

MUSTAN LAGUUNIN HIRVIÖ (Creature from the Black Lagoon). USA (c) 1954 Universal International Pictures. T: William Alland. O: Jack Arnold. KS: Harry Essex, Arthur Ross. KU: William E. Snyder – 2-D ja 3-D. M: Henry Mancini, Hans J. Salter, Herman Stein. The Gill Man -suunnittelija: Milicent Patrick. N: Richard Carlson (tri David Reed), Julie Adams (Kay Lawrence), Richard Denning (tri Mark Williams), Antonio Moreno (Carl Maia), Nestor Paiva (kapt. Lucas), Whit Bissell (tri Edwin Thompson), Bernie Gozier (Zako), Ricou Browning (The Gill Man / kidusmies vedessä), Ben Chapman (The Gill Man / kidusmies maalla). Mustavalkoinen, 1,33:1, DD 2.0 dual mono, 76 min
Suom. tekstit.
Bonus:
- Back to the Black Lagoon (David J. Skal, 2000), mukana Julie Adams, Ricou Browning, 40 min
- Kommenttiraita: Tom Weaver – Trailerikooste – Kuvagalleria
Universal Pictures Finland (The Universal Horror Collection) 21.10.2009

Universal julkaisi Mustan laguunin hirviön dvd:llä vuonna 2000, vuonna 2002 sama julkaisu ilmestyi Suomessa, ja nyt se ilmestyy uudella kannella.

Universalin suurten hirviöiden aikakausi oli hiipunut kokoomaelokuvien ja farssiversioiden myötä. 1950-luvulla tuoreen ja kiehtovan otteen Universalin kauhuun ja science fictioniin toi Jack Arnold. Mustan laguunin hirviössä luotiin Universalin viimeinen omaperäinen uusi hirviöhahmo, joka oli samalla tavalla kiehtova kuin Dracula, Frankensteinin hirviö, muumio ja ihmissusi. Mustan laguunin hirviö sai jatko-osiakin. Sarjan ensimmäinen ”demoninen pastoraali” tuli elokuvateattereihin myös 3-D-versiona. Näyttelijöidensä puisevuudesta huolimatta Mustan laguunin hirviö havittelee kosmisia ulottuvuuksia, ja siinä järkyttävät yhä ekologiset painotukset, kun tiedemiehet tumppaavat Amazonin ihmelaguuniin tupakkaa, myrkyttävät vesiä, ja yrittävät teilata olentoa milloin ampumalla, milloin polttamalla. Liitedokumentissa tehdään oikeutta elokuvan monille ilman tekijämainintaa jääneille taitureille. Milicent Patrick oli hirviöhahmon todellinen luoja. Ricou Browning (mukana haastateltavana) esitti kidusmiestä (”the gill man”) vedessä. Vaikuttavan musiikin sävelsi kolmikko Henry Mancini, Hans J. Salter ja Herman Stein.

Posted in Arnold Jack, Mancini Henry, Salter Hans J., Skal David J., Westmore Bud, Yleinen | No Comments »

Audrey Couture Muse Collection: Special Features

Keskiviikko, Lokakuu 7th, 2009

20091010-audrey-couture-muse-collection-extra.jpg

AUDREY COUTURE MUSE COLLECTION: SPECIAL FEATURES. USA (c) 2008 Paramount Pictures.
Sabrina’s World (2008) 12 min
Supporting Sabrina (2008) 17 min
Audrey Hepburn: Fashion Icon (2008) 18 min
Kay Thompson: Think Pink (2008) 27 min
Fashion Photographers Exposed (2008) 18 min
Henry Mancini: More Than Music (2008) 21 min
A Golightly Gathering (2008) 21 min
Suom. tekstit.
Paramount Home Entertainment Finland 7.10.2009 (liitedokumenttilevy boksissa Audrey Hepburn Couture Muse Collection).

Uusien Audrey Hepburn -liitedokumenttien sikermässä Sabrina’s World on dokumenttielokuva Long Islandin hienostoasukkaista, ja Supporting Sabrina kertoo Kauniin Sabrinan useista huomattavista sivuosanäyttelijöistä. Audrey Hepburn: Fashion Icon kertoo ilmiöstä, joka oli ehkä pikemminkin muodin tuolla puolen. Kay Thompson: Think Pink on merkittävä henkilödokumentti persoonallisesta kirjailijasta, esiintyjästä ja lauluntekijästä, joka teki kuolemattoman muotilehden päätoimittajan roolin elokuvassa Funny Face. Myös Fashion Photographers Exposed liittyy Funny Faceen, pääosassa tietenkin Richard Avedon, Fred Astairen elokuvassa esittämän miespäähenkilön esikuva ja koko elokuvan visuaalinen neuvonantaja. Henry Mancini: More Than Music on henkilödokumentti Aamiainen Tiffanylla -elokuvan ”Moon River” -tunnuslaulun säveltäjästä. A Golightly Gathering tuo Aamiainen Tiffanylla -elokuvan vielä elossa olevia tekijöitä cocktail-kutsuille. Ikä painaa tietenkin jo kaikkia, mutta mukaan tulee mielenkiintoistakin oheistietoa.

Posted in Avedon Richard, Hepburn Audrey, Mancini Henry, Thompson Kay, Yleinen | No Comments »

Aamiainen Tiffanylla

Keskiviikko, Lokakuu 7th, 2009

20091001-breakfast-at-tiffanys.jpg

AAMIAINEN TIFFANYLLA juhlalaitos (Breakfast at Tiffany’s), USA 1961, O: Blake Edwards, Truman Capoten kertomuksesta, M: Henry Mancini, tunnuslaulu: ”Moon River”. N: Audrey Hepburn, George Peppard, Patricia Neal, 1:1,78, DD 5.1, kommenttiraita (Richard Shepherd), The Making of a Classic (2005), It’s So Audrey! A Style Icon (2005), Brilliance in a Blue Box (2005), Audrey’s Letter to Tiffany (2005), pääkuva 110 min
Paramount Home Entertainment Finland (Audrey Couture Muse Collection) 7.10.2009

Aamiainen Tiffanylla -juhlalaitos ilmestyi Suomessa ensi kerran erillisenä huhtikuussa 2006. Se sisältyi myös Audrey Hepburn The Ruby Collection -kokoelmaan (2007). Uudessa boksissa se ilmestyy uudella kannella.

Posted in Capote Truman, Edwards Blake, Hepburn Audrey, Mancini Henry, Neal Patricia, Peppard George, Yleinen | No Comments »

Darling Lili

Keskiviikko, Huhtikuu 25th, 2007

Mahtimusikaalin paluu

DARLING LILI, USA 1969, ohjaus Blake Edwards, pääosissa Julie Andrews, Rock Hudson, 1:2,35, DD surround, 137 min
Paramount 25.4.2007

Blake Edwards oli 1960-luvun menestysohjaajia ryhtyessään kalliiseen musikaalikokeiluun Darling Lili (1969), joka floppasi pahemman kerran. Ohjaajan menestysputkikin meni katkolle. 1960-luvun möhkälemusikaaleja on julkaistu viime vuosina runsaasti dvd:llä. Nyt nähtynä on selvää, ettei Easy Rider -sukupolvea kiinnostanut mikään niin vähän kuin ne. Samalla on aihetta todeta, että joukossa on kiinnostavia ja luovia elokuvia, kuten Robert Wisen Star! (1968), jossa Julie Andrews esittää Gertrude Lawrencea ehkä parhaassa roolissaan. Andrews on erinomainen myös ensimmäisen maailmansodan saksalaisena kaksoisvakoojana Darling Lilissä, jonka teemaa kiteyttää hyvin mainoslause ”Vakoilijalle rakkaus on tappavin vihollinen”. Myös Rock Hudson on hyvä lentoupseerina, johon Lili oikeasti retkahtaa. Elokuva on aikamoinen cocktail musikaalia, komediaa, erotiikkaa, romantiikkaa ja ilmataistelukohtauksia. Musikaalin ystävän kannattaa katsoa se jo Henry Mancinin laulujen vuoksi. Edwardsille kävi hyvin ainakin sikäli, että hän sai Julie Andrewsin vaimokseen.

Posted in Andrews Julie, Edwards Blake, Hudson Rock, Mancini Henry, Yleinen | No Comments »

Paramount Collection (12 erillistä levyä)

Keskiviikko, Marraskuu 15th, 2006

Paramount laidasta laitaan

LAIN VARTIJA (Detective Story), USA 1951, ohjaus: William Wyler, pääosissa: Kirk Douglas, Eleanor Parker, 1:1,33, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

NORSUPOLKU (Elephant Walk), USA 1954, ohjaus: William Dieterle, pääosissa: Elizabeth Taylor, Peter Finch, Dana Andrews, 1:1,33, mono, 98 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HÄTÄVALHE (Indiscreet), Iso-Britannia 1958, ohjaus: Stanley Donen, pääosissa: Cary Grant, Ingrid Bergman, 1:1,78, mono, 96 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

SKANDAALIPRINSESSA (A Breath of Scandal), Italia/Itävalta/USA 1960, ohjaus: Michael Curtiz, pääosissa: Sophia Loren, Maurice Chevalier, John Gavin, 1:1,85, mono, 94 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

HATARI! (Hatari!), USA 1962, ohjaus: Howard Hawks, pääosissa: John Wayne, Elsa Martinelli, 1:1,78, mono, 151 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

MIES KYLMÄSTÄ (The Spy Who Came In from the Cold), Iso-Britannia 1965, ohjaus: Martin Ritt, pääosissa: Richard Burton, Claire Bloom, Oskar Werner, 1:1,78, DD 5.1, 108 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

PALAAKO PARIISI? (Paris brûle-t-il? / Is Paris Burning?), Ranska/USA 1966, ohjaus: René Clément, pääosissa: Gert Fröbe, Orson Welles, suuri tähtikaarti, mustavalkoinen 1:2,35, DD 5.1, 159 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

OI! MIKÄ IHANA SOTA. ERIKOISJULKAISU (Oh! What a Lovely War), Iso-Britannia 1969, ohjaus: Richard Attenborough, pääosissa: John Mills, Susannah York, suuri tähtikaarti, 1:2,35, mono, 138 min, mukana ohjaajan kommenttiraita, kolmiosainen dokumentti elokuvan teosta ja kirjanen. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

KERRAN KIRKKAANA PÄIVÄNÄ (On a Clear Day You Can See Forever), USA 1970, ohjaus: Vincente Minnelli, pääosissa: Barbra Streisand, Yves Montand, 1:2,35, DD 5.1, 124 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

LOKKI JOONATAN (Jonathan Livingston Seagull), USA 1973, ohjaus: Hall Bartlett, elämänkatsomuksellisella vuoropuhelulla varustettu luontodokumentti, 1:2,35, mono, 99 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 15.11.2006

HINTAAN MIHIN HYVÄNSÄ (Hustle), USA 1975, ohjaus: Robert Aldrich, pääosissa: Burt Reynolds, Catherine Deneuve, 1:1,85, mono, 115 min. Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

YRITETÄÄN YHDESSÄ, ALOITETAAN ALUSTA (Starting Over), USA 1979, ohjaus: Alan J. Pakula, pääosissa: Burt Reynolds, Candice Bergen, Jill Clayburgh, 1:1,85, mono, 101 min Paramount Home Entertainment (Finland) 6.12.2006

Paramount on niitä suuria vanhoja jenkkiyhtiöitä, jotka julkaisevat tuotantoaan laajasti huipputasoisina dvd-julkaisuina. Useat elokuvista on julkaistu Paramount Collection -tunnuksella. Mukana on myös muiden yhtiöiden ja myös eurooppalaista tuotantoa, jota Paramount levittää. Joukossa on sekä helmiä että erikoisuuksia.

Lain vartija (1951) kuuluu niihin William Wylerin iskeviin, persoonallisiin elokuviin, joita hän teki vallitsevia makuodotuksia uhmaten toisen maailmansodan jälkeen. Elokuvassa ei vaivauduta peittämään sitä, että se perustuu Sidney Kingsleyn näytelmään. Ajan, paikan ja toiminnan ykseys (päivä poliisipiirissä New Yorkissa) on tarinan rajoitus ja voima. Elokuva oli yksi niistä aikansa rikkinäisen poliisin muotokuvista, joista kulkee suora yhteys nykypäivän tv-poliisisarjoihin. Kirk Douglas esittää ylipaineeseen joutuvaa poliisia ja Eleanor Parker hänen vaimoaan, jolla on salaisuus. Jännitteet kiihtyvät hurjaan loppuratkaisuun. Lee Garmesin mustavalkoisena kuvaama elokuva tarjotaan teknisesti esikuvallisena laitoksena.

Norsupolku (1954) oli Elizabeth Taylorin ympärille rakennettu tähtielokuva. Brittityttö lähtee parin viikon seurustelun jälkeen teeplantaasin isännän (Peter Finch) rouvaksi Ceylonin, nykyisen Sri Lankan, ylängöille. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä riesaa tuottavat yläluokan omituiset tavat pyöräpooloineen ja koleraepidemia sekä ennen muuta kuolleen vanhan isännän aavemainen muisto. Lopulta pillastunut norsulauma murskaa jalkoihinsa mahtavan kartanon, joka on rakennettu ikiaikaisen norsupolun päälle. Kirous koituu siunaukseksi, sillä uusi, parempi elämä voi nyt alkaa.

Hätävalhe (1958) on rakennettu Ingrid Bergmanin ja Cary Grantin tähtikarisman varaan. Keskinäinen kemiahan oli kuolemattomasti testattu jo Alfred Hitchcockin elokuvassa Notorious. Stanley Donenin romanttinen komedia perustuu ovelaan ideaan: paljon matkusteleva, sitoutumiskammoinen mies antaa ymmärtää olevansa naimisissa. Kun seurasta hurmaantunut nainen haluaa jatkaa iltaa, miehen ei tarvitse pelätä mitään lyhytaikaista suhdetta vakavampaa. Miehen harrastama hämäys on siis vastakohta sille mitä pinnallisen seurustelun turuilla yleensä kuulee. Nainen pääsee pelistä selville, ja hänen suuttumuksensa tarjoaa poikkeuksellista komediaa, mutta tarina ei tietenkään pääty siihen.

Paketin vaatimattominta antia on Skandaaliprinsessa (1960), Carlo Pontin (1912-2007) tuottama Sophia Loren -tähtielokuva, joka sijoittuu sadan vuoden takaiseen keisarilliseen Itävalta-Unkariin. Vaikka ohjaajana on Budapestissa 1886 syntynyt Michael Curtiz, joka kuului itävaltalaisen elokuvan varhaisiin jättiläisiin, elokuvasta puuttuu henkevyys ja tyyli, eikä se milloinkaan nouse komeiden tuotannollisten puitteidensa yläpuolelle. Isää esittää Maurice Chevalier, mikä tuo mieleen, että 30 vuotta aikaisemmin Ernst Lubitsch hallitsi tällaiset keisariajan komediat, joissa Chevalier näytteli ensirakastajaa. Pökkelömäinen John Gavin ei tunnu hetkeäkään kiinnostuneelta ensirakastajan osastaan. 1960-luvulla Hollywood oli henkitoreissaan, ja Curtizin kaltaiset veteraanit tekivät viimeisiä elokuviaan suunnattomilla budjeteilla.

Myös Howard Hawks alkoi olla pihalla, vai pitäisikö sanoa savannilla. Kepeä Hatari (1962) kertoo villieläimiä eläintarhoille pyydystävästä tiimistä Tanganjikassa. Pomona huseeraa John Wayne, ja mukana ovat Hardy Krüger, Elsa Martinelli, Red Buttons, Gérard Blain, Michèle Girardon sekä Bruce Cabot, joka oli jo alkuperäisessä King Kongissa villieläinten perässä. Waynea on vaikea ottaa tosissaan nuoren neidon rakkauden kohteena, mutta toiminnan ja irrottelun kuvaus kiehtoo, ja musiikin loi Henry Mancini (”Baby Elephant Walk”).

Ranskalais-amerikkalainen Palaako Pariisi? (1966) kuului aikansa suuriin omnibus-elokuviin, joissa historian käännekohtaa seurataan monitarinaisena mosaiikkina kymmenien huipputähtien miehittäessä rooleja. Elokuva olikin ranskalaisten vastaus Darryl F. Zanuckin jättiläiselokuvalle Atlantin valli murtuu (1962), joka käsitteli Normandian maihinnousua. Tässä René Clémentin suurtyössä teemana ovat natsimiehityksen viimeiset vaiheet Pariisissa Hitlerin annettua määräyksen polttaa Pariisi ennemmin kuin luovuttaa se liittoutuneille.

Valtava tähtikaarti oli mukana myös brittielokuvassa Oi! Mikä ihana sota (1969). Richard Attenborough oli näyttelijä- ja tuottajaveteraani esikoisohjaajaksi ryhtyessään. Hanke, ensimmäistä maailmansotaa kuvaava musikaali, kuulostaa kummalta, mutta sillä oli kymmenen vuoden kypsymisaika, musikaali oli saanut suuren näyttämösuosion, ja näyttelijä John Mills ja kirjailija Len Deighton kehittelivät sille elokuvallisen ratkaisun. Tekijänoikeudellisista syistä suurelokuvaa oli kauan vaikea nähdä ennen loisteliasta dvd-laitosta, jossa on perinpohjaiset lisäaineistot. Eksentrinen elokuva availee ovia brittiläiseen luonteeseen, se on kuvaamansa aikakauden musiikillinen antologia ja myös hippiaikakauden tuote kuolemaa symbolisoivine punaisine unikoineen.

Ohjaajiin, jotka olivat eksyksissä uuden Hollywoodin aikakaudella, kuului Vincente Minnelli. Hänen toiseksi viimeinen elokuvansa Kerran kirkkaana päivänä (1970) perustuu Alan Jay Lernerin näytelmään. Yves Montand esittää psykologia, jonka apuun turvautuu Barbra Streisand halutessaan vapautua tupakkariippuvuudestaan hypnoosilla. Hypnoosi paljastaa naisesta yllättäviä rinnakkaisia persoonallisuuksia, joista erääseen Montand rakastuu. Tarina tarjoaa tilaisuuksia psykedeelisiin kuvatehosteisiin, ja vastakulttuurillista särmää tarjoaa Barbran veljeä esittävä Jack Nicholson. Muodonmuutosten aiheessa on kiinnostavia yhtymäkohtia kirjailijan muihin musikaaliaiheisiin (Lumottu laakso, My Fair Lady), mutta parasta julkaisussa on sen loistelias värimasterointi, joka tekee oikeutta ohjaajan kiinnostukselle uusiin kuvamaailmoihin.

Lokki Joonatan (1973) on Hall Bartlettin kunnianhimoinen elokuva, joka perustuu amerikkalaisen Richard Bachin filosofiseen suosikkikirjaan. Kirja on tehnyt syvän vaikutuksen lukijoihin Suomessakin jo useassa polvessa, ja suomennoksen uusin painos on otettu 2006. Kirja kuuluu niihin, joita on ”mahdoton filmata”. Eksistentialistinen lokkitarina kertoo laumasta itsenäistymisestä, omien rajojen kokeilusta, törmäyksestä mahdottoman haasteen edessä, ja viisastumisesta kokemuksen kautta. Ihmishahmoja ei kuvassa näy, ja luontokuvaus on huikeaa, mutta Neil Diamondin lauluista voi olla monta mieltä, eikä ihmisäänen yhdistäminen pokerinaamaisiin lokkeihin vakuuta. Ihmisajattelun kytkeminen elämiin onkin ollut kunnianhimoisimpien eläimiä kuvaavien elokuvien ongelma Maija Mehiläisestä Pingviinien matkaan. Tämä on elokuva, jonka olisi suonut luottavan enemmän kuviinsa.

Hintaan mihin hyvänsä (1975) on Robert Aldrichin ohjaajanuran viimeisen vuosikymmenen tuotantoa. Mielipiteet siitä vaihtelevat akselilla BOMB (Leonard Maltin) – mestariteos (Peter von Bagh). Mielestäni elokuva on siltä väliltä, ristiriitainen aikalaiskuvaus, jossa vanhan Hollywoodin maestro ammentaa mahdollisuuksista kuvata elämää rehellisemmin kuin Production Code edellisellä vuosikymmenellä salli. Los Angeles -tarinassa poliisin (Burt Reynolds) ja puhelintytön (Catherine Deneuve) suhteesta on syytä muistaa, että prostituutio Kaliforniassa on rikos, ja suhde on siksi koko ajan vailla tulevaisuutta. Poliisipomo (Ernest Borgnine) kiusaakin Burtia uhkaamalla pidättävänsä Deneuven jouluaattona ja luovuttamalla tämän rekkalesbojen häkkiin. Pornografian maailmaan kytkeytyvässä rikostutkimuksessa on yhteyksiä Paul Schraderin muutamaa vuotta myöhemmin tekemään Hardcoreen (1979), alkutilannetta myöten juonikuviossa on samaa kuin Vares-seikkailussa V2 – jäätynyt enkeli (2007), ja umpikujaan joutuneen poliisin ratkaisu on periaatteessa yhtä kuin Kirk Douglasin yllämainitussa Lain vartijassa.

Yritetään yhdessä, aloitetaan alusta (1979) on toinen elokuva, jossa Burt Reynolds on parhaimmillaan. Toimintaelokuvien machomuotista poiketen hän sai tilaisuuden osoittaa olevansa hyvä, monipuolinen ja herkkäkin näyttelijä, näin Aldrichilla ja myös tässä Alan J. Pakulan ohjaamassa elokuvassa, joka perustuu Dan Wakefieldin romaaniin. Siihen asti televisiossa arvostettua työtä tehnyt James L. Brooks (Hellyyden ehdoilla, Elämä on ihanaa) teki siinä elokuvadebyyttinsä tuottaja-käsikirjoittajana. Tarina kertoo eronneesta miehestä, jonka on vaikea unohtaa vaimoaan (Candice Bergen), vaikka hän kohtaakin melko pian uuden kiinnostavan naisen (Jill Clayburgh). Kipu, suru ja huumori vuorottelevat aikuista katsojaa kirpaisevassa ihmissuhde-elokuvassa. Eroterapiaryhmäkin kuuluu aiheisiin teoksessa, joka on itsessään ”leffaterapiaa” Mikael Saarisen tarkoittamalla tavalla.

Posted in Aldrich Robert, Andrews Dana, Attenborough Richard, Bach Richard, Bartlett Hall, Bergen Candice, Bergman Ingrid, Bloom Claire, Brooks James L., Burton Richard, Cabot Bruce, Chevalier Maurice, Clayburgh Jill, Clément René, Curtiz Michael, Deighton Len, Deneuve Catherine, Diamond Neil, Dieterle William, Donen Stanley, Douglas Kirk, Finch Peter, Fröbe Gert, Garmes Lee, Gavin John, Grant Cary, Hawks Howard, Kingsley Sidney, Krüger Hardy, Lerner Alan Jay, Loren Sophia, Mancini Henry, Martinelli Elsa, Mills John, Minnelli Vincente, Montand Yves, Nicholson Jack, Pakula Alan J., Parker Eleanor, Ponti Carlo, Reynolds Burt, Ritt Martin, Streisand Barbra, Taylor Elizabeth, Wayne John, Welles Orson, Werner Oskar, Wyler William, Yleinen, York Susannah | No Comments »

Arabeski ja Musta tuulimylly

Keskiviikko, Elokuu 16th, 2006

Jännityksen tienviittoja

ARABESKI (Arabesque), USA 1966, ohjaus Stanley Donen, pääosissa Gregory Peck, Sophia Loren, 1:2,35, mono, 101 min. Universal 16.8.2006

MUSTA TUULIMYLLY (The Black Windmill), Iso-Britannia 1974, ohjaus Don Siegel, pääosissa Michael Caine, Donald Pleasence, Delphine Seyrig, 1:2,35, mono, 102 min. Universal 16.8.2006

Luotuaan mahtavan musikaaliuran Stanley Donen laajensi skaalaansa ja alkoi kokeilla näyttävää seikkailujännitystä Alfred Hitchcockin innoittamana. Arabeskikin vilisee Hitchcock-viittauksia tarinassa professorista (Gregory Peck), joka vedetään mukaan vakoilun maailmaan tärkeän hieroglyfin tähden. Tarinaan liittyy salaperäinen Sophia Loren, tyyli ja eleganssi on moitteetonta Maurice Binderin sommittelemia alkutekstejä ja Henry Mancinin musiikkia myöten, mutta elokuvasta puuttuu se pohjimmainen syvyys, joka Hitchcockilla keveimmilläänkin on. Dvd-masterointi on kohtalaista. Tällaisessa elokuvassa se saisi olla priimaa.

Don Siegel oli jännityksen mestari koko uransa ajan, ja kahden korkean profiilin elokuvan (Likainen Harry, Charley Varrick) jälkeen hän ohjasi Englannissa Mustan tuulimyllyn. Pääosassa on tavallistakin hillitympi Michael Caine salaisen palvelun asiamiehenä, jonka poika kidnapataan osana tuntemattoman soluttautujan juonta. Kun kehenkään ei voi luottaa, Cainen on ratkaistava pirullinen tilanne lopulta yksin. Vaikka elokuva ei kuulu Siegelin parhaisiin, siinä vetoaa luottamus tapahtumien luonnolliseen rytmiin ja samalla kyky nopeaan leikkaukseen. Dvd-masterointi on kohtalaisen hyvää.

Posted in Binder Maurice, Caine Michael, Donen Stanley, Loren Sophia, Mancini Henry, Peck Gregory, Pleasence Donald, Seyrig Delphine, Siegel Don, Yleinen | No Comments »

Herkkuja Hollywoodin studiokaudelta

Keskiviikko, Toukokuu 10th, 2006

RAKKAUDEN HUVIRETKI (Picnic), USA 1955, ohjaus Joshua Logan, pääosissa William Holden, Kim Novak, Susan Strasberg, Rosalind Russell, 1:2,35, Dolby Digital stereo 2.0, 108 min. Universal 10.5.2006.

MIES, JOKA KUTISTUI (The Incredible Shrinking Man), USA 1957, ohjaus Jack Arnold, pääosissa Grant Williams, Randy Stuart, 1:1,78, Dolby Digital mono, 77 min. Universal 2006.

PAHOLAINEN TULEE KELLO 4 (The Devil at 4 O’Clock), USA 1961, ohjaus Mervyn LeRoy, pääosissa Frank Sinatra, Barbara Luna, Spencer Tracy, 1:1,85, Dolby Digital 1.0, 121 min. Universal, kevät 2006.

MIEHEN LEMPIURHEILU (Man’s Favorite Sport?), USA 1963, ohjaus Howard Hawks, pääosissa Rock Hudson, Paula Prentiss, 1:1,85, Dolby Digital mono 2.0, 115 min. Universal 18.1.2006.

Universal on julkaissut Suomessa Hollywoodin studiokauden herkkupaloja, ohjelmistossaan myös Columbian tuotantoa. Rakkauden huviretki (1955) perustuu William Ingen suosittuun näytelmään, jossa ikuinen harhailija (William Holden) saapuu pieneen kotikaupunkiinsa ja panee viriilisyydellään naisten kuviot sekaisin, mukaanlukien naapurintytön (Kim Novak) seurustelun mahtimiehen pojan (Cliff Robertson) kanssa. Kuvioissa on liikaa helppohintaisuutta mutta myös aitoja tuokioita. Helmi on piknik-illan tanssiaiskohtaus, jossa Holdenin ja Novakin välinen vetovoima käy ilmeiseksi heille itselleen ja kaikille muillekin. Kumpaakin yhdistää se, että heitä pidetään pinnallisina ihmisinä kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Yhteisymmärryksen turvin Holden voi paljastaa naiselle herkän puolensa karskin machoilun takana. Dvd-masterointi ei tee oikeutta James Wong Howen upealle scope-kuvaukselle.

Mies, joka kutistui (1957) on näistä neljästä ainoa tosi klassikko. Se kuuluu Jack Arnoldin ensiluokkaiseen kauhu- ja scifi-elokuvien sarjaan, ja terävä mustavalkoinen dvd-masterointi nostaa elokuvan vavahduttavuuden hyvin esiin. Richard Matheson laati älykkään käsikirjoituksen omasta romaanistaan. Tarina kertoo yksinkertaisuudessaan siitä, miten Tyynellämeren lomallaan ydinkokeen säteilyn uhriksi tullut mies alkaa kutistua aina vain pienemmäksi. Avioliiton luonne muuttuu, mies ystävystyy sirkuksen pikkunaisen kanssa, kunnes epäsuhta on heilläkin mahdoton, ja pian nukkekotikin on liian suuri. Periviholliseksi tulee ensin kissa, sitten valtavana näyttäytyvä lintu, lopulta hämähäkki. Pääsisältönä eivät ole kuitenkaan pienuuden painajaisen järkytykset vaan ihmeellisen seikkailun filosofiset oivallukset. Elokuva päättyy kosmisiin näkyihin ja tähtisumuihin. ”Jumala ei tunne nollaa… olen yhä olemassa!”

Paholainen tulee kello 4 (1961) on sekin Tyynenmeren elokuva, tällä kertaa katastrofielokuva, ja tässä kaunis värillinen masterointi korostaa kuvaaja Joseph F. Birocin huikeiden näkyjen vaikuttavuutta. Ohjaaja oli Hollywood-veteraani Mervyn LeRoy, ja pääosissa ovat Frank Sinatra rangaistusvankina ja Spencer Tracy tulivuorisaaren pappina. Tarina epätoivoisista miehistä tuhoon tuomitulla saarella tarjoaisi tilaisuuksia syvällisiin oivalluksiin, mutta katsoja saa tyytyä henkeäsalpaavaan seikkailuelokuvaan.

Miehen lempiurheilu (1963), Howard Hawksin viimeinen komedia, ei kuulu hänen parhaisiinsa, vaikka aihe onkin hauska. Suositun kalastusoppaan kirjoittaja (Rock Hudson) ei osaa kalastaa, uida eikä käyttää moottorivenettä. Joutuessaan ensi kertaa kalaan hän voittaa kilpailun, koska kalat tarttuvat hänen vieheisiinsä vahingossa. Elokuvassa on hauskoja vitsejä ja Henry Mancinin tarttuvaa musiikkia, mutta sankarin kiusaantuneisuus ja häntä ympäröivien neitojen ivallisuus käyvät yksitoikkoisiksi. Romanttisesta juonesta on rakkaus kaukana. Väkinäisyyden tunnetta korostaa sekin, että eräelokuva on niin ilmiselvästi kuvattu Universalin studiolla.

Posted in Arnold Jack, Biroc Joseph F., Hawks Howard, Holden William, Howe James Wong, Hudson Rock, Inge William, LeRoy Mervyn, Logan Joshua, Mancini Henry, Matheson Richard, Novak Kim, Robertson Cliff, Russell Rosalind, Sinatra Frank, Strasberg Susan, Tracy Spencer, Yleinen | No Comments »

Aamiainen Tiffanylla (juhlalaitos)

Lauantai, Huhtikuu 1st, 2006

20090302-breakfast-at-ti.jpg

Salaisuus Tiffanylla

Breakfast at Tiffany’s. USA 1961, ohjaus Blake Edwards, pääosissa Audrey Hepburn, George Peppard. 1:1,78, Dolby Digital 5.1, 110 min, mukana uudet juhladokumentit. Paramount Home Entertainment huhtikuussa 2006

Kauniissa juhlapakkauksessa ilmestynyt Aamiainen Tiffanylla perustuu nyt taas ajankohtaisen Truman Capoten kertomukseen. Monen muistoissa se on kaikkien aikojen lempielokuva Audrey Hepburnin hurmaavan tulkinnan ansiosta. Paramount oli Hollywoodin studioista ylivoimainen tyylikkään glamourin alalla. Givenchyn puvut ja Franz Planerin loistelias kuvaus ovatkin yhtä tärkeitä kuin Blake Edwardsin ohjaus ja Henry Mancinin musiikki ”Moon River” -tunnuslauluineen. Romanttinen New York -päivä, jossa päähenkilöt tekevät asioita, joita he eivät ole milloinkaan ennen tehneet, viehättää yhä. Karkeisiin vikoihin kuuluu Mickey Rooneyn japanilaiskarikatyyri. Capote irtisanoutui elokuvasta, joka muutti hänen katkeran hellän kuvauksensa romanttiseksi komediaksi. Elokuva säilyttää tarinasta silti yllättävän paljon: päähenkilöt ovat prostituoituja, Holly Golightly on mafian palveluksessa, ja hän on hylännyt perheensä Texasissa. Loppuminuuteilla tapahtuu U-käännös happy endiin: Holly ei hylkää kissaansa eikä pakene poliisia Brasiliaan vaan ottaa Paulin syliinsä. Jos elokuvaa ajattelee järjellä, aristokraattinen, hyväsydäminen Audrey Hepburn on mahdoton valinta takametsien laskelmoivaksi, julman hurmaavaksi Hollyksi. On elokuvan historian mysteerejä, että juuri tästä roolista Hepburn muistetaan.

Posted in Capote Truman, Edwards Blake, Givenchy, Hepburn Audrey, Mancini Henry, Planer Franz, Yleinen | No Comments »